Kirjoitin kesäkuussa siitä, kuinka monen vuoden hiuspidennyskierteen tein stopin koko hommalle ja heitin liki kaikki (teippipidennykset on edelleen tallessa mutta ne lienevät melkein yhtä pitkät kuin hiukseni nyt joten pidennys lienee vähän väärä termi :D) hiuspidennykseni pois. Kesän sanoin meneväni ilman ja miettiväni tilannetta uudemman kerran syksyllä. Tuosta hetkestä on nyt kulunut kolme kuukautta, ja ajattelin tulla jakamaan fiiliksiä asian suhteen (ihmiselle, kuka ei ole eläessään pidennyksiä käyttänyt, koko juttu saattaa kuulostaa utopistiselta, mutta vuosien hiuspidennyskierre on kuitenkin varmast monelle nuorelle naiselle tuttu kuvio).
Ihan rehellisesti pidennyksittä olo on ollut naurettavan helppoa. Toki niin sanottua hiuskriisejä on ollut enemmän, koska on pitänyt pärjätä omalla reuhkalla eikä sitä ole saanut "piilotettua" hiuspidennysten sekaan, mutta niiden kriisien kanssakin on pärjätty. Näiden kolmen kuukauden aikana on syntynyt hyvin vahva fiilis siitä, että en minä pidennyksiä enää edes halua. Tähän on monia syitä mukavuudenhaluisuuden lisäksi ja merkittävin niistä on tapahtunut korvieni välissä ja sen takia pidennyksistä luopuminen onkin ollut nyt niin helppoa. Jos olisin kokeillut vastavaavaa pari vuotta aiemmin, en usko että olisin onnistunut.
Kyse on ennen kaikkea itsensä hyväksymisestä. Sen lisäksi, että olen jättänyt pidennykset pois olen myös vähentänyt hiusten lämpökäsittelyä huomattavasti. Luonnonkihara tukkani on vallaton ja kosteassa ympäristössä täysin hallinnan ulkopuolella, mutta itkupotkuraivarin sijaan olen kohauttanut olkiani ja miettinyt, että mitä sitten. Hiukseni ovat vähän pöhköt, mutta se ei määrittele minua ihmisenä. Tuntuu jälkeenpäin vähän hassulta ajatella, kuinka paljon olen aiemmin ulkonäön ja nimenomaan niiden hiusten merkitä niin paljon.
Kolmessa kuukaudessa ei ole ihmeitä ehtinyt tapahtua, jos miettii millaisia fyysisiä vaikutuksia pidennysten pois jättämisellä on ollut. Hiukseni eivät mielestäni ole kasvaneet paljoakaan eikä päänahkakaan tunnu yhtään erilaisemmalta, mutta toisaalta en ole esimerkiksi käyttänyt mitään hiuksille suunnattua ravintolisää - siitä voisinkin ottaa uuden projektin ja kertoa tuloksia ensi vuoden alkupuolella. Kuitenkin yleinen fiilis hiusten voinnista on positiivinen ja toivonkin, että muutaaman vuoden päästä olisin onnistunut omin avuin luomaan kunnon Merida -pörrön.
Elämäni paras päätös? Ei kuitenkaan, mutta sangen hyvä kuitenkin. Ei ole tarvinut katua enkä ole kertaakaan edes miettinyt hankkivani uusia pidennyksiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti