Linnunpelättimen tummanpuhuva kevätasu

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita! Itse en valitettavasti pääse nauttimaan kauniista säästä kuin kohta lyhyehkön lenkin parissa, ja sitten menen koko päiväksi töihin. 

Koska aikataulu painaa päälle sen verran, en edes ehdi miettiä kirjoittavani asiasta, mistä olisin halunnut ja mikä on ollut mielen päällä pari päivää, joten täytyy tyytyä jakamaan nämä aiemmin tällä viikolla otetut asukuvat. Olenkin kunnostautunut näiden kanssa nyt oikein kunnolla - jemmassa on vielä yhdet käsittelemättömät kuvat! Tosin en mä tiedä kiinnostaako nämä asukuvapostaukset ketään :D

Mutta se mikä saattaa kiinnostaa, on että minäkin, luettuani Annika Ollilan kokemuksia curly girl -metodista, olen päättänyt aloittaa sen. Liityin myös ryhmään facebookissa ja kahlasin sen aika pitkälti läpi. Kuten näistäkin kuvista huomaa, kiharaa kyllä löytyy, mutta valitettavasti se näyttää enemmän tuollaiselta kuivalta linnunpelättimen heinähatulta. Ja siitä haluan eroon! Ensimmäisenä kollaan jo kotoa löytyvät tuotteet läpi (heh, sitten kun ehdin), jos joku niistä sopii jo valmiiksi metodiin ja sitten puuttuvat käyn ostamassa. Mulla ei ole mitään aikataulua tähän kokeiluun, tänään tai huomenna en ole sitä aloittamassa, mutta toivon mukaan lähiaikoina kuitenkin! Kokemukset tulen totta kai jakamaan sitten myös täällä :)

Ja muutes! Muutaman päivän sisään tulossa jopa leffapäiväkirjaa, olen nimittäin pääsiäisen aikana katsonut useammankin elokuvan! Mutta nyt, ylös ja ulos aurinkoon!

PS. En keksiny parempaa otsikkoa...

Munakoisopää eli uudet hiukset

Alustetaanpa tämä teksti nyt sitten tosi positiivisesti eli lyttäämällä seuraavaksi jakamani kuvat alinpaan helevettiin, en nimittäin muistanut ennen tätä päivää kuinka pimeää Suomessa voi olla sateisena marraskuun päivänä. Yritin ottaa, tai siis otinkin, kuten kohta näemme, kuvat olemattomassa luonnonvalossa keskipäivällä puhelimellani ja lopputulos, no, sen näette alla :D Mä en tiedä mikä kuvien lopullinen informatiivinen arvo on, jouduin nimittäin muokkaamaan näitä aika reilulla kädellä ja voi olla, että jollain toidella näytöllä säädöt saattaa näyttää (vielä) omituisemmalta. Mutta, lupaus on lupaus ja minähän jaan nämä! 

Lopputuloksesta tuli aika tumma, mikä ei tosin yllätä itseäni yhtään - mun hiukset imee väriä aina kuin sieni ja päästää sen ulos samanlaisella ryöpyllä, eli väri haalistuu muutaman pesun jälkeen huomattavasti ja oletan että sama homma tämän värin kanssa. Koska kuvista voi olla hankala saada kunnon käsitystä väristä, niin se on tosiaan aika munakoison värinen, kuten otsikkokin kertoo. Tyvi on ruskea, tarkoitus oli tehdä tästä sellainen cool liukuvärjätty, mutta senhän nyt tietää ettei moinen kotioloissa yksistään onnistu :D Tyvestä jäi myös vaaleampi kuin latvoista, mutta se ei tuon oletettavan haalistumisen takia haittaa olleskaan. 

Mistä tämä idea sitten oikein lähti? Halusin vaihtelua ja teki mieli kokeilla kerrankin jotain räväkämpää. Tosin mikään kovin räväkkähän tämä ei ole, mutta katotaan mihin suuntaan tästä jatketaan! 

3 kuukautta ilman hiuspidennyksiä

Kirjoitin kesäkuussa siitä, kuinka monen vuoden hiuspidennyskierteen tein stopin koko hommalle ja heitin liki kaikki (teippipidennykset on edelleen tallessa mutta ne lienevät melkein yhtä pitkät kuin hiukseni nyt joten pidennys lienee vähän väärä termi :D) hiuspidennykseni pois. Kesän sanoin meneväni ilman ja miettiväni tilannetta uudemman kerran syksyllä. Tuosta hetkestä on nyt kulunut kolme kuukautta, ja ajattelin tulla jakamaan fiiliksiä asian suhteen (ihmiselle, kuka ei ole eläessään pidennyksiä käyttänyt, koko juttu saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta vuosien hiuspidennyskierre on kuitenkin varmast monelle nuorelle naiselle tuttu kuvio). 

Ihan rehellisesti pidennyksittä olo on ollut naurettavan helppoa. Toki niin sanottua hiuskriisejä on ollut enemmän, koska on pitänyt pärjätä omalla reuhkalla eikä sitä ole saanut "piilotettua" hiuspidennysten sekaan, mutta niiden kriisien kanssakin on pärjätty. Näiden kolmen kuukauden aikana on syntynyt hyvin vahva fiilis siitä, että en minä pidennyksiä enää edes halua. Tähän on monia syitä mukavuudenhaluisuuden lisäksi ja merkittävin niistä on tapahtunut korvieni välissä ja sen takia pidennyksistä luopuminen onkin ollut nyt niin helppoa. Jos olisin kokeillut vastavaavaa pari vuotta aiemmin, en usko että olisin onnistunut. 

Kyse on ennen kaikkea itsensä hyväksymisestä. Sen lisäksi, että olen jättänyt pidennykset pois olen myös vähentänyt hiusten lämpökäsittelyä huomattavasti. Luonnonkihara tukkani on vallaton ja kosteassa ympäristössä täysin hallinnan ulkopuolella, mutta itkupotkuraivarin sijaan olen kohauttanut olkiani ja miettinyt, että mitä sitten. Hiukseni ovat vähän pöhköt, mutta se ei määrittele minua ihmisenä. Tuntuu jälkeenpäin vähän hassulta ajatella, kuinka paljon olen aiemmin ulkonäön ja nimenomaan niiden hiusten merkitä niin paljon. 

Kolmessa kuukaudessa ei ole ihmeitä ehtinyt tapahtua, jos miettii millaisia fyysisiä vaikutuksia pidennysten pois jättämisellä on ollut. Hiukseni eivät mielestäni ole kasvaneet paljoakaan eikä päänahkakaan tunnu yhtään erilaisemmalta, mutta toisaalta en ole esimerkiksi käyttänyt mitään hiuksille suunnattua ravintolisää - siitä voisinkin ottaa uuden projektin ja kertoa tuloksia ensi vuoden alkupuolella. Kuitenkin yleinen fiilis hiusten voinnista on positiivinen ja toivonkin, että muutaaman vuoden päästä olisin onnistunut omin avuin luomaan kunnon Merida -pörrön.

Elämäni paras päätös? Ei kuitenkaan, mutta sangen hyvä kuitenkin. Ei ole tarvinut katua enkä ole kertaakaan edes miettinyt hankkivani uusia pidennyksiä. :)

Loppukesän kosmetiikkahankintoja

Tiiättekö, kun jossain vaiheessa käy aina niin, että ihan kaikki tarvittavat kosmetiikkatarvikkeet loppuu samaan aikaan? Ja sitten niiden ostamista venyttää ja venyttää koska ei muka vielä tarvi, pärjää ilman tai jotain vastaavaa, mitä itselleen uskottelee. No, mulla kävi just näin ja oltiin pisteessä, että oli pakko laittaa jättimäinen tilaus Luxplussalle vetämään. Näillä jos pärjäis taas hetken!

Väittäisin, että meidän taloudessa suihkusaippuoita kuluu shampoiden ja hoitoaineiden lisäksi eniten. Jättipakkaukset I Love Cosmeticsin ja Doven suihkusaippuoita tuli tarpeeseen, mutta ei kovin akuuttiin, sillä tämän tilauksen tehtyäni sain äidiltäni sattumalta muutaman Yves Rocherin suihkugeelin lahjaksi :D

Kesällä en ole käyttänyt ollenkaan silmänympärysvoidetta, mutta tiedän että ilmojen viiletessä iho-ongelmat nostavat päätään ainakin jossain määrin enemmän ja sen takia otin kokeiluun Bioderman Sensibio -tuoteperheen silmänympärys-geelivoiteen. Toivotaan että toimii!

L'Oréalin kasvovesi lähti itse asiassa mukaan Citymarketin tarjouksesta, ihan vaan koska mun kasvojenhoito on ollut retuperällä koko kesän ja ajattelin että voisi taas tsempata sen suhteen. Freemanin mutanaamion tilasin samasta syystä. Keholle tilasin I Love Cosmeticsin sitruunasorbetti -ihovoiteen ja Organic Shopilta body butterin. Oli tosi miellyttävä yllätys että kyseisen brändin tuotteita saa Luxplussalta! Maybellinen kynsilakanpoistoainepurkin ostin, kun olen työkaverin omaa lukuisia kertoja lainanneena todennut tämän oleva paras kokeilemistani.

Sitten hiustuotteita: shampoita ja kuivashampoita sekä ässänä hihasta Garnierin kosteusvoide. Batisten kuivashampoot on vuosia olleet mun suosikkeja ja palaan aina niihin, vaikka välissä jotain toista merkkiä kokeilisinkin. Mulla on aiemmin ollut myös John Friedan kiharille hiuksille tarkoitettu hoitoaine ja tykkäsin siitä kovasti, ajattelin nyt kokeilla shampoota (ja koska sitä käyttämääni hoitoainetta en valikoimissa nähnyt). Natural World sen sijaan uusi tuttavuus! 

Tilasin myös Natural World -brändiltä hoitoaineen sekä hiusnaamion. Kiinnostuin brändistä, koska luin että suurin osa tuotteista on pääsääntöisesti luonnon raaka-aineista ja parabeenittomia. Plussaa myös isoista pakkauskoista (olisi saanut vieläkin isompana), koska meillä ei sellainen tavallisen kokoinen 200 ml shampoopullo kauaa kestä (kiitos poikaystävän jolla on tukkaa kolme kertaa enemmän kuin minulla... :D)

Ja sitten se ehkä kaikista kaivatuin uutuus: uusi meikkivoide. Käytössä ollut Lumenen meikkivoide ei sopinut mulle lainkaan, mutta sisukkaasti käytin sitä silti. Mietin vaihtoehtoja aika paljon tämän suhteen, mutta mulla on aiemminkin ollut Max Factorin meikkivoidetta, eri tuotesarjasta tosin, mutta uskalsin tilata, kun tiesin sävynkin olevan just eikä melkein. Pari kertaa olen nyt ehtinyt käyttää tätä ja olen ollut kyllä positiivisesti yllättynyt :) 

Myös uusi ripsiväri oli listalla - mulla aiemmin käytössä ollut joku Maybellinen melko uusi ripsari (joka taisi tulla alkuvuoden Bette Boxissa) ei ollut mielestäni kummoinen, mutta senkin tietenkin käytin pois alta. Päätin ottaa kokeiluun L'Oréal Parisin Volume Million Lashes Féline -ripsarin. Käytin ennen pelkästään vedenkestäviä ripsareita, mutta herkkien silmien takia opetellut tavasta pois, mikä on ollut vain ja ainostaan positiivista: meikin pesu on helpompaa ja nopeampaa, silmänympärysiho säästyy, kun ei tarvite käyttää erikseen vedenkestävän meikin puhdistusaineita. 

Viimeisinpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä uusi meikkimuna, jolla levitän aina meikkivoiteen sekä peitevoiteen. 

Sellaisia juttuja tällä kertaa! Ei varsinaisesti mitään erikoista, mutta koska en ole pitkään aikaan tehnyt mitään kosmetiikkaan liittyvää postausta, niin ajattelin esitellä nämä ostokset sen takia :) Oon toki koko kesän ollut vähän laiska niin meikkaamisessa, hiusten- kuin ihonhoidossakin, mutta toisaalta välillä on hyvä heittää vapaalle näissäkin asioissa, koska ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia. 

Rainy Day Curls

Tiiättekö sen fiiliksen kun aamusta tai aamupäivästä laitatte tukan kivasti, lähette asioille keskustaan ja muutaman metrin päästä kotiovesta päästyä alkaa tihuttaa ja tajuat että siinä meni sitten se kampaus? Jep, sattu mulle just tänään. En blogihistoriani aikana ole juurikaan jakanut kuvia itsestäni niin, että tukka olisi luonnontilassa, mutta koska tämä kesä nyt mitä ilmeisemmin on itselleni tämmöinen hyväksyn sisäisen hobittini -tukkakesä, niin tässähän niitä nyt sitten ois (pakko täsmentääm että kuvat ei tuolta nimenomaiselta keskusta -reissulta vaan otettu myöhemmin päivällä, ei tää Lahti sentään niin landea ole että ydinkeskustasta moisia maisemia löytyis :D)

Musta on vähän harmi, etten ollut nuori 80 -luvulla tai 90 -luvun alkupuolella, mulla ois ollut muotitukka ihan luonnostaan. Mutta mä olen kovasti yrittänyt totuttaa itseäni tähän tukkaani ja käyttää vähemmän muotoilurautoja (kiharien hiusten muotoilutuotteet taasen ei ois huonompi idea) jotta hius kärsisi vähemmän ja kenties kasvaisikin nopeammin. Tiedä häntä. Toisaalta hobitit on hilpeitä, ruokaa rakastavia hieman paksumman puoleisia veikkosia, joten sinällään sopiva kuvaus minuun ja näin ollen on se tukkakin enemmän kuin passeli meikäläiselle :D 

Noin muutenhan mulla on ollut sangen chilli ja kiva vapaapäivä, tein hamppareita ruuaks ja katottiin pari jaksoa uutta Twin Peaksia (lähinnä semmonen epäuskonen virne koko ajan naamalla mutta uskoisin että ehkä tossa kohta pääsee kärryille!) ja saatiinpa myös ukkosmyräkkä vierailulle, nyt sitten taas paistaa aurinko, joten siinä mielessä otsikko on vähän harhaanjohtava. Gotta love Finnish summer ♥ PS. Voisko kaikki toivoo lauantaille ihan superia aurinkohellekelihässäkkää?! Mun juhlat on silloin ja vaikka tämän hetkinen ennuste näyttäiskin viikon parasta säätä just sille päivälle niin parempi kelpaa aina!

Kun heitin hiuspidennykseni roskiin

Otsikko kuulostaa ehkä vähän tekaistun dramaattiselta, mutta on siitä huolimatta täysin totta. Tein sen viime viikolla. Keräsin kylppärin laatikosta kaikki klipsipidennykset ja viskasin roskiin. No, vielä vähemmän dramaattisemman asiasta tekee se, että kaikki niistä olivat todella käytettyjä ja huonossa kunnossa ja tästä johtuen niitä ei edes tehnyt mieli tunkea päähän oman tukan sekaan. Mutta on taustalla vähän muutakin, mulla ei nimittäin ole uusia tilalle eikä edes tulossa.

Oma hiuspidennysrumbani alkoi joskus 2011, kun sain käyttööni siskon vanhat pidennykset. Siitä se sitten lähti. On ollut klipsiä, on ollut microrengasta ja teippiä. Toisinaan paria samaan aikaan. Luonnollisuus pieni sivuseikka, kunhan tukkaa on paljon. Omassa ulkonäössä hiukset ovat jostain syystä aina olleet se tärkein tekijä, ehkä siksi, että olen kokenut oman, luonnollisen tukkani niin hankalaksi ja vääränlaiseksi.

Mutta tänä keväänä olen huomannut, että olen kokenut yhä vähemmän ja vähemmän tarvetta tunkea lisähiusta päähäni. Voi olla, että musta on tullut vain mukavuudenhaluisempi, sillä ihan rehellisesti eihän varsinkaan ne klipsipidennykset monta kertaa viikossa koko päivän päässä ollessaan mukavalta tunnu. Teippipidennyksien kanssa taas saa olla tarkkana pesun, muotoilun, harjauksen ja no, oikeastaan kaiken yhteydessä. Liikaa vaivaa, helpompaa ja mukavampaa olla ilman. Siitäkin huolimatta että oma kuontalo ei läheskään aina miellytä saati asetu niin kuin sen toivoisi. Luonnonkihara hius on oikukas ja lisäksi luulen, että vuosien hiuspidennysrumba on vaikuttanut myös hiusten pyörteisiin ja kasvusuuntiin, mulla on nimittäin takaraivolla sellainen kohta, että se näyttää ihan kaljulta laikulta, vaikka todellisuudessa hiukset vain pyörtyvät toiseen kohtaan :D

Lisäksi tähän kaikkeen - pidennyksiin, niiden värjäämiseen ja niihin käytettäviin hoitoaineisiin on vuosien varrella kulunut ihan älytön summa rahaa. Useita satoja euroja. Se ei varsinaisesti harmita, mutta kun ajattelee, että sillä summalla olisi varmaan saanut lennon tai parit johonkin matkakohteeseen, niin kyllähän se vähän pistää mietityttämään, että onko se niin sen arvoista.

Tämä kesä mennään siis ihan luomuna. Ilman mitään jatkeita (siitäkin huolimatta että oma tukka muistuttaa malliltaan - tai pikemminkin mallittomuudellaan variksenpelätintä...) Katsoo sitten syksyllä, miltä tuntuu, mutta oletan, että kun pidennyksettömään elämään tottuu, ei siihen halua enää palata - ainakaan kokoaikaisesti. En siis sano, ettei enää ikinä, mutta ei ainakaan nyt. Ja kyllä muuten tuntuu kohta näin 25-vuotiaana hyvältä katsoa itseään peilistä niin, että vaikka näkemästään ei juuri sillä hetkellä pitäisikään, niin se ei tunnu sydänjuuria musertavalta itseinholta, kyvyttömyydeltä, halulta olla joku toinen tai muulta vastaavalta (en sano, että olisin tuntenut varsinaisesti noin aikaisemminkaan, mutta ajatellut niin, että tämä on paljas minä ja saan sen kaiken peittoon lisäämällä tukan, meikin ja oikeat vaatteet). Tuntuu, että olen tietyllä tavalla löytänyt itsestäni jotain ja ensimmäistä kertaa olla täysin rehellinen. Ja kaipa sellaisetkin jutut voivat löytyä niinkin naurettavan kuuloisen asian kuin hiuspidennyksienkin kautta. 

Hiukseni tällä hetkellä + byNoor tuotetestaus

En edes muista, milloin viimeksi olisin kirjoittanut hiustenhoito -aiheista postausta, joten ajattelin, että nyt on se hetki, samalla kun esittelen teille Cocopandalta kokeiluun saamani byNoor -merkkiset hiustenhoitotuotteet.

Ensin hieman tilannekatsausta tämän hetkiseen hiusten kuntoon: lähtökohtaisesti sitä voisi kutsua aika haastavaksi. Noin puolet mun tukasta on täysin oman väristä, käsittelemätöntä tukkaa ja noin puolet aikoinaan blondattua, sittemmin hennattua tukkaa. Ero näiden kahden välillä on huomattava, joskaan omaan silmään ei kuitenkaan liian häiritsevä (toisaalta en ole koskaan ollut erityisen tarkka näissä asioissa) mutta suurimman eron huomaa oikeastaan hiuksia käsitellessä ja niitä hoitaessa. Se oma, osittain lähes kymmenen sentin pituinen juurikasvu ei tarvitse hoitotuotteita juuri nimeksikään, kun taas latvat sitä vaativat hurjasti. Sen takia viimeiset pari kuukautta ovat olleet vähän haastavia hiustenhoidollisesti ja olenkin ajatellut hennaavani tukkani uudestaan piakkoin, lähinnä siksi, että juurikasvustoon saisi vähän enemmän rakennetta. Väri siihen ei tule yhtä hyvin tarttumaan kuin käsiteltyyn tukkaan. Niin ja lisättäköön tähän samaan vyyhtiin vielä mun luonnostaan kihara tukka.

Ja syy, miksi tämä rumba, on se että haluan kasvattaa oman värini ja hiuslaatuni esiin. En sano ettenkö ikinä koskaan enää värjäisi hiuksiani tai vastaavaa, mutta yli kymmenen vuoden värjäily, hiuspidennyskokeilut ja kaikki muu alkoi ärsyttää siinä mielessä, että halusin kokeilla. Hiuspidennyksiä käytän toki edelleen, mutta näissä kuvissa niitä ei ole. 

Niin kutsutuista hankaluuksista johtuen lähdinkin mielenkiinnolla mukaan Cocopandan byNoor -kampanjaan mukaan, ja hiustenhoitotuotteet noin muutenkin aina olleet se mun heikko kohta - tuotteita ja merkkejä on vuosien mittaan tullut kokeiltua vaikka kuinka paljon.

byNoor on ruotsalainen hiustenhoitobrändi, joka en keskittynyt skandinaavisten hiusten hoitoon ja hankaliin, vaihteleviin sääolosuhteisiin. Tuotteita ei ole testattu eläinkokeilla ja lisäksi ne ovat parabeenittomia ja sulfaattitomia.

Testiini sain viisi eri tuotetta: Pure Volume shampoon sekä hoitoaineen, Pure Moisture shampoon että hoitoaineen sekä Sea Salt Sprayn. Hiusöljy on itseni kustantama, sillä halusin kokeilla sitäkin. 

Pure Moisture shampoo ja hoitoaine ovat superkosteuttavia ja ne sisältävät mm. arganöljyä sekä hydrolosoituja proteiineja. Tuotteet lupaavat kosteuttaa ja lisätä kiiltoa, vahvistaa sekä suojella hiusta. Kuten mainitsin, tuotteet on superkosteuttavia ja omalle tukalle jopa liian hoitavia, mutta käsitelty latvaosuus taas tykkäsi. Eli nämä on mitä mainioimmat tuotteet kuiville ja käsitellyille hiuksille! Tai vaihtoehtoisesti tehokosteuttajina esim. kertaviikkoon normaaleille hiuksille.

Pure Volume tuotteet ovat tuuheuttavia tuotteita hennoille hiuksille ja lupaavat puhdistaa ja hoitaa hiusta sitä latistamatta. Tuotteet sisältävät mm. B5 -vitamiinia, joka säilyttää hiuksen kosteuden sekä lisää tuuheutta. Nää tuotteet sopi omalle tukalle paremmin kuin edelliset, koska mikään järin paksu ja pitkä oma tukkanihan ei ole.

Yhteenvetona molemmista tuotesarjoista voisin sanoa, että hyvät ja toimivat, mietotuoksuiset ja erittäin riittoisat. Tätä kohtaa en voi korostaa liikaa, nimimerkillä tottunut läträämään shampoilla ja hoitoaineilla vähän liikaa, näissä se kolikon kokoinen määrä tuotetta todellakin pitää paikkansa! Eli vaikka näillä on hintaa vähän enemmän kuin perus markettishampoilla, niin uskoisin näiden maksavan itsensä takaisin aika helpostikin. Shampoo- ja hoitoainetuubit ovat molemmat 250 ml kokoiset. 

Sitten tuotteet, joista tykkäsin ehkä kaikista eniten: Sea Salt Spray ja Hair Oil. Ensimmäinen on aika perinteinen suolasuihke keskivahvalla pidolla ja se lisää rakennetta ja tuuheuttaa. Käyttää voi sekä kosteisiin että kuiviin hiuksiin. Positiivista tässä tuotteessa oli sen keveys - mulla on ollut joskus käytössä tuotteita, jotka jättää tukan helposti "lähmäiseksi" vaikka tuotetta laittaisikin vaan vähän ja tässä sitä efektiä ei syntynyt.

Hiusöljy on ihan must -tuote omassa kylppärissä, koska kiharat hiukset on helppo saada vähän parempaan kuriin sillä. Tämän tuotteen hankin ihan itse, koska tarvitsin uuden hiusöljyn ja ajattelin, että samallahan kokeilen saman merkin tuotetta. Tämä on kevyttä, miedosti tuoksuvaa argan- ja abyssianöljyä sisältävää pehmeyttävää ja vahvistavaa hiusöljyä ja se on pakattu reilun 150 ml kokoiseen pumppupulloon.

Yhteenvetona olen ihan supertyytyväinen ja mielissäni, että pääsin tuotteita testaamaan. Tietenkään mitään yllättävää superratkaisua ne eivät hiusongelmiini tuoneet, mutta eipä mikään muukaan tuote siihen tällä hetkellä pysty, täytyy vaan odottaa että hius kasvaa lisää. 

Oletteko te kokeilleet byNoor -hiustenhoitotuotteita tai kamppaileeko siellä joku samanlaisen hiustenkasvatusprojektin kanssa kuin minä? 

postaus on toteutettu yhteistyössä Cocopandan kanssa.

Biker Girl

nahkatakki Ellos / paita Mango / farkut Only / kengät DinSko

Uudet lempparifarkut saapui paketissa reilu viikko sitten ja siitä asti ne ovat olleet varsinaisessa tehokäytössä. Istuvuus ja mukavuus ihan täysi kymppi, vaikka kyseessä onkin tommonen erittäin kapea malli. Nahkainen bikertakki taas on yksi niistä aarteista, jotka äitini on kaivanut omasta vaatekaapistaan, kiikuttanut eteeni näytille sanoin "aattelin myydä tän, mutta haluutko kokeilla?" 

Päässä on myös uusi tukka, josta tykkään ihan hirmuisesti! Suurin osa hiuksista on samoja vanhoja, jotka on olleet mulla käytössä keväästä 2015 saakka ja tilasin pari pakettia 30 cm pituista punertavan ruskeaa hiusta ja lopputulos on musta sangen luonnollinen :) Sävyä ja väriä päästä löytyy toki varmaan kymmenkunta, ja koska olen hennannnut oman tukkani, ei sillä esim. saa juurikasvua samanväriseksi kuin alkujaan vaalennettua pituutta mutta oikeastaan juurikin nämä tekijät lisäävät omasta mielestäni sitä luonnollisuus-tekijää eikä tuu semmosta peruukki-efektiä. Olen joskus miettinyt hiuspidennysaiheisen postauksen kirjoittamista, mutta en tiedä, onko sille minkäänlaista kysyntää? Mä olen kuitenkin täysin itseoppinut, pidennykset laitettu aina kotioloissa ja useimmiten mun reuhka ei edes ole mikään esimerkkitapaus siitä, miten pidennykset näyttää parhaimmalta. Toisaalta kuten sanoin, mulla on ollut samaa tukkaa käytössä kohta puolitoista vuotta (päässä toki yhteensä vain reilun puoli vuotta, koska nytkin oli puolen vuoden tauko teippipidennyksistä) ja hiuspidennyksiä ylipäätään jokseenkin aktiivisesti käyttänyt kohta 6 vuotta (tässä kohtaa sitä tosin itsekin miettii, onko se nyt mainitsemisen arvoinen seikka, lähinnä säälittävää :D) joten kyllä mie jotakin tiedän!

PS. Odotan sitä päivää, kun pääsen eroon mun silmäpusseista. 

Hiusten hennaaminen

Kirjoitin aikoinaan edelliseen blogiin samaisesta aiheesta, ja se oli yksi luetuimmista postauksistani, joten nyt kun aihe on taas ajankohtainen, niin ajattelin että miksenpä kirjoittaisi juttua tännekin! Eli tässä tulisi teille nyt aikalailla kaiken kattava postaus kaikesta, mikä liittyy hiusten värjäämiseen hennalla!

Alkuun mainittakoon, että kyseessä on siis kasvikunnasta saatava väriaine, jolla on jo vuosituhansia värjätty tukkaa. Hennoja on eri merkkisiä ja laatuisia, mutta nykytiedolla ja -tekniikalla niistä saa aika tasalaatuista jauhetta tai johdannaisia hiusvärejä, josta on mahdollista saada jopa muutamia eri sävyjä. Koska kyseessä on kasvikunnan tuote, on tuote pitkälti kemikaaliton ja kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin kestovärit. Hiusten hennaus ei ole mitenkään vaikeaa, vaarallista tai riskialtista, millainen mielikuva joillekin on ehkä jäänyt mustien hennatatuointipelottelujen takia. 

Millä tavalla henna eroaa kestoväreistä?

Kuten mainitsin, kyseessä on kasvikunnan tuote, jota myydään pääasiassa jauheena muutaman sadan gramman pusseissa. Varsinainen värjäyssessio ei eroa huomattavasti kestoväreistä (tästä lisää myöhemmin), mutta se miten väri käyttäytyy koskettaessaan hiusta, eroaa paljonkin. Normaalistihan siis kun hiusta värjätään, hiussuomut aukeaa, jotta väri pääsee hiuksen sisään, kun taas hiusta hennatessa väri muodostaa hiuksen pintaan ns. kalvon. Tämä taas maalaisjärjellä ajateltuna tarkoittaa sitä, että mitä useammin hiusta hennaa, sitä vahvempi ja kestävämpi tulos, sekä parempikuntoisemmat hiukset. Ja juuri tässä piilee varmastikin se liki mystinen legenda siitä, että hennattua hiusta ei voi värjätä enää normaaleilla kestoväreillä. Voi, nimimerkillä been there, done that, mutta värjäystulos ei välttämättä vastaa täysin odotettua ja taas sillä maalaisjärjellä ajateltuna, että jos hiuksen pinnassa on monta kerrosta hennaväriä, niin sen värjääminen jollakin muulla on huomattavasti työläämpää.

Kenelle?

Punatukkaisille ja punaisesta tukasta haaveileville. Kasvivärejä löytyy myös muun värisinä, mutta silloin ei voi varsinaisesti puhua hennasta. Punaisena sävyjä löytyy muutamia ja lopputulokseen voi vaikuttaa jonkin verran itsekin päättämällä, kuinka kauan hennaväritahnaa päässään pitää. Lopputulokseen vaikuttaa myös se, kuinka käsitelty hius on ennen hennausta. Hennavärillä ei pysty vaalentamaan, eli olettaisin, että esimerkiksi mustan tukan hennaus ei takaa ketunpunaista lettiä. Koska henna ei rasita hiusta, punaisen värin ylläpitäminen hennaamalla on fiksu vaihtoehto, etenkin, jos tietää pysyvänsä suurinpiirtein samanvärisessä tukassa melko kauan. Tosin tällöinkin kannattaa muista, että henna kertyy hiuksen päälle kalvoksi, joten juurikasvun värjääminen kuukausittain voi johtaa tummempiin latvoihin. Tästä mulla ei ole hirveästi kokemusta - olen hennannut tukkaa viimeksi varmaan 4 vuotta sitten enemmänkin, mutta en muista kuinka usein värin ylläpitämismielessä. Joka tapauksessa sanoisin, että noin yleisesti hennäväri pysyy päässä paremmin kuin kestoväri, joka ainakin omalla kohdalla tuntuu valuvan viemäristä alas aina ensimmäisellä pesukerralla.

Mistä ja millä hinnalla?

Mä olen omat hennajauheeni ostanut pääasiassa niinkin erikoisesta paikasta kuin Sokoksesta. Näitä myydään kuitenkin tosi monessa paikassa, ensimmäisenä lähtisin etsimään Punnitse&Säästä, Ruohonjuuri ja Life -tyyppisistä liikkeistä. Sokoksella 100 g hennapussin hinta oli hieman alle kahdeksan euroa ja jos on puolipitkät hiukset kuten minulla, niin tuosta määrästä riittää kahteen kertaan. Erittäin pitkät ja paksut hiukset omaava voi joutua käyttämään muutaman sata grammaa per värjäyskerta. Edullisimmillaan olen hennajauhepakkauksen tainnut ostaa noin neljällä eurolla.

Mitä hiusten värjäämiseen hennajauheella tarvitsee?

Värin valmistusprosessi on yksinkertainen: keitä vesi kiehuvaksi (en ole koskaan mitannut määrää, mutta reilusti) ja sekoita hennajauhe sitten siihen jossakin kuumaa kestävässä astiassa. Yritä saada aikaiseksi mahdollisimman tasainen, kökkäreetön paksu tahna, joka vaikuttaa helposti levitettävältä. Muista mönjän antaa jäähtyä kunnolla, ettet polta päänahkaasi levityksen yhteydessä, kuten allekirjoittanut on aikoinaan tehnyt.

Varoitus: tuoksu ei ole mitenkään kovin kukkainen, itselleni tuli mieleen lähinnä pilaantunut pinaattikeitto aamulla hiuksia värjätessäni, mutta hajuun tottuu onneksi melko nopeasti. Myöskään ulkonäkö ei varsinaisesti inspiroi ottamaan kuvia värjäyssessiosta, koska väri ja koostumus näyttää lähinnä löysältä vesilinnun paskalta.

 

Värin levitys ja vaikutusaika
Kuten muissakin hiusväreissä, jos haluaa pelata varman päälle, niin kannattaa testata väriä ensin johonkin pieneen ja huomaamattomaan kohtaan hiuksessa. Samalla saa selville, kuinka kauan väriä kannattaa pitää saadakseen haluamansa lopputuloksen. Olettaisin myös, että hennasta on mahdollisuus saada allerginen reaktio siinä missä kaikesta muustakin, joten jos on erityisen yliherkkä kemikaaleille, kasveille ja kaikelle, niin kannattaa olla varovainen.

Suosittelen käyttämään jonkinnäköisiä hansikkaita mönjän levityksen yhteydessä, kuten muidenkin hiusvärien kanssa. Pakkauksessa lukee, että levitä pestyihin hiuksiin, mikä ainakin omasta mielestäni viittaa siihen, että hius voisi olla kostea, muttei kuitenkaan märkä. Joten kostuttele hiukset ennen levityksen aloittamista ja sitten vaan sutimaan mönjää päähän! Tässä vaiheessa on aika olennaista se, ettei hennamössö ole liian löysää, jotta se pysyy siellä missä kuuluukin, eli hiuksissa. Mönjää saa levittää reilun kerroksen, jotta värjäystulos on mahdollisimman tasainen. Sitten vaan muovipussi päähän ja tekemään jotain kivaa! Vaikutusaika saa olla ihan mitä tahansa tunnista vaikka koko yöhön. Lienee sanomattakin selvää, että vaikutusaika vaikuttaa värin intensiivisyyteen. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon, että henna hapettuu vielä jonkin verran pesuoperaation jälkeenkin, eli jos peilistä katsoo mönjän pesemisen jälkeen porkkanatukka, väri todennäköisesti tummuu muutaman asteen vielä seuraavan parin vuorokauden aikana.

Muita vinkkejä

- henna vahvistaa hiusten ja tekee siitä paksumman oloisen.

- hiusten huuhtelussa menee hieman kauemmin kuin normaalien kotikestovärien, etenkin, jos hennamönjää on laittanut runsaasti. Tukka saattaa tuntua aika karhealta, mitä ei kannata pelästyä, vaan käyttää huuhtelussa apuna runsaasti hoitoainetta, etenkin, jos on pitkä ja paksu tukka.

- lämpö nopeuttaa ja vahvistaa värin imeytymistä, tästä syystä kannattaa kääriä muovipussi tai pyyhe värin levityksen jälkeen pään ympärille. Myös saunassa voi olla, kunhan lämpötila ei ole hurjan korkea, koska se taas ei tee hyvää.

- henna sotkee siinä missä muutkin hiusvärit, eli jos värjäyssession yhteydessä mönjää roiskuu muualle, kannattaa se siivota pikemmiten pois

- kokeilin hennata myöskin hiuspidennykseni - ja onnistui! Näiden kanssa tosin sai käyttää aika reilusti nimenomaan tuota hoitoainetta

Ja sitten siihen, mikä kertoo loppujen lopuksi kaikista eniten, elikkäs ennen ja jälkeen kuviin! Ennestäänhän mulla on tuollainen melkoisen juurikasvun omaava vaalea/vaaleanruskea tukka, jossa vaalea väri on aikoja sitten ruvennut kellertämään. En muista milloin viimeksi värjäsin tukan, se lienee ollut joskus touko-kesäkuussa. Eli viimeisestä värjäyskerrasta on joka tapauksessa ainakin kuukausi.

Pidin väriä päässä vain tunnin, koska mun hiukset on aika käsitellyt ja kehnossa kunnossa, joten tiesin värin tarttuvan niiden pintaan hanakasti. Kuvat on otettu heti hiusten kuivumisen jälkeen, eli väri on aika kirkas - päivän mittaan se on hieman tummunut. Itse olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen!

 

Eli yhteenvetona voisin todeta, että äärimmäisen hyvä konsti värjätä hiukset punaisiksi tai ylläpitää väriä. Siihen en tosiaan osaa vastata, että kauanko väri säilyy näin kirkkaana - jonkun lukemani jutun mukaan muutaman kuukauden, mutta kaikkihan riippuu siitä, miten hiuksia muuten käsittelee ja kuinka usein niitä pesee ja millä aineilla jne. Mutta kerron sitten kun tässä tämän uuden tukkani kanssa olen jonkin aikaa elellyt! :) 

Musta on tietyllä tapaa hämmentävää, kuinka ns. outo asia hiusten hennaminen on, itse tiedän nimittäin tasan yhden ihmisen itseni lisäksi, kuka on hiuksiansa hennaillut. Tavallaan tosi hölmöä, että meille kaupataan näppäriä kotikestovärejä ja värjäyksien väliin yhtä sun toista värimaskia, kun kuitenkin luonnonkosmetiikkaosastolta löytyy puolet edullisempi ja ennen kaikkea parempi vaihtoehto. Ja se hiusvärin järjetön kuluminenhan on nimenomaan juurikin punatukkaisten ongelma. Onko teistä kukaan koskaan hennannut tukkaansa ja millä tuloksin? Mulla värjäykset on aina onnistuneet ongelmitta ja hyvin (lukuunottamatta sitä päänahanpalamiskeissiä ja jokseenkin ällöttävää hajua) ja en omasta puolestani voi kun suositella, minkä takia ylipäätänsä tämän postauksen kirjoitinkin :) Lisää kuvia uudesta tukasta niin sanotusti in action sitten seuraavien asukuvien yhteydessä!

Hyvästit blondille

mekko Forever 21 / sandaalit H&M / kassi New Look / nenäkoru JFR / kaulakoru (muistaakseni) Glitter

Tässä ne nimittäin ois, viimeiset kuvat meikäläisestä tuolla vaalealla tukalla. Olihan se kiva ja sopi mielestäni itselleni ihan hyvin, mutta vaalealla värillä on miinuspuolensakin. Ensinnäkin, kun tukka on likainen, niin sen todellakin huomaa. Sävy on silloin ainakin pari astetta tummempi kuin puhtaana. Juurikasvun en ole antanut haitata menoa juurikaan, mutta sen värjääminen on aika työlästä, koska vaalentavaa hiusväriä ei halua jatkuvasti sulloa jo ennestään vaalennettuun, huonokuntoisempaan hiuskeen. Mulla on villi veikkaus, että tämän kaltaista vaaleaa tukkaa tullaan vielä joskus näkemään meikäläisellä, mutta toistaiseksi päädyin hiusystävällisempään ja noh, melko itsestäänselvään ratkaisuun. Tästä kerron enemmän seuraavassa postauksessa mutta kyllähän te jo arvaattekin - tukka on jälleen punainen! :)