Tätä olen miettinyt itsekseni tässä nyt useamman viikon monestakin eri syystä, lähinnä kuitenkin ulkopuolisten tekijöiden takia. Pohdiskeluun ei oikeastaan liity mitään negatiivista, mutta koska ajatuksen taakse liittyy hyvin yleismaailmallinen kysymys siitä, miksi ylipäätään tekee jotain, niin ajattelin purkaa ajatuksia ja fiiliksiä tänne.
Bloggaaminen on tapa. Mä olen tehnyt tätä vuodesta 2011 saakka ja siitä on tullut näinä vuosina sellainen tapa, että jos nyt yhtäkkiä lopettaisin, en varmaan osaisi olla. Kuten moni on varmasti huomannut, tapani blogata on hyvin arkinen ja tavanomainen, eikä tyylini ole vuosien varrella juurikaan muuttunut tai kehittynyt, enkä ole kokenut siihen tarvettakaan. Mulle bloggaaminen on edelleen tapa käsitellä omia fiiliksiä, jäsennellä juttuja ja jakaa kuvia ja teen tätä edelleen enemmän itseni takia kuin lukijoiden ja suosion takia, mikä mielestäni on ihan selvää sen takia, että jos haluaisin mahdollisimman paljon kävijöitä, yhteistyöpostauksia tai "arvoa" sosiaalisessa mediassa, tekisin todella monta juttua toisin tai en ollenkaan. Te, jotka minua seuraatte ja jaksatte lukea juttujani - arvostan sitä ja ilahdun aina kommenteista suuresti, mutta lukijoiden "havittelu" ei ole pitkään aikaan ollut mielessä enkä edes jaksa "mainostaa" blogiani aktiivisesti missään.
Ajoittain blogin kirjoittaminen tuntuu jokseenkin turhalta, koska elän niin tavallista elämää kuin vaan voi: erikoisia asioita tapahtuu hyvin vähän ja työssä käymisen ohella aikaa tehdä ja toteuttaa juttuja jää muiden arkiaskareiden ohella van prosentuaalinen osa. Myöskään oma taloudellinen tilanne ei ole sellainen, että se antaisi rajattomasti mahdollisuuksia toteuttaa unelmiaan.
Toisaalta tässä on myös käänteinen puoli, jonka olen mielestäni melko onnistuneesti kääntänyt blogin eduksi ja tietyllä tapaa punaiseksi langaksi: myös arki voi olla kivaa ja ihanaa ja elämän pienet asiat monesti niitä tärkeimpiä. Positiivinen suhtautuminen elämään on kantava voima itselleni ja sen haluan myös jakaa täällä blogissa. Totuus kuitenkin on, että vaikka näitä ammatikseen bloggaavia ihmisiä tuntuu löytyvän joka nurkan takaa, on kuitenkin se, että heidän osuutensa väestöstä on marginaalisen pieni. Ero on vain siinä, että he osaavat markkinoida tuotettaan (eli omaa lifestyleaan) sen verran hyvin, että se on meidän tavallisten pulliaisten verkkokalvoilla päivittäin.
Mä en ole lopettamassa bloggaamista. Inspiraatio, ajankäyttö ja kaikki muu toki vaihtelee siinä määrin, että en varsinkaan tänä vuonna ole kokenut tätä säännölliseksi, postauksien ilmestymistahti on about 2 per viikko. En tosin tiedä, tarviiko sen enempää ollakaan koska ei itsellänikään ole aikaa päivittäin lukea muiden blogikirjoituksia, mulla on usein se pari kertaa aikaa viikossa istua lukemaan kaikki postaukset läpi.
Mutta niin kauan kuin saan tästä itselleni jotain (enkä nyt todellakaan puhu materiasta tai rahasta, koska kumpaakaan en tätä kautta saa) aion blogata. Ja musta on kiva, että te siellä käytte toisinaan näitä juttuja lukemassa :)
Jee, kiva kuulla ettet oo lopettamassa! Mäkin seuraan sun blogia siksi, koska bloggaat mukavan erilaisia juttuja mitä toiset, just sun elämästä joka on tavallista niinku suurimmalla osalla meistä :) et yritä esittää mitään kiiltokuvaelämää ja kirjottelet mukavan erilaisia juttuja. Keep going girl!
VastaaPoistaVoi miten ihanasti ja kivasti sanottu ♥ Piristi päivääni todella paljon! :)
PoistaItsestäni kyllä tuntuu että kirjoitan aika samanlaisia juttuja ja sisältököyhiä postauksia, mutta mukava kuulla että oot tota mieltä, ehkä ne ei sitten ole niin samanlaisia ku itse ajattelen :D