Asioilla on tapana järjestyä. Niin totta kuin tuo lausahdus onkin, niin se ei silti poista sitä ärsyttävää epätietoisuuden tunnetta ja stressiä, mikä ennen niiden asioiden järjestymistä vallitsee. Juuri sellainen fiilis mulla on juuri nyt. Mieltä painaa ja vähän pelottaakin, vaikka en tiedä, onko siihen loppujen lopuksi mitään syytä. Ehkä mua epäilyttää siksi, että viime aikoina kaikki on mennyt niin hyvin ja kuten hyvin tiedetään, ei hyvää ilman pahaa ja siksi pelottaa, että matto vedetään jalkojen alta. Mutta kuten sanoin - asioilla on tapana järjestyä. Epäilyksen hetkinäkin olisi hyvä muistaa, että kaikella on tarkoituksensa ja että tulevaa ei tulisi pelätä, vaan odottaa riemulla. Jos joku ovi sulkeutuu, avautuu toinen. Silti toivon, ettei mitään tarvisi sulkea eikä mitään avata, koska olen juuri päässyt tähän. Mutta aina nämä jutut eivät ole itsestä riippuvaisia, mikä oikeastaan tekee tilanteesta vielä hankalamman käsitellä.
Fiilikset eivät siis tällä viikolla ole olleet parhaimmasta päästä enkä usko muutosta tapahtuvan seuraavina päivinäkään, mutta pakko sinnitellä ja yrittää tarrautua niihin positiivisiin asioihin ja hetkiin ja miettiä tulevaisuudessa häämöttäviä kivoja jutuja. Kyllä tämä tästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti