15 x elokuu

Viimeinen päivä elokuuta menossa, mihin tää aika oikein katoaa?! Enää neljä kuukautta tätä vuotta jäljellä, hui. Omalla kohdalla jotenkin ärsyttävästi sellainen olo, että tämän vuoden ns. kohokohdat on omalta kohdalta jo ohi eikä loppuvuodella ole mitään erityistä annettavaa ja sen takia melkeen jo odottaa ensi vuotta, mutta toivotaan että olen väärässä ja kaikkea kivaa sekä odottamatonta tapahtuisi! Mutta ennen tulevaisuuteen tuijottelua suunnataan katse hetkeksi menneeseen, tässä ois nimittäin kuvasoldoa puhelimesta elokuun ajalta! (Snapchatissa mut löytää mennikae -nimimerkin takaa.) 

1.-3. Elokuun omalla tavallaan isoin juttu oli Jedin kastrointi, joka siis tehtiin toisesta kiveksestä löytyneen kasvaimen takia. Jonkun mielestä saattaa olla turha alkaa leikkelemään yli 12-vuotiasta koiraa, mutta koska Jedi on muutoin niin hyväkuntoinen, päädyttiin me siihen vaihtoehtoon, koska kasvaimen laadusta ei ollut tietoa ja itselleni on tärkeää päästä vaikuttamaan koiran hyvinvointiin ja elinikään niin paljon kuin mahdollista.

Leikkaus meni hyvin ja Jedi on siitä toipunut oikein hyvin. Kauluria käytettiin pari ensimmäistä päivää koko ajan ulkona käymistä lukuunottamatta, sittemmin vain yöllä ja sen joutuessa olemaan vähän aikaa yksin. Leikkaushaava ei siis juurikaan kiinnostanut sitä. Leikkauksesta on nyt kulunut yli 10 päivää, joten kauluria ei tarvitse enää käyttää :) Ensimmäiset pari yötä kaulurin kanssa olivat yht tuskaa, mutta sittemmin Jedi tottui siihen ja sai (ja me saimme) nukuttua. 

4. Ei kesää ilman mustikassa käymistä! Kävin vain kaksi kertaa ja niilläkin kerroilla keräsin vain sen verran, mitä leipomuksiin käytin, yhteensä varmaan nippanappa litran verran. Mä koen mustikassa käymisen erittäin rentouttavana aktiviteettinä, mikä on sinällään hauskaa, koska mustikoistahan en erityisemmin pidä :D

5. Siinäpä vasta kaunis loppukesän maisema! Noot... tälläkin hetkellä ulkona sataa vettä, pöh. Ehkäpä niitä kauniita syyspäiviä vielä tulee vastaan.

6. Äitini koira tietää kans, että ilmat viilenee ja peiton alla on lämmin ♥

7. Itsetehty pitsa nyt vaan on parasta.

8. Vaikkei uskoisi, niin syön toisinaan ihan semiterveellisestikin :D Ihan täysin vegaanistahan tämä ei ole kuten kuva väittää, tajusin nimittäin että pinaattiletuissa on kananmunaa. No mutta, helppoa ja hyvää silti!

9. Oijoi, nämä leivät oli niiiiin hyviä! Oli avokadoa, kanaa, mozzarellaa, tomaattia ja pestoa... syöminen ei sitten onnistunut kovinkaan siististi mutta ei anneta sen häiritä. 

10. Jep.

11. Minähän olin suurimman osan elokuusta lomalla, mutta tällä viikolla palasin takaisin sorvin ääreen. Hyvä fiilis sen suhteen!

12. Jos mä oisin filtteri, niin mä oisin tää. Ihan 6-0 meitsille suunnattu!!

   

13. Ootteko maistaneet näitä Tescon cookieita? Jos ette niin nyt kipinkapin ostamaan, nää on parhaita. Oikean puolimmaisten jätticookieiden tarina juontaa omalla kohdalla itse asiassa niinkin pitkälle kuin vuoteen 2013 jolloin siskoni asui puoli vuotta Irlannissa ja muistaakseni lähetti mulle näitä postissakin :D 

14. Perjantaikahvit poikaystävän ja anopin seurassa :)

15. Ruoka-annos näyttää kyseenalaiselta, mutta voin vakuuttaa sen olevan nachovuokaa ja mun lemppariruokaa. Elokuvasta olikin jo puhetta leffapäiväkirjassa.

Elokuun leffapäiväkirja

Long time no see! Se ois kuulkaa leffapäiväkirjan paikka, joka jäi viime kuussa välistä ihan tarkoituksella, mulla ei nimittäin juurikaan ollut materiaalia kyseiseen postaukseen :D Mutta nyt on asia korjattu, elikkäs tässä ois elokuun aikana katsotut leffat ja muutama sananen niistä:

The Secret Life of Pets (IMDb 6,6)

Tämän animaatioelokuvan pohjustus menee tooodella pitkälle: työkaverini nimittäin näytti mulle traileria varmaan liki vuosi aiemmin, ennen kuin tämä edes ilmestyi Suomessa ja hehkutti, että tämä on nähtävä. Traileri kieltämättä antaa elokuvasta hupaisan vaikutelman. No, nyt sitten vihdoin ja viimein koitti päivä, kun minä tämän elokuvan katsoin. Kyseessä on vähän Zootropolis- ja Madagascar -viboja tarjoava eläinseikkailu, jossa Max -niminen koira päätyy erinäisten sattumusten kautta kadulle ja tapaa siellä hurjia uusia tuttavuuksia. Ja sitten taistellaan päästääkseen takaisin kotiin. Ihan ok animaatio, mutta olen nähnyt parempia ja hauskempiakin. Me jouduttiin olosuhteiden pakosta katsomaan tämä suomeksi dupattuna, mutta kuten yleensä aina, alkuperäisenä versiona varmasti parempi. Yksi asia mihin kiinnitin positiivisesti huomiota, oli musiikin käyttö, se oli mun mielestä jotenkin poikkeuksellisen onnistunutta tässä.

Nerve (IMDb 6,6)

Kiltti koulutyttö Vee päätyy pelaamaan online-peliä, jossa yleisö antaa tehtäviä totuus vai tehtävä -tyylillä, mutta ilman totuus -osuutta. Peli vaikuttaa aluksi harmittomalta, mutta jokaisen suoritetun tehtävän jälkeen panokset nousee ja tehtävät muuttuvat yhä hurjemmiksi ja Veelle käy hyvin pian selväksi, että pelissä on mukana paljon muutakin. Elokuvana tämä oli ihan jännittävä ja ketterästi etenevä ja vähän erilainen, mutta samalla harmillisen epäuskottava. Ideana ihan ok ja toteutuskin jokseenkin onnistunut, mutta jotakin jäi silti mielestäni puuttumaan. Hahmot oli aika pintapuolisia ja tuntuu aika äärimmäiseltä, että teini-ikäinen suorittaa puhelimesta tulleita tehtäviä, joissa on kysymys elämästä ja kuolemasta. Varsinkin elokuvan loppua kohden mittasuhteet kasvoivat siihen luokkaan, että viimeisinkin uskottavuus hävisi. Tai sitten mä olen jotenkin todella ulalla siitä, kuinka paljon nuoriso oikeasti jaksaa käyttää sosiaalista mediaa ja viettää aikaa virtuaalimaailmassa, niin että ne muodostuvat yhdeksi ja samaksi asiaksi. No, epäkohdista huolimatta tämä oli ihan kivaa vaihtelua silti!

Beauty and the Beast (IMDb 7,4)

Kaunotar ja hirviö on yksi mun suosikki Disney -piirretyistä, joten olen odottanut ihan hirmu innoissani tätä elokuvaa. Onneksi mun ei tarvinut pettyä, vaikka ihan millään mahtipontisilla adjektiiveilla en elokuvaa lähtisikään kuvailemaan. Tämä on värikäs, hauska ja piirretylle melko uskollinen lauluja myöten. Jos jotain negatiivista pitää sanoa niin vuoden -91 piirretty on mun mielestä tunnelmaltaan aavistuksen verran intensiivisempi ja tummempi, ja sitä samaa olisin ehkä kaivannut vähän lisää myös tähän. Elokuvana ei kaikista huikein, mutta leffan visuaalisuus on hienoa ja parituntinen hujahti ohi nopeasti. Hyvä versio, muttei kuitenkaan voita alkuperäistä!

Blair Witch (IMDb 5,0)

Jos joku kysyy, että miksi ihmeessä katsoin tämän elokuvan, niin mulla ei ole antaa pätevää vastausta. Ehkä siksi, että muutama kuukausi sitten katsomani Blair Witch Project oli mielestäni niin surkea, että jatko-osa ei voi olla huonompi. Tavallaan voi ja tavallaan ei. Tämän leffan pääosassa nähdään kadonneen Heatherin pikkuveli James, kuka haluaa selvittää, mitä hänen siskolleen tapahtui vuosia sitten. Pakataan auto porukalla ja suunnataan syvälle metsiin Marylandissa. Ei ole kummoinen juonipaljastus ja spoileri jos tässä nyt kerron, että huonostihan siinä käy. Luojalle kiitos uudesta teknologiasta (joka tässä leffassa on myös saavuttanut sankarimme), kuvaus ei ole yhtä paljon pahoinvointia aiheuttavaa poikkelointa kuin aiemmassa elokuvassa. Eikä henkilöhahmot olleet yhtä ärsyttäviä, ai sitten mä en keskittynyt tarpeeksi.

The Shallows (IMDb 6,3)

Tiiättekö sen fiiliksen kun ootte surffaamassa ja sitten iso valkohai hyökkää sun kimppuun ja hyvänmiehelen surffireissusta tuleekin eloonjäämiskamppailu? En tiiä minäkään, mutta tämä elokuva tarjoilee aika hyvän näkemyksen edellä mainitusta skenaariosta. Nancyn surffiretki tosiaan muuttuu painajaiseksi, ja pienestä kalliosta muodostuu hänen turvapaikkansa - laskuveden ajaksi. Rantaan ei ole liian pitkä matka, mutta hai ei ota lähteäkseen. Jos välttämättä haluaa katsoa haielokuvan olettaen että Jaws - Tappajahai on jo nähty, niin suosittelen katsomaan tämän lukuisten Sharknado -leffojen sijaan. Tässä kuitenkin pysyy jännitys yllä melko kiitettävästi eikä Blake Livelyn roolisuorituskaan huonoimmasta päästä ole. Mitään uutta ja ihmeellistä elokuva ei sinänsä tarjoa ja haiden ottaminen "pahiksiksi" elokuviin on siinä mielessä harmittavaa, että hurjasti ulkomuodostaan huolimatta ne tappavat vuosittain huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin vaikkapa virtahepo.

The Lost City of Z (IMDb 6,7)

Omaelämäkerrallinen draamaelokuva kertoo englantilaisen tutkimusmatkailija Percy Fawcettin tarinan. Mies katosi 1920-luvulla Etelä-Amerikan viidakoihin eikä hänestä kuultu sen koommin. Kuulostaa ihan jännältä, mutta elokuvaan sitä ei oltu saatu taltioitua millään tavalla. Pääroolissa nähtävä Charlie Hunnam on kyllä omalla tavallaan karismaattinen (kyseisen näyttelijän mukana olo saattoi vaikuttaa leffavalintaani heh) Fawcettin roolissa, mutta ei onnistu pelastamaan muuten aika ponnetonta juonta ja tapahtumakulkua. Siihen nähden, että elokuva perustuu tunnetun tutkimusmatkailijan elämään, elokuvaan oli saatu tungettua suuri määrä epäolennaisuuksia ja jopa tylsiä kohtauksia, niin että  yli parituntinen elokuva alkaa väistämättä jossakin kohtaa haukotuttaa. Odotin elokuvalta paljon enemmän, joten harmitti, että se oli näin lattea. Toisaalta monesti nämä tosi tapahtumiin perustuvat omaelämäkerrat sellaisia on.

Don't Say a Word (IMDb 6,3)

Tämän trillerin keskiössä psykiatrin tytär kidnapataan, mutta lunnasvaatimukset eivät olekaan ihan tavanomaiset: rahan sijaan hänen tulee selvittää syvästi traumatisoituneen nuoren naisen salaisuus vain muutamassa hassussa tunnissa. Kuulostaa sangen mielenkiintoiselta näin trillerin ystävän korvaan. Mä itse asiassa olen nähnyt tämän elokuvan vuosia sitten, mutta muistin siitä lähinnä vain pätkiä, lähinnä Brittany Murphyn roolisuorituksen, jota tuolloin muistan pitäneeni jotenkin todella onnistuneena, mutta näin uudemman kerran katsottuna ei se onnistunut sykähdyttämään samalla tavalla. Elokuvana kuitenkin ihan jees, sopivasti päällekkäisyyksiä (vaikka muutama juttu jäi vähän itselleni epäselväksi ja elokuvan kulun kannalta avoimiksi) ja yhteen kietoutuneita tarinoita. Tää on sellainen perusvarma, kesymmän puoleinen trilleri, joka ei sisällä hirveän voimakkaita kohtauksia, on helposti seurattava ja sopivan pituinen.

Why Him? (IMDb 6,3)

Flemingin perheellä, etenkin isä Nedillä, meinaa mennä pasmat sekaisin kun he matkustavat joulun alla tapaamaan heidän tytärtään ja tämän uutta poikaystävää. Selviää, ettei kyseessä olekaan ihan tavallinen juippi, vaan persoonallinen miljonääri. Vielä pahemmaksi tilanteen tekee se, että poikaystävä aikoo kosia tytärtä jouluna. Elokuvaa tähdittävät James Franco sekä Bryan Cranston ovat hillitön parivaljakko ja vaikka lähtökohtaisesti en jaksa innostua tämän kaltaisista hurttia huumoria sisältävistä komedioista, niin tämä yllätti kyllä todella positiivisesti. En sitten tiedä johtuiko se omasta mielentilasta vai mistä, mutta oikeasti nauroin läpi elokuvan. Kokonaisutena ihan kiva, hauska, mutta mä inhoan kun elokuvien loppuun tungetaan niitä "mitä heille kuuluu nyt"  -pätkiä, joissa kerrotaan ainakin parin hahmon kohdalla joku täysin typerä juttu tyyliin "ja John löysi kalansa", tiedättekö? :D Tähän leffaan oli tungettu just sellainen loppuun ja ärsytti! Mutta joka tapauksessa tälle elokuvalle voi antaa mahdollisuuden!

Maze Runner (IMDb 6,8)

Maze Runner: The Scorch Trials (IMDb 6,3)

Ajattelin ottaa nämä elokuvat käsittelyyn yhtenä könttänä, samaa elokuvasarjaa kun ovat ja katsoinkin vielä ihan peräkkäin. Kaikki lähtee siitä kun nuori poika, Thomas havahtuu hereille ja löytää itsensä vieraasta paikasta, joka sitten osoittautuu jättimäiseksi labyrintiksi ja heidän turvapaikkansa on labyrintin keskiö. Siinä missä muut pojat ovat luoneet toimivan systeemin yhteisönsä pyörittämiseksi, tahtoo Thomas selvittää, missä he ovat ja miksi, ja miten he pääsevät pois.

Koska elokuvasta on tehty jatko-osa, on aika selvää, että labyrintista löytyi tie pois, mutta ei varsinaisesti vapauteen. Organisaatio, joka nuoret laittoi labyrinttiin alunperinkin, jahtaa heitä edelleen, sillä nuorilla on jotain, mistä ihmiskunnan tulevaisuus on pitkälti kiinni ja organisaation motto on, että tarkoitus pyhittää keinot.

Eli kyllä, myös tämä elokuvasarja sijoittuu post-apokalyptiseen ja dystopiseeen maailmaan, kuten viime vuosina todella moni nuorille suunnattu elokuva. Ihan Nälkäpelien tasolle tämä ei yllä tarinaltaan (joka tuntuu jotenkin tosi monimutkaiselta enkä varsinaisesti ymmärtänyt miten nuorten labyrintissa oleminen edes vaikuttaa organisaation missioon pelastaa ihmiskunta) eikä hahmoiltaan. Mutta ihan rehellisiä jos ollaan, niin halusin katsoa nämä elokuvat ihan vaan Dylan O'Brianin takia... :D Jos tämä syy ei riitä jollekin toiselle, niin suositukseni on vilkaista ensin vaikka ne Nälkäpelit ja palata sitten näiden pariin, jos ei saanut vielä tarpeekseen. Keskivertoa "teinitoimintaa" voisi olla kuvaavin termi näiden kohdalla, hahah.

Flatliners (IMDb 6,6)

Sitten vähän vanhempaa leffaa aivan 90-luvun alusta. Elokuvassa viisi lääketieteen opiskelijaa haluavat selvittää, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu ja vuorotellen astuvat tuonpuoleiseen toisten avustamina ja sitten henkiin herättäminä. Ensin homma meneekin ihan putkeen ja panokset kovenee siitä kuka saa olla seuraava, mutta ensimmäinen kaveri unohti mainita pikkujutun: hän ei tullut takaisin ihan itsekseen. Elokuva on scifiä ja kauhuakin yhdistelevä draama, joka on tavallaan onnistunut ja sitten toisaalta taas vähän niin ja näin. Leffan monet puolet toimii kyllä ihan hyvin yksiin, mutta itse olin aika yllättynyt siitä, kuinka draamallinen tämä loppujen lopuksi oli. Tämä oli siinäkin mielessä mielenkiintoista katsoa nyt, sillä huomasin, että kyseisen leffan uusintaversio ilmestyy myöhemmin tänä syksynä - saa nähdä onko nykytekniikalla kuinka paljon vaikutusta. Nähtyäni tämän täytyy joka tapauksessa katsoa sekin jossain vaiheessa.

Tämän kuun suosikiksi nousee Kaunotar ja hirviö, vaikka arvioni ei ehkä kaikista ylistävimmästä päästä ollutkaan. Mites teidän viime aikaiset (tai koko kesän) leffan katsomiset? Suosituksia otetaan vastaan ja samoiten mielipiteitä näistä! :)

Hyvällä tuulella

Tiistai, aurinko paistaa, eilen saadut hyvät uutiset - meitsi on hyvällä tuulella. 

(Ja luonnollisesti päässä soi Mikko Kuustonen.)

Viimeinen lomapäivä

Siinä se sitten oli, loma nimittäin. Ja itse asiassa kesäkin (villasukkakausi korkattu!). Tuntuu itse asiassa hyvältä palata takaisin normaaliin arkeen, loma on tehnyt todella hyvää. Vaikka tällä hetkellä fyysinen olotila on aika huono flunssan oireiden takia (heh huomenna töihin heh) niin muuten olo on tosi tarmokas ja ideoita sekä inspiraatiota tuntuu löytyvän ties kuinka paljon - täytyy vaan toivoa, että energiaa tekemiseen löytyy, enkä perinteiseen tapaan kaivaudu syvälle mukavuusalueeseen ja huomaan syksyn menneen ohi tekemättä mitään, hahah. Ensi viikolla mulla on niin paljon töitä etten niiden ja normaalien kotiaskareiden ohella ehdi varmaan tehdä paljon mitään, mutta syyskuun ensimmäinen viikko näyttää jo paremmalta: meillä on itse asiassa silloin työporukan virkistymispäivä ja siitä tulee varmasti superhauskaa!
Mukavaa sunnuntain jatkoa ja elokuun viimeisiä päiviä! Mie taidan nyt käpertyä sohvan nurkkaan odottelemaan poikaystävän kotiinpaluuta ja aloittaa uuden sarjan katsomisen :) 

Kinuski-suklaakakku

Mun elämänfilosofian mukaan aina on oikea hetki ja hyvä syy leipoa kakku. Tällä kertaa tein siitä kinuskin ja suklaanmakuisen. Varoituksen sanana: tämä on todella hyvää. Mutta toisaalta sen verran makeaa, että pieni pala riittää oikein hyvin taltuttamaan kakkuhampaan kolotuksen.

Kinuski-suklaajuustokakku (sopiva 20-24 cm irtopohjavuokaan)

n. 180 g valitsemiasi suklaakeksejä

70 g voita 

2,5 dl vispikermaa

1 prk kondensoitua maitoa

200 g Valio Viola kinuskituorejuustoa

5 liivatelehteä

n. 1 dl kinuskikastiketta

kinuskikastiketta

n. 60 g (1 patukka) maitosuklaata / tummaa suklaata 

Sulata voi miedolla teholla. Murskaa suklaakeksit pieneksi muruksi esim. tehosekoittimessa tai käsin muovipussin sisällä kaulinta apuna käyttäen. Sekoita voisulan kanssa tasaisesti sekaisin ja taputtele tasaisesti vuuan pohjalle.

Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi, lisää joukkoon kondensoitu maito ja vatkaa tasaiseksi. Lisää sitten tuorejuusto ja vatkaa jälleen tasaiseksi. Keitä pieni määrä vettä ja sekoita pehmeät liivatelehdet joukkoon, kunnes sulavat ja neste on tasaista. Kaada sitten pienissä erissä täytteen joukkoon koko ajan vatkaten. Lopuksi lisää noin desin verran kinuskikastiketta ja pyöräyttele se pyörteiksi massan sekaan, mutta älä sekoita/vatkaa kokonaan sekaisin.  Levitä täyte keksipohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin ajan.

Koristelu: sulata pieni määrä suklaata (tai enemmänkin, mikäli haluat enemmän suklaata, mutta siinä tapauksessa suosittelen valmistamaan suklaaganachen, jolloin suklaa ei jähmety samalla tavalla kuin se normaalisti jähmettyy) miedolla teholla mikrossa. Irrota samalla kakkuvuuan reunat ja aseta kakku esim. uuniritilän päälle, jonka alla leivinpaperia (tämä siksi että päällisen reunoilta valuva ylimääräinen kastike pääsee valumaan pois eikä jää vaikkapa tarjoilulautasen reunoille). Valuta päälle kinuskikastiketta ja sitten sulanutta suklaata. Koristele vielä haluamallasi tavalla kekseillä, karkeilla tms. 

Älä sorru arvosteleviin ja syyllistäviin kommentteihin

Olen viime aikoina kiinnittänyt jotenkin erityisen paljon huomiota ihmisten mustavalkoiseen ajattelutapaan. Se on joko tai, tuntuu että siihen väliinputoajat ovat näiden ihmisten mielestä surkeita luusereita, jotka ovat huonoja ihmisiä, kun eivät pysty perustelemaan näkemyksiään niin, että oman kantansa johonkin asiaan voi tiivistää yhdessä lauseessa. Pitkiä perusteluita ja eri näkökulmien esille tuomista pidetään selittelynä. En ymmärrä, että miksi.

Omassa elämässäni mulle on hyvin selkeää, että oikeastaan kaikki on niin sanotusti harmaata. Haluan välttää ääripäitä, mustaa ja valkoista, niin paljon kuin mahdollista. Monesti kun omaksuu jonkun tietyn tavan toimia, tekee asiat aina samalla tavalla ja niin edelleen, sitä voi sokeutua muille vaihtoehdoille. Omasta totuudesta tulee absoluuttinen totuus ja muiden totuudet ovat vääriä, olivatpa ne mitä tahansa. Kyseenalaistaminen on ok, mutta syyllistäminen ei. Tosi monesti varsinkin sosiaalisessa mediassa tulee vastaan juuri tämän tyyppisiä tapauksia: asialliseen keskusteluun tai kommenttipalstalle eksyy ainakin se yksi tyyppi, kenen on pakko sohaista muurahaispesää härnäävästi kepillä jotenkin osoittaakseen, että hän on se parempi tyyppi (vaikka moralisoivasta tai syyllistävästä kommentista ei millään tavalla käy ilmi henkilön omat toimintaperiaatteet).

Kun jakaa omaa elämäntyyliään suurelle yleisölle mediassa (huom en puhu nyt itsestäni :D) on ihan selvää, että se yleisö haluaa tietää ja nähdä enemmän. Mutta tästäkin huolimatta mä olen sitä mieltä, että julkaisijan ei tarvite. Yhtään kukaan ei ole tilivelvollinen varsinkaan anonyymeille kommentoijille siitä, että miksi tekee asiat niin kuin tekee tai mitä hän ajattelee asiasta x. Ihan samalla tavalla esimerkiksi mun yksityiselämä ei kuulu työnantajalleni niin kauan, kun se ei millään tavalla vaikuta työpanokseeni. Ja tähän väliin voin omakohtaisesta kokemuksestani sanoa, että välillä kannattaa puhua niistä omista jutuista, vaikkei tarvisikaan. Ne tekee susta persoonan, eikä pelkkää duuniaan hoitavaa robottia.

Palatakseni takaisin itse aiheen pariin, minusta meidän pitäisi enemmän muistuttaa itseämme, ja toisiamme, siitä että me kaikki olemme ihmisiä samalla viivalla. Kaikki tekemämme valinnat muokkaa meitä suuntaan tai toiseen ja jotkut niistä valinnoista voi olla huonompia kuin toiset, mutta itse ajattelen niin, että kukaan ei ansaitse vihamielistä arvostelua niistä valinnoista, ajatuksista. Tarkoitus ei ole kuulostaa tekopyhältä joten haluan korostaa että on asia erikseen kun ne valinnat tietoisesti ja suoraan vahingoittaa jotain toista esimerkiksi väkivaltaisesti.

Joten: vaikka sinulla on mustavalkoinen tai hyvin jyrkkä näkemys vaikkapa eläinten oikeuksista, kasvissyönnistä, maahanmuuttopolitiikasta, kulutustottumuksista tai mistä tahansa, niin rehellisesti sanottuna olen sitä mieltä, että se ei tee sinusta parepaa ihmistä. On hienoa, että joku jaksaa perehtyä johonkin aiheeseen intohimoisesti ja on siten valveutunut, mutta se ajattelumalli, jonka osa tästä porukasta tuntuu omaavan ja jonka mukaan toisin toimivat ovat velvollisia perustelemaan oman kantansa heille, on typerä. Mä itse koen, että on ok soljua harmaiden vivahteiden joukossa, silläkin uhalla että se tekee jonkun silmissä musta laiskan, mukavuudenhaluisen ja yksinkertaisen. Pitää myös muistaa, että yksi ominaisuus ei sulje toista pois, joten se joka huutelee toisen perään asiasta y, voi olla itse maailman paskin asiassa z. Jos joku ihminen kertoo olevansa a, niin se ei todellakaan sulje pois sitä vaihtoehtoa, että hän olisi myös kaikki muut hemmetin aakkoset, vaikkei hän sitä kyseisellä hetkellä kerro.

Millaisia ajatuksia tämä aihe teissä herättää?

Muutama ajatus vapaudesta

Freedom is the power to choose our own chains

- Jean-Jacques Rousseau

Mä muistan jostain myöhäisemmistä teinivuosista ja vielä parinkympin hujakoillakin yhden tunteen, tai pikemminkin fiiliksen, joka paloi mussa hyvin syvällä: vapauden kaipuu. Missään vaiheessa en osannut oikein edes määritellä, millaista vapautta kaipasin tai edes että minkä vuoksi. Musta vaan tuntui, että ole tietyllä tapaa kahlittu yhteiskunnallisen aseman, taloudellisen tilanteen, ihmissuhteiden, asuinpaikan ja oikeastaan ihan kaiken mahdollisen yhteissummana. Pahinta oli, etten osannut tai edes halunnut puhua aiheesta oikein kenellekään, koska se kuulosti niin absurdilta.

Vaikka sitähän se oikeastaan ole. Omalla kohdalla näin jälkeen käteen koen, että se eräänlainen vapaudenkaipuu on ollut osa niin sanottuja kasvukipuja, osa aikuistumista ja oman paikkansa hakemista. Vaikka koin, että haluan ja tarvitsen vapautta, jossa saan mennä ja tulla minne vaan kenenkään muun mielipiteistä piittaamatta ja tehdä vain niitä asioita, joista nautin, niin loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ollut sitä itä hain takaa. Hyvin harvalla on nimittäin pokkaa ryhtyä oikeasti vapaaksi, sillä se tarkoittaa todellista vapautumista kaikista yhteiskunnan normeista, velvollisuuksista, palveluista ja turvasta eli todellisella vapaudella on myös hintansa. Sen sijaan iän myötä ole oppinut, että vapaus on juuri sitä, mitä tekstin ensimmäisessä lauseessa sanotaankin: vapaus valita omat kahleensa.

Toisin sanoen aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan eikä ruoho ole välttämättä vihreämpää aidan toisella puolella: vapaus, jonka kytken myös hyvin olennaisesti onnellisuuden yhteyteen, syntyy siitä tuntemuksesta, että on sinut siinä tilanteessa ja ympäristössä kuin on. Tai vaikka ei sitten syystä tai toisesta olisikaan, niin ymmärtää, että voi koska tahansa poistua tilanteesta ja siirtyä eteenpäin. Vapaus on mielestäni sitä, ettei suostu eikä halua uhriutua ympäristön paineen alla vaan ymmärtää, että kuten moni muukin asia elämässä, on itsestä kiinni. Jotta epäselvyyttä ei pääse syntymään, haluan vielä korostaa, että teksti on kirjoitettu nimenomaan hyvinvoivan länsimaalaisen, omalla tavallaaan hyvinkin etuoikeutetun ihmisen silmin eikä tätä pidä millään tavalla yhdistää vaikkapa kolmannen maailman huono-osaisten elämään - karu totuus on että kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta valita samoin kuin meillä.

Tällä hetkellä koen olevani vapaa. Mä olen monilla tavoin velvollisuuksien paineen alla kuten moni muukin aikuinen, mutten omasta mielestäni kuormittavalla tavalla. Mä olen omilla valinnoillani päätynyt tähän pisteeseen, eli toisin sanoen valinnut ne omat kahleeni. Ja tyytyväinen, oikeastaan ihan onnellinenkin. Ja jos en olisi, mulla itselläni on valta muuttaa suurin osa kaikista niistä asioista, jotka sen onnen edessä mahdollisesti olisi. Ja se jos mikä, on mun mielestä vapautta.
Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta?

Roses & Suede

Kivaa uutta viikkoa! Täällä se on alkanut sangen jähmeästi, eilen meni tosiaan puolet päivästä eläinlääkärissä Jedin leikkauksen takia, jonka takia yöllä ei nukuttu (paitsi about viiden minuutin pätkissä kovalla lattialla sikiöasennossa koiran vieressä minkä takia mun kroppa on nyt ihan sika kipeä ja kireä...) ja sitten on toilailtu inhottavan kaulurin kanssa. Näistä ei niin hehkeistä fiiliksistä huolimatta leikkaus sujui ongelmitta, mikä on tärkeintä ja vaikka tässä viikon suunnitelmat menikin vähän uusiksi (pööh en pääsekään Korkeasaareen) mm. aikatauluongelmista johtuen, niin tärkeintä mulle silti on, että Jedillä on kaikki hyvin ja leikkaushaava pääsee paranemaan ongelmitta :) Tämä viikko otetaan siis todella iisisti, mikä tosin saattaa olla ongelma tolle teräspapale... Täytyy vaan toivoa, että ens yö on jo iisimpi, että saa meikäläinenkin vähän unta palloon!
Mites teillä on lähtenyt viikko käyntiin?

PS. Nämä kuvat on luonnollisestikin otettu viime viikon puolella, terkuin nimimerkki kolmatta päivää ilman meikkiä ja haisen luultavasti niin koiralta, kun on vaan mahdollista :D

Upea Kiikunlähde

Hollolassa sijaitseva Kiikunlähde on kuulunut mun places to visit -listalle jo pitkän tovin ja vaikka se sijaitsee vain parinkymmenen kilometrin päässä meiltä kotoa, niin on siellä jäänyt käymättä. Aina tähän saakka, nimittäin perjantaina ajelimme miniretkelle kohteeseen siskoni kanssa. Tänne oli helppo löytää autolla ja kävelymatka parkkipaikalta lähteelle oli tosi lyhyt. Osa alueesta on yksityistä ja aidattuna, joten me tyydyimme ihailemaan kirkasvetistä lähdettä yhdestä kohdasta emmekä lähteneet etsimään toista kohtaa, mistä olisi saanut toisenlaisen kuvakulman. 

10 lomakuvaa

Toinen lomaviikko lähenee loppua, onneksi on vielä kolmas jäljellä! Tähän saakka lomani on ollut hirmu kiva, vaikka mitään erikoisia suunnitelmia ei alkuunsa ollutkaan. Viimeisestä lomaviikosta tulee ehkä vähän stressavampi koiran leikkauksen takia, mutta tämä on sille kuitenkin paras ajankohta. Tässä ois kuitenkin muutama tämän viikon aikana muistitikuille tallentunut kuva:

Viimeisen viikon aikana olen mm. käynyt mustikoita poimimassa, ostanut lennot Dubliniin kuten täällä kirjoittelinkin, käynyt ystävän luona kylässä, nauttinut suhteellisen hyvistä säistä, katsonut Game of Thronesia (viidennestä kaudesta lähdettiin ja eilen sain katsottua uusimman ilmestyneen jakson, aika hyvä kiri!), käynyt siskon kanssa retkellä Kiikunlähteellä (lisää kuvia myöhemmin!) ja syönyt aivan liikaa karkkia sekä suklaata. Tämä päivä pyhitetään iisille hengailulle ja tekemättömyydelle sillä pelkään aavistuksen verran tulevani kipeäksi, olo tuntuu vähän voimattomalta ja lihaksiin koskee. Toivotaan ettei niin käy vaan tää menee ohi! Kivaa viikonlopun jatkoa ♥

Kaksi lempparia

Näiden asukuvien ottaminen oli yksi fiasko ulkopuolisista tekijöistä johtuen, mutta onneksi sain kuitenkin pari julkaisukelpoista otosta, sillä mulla on päälläni kaksi lempparia: New Lookin kukkamekko, joka on varmasti yksi käytetyimmistä mekoistani sekä uusi, kirpparilta hankittu neuletakki, minkä väri on täydellinen. Kengät on äitini, jotka hän minulle joskus lupasi, mutta peruikin sitten puheensa ja piti itsellään :D En kyllä ihmettele, t. hapsufriikki. 

Cacio e pepe

No nyt ei voi ruoka enää italialaisemmaksi tai helpommaksi mennä! Törmäsin tähän pastaan Soppa365:n sivuilla ja ööö koska rakastan a) mustapippuria ja b) juustoa, niin kipin kapin kauppaan hakemaan tarvikkeet. Simppeliydestään huolimatta hyvää ja maistuvaa, mä olen tehnyt tätä viikon sisällä nyt kaksi kertaa...

Yksinkertaisuudessaan tämä on siis mustapippurilla ja juustolla maustettu pasta. Aikaa tähän menee muutama hassu minuutti, etenkin jos käyttää itseni tavoin tuorepastaa, mutta tavallinen kuivapasta käy mainiosti myös.

Valmistus on näin iisiä: keitä spaghetti, kypsymisen loppuvaiheessa paahda reilusti rouhittua mustapippuria kuivalla pannulla (ei liikaa, kevyesti vain), lisää sitten joukkoon nokare voita ja noin 1 dl pastan keitinvettä (periaatteessa desi per ruokailija). Valuta pasta ja sekoita joukkon voi-pippuriseos ja reilusti pecorino -raastetta. Muukin juusto käy, mutta se oikea juusto on pecorino, josta nimikin tulee (cacio on jotakin murretta). Tämä on vähän niitä ruokia, että omasta mielestäni mittailu on turhaa jo senkin takia, että raaka-aineita on niin vähän joten en siksi niitä mihinkään kirjannut :)

Into the Woods

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa kirpparilla ja löysin sieltä tämän rennon farkkumekon sekä superkivan neuletakin. Mä en ole tänä vuonna ostanut vaatteita juuri nimeksikään ja oli kiva löytää pari uutuutta pikkurahalla :) 

Meikämimmin loma sen kun jatkuu ja loppuviikko tuo mukanaan vähän kotimaanmatkailua: huomenna torstaina Järvenpää ja perjantaina mahdollisesti Porvoo. Sunnuntaina palaankin takaisin Kouvolaan, sillä maanantaina on Jedin kastrointi ja päädyttiin tekemään leikkaus samassa paikassa missä tarkastuksetkin on tehty, vaikka klinikka löytyisi kyllä Lahdestakin. Vaikka kyseessä on melkosen iisi perusleikkaus, niin mua meinaa silti vähän jännittää, koska onhan Jedi jo vanha. Leikkaus koettiin kuitenkin parhaaksi vaihtoehdoksi, koska viime tarkastuksessa löydettiin kasvain toisesta kiveksestä ja ennusteet siitä ovat olemattomat (voi olla hyvä- tai pahalaatuinen, hyvä voi muuttua pahaksi jne.) Toivotaan että sujuu ongelmitta! (myös leikkauksen jälkeen, leikkaushaavassahan on tulehdusriski.)

Nyt täytyis pikkuhiljaa kerätä kimpsut ja kampsut yhteen, juna takaisin kotiin Lahteen lähtee tunnin päästä. Kivaa viikon jatkoa!

Paluu vihreälle saarelle

Otsikko kuulostaa jonkun semisurkean scifi-seikkailun jatko-osalta, mutta oikeasti se meinaa sitä, että meikäläisen seuraava reissu fantastisten maisemien luvattuun maahan, Irlantiin, onkin pikkuisen aiemmin kuin mitä odotin :D Ei nyt sentään tänä vuonna, mutta ensi maaliskuussa - eli viimeisestä matkasta sinne ei tule vuottakaan.

Miksi näin, mihin jäi reilihaaveet? Reilihaaveet eivät ole muuttuneet, mutta siltä osin kaikki on vielä hyvin epävarmaa. Irlannin-matka oikeastaan taas täysin extempore päähänpisto, jonka takana on kyllä ajatus: kyseessä on synttärilahja äidilleni minulta ja siskoltani. Ja Irlantiin siksi, että sinne äitini on haikaillut joka ikinen kerta kuvia näyttäessäni, hahah. Toisekseen Dubliniin oli tarjolla huomattavasti edullisempia lentoja vaikkapa Keski-Euroopan maihin verrattuna (menopaluu 75 e/hlö). Mä lähden mukaan tietenkin oppaaksi. Äiti sanoi, ettei halua mitään materiaa lahjaksi, joten sekin on yksi syy miksi päädyttiin tähän ratkaisuun.

Maaliskuu ei ehkä ole kaikista otollisin matkustusajankohta (pienen googlettelun jälkeen totesin että sää voi olla mitä tahansa räntäsateesta +15 asteen kevätsäähän), mutta koska ensi kesän muut matkasuunnitelmat (minun sekä esim. kielikursseja vetävän siskoni osalta) ovat vielä täysin auki, niin ajattelin tämän olevan sellainen aika "turvallinen" ajankohta. Ja kyseessä on kuitenkin Irlanti - aina on hyvä aika matkustaa sinne ;) Oman lisänsä tähän tuo vielä se, että saavumme kylille maaliskuun 19.päivä - edeltävänä viikonloppuna on Saint Patrick's Day ja juhlinta näkyy varmasti vielä maanantainakin, sillä se on merkattu bank holidayksi.

Ja sitten se tärkein, eli mitä mieltä lahjan saaja oli tästä? Täysin yllättynyt, hämmentynyt ja haltioitunut, eli oikein osuva valinta  :)