Syykuussa tuli katsottua lähinnä sarjoja, mistä johtuu katsottujen leffojen pieni määrä. Toisaalta ihan positiivista, ettei nämä listat pääse kuukausittain venymään kovin pitkiksi :D Mutta tässäpä mietteitä ja aatteita viime kuussa katsotuista leffoista:
Luokkakokous (IMDb 5,3)
Syy, miksi en juurikaan katso suomalaisia elokuvia, tiivistyy aika pitkälti tähän elokuvaan. Samat, jokaisessa hemmetin sarjassa, elokuvassa, viihdeohjelmassa ja radiossa pyörivät naamat ja ääneet isketään näyttelemään huonosti huonossa elokuvassa. Ideanahan on siis, että pahasti keski-ikäytyvät äijät lähtevät viikonlopuksi radalle ja luokkakokoukseen. Eli lähdetään hakemaan viinaa ja naisia. Lopputulos on juuri sitä mitä kuvitella saattaa - itse onnistuin siinä määrin katsomisen ajankohdassa, että olin duuniputken jälkeen tosi väsyksissä enkä olisi edes jaksanut keskittyä tämän kummempaan, joten osa kohtauksista onnistui jopa naurattamaan. Ehkä suurimmaksi osaksi myötähäpeällistä tyrskintää, mutta kuitenkin. Ja se, että missä, miten ja miksi mulla tämä elokuva nyt oli kädenulottuvilla, vaikka olen sen katsomista yrittänyt vältellä, on tallentava digiboxi. Kaiken pahan alku ja loppu. Haluan huomauttaa, että postin tämän heti katsomisen jälkeen enkä todellakaan aio katsoa toista osaa.
Baby Driver (IMDb 8,1)
Kävi pitkästä aikaa munkki: Finnkinossa superpäivät ja mulla mahdollisuus lähteä leffaan! Ystäväni päätti leffaksi tämän ja mulla ei rehellisesti ollut mitään odotuksia tätä kohtaan, enkä oikeastaan edes ottanut selvää mistä leffa kertoo. Pääosassa nähdään nuori mies, kuka on epäonnekseen joutunut ajotaitojensa takia rikollispomon leiviin ja toimii pakoauton kuskina. Homma piti olla jo ohi, mutta toisin käy ja suunnitelma karata uuden ihastuksen kanssa on vaarassa epäonistua. Kuten sanoin, mulla ei ollut mitään odotuksia ja oikeastaan hyvä niin, sillä leffa oli loistava. Mitään erityisen mahtavaa leffassa ei yksittäin ollut - tarina hyvin samanlainen kuin mitä on jo nähty, näyttelijätyö hyvää muttei mitenkään erikoista, mutta kaikki osat toimivat tosi hyvin yhteen. Elokuvan retrosta kuvamaailmasta ja tyylistä pidin kovasti. Lähdettiin mun kaverin kanssa molemmat leffasta tosi tuohtuneina, koska tää ylitti kaikki odoukset: vaikka leffa on käytännössä toimintaa, mukaan on ujutettu hienosti ihan hirveän paljon muuta, muun muassa leffan musiikki on ihan eeppinen. Siinäkin mielessä, että sitä on niin paljon, että IMDb:n kategorioissa se on mainittu ihan erikseen. Lyhyesti: jos haluat yllättyä positiivisesti, katso tämä leffa!
Passengers (IMDb 7,0)
Avaruusalus on matkalla Maasta toiselle planeetalle, jonne on matkaa 120 vuoden verran. Matkustajat ovat horroksessa - tai kaikki muut, paitsi Jim, kuka järjestelmähäiriön seurauksena herää horroskapselistaan vain huomatakseen, että heräsi 90 vuotta liian aikaisin ja on täysin yksin, lukuunottamatta Arthur -robottia. Kunnes hän tapaa Auroran. Ratkaisua takaisin horrostilaan päätymiseen ei meinaa löytyä, mutta pian he huomaavat vähän isompiakin ongelmia; ongelmia, jotka saattavat koitua tuhansien horrostavien matkaajien kohtaloksi ja vain he voivat korjata tilanteen.
Lähtökohtaisesti mielenkiintoinen idea ja toteutuskin itse asiassa sangen mainio. Erityisesti plussaa tulee siitä, että mä halusin katsoa tietyn tyyppisen elokuvan (ei liikaa toimintaa, ei liikaa draamallista dialogia ja poljentaa, ei varsinkaan paskoja vitsejä, ei kauhua...) ja tämä oli oikeastaan juuri sitä mitä hain. Parituntinen seikkailu scifillä ja draamalla höystettynä, joka on tavallaan niin keskiverto kaikin puolin, että voi vain keskittyä sen katsomiseen miettimättä tai analysoimatta hirveämmin mitään. Oletin tämän tosin olevan enemmän jotenkin trillerimäisempi, mutta hyvä näinkin. Joitakin aukkoja toki löytyy eikä henkilöhahmoissa ollut tietynlaista syvyyttä, mutta mä pidän Jennifer Lawrencesta ja hänen tähän astisesta näyttelijäurastaan, eikä tämä sitä pilannut. Joten niin, ei hassumpi leffa.
King Arthur: Legend of the Sword (IMDb 6,)
Nenäkäs ilotalossa kasvanut nuori mies joutuu samaan testiin kuin kaikki muutkin hänen ikäisensä miespuoliset ympäri valtakuntaa kuningas Vortigernin käskystä: vetää miekka kivestä. Ja niinhän siinä käy, että miekka irtoaa ja Arthurille selviää totuus hänen perinnöstään (mikä ei tosin ole missään vaiheessa selvää että onko hän tietoinen siitä jo aiemmin vai ei) ja hänen setänsä, kuninkaan halu tappaaa hänet ajaa Arthurin pienen kapinallisjoukon luo, jossa hän opettelee miekan tuomia voimia ja kasaa suunnitelmaa julman setänsä kukistamiseksi.
Eeppinen tarina rohkeudesta, oikeudenmukaisuudesta ja pahan kukistamisesta? Noo ei nyt ihan niinkään. Tarina etenee mielestäni tosi pomppien, mikä tietysti on eräänlainen taidemuoto sekin. Charlie Hunnamin esittämä Arthur on oikeastaan vaan ärsyttävä ja muut roolit jäävät melko mitäänsanomattomiksi lukuunottamatta Jude Lawia Vortigernina. Kokonaisuus on jotenkin hätäinen ja itse tarina jää mielestäni aika piiloon kaiken toiminnan ja yritetyn vitsailun alle. Parituntisen kesti kuitenkin kiemurtelematta ihan hyvin, joten heikkouksistaan huolimatta ei täysin surkea, vaikka odotin tältä enemmän.
Ei ole varmaankaan hankala arvata, että Baby Driver oli näistä suosikkini. Perjantaina pääsen vihdoin ja viimein katsomaan ainakin omassa tuttavapiirissäni kovin kehutun It:n, jee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti