Mikä ihmeen ASMR?

Luin lehtijutun ASMR:stä joskus keväällä. En ollut kuullut siitä koskaan aiemmin - kuten ei varmasti tosi moni muukaan suomalainen. Termi ASMR tulee englannin kielen sanoista Autonomous Sensory Meridian Response ja lyhyesti tällä tarkoitetaan eri aistella saatavia rauhallisia, levollisia tuntemuksia, jotka ovat autonomisia eli tahdosta riippumattomia.

Luin artikkelin tuolloin ja oivalsin, että mulla on ollut nuorempana kyseisiä tuntemuksia. Muistan varsin hyvin joiltakin maantiedon tunneilta, opettajan puhuessa luokan edessä rauhallisesti, että se tuntui jotenkin tavattoman kivalta. Ja ääneen sanottuna tavattoman tyhmältä. Näitä ASMR -tuntemuksia on varmasti ollut joskus myöhemminkin, mutten varsinaisesti ole kiinnittänyt niihin huomiota eikä niistä ole jäänyt muistijälkeä. 

Silloin keväällä tutkin asiaa sitten lehtiartikkelin tiimoilta vähän tarkemmin ja huomasin, että Youtube on pullollaan tällaisia ASMR -artisteja ja videoita ja olin vähän, että katsooko joku oikeasti näitä. Taisin vilkaista muutamaa niistä ja totesin, että ihan höpsöä huuhaata. Ja sitä mieltä olin aina tämän kuun alkupuolelle, kunnes ihan tavallisena iltana, katsoessani Netflixiä, sain tämmöisen kokemuksen. Näin jälkikäteen mietittynä se kuulostaa taas ihan hupsulta, mutta jollakin sarjan henkilöllä oli niin rauhallinen ja omaan korvaan miellyttävä ääni, että melkein vajosin johonkin transsitilaan, hahha. Sen jälkeen olen jopa katsonut - tai lähinnä kuunnellut, noita Youtuben videoita.

Tärkeää tässä on ymmärtää, että erilaiset äänet ja asiat vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla. Sen takia minäkin alkuun pidin koko hommaa ihan hihhulina, koska en ollut löytänyt mitään itselleni sopivaa "laukaisinta". Itselläni ASMR -kokemukset ovat olleet ainoastaan auditiivisiä eli aistimuksia kuuloastilla sekä tuntoaistilla havaittavia, kun joku esimerkiksi hieroo päätä tai silittää kevyesti vaikkapa kättä jne. On olemassa myös visuaalinen ASMR, jossa esimerkiksi tietynlaiset liikkeet saattavat aikaan saada hyvänolon väristyksiä. 

Itse koen, että tarvitsen tietynlaiset mielentilan kokeakseni näitä ASMR -tuntemuksia. Paikan täytyy olla suhteellisen rauhallinen ja oman mielen tyyni - en siis voi kuvitellakaan saavani tämmöisiä aistituntemuksia vaikkapa kesken kiireisen työpäivän, vaikka kuinka korviini kantautuisi miellyttäviä ääniä. Jotkut ihmiset eivät koe näitä aistimuksia koskaan ja toisille niiden saaminen on vaikeampaa kuin toisille. Mutta kuten mainitsin, eri asiat vaikuttavat eri ihmisiin ja "laukaisijoita" on monenlaisia.
Se, miten AMSR ilmenee, tai "oireilee", vaihtelee sekin. Itse tunnen vähän sellaista kihelmöintiä pään, hartioiden ja käsien alueella, ehkä aavistuksen verran myös väristyksiä. Tunnetta on tosi vaikea selittää, koska kuten sanoinkin, se tuntuu myös äärimmäisen hassulta ja hölmöltä samaan aikaan :D

Mitä hyötyä tästä kaikesta sitten on? Lainatakseni ASMR Suomi sivuston sanoja, "ASMR -ilmiö antaa hyvän olon oudolla tavalla". Ja kukapa ei haluaisi tuntea oloaan hyväksi, rauhalliseksi, tyyneksi ja niin edelleen? ASMR:sta saattaa löytyä apua myös mm. unettomuuteen tai ahdistustukseen, ainakin mikäli lukuisten videointen kirjavia kommenttikenttiä on uskominen. Se saattaa vähentää stressiä ja jos ei muuta, niin ainakin vie ajatuksia hetkeksi muualle. 

Oletko sinä kuullut tästä ilmiöstä tai jopa kokeillut, toimiiko se sinulla? 

Huomautan vielä, että kyseessä on kuitenkin suhteellisen uusi, melko vähän tutkittu aihe ja saamani tieto on lähinnä ASMR Suomi -sivustolta sekä omia kokemuksia. Millään tavalla haitallinen tämä ei tietenkään ole ja tätä voi kokeilla kaikenikäiset. 

2 x sarjavinkkiä

Viikonlopun ja syksyn kunniaksi ajattelin heittää pari sarjavinkkiä pitkästä aikaa! Nämä molemmat olen katsonut vasta ihan hiljattain ja tykkäsin kovasti molemmista. Aihepiireiltään ja osin toteutukseltaan molemmat ovat kuitenkin vähän sellaisia, että tosi herkkä tyyppi saattaa kavahtaa. Pelottavia nämä ei ole, mutta ehkä vähän ahdistavia.

Mitä sarjaa sinä katsot tänä syksynä?

Mindhunter (IMDb 8,6)

Sarja sijoittuu FBI -maailmaan 70-luvun loppupuolelle, aikaan ennen kaikenmaailman criminal mindseja, aikaan jolloin profilointi vasta keksittiin. Kaksi agenttia - toinen vähän kokeneempi ja toinen vasta uransa alkutaipaleella, lyövät visionsa yhteen, jonka seurauksena he päätyvät haastattelemaan tunnettuja murhaajia sekä konsultoimaan avoimia tapauksia ympäri maata. Tämän lisäksi sivutaan agenttien henkilökohtaista elämää.

Työkaverini suositteli tätä minulle, ja ihmettelinkin, miten tämä on mennyt mun ohi, koska noin yleisesti suhtaudun aika pakkomielteisen kiinnostuneesti kaikkiin sarjamurhaajia ja -murhia käsitteleviin sarjoihin ja elokuviin. Töistä kotiin tultua oli pakko laittaa heti ensimmäinen jakso pyörimään ja tiedättekö sen fiiliksen, kuin joihinkin sarjoihin pääsee mukaan heti ensi istumalta ja osassa pitää katsoa monta jaksoa, ennen kuin osaa hahmottaa, kiinnostaako sarjan seuraaminen pidemmälle ollenkaan? Tämä kuuluu ehdottomasti ensimmäiseen kategoriaan, vaikka sarjan avaus ei mielestäni sarjan vahvimpia jaksoja olekaan.

Sarjassa itseäni erityisesti miellyttää sen rauhallinen tunnelma. Fiilistä ja jännitystä luodaan lähinnä musiikilla, joka on sekin tosi onnistunut. Näyttelijätyö on aivan erinomaista ja niille, ketkä eivät ole asiaan erityisemmin perehtyneet, sarjassa siis käsitellään ihan oikeassakin maailmassa riehuneita sarjamurhaajia, ja ymmärtääkseni haastattelupätkät perustuvat hyvin pitkälti todellisiin lausuntoihin.

Mindhunter voi olla hieman liian hitaasti etenevä sellaiselle kovan jännityksen ja toiminnan rakastajalle, mutta mun mieltymyksiin tämä oli lähes täydellinen. Sarjan kaksi tuotantokautta löytyy Netflixistä.

The Sinner (IMDb 8,0)

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi löytyy niin ikään Netflixistä ja on myös eräänlainen rikosdraama, mutta monella tapaa hyvin erilainen kuin edellä mainittu. IMDb:n sivulta löytyy niinkin kattava kuvaus, että kyseessä on antologinen sarja, joka tutkii sitä, miten ja miksi tavalliset, normaaliset ihmiset päätyvät tappajiksi.

Sarjasta on jotenkin kamalan vaikea kertoa jotain, ilman että kertoo jotain, mikä saattaisi pilata ensimmäisen katselukerran nautinnon - tässä sitä nimittäin on hyödynnetty suhteellisen taitavasti, ainakin siihen nähden, että itse aloin tosiaan seuraamaan sarjaa ihan vaan tuon IMDb:n ja Netflixin oman, onnettoman lauseen kuvauksen perusteella - välillä on kiva yllättyä. Ja tällä kertaa yllätys oli todella positiivinen, sillä en ollut odottanut näin koukuttavaa tarinaa. En halua paljastaa liikaa, mutta tarina kiteytyy pitkälti erään perheen ympärille, menneisyyden kipeisiin kohtiin. Ja omien demoniensa kanssa painivaan etsivään, kuka yrittää kaikin keinoin selvittää, miksi se mitä tapahtui, tapahtui.

Vaikka tämäkin sarja edellisen tavoin pureutuu rikoksen tehneen mieleen, on tämä muuten hyvin erilainen. Tunnelma on koko ajan paljon jännittyneempi ja tietyllä tapaa sekavampi. Ensin näytetään, mitä tapahtuu, ja sitten ruvetaan käymään perusteellisesti, mutta hyvin kiinnostavasti ja onnistuneesti läpi sitä, että mikä tilanteeseen on johtanut - tämä on mielestäni hyvin kiinnostavaa. Jos jotain negatiivista pitää sanoa, niin ehkä tässä loppujen lopuksi oli vähän turhan yliampuva tarina, joka toki saadaan luotua uskottavaksi kuvaruudulle, mutta omasta näkökulmasta tuntuu hieman liioitellulta. Odotan kuitenkin mielenkiinnolla ja innolla, josko tästä toinen kausi ilmestyisi myös tuonne suoratoistopalveluun!

3 asiaa

3 asiaa, joita pelkään...

☮ kovat, odottamattomat äänet

☮ koirani poismenoa

☮ ampiaisia

3 asiaa, joista pidän...

☮ jäätelö

☮ neulepaidat

☮ nettikauppojen selailu

3 asiaa, joista en pidä...

☮ aina myöhässä olevat tyypit

☮ sienet

☮ kulmakarvojen nyppiminen

3 asiaa, jotka minun pitäisi tehdä...

☮ maksaa yksi lasku

☮ syödä paremmin ja terveellisemmin

☮ korjata yksi mekko ja yhdet housut

3 asiaa, jotka haluaisin osata...

☮ olla fiksumpi rahankäyttäjä

☮ puhua sujuvasti kolmatta kieltä suomen ja englannin lisäksi

☮ kitaran soittaminen

3 asiaa, joihin olen koukussa...

☮ Red Hot Chili Peppersin ja Bruce Springsteenin musiikki

☮ kaikki kukkakuvioinen

☮ sokeri

3 asiaa, jotka naurattivat...

☮ eilinen höpsö vitsi liittyen halloweenin karkki vai kepponen -leikkiin

☮ ystävän instagramissa julkaisema kissavideo

☮ perheen koirat

3 asiaa, joista haaveilen...

☮ että saisin kämpän joskus laitettua juuri sellaiseksi, kun haluaisin

☮ ensi vuoden mahdollisista ulkomaanmatkoista

☮ tasapainosta

Viimeinen kohta oli kolme asiaa, jotka tein tänään, mutta koska kello on vasta vähän yli puolen päivän, ajattelin skipata sen suosiolla. Joka tapauksessa tänään vielä vapaapäivä eikä ohjelmassa mitään ihmeellistä takaisin kotiin Lahteen ajamisen lisäksi. Kelpaa minulle.

6 hyvää asiaa tältä viikolta

↠ Liput Five Finger Death Punchin tammikuiselle keikalle. En varsinaisesti fanita bändiä, mutta päätin joskus varmaan reilu vuosi sitten, että kun he seuraavan kerran Suomeen saapuvat, minä menen sinne.

↠ Kiireetön kauppareissu. Pääsin yhtenä päivänä töistä todella hyvissä ajoin ja päätin hyödyntää vapautuneen ajan kauppareissulla, vaikka mitään ihmeellistä ei tarvinutkaan ostaa. Oli jotenkin superrentouttavaa vaan seilata käytävillä ja tutkia ihan kaikki mahdollinen. Ja kyllähän sinne ostoskoriin päätyi aika paljon heräteostoksia, mutta elintarvikkeiden puolelta siis.

↠ Uudet kengät. Eivät ole päässeet vielä käyttöön asti, mutta tänään ajattelin huitaista ne jalkaan, että saan ne ns. sisäänajettua, koska ajatuksena oli ottaa ne reissun ainoiksi kengiksi.

↠ Työkaverit. He ovat kaikki niin mahtavia omia persooniaan ja työvuorot saavat monesti hauskaa twistiä riippuen vuoron kokoonpanosta. Ja tänään lupauduin jäämään työnjälkeiselle erään työkaverini kanssa.

↠ Bruce Springsteen. Kuunneltiin yhdessä työvuorossa tällä viikolla vain ja ainoastaan Pomoa koko vuoro ja muistin taas, kuinka pidänkään hänen musiikistaan!

↠ Aikakauslehdet. Tällä viikolla ilmestyi sattumoisin kolme lehteä, jotka olen itselleni kotiin tilannut. Onhan tämä vähän sellaista tänä päivänä turhaa, koska netistä löytyy vaikka ja mitä sekä on digilehtiä, mutta siinä, että saa konkreettisesti lehden käteen, on jotain siistiä, vaikka itse lehden lukemiseen menee numerosta riippuen alle puolesta tunnista max tuntiin. Ja ehkä hupsuinta ikinä, mutta olen aika ihan fiiliksissä kaikista niistä näytteistä, joita lehtien väliin laitetaan! Mulla on kertynyt niitä nyt aika kasa ja osa pääsee mm. reissuun mukaan.

Mitä kivoja ja hyviä asioita teille on sattunut ja tapahtunut tällä viikolla?

Asennekysymys

Olen nyt viikonlopun aikana miettinyt hyvinkin paljon henkistä hyvinvointia ja ihmetellyt sitä, miksi ihmismieli on rakennettu sillä tavalla kuin se meillä useimmilla on. Että kaikesta pitää stressata ja kaikki pitää ottaa niin henkilökohtaisesti. Kun muistaisikin useammin sen, että elämä ihan oikeasti pyörii eteenpäin siitä huolimatta, miten itse tuntee. Tunteet on tärkeitä, mutta monesti musta tuntuu, että ne korostuu ainakin itsellä ihan väärissä paikoissa ja tilanteissa, jossa niillä ei käytännössä ole mitään sijaa tilanteen kulun kannalta. Pointtina siis se, että miksi ihmeessä luon itselleni tukalan tilanteen tunnetasolla, kun voisin yrittää suhtautua tyynesti ja antaa tilanteen soljua eteenpäin ilman otsaryppyjä. Ja toki aina niiltä otsarypyiltä ei voi välttyä - eikä varmaan pidäkään, mutta jos tätä sopertamaani asiaa soveltaa ihan arkielämään, niin kyllä monesti se on se oma asenne ja tunteet, jotka sotkevat kaiken, eikä itse elämän hektisyys.

Se miksi nyt itse takerrun tähän aiheeseen näin isosti on se, että kuten parissa aiemmassa postauksessa olen maininnutkin omasta niin sanotusta epätasapainosta sekä eilinen juttutuokio ystävien kanssa. Ja tosi moni sellainen pikkuasia vuoden varrelta, joihin eri tavalla suhtautuminen varmasti olisi auttanut siinä, ettei tunnu niin riittämättömältä. Mulla on vähän sellainen vika, että omasta mielestäni mun pitäisi pystyä ja venyä kaikkeen ja kun itseään venyttää liikaa, ei mikään asia hoidu kunnolla eikä mihinkään voi panostaa täysillä.

Mun syksyn agenda on yrittää muuttaa omaa suhtautumista asioihin ja itseeni. Tarkoitus ei ole ottaa mitään sellaista hällä väliä asennetta elämään, mutta löysätä hieman. Se saattaa kuulostaa jonkun korvaan tosi höpsöltä, koska eihän mun elämä varsinaisesti mitään superkiireistä ruuhkavuosipallottelua ole, koska mulla on huollettavana vain ja ainostaan koira ja kohta ei sitäkään, ja moni kuitenkin tasapainoilee työn, perheen ja ties minkä muun parissa. Mutta monesti se oma arki ja elämä menee silti sinne suorittamisen puolelle, varsinkin pitkien työputkien osuessa kohdalle. Pitäisi muistaa, että elämä on seikkailu. Sanoa enemmän kyllä asioille, joille normaalisti sanoo ei, koska ei ehdi tai pysty, ja sanoa enemmän ei niille asioille, jotka estävät sanomasta kyllä muille.

Että jos sinä, joku minut tunteva ja minua säännöllisesti näkevä tyyppi, luet tätä, niin muistuta aina välillä minua hengittämään pari kertaa syvään. Chill, sis. Niin moni huono päivä voisi olla erilainen, kun osaisi ja muistaisi suhtautua asioihin eri tavalla, ei niin henkilökohtaisesti. Että jaaha, nyt kävi näin, mutta eipä mitään, tämä selvitetään ja elämä jatkuu. Jotenkin sitä niinä niin sanotusti huonoina päivinä tuppaa ottamaan oikein tulta alleen kaikista epämieluisista tai muuten vaan suunnittelemattomista muuttujista ja polkee menemään sen koko päivän tietynlaisen huonotuulisuuden tai jopa raivon voimin ja eihän sellainen ole terveellistä kenellekään. En tarkoita että negatiiviset tunteet pitäisi jättää tai kieltää, vaan omalla kohdalla tavallaan yrittää käsitellä ne omina kokonaisuuksinaan, eikä kerätä polttoaineeksi. Se on vähän kun tankkaisi väärää bensiiniä autoon - vaurioita tulee. Ja tilanteen korjaaminen jälkikäteen on huomattavasti mutkikkaampaa kuin ennakointi, eli oikean polttoaineen valinta. Tässä tapauksessa se on itselleni entistä objektiivisemman suhtautumistavan harjoittelemista. Ei ole tarkoitus irrottaa itseäni tai näkemyksiäni eri tilanteista, vaan pikemminkin muistuttaa itseäni siitä, että asioilla on aina monta puolta ja näin ollen se oma, ensimmäinen reaktio ihan kaikkeen voimakkuudestaan huolimatta voi toisinaan olla "väärä" ja että tilanteen läpikäyminen eri vinkkelistä voi auttaa sekä itseään että tilanteen neutralisointia. 

Heh, onpa pitkä ja vähän sekava teksti, mutta nämä on juuri niitä asioita, jotka mun on kirjoitettava sanoakseni ne itselleni ääneen. Mulla on jatkuva tarve kehittyä ihmisenä niin itseni kuin muidenkin hyväksi ja ajatusten pukeminen kirjalliseen muotoon on aina ollut itselleni tapa selittää ja käsitellä asioita itselleni, niin että ne eivät vain pyöri sekavana mössönä tuolla pääkopassa. Muille tämä tosin saattaa olla ihan yhtä sekavaa :D

Joka tapauksessa asioiden oivaltaminen tuntuu aina hyvältä. Niiden toteuttaminen voi toki olla haastellisempaa, mutta siinä ollaan jo aika pitkällä, kun tunnistaa "ongelman", johon haluaa muutosta. Lyhyesti sanottuna muistutus itselle seuraavista asioista:

Elämä on seikkailu, ja kun se ei tunnu sellaiselta, on jotain pielessä. Jokainen uusi päivä on täysin uusi mahdollisuus aivan kaikkeen, eikä mitään uutta päivää pitäisi elää valmiiksi jo edellisenä päivänä. Suunnitelmat on hyviä, mutta ei sellaiset suunnitelmat, jotka eivät anna tilaa mahdollisuuksille.

Suhtaudu rennommin. Koen, ettei ole sellaista asiaa tai tilannetta, jota ei saisi jollakin tavalla korjattua - korjaus ei monesti välttämättä vain ole sitä, mitä ensimmäisenä tai edes toisena ajattelee. Pitää olla avoin ja nöyrä, sekä tunnistaa omat virheet ja tiedostaa niiden seuraukset. Ja suhtautua siihenkin rennommin, vaikka se on vaikeaa. Ja välillä voi miettiä, että onko asia edes rikki vai johtuuko tuntemukset jostain ihan muusta.

Hengitä. Hengitä. Hengitä!

Jos se ei toimi, tilanteen tai toisen henkilön syyttämisen sijaan tutkaile omaa suhtautumista. Voisiko asiaa katsoa toisesta näkökulmasta, voisiko omaa asennetta muuttaa?

Se mikä tulee, anna sen tulla. Se mikä menee, anna sen mennä. Estäminen tai perässä juokseminen kuluttaa hurjan määrän energiaa ja monessa asiassa ei muuta mitään, pitkittää vain. Anna asioille ja ihmisille tilaisuus, ja anna itsellesi lupa jäädä odottamaan. Mihin on kiire?

Mun duuniviikko

Ah, lauantai ♥ Kello ei ole vielä paljon mitään, mutta heräsin tämän viikon aiempien aamuherätysten vaikutuksesta tänäänkin superaikaisin ja olen ehtinyt jo käydä yhdistetyllä lenkki- ja kauppareissulla ja keittänyt paljon kahvia, jonka saan juoda rauhassa. Mulla on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja tuntuu muuten sairaan hyvältä! No, ei välttämättä niinkään se viikonloppu tekijä - mutta kaksi vapaata putkeen on luksusta.

Puhun täällä suhteellisen paljon työstäni kuitenkaan varsinaisesti kertomatta siitä mitään - tänään ajattelin tehdä poikkeuksen ja kerrata, millainen työviikko mulla on takana. Tämä toki siis eroaa normaalista siinä, että yleensä olen aina viikonloppuna töissä ja viikkoon mahtuu ainakin pari iltavuoroa, mutta joo, itse asiaan.

Maanantai, 07-16

Kuun ensimmäinen arkipäivä, mikä tarkoittaa sitä, että lähetän palkkatoimistoon materiaalin, jotta he saavat laskettua työntekijöille palkat. Se tarkoittaa myös inventaarion tekemistä, eli käyn varastot läpi ja kirjaan ylös. Katson läpi sähköpostit ja tilitän edellisen kuukauden lounassetelit. Tämän päälle teen lounasvuoron, eli ruuanvalmistusta, asiakaspalvelua, siivousta ja esivalmisteluja. Ohessa teen vielä tilauksen eräälle tavarantoimittajallemme.

Tiistai, 08-13

Tilitän alkajaisiksi käteismaksut ajalta X. Puran kahden eri tavarantoimittajan kuormat varastoihin. Loppuaika menee alustavan työvuorolistan suunnittelussa ja koneelle laittamisessa. Yhden jälkeen virallinen työaika päättyy, mutta mennään osan työporukan kanssa Kespron messuille, jossa vapaa-ajasta huolimatta edustetaan ravintolaamme.

Keskiviikko, 08-16

Käyn läpi sähköposteja, laskuja ja teen tilauksia tavarantoimittajilta loppuviikoksi. Saan tiedon työntekijän sairastapauksesta ja paikkaajan löytäminen vie tovin. Ja lisäksi mulla on lounasvuoro, eli samaa settiä kuin maanantainakin.

Torstai, 08-16.30

Käyn kaupasta hakemassa pari tarpeellista juttua töihin, jonka jälkeen maksan firman työntekijöiden palkat. Teen lounasvuoron esivalmistelut ajoissa, sillä tänään on uuden työntekijän ensimmäinen päivä ja perusasioiden selittämiseen menee tovi, opastus jatkuu toki koko lounasvuoron ajan. Sairaslomatapauksesta johtuen joudun jäämään puoli viiteen saakka ja avaamaan toisen ravintolamme, sillä vuoron paikkaaja ei ehdi paikalle aiemmin.

Perjantai, 08-15

Tarkistan sähköposteja ja laskuja, ja vasta nyt ehdin näpytellä maanantaina tehdyn inventaarion koneelle ja lähettää eteenpäin. Teen tilauksia tavarantoimittajilta seuraavalle viikolle ja puran parin tavarantoimittajan tuomat kuormat - johon menee tovi tavallista pidempään oviongelmien vuoksi. Teen pari "sisustusjuttua" työpaikalle, eli hyödynnän vastikään liitutaulumaalilla maalatut seinät. Hoidan jälleen sairasloma-asiaa ja pidän vielä työpäivän päätteeksi työhaastattelun.

Työtunteja kertyi yhteensä 37,5 mikä ei ole loppujen lopuksi paljon, varsinkin kun ensi viikolla mulla on näillä näkymin lähemmäs 60 tuntia, heh. Viikottainen tuntimäärä riippuu vuoroista, mutta koska olen kuukausipalkkalainen, täytyy tuntien täsmätä, eli jos teen jonakin viikkona vähemmän, tietää se automaattisesti enemmän tunteja jollekin toiselle viikolle. Useimmiten nämä menee kyllä suht tasan.

Eniten työssäni pidän sen vaihtelevuudesta, mulla on monta erilaista työtehtävää ja riippuu ihan viikosta, millaisia ne on. Meillä on myös tosi kiva porukka, ja töissä pystyy olemaan luonnollinen ja oma itsensä, vaikka toki esimiesasemani vaatiikiin sen, että mulla täytyy olla myös se ns. työminä. Eniten työssä ärsyttää kaikki ne miljoonat ja taas miljoonat muuttujat, joita tulee aina, eikä niille varsinaisesti voi mitään, vaan ne täytyy elää tilanteen mukaan. Tässä nyt esimerkkinä sairastapaukset, se vie työpäivästä ison osan, kun joutuu vaihtelemaan ja sumplimaan vuoroja uuteen muotoon, että homma toimisi vajauksesta huolimatta. 

Mutta nyt työasiat sikseen ja mä jatkan mun vapaapäivästä nauttimista ♥ Ihanaa viikonloppua!

#mood

Kuu vaihtui, jes! Toki se tarkoitti samalla myös enemmän tai vähemmän myös kesän loppumista, mutta alkusyksy on mielestäni sangen miellyttävä vuodenaika. Suurinpiirtein siihen asti, kun puut säilyttävät lehtensä eikä tarvitse miettiä talvitakin kaivamista varastosta.

Ja vaikka kesä loppui, niin itselläni on vielä kaksi viikkoa kesälomaa jäljellä, joihin on enää vajaa kuukausi! Se meinaa myös sitä, että reissuun on alle kuukausi!

Noin muuten olen ollut aika kiitettävän työllistetty. Tänään havahduin siihen, etten ole viikkoon harrastanut minkäänlaista liikuntaa. Siis lukuunottamatta todella lyhyitä lenkkejä koiran kanssa ja työmatkoja. Mutta en ole yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut. Tänään mulla oli työpäivä 7/9 ja odotan todella hartaasti viikonloppua, sillä se on vapaa ♥ Vapaa viikonloppu on ollut viimeksi heinäkuun alussa, kun oli mun ensimmäinen kesälomapätkä... 

Sitten viime kuuleman mukana on ollut hieman epäonneakin - mun puhelin nimittäin hajosi. Kyseessä oli jo kolme vuotta käytössä ollut luuri, jonka olisin päivittänyt uuteen joka tapauksessa tämän syksyn aikana, mutta kuten viimeksikin, täytyi hankinta tehdä nyt pakon edessä. Mä en tosin ole yhtään sellainen teknologiasta kiinnostunut ihminen, marssin vaan liikkeeseen kertoen mitä tarvitsen ja millä hintakatolla ja noin viisi minuuttia myöhemmin poistuin uuden puhelimen kanssa, joka on Samsung A40. Itselleni se ei sano mitään, mutta tuntuu toimivan näppärästi.

Eilen tuli myös piipahdettua Kespron tukkumessuilla, joihin olen päässyt osallistumaan parina aiempanakin vuonna työn kautta. Tälläkin kertaa mentiin pienellä porukalla maistamaan syksyn uutuuksia niin ruuan, juoman kuin herkkujenkin osalta. Tämä oli hauska ja rentouttava iltapäivä, joka jatkui sitten vielä ruokailun merkeissä ja muun seurueen osalta vähän karaoke -meiningeissä, itse suuntasin ajoissa kotiin koska noh, yhdeksän päivän työputki.

Elokuu oli omalta osalta vähän heikko suoritus - jotenkin tosi kähmäinen ja takkuinen koko kuu, mutta nyt on toiveikas fiilis, että alkaa taas sujua. Siis asiat lähinnä oman pääkopan sisällä, muualla ei varsinaisesti ole ollut vikaa. Olen alkanut taas meditoimaan ja koen sen tosi tehokkaaksi, jokainen kerta on voimaannuttava ja rentouttava, vaikka aina se rentoutuminen ei tule ihan sormia napsauttamalla. Meditoimisesta olen kirjoittanut jo viime syksynä, mutta se voisi olla ajankohtainen aihe myös nyt.

Miten teidän syyskuu on lähtenyt käyntiin? Ihanaa viikon jatkoa ja palataan viimeistään viikonloppuna ♥ Ajattelin pitkästä aikaa leipoa!!