Muutama ajatus vapaudesta

Freedom is the power to choose our own chains

- Jean-Jacques Rousseau

Mä muistan jostain myöhäisemmistä teinivuosista ja vielä parinkympin hujakoillakin yhden tunteen, tai pikemminkin fiiliksen, joka paloi mussa hyvin syvällä: vapauden kaipuu. Missään vaiheessa en osannut oikein edes määritellä, millaista vapautta kaipasin tai edes että minkä vuoksi. Musta vaan tuntui, että ole tietyllä tapaa kahlittu yhteiskunnallisen aseman, taloudellisen tilanteen, ihmissuhteiden, asuinpaikan ja oikeastaan ihan kaiken mahdollisen yhteissummana. Pahinta oli, etten osannut tai edes halunnut puhua aiheesta oikein kenellekään, koska se kuulosti niin absurdilta.

Vaikka sitähän se oikeastaan ole. Omalla kohdalla näin jälkeen käteen koen, että se eräänlainen vapaudenkaipuu on ollut osa niin sanottuja kasvukipuja, osa aikuistumista ja oman paikkansa hakemista. Vaikka koin, että haluan ja tarvitsen vapautta, jossa saan mennä ja tulla minne vaan kenenkään muun mielipiteistä piittaamatta ja tehdä vain niitä asioita, joista nautin, niin loppujen lopuksi se ei kuitenkaan ollut sitä itä hain takaa. Hyvin harvalla on nimittäin pokkaa ryhtyä oikeasti vapaaksi, sillä se tarkoittaa todellista vapautumista kaikista yhteiskunnan normeista, velvollisuuksista, palveluista ja turvasta eli todellisella vapaudella on myös hintansa. Sen sijaan iän myötä ole oppinut, että vapaus on juuri sitä, mitä tekstin ensimmäisessä lauseessa sanotaankin: vapaus valita omat kahleensa.

Toisin sanoen aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan eikä ruoho ole välttämättä vihreämpää aidan toisella puolella: vapaus, jonka kytken myös hyvin olennaisesti onnellisuuden yhteyteen, syntyy siitä tuntemuksesta, että on sinut siinä tilanteessa ja ympäristössä kuin on. Tai vaikka ei sitten syystä tai toisesta olisikaan, niin ymmärtää, että voi koska tahansa poistua tilanteesta ja siirtyä eteenpäin. Vapaus on mielestäni sitä, ettei suostu eikä halua uhriutua ympäristön paineen alla vaan ymmärtää, että kuten moni muukin asia elämässä, on itsestä kiinni. Jotta epäselvyyttä ei pääse syntymään, haluan vielä korostaa, että teksti on kirjoitettu nimenomaan hyvinvoivan länsimaalaisen, omalla tavallaaan hyvinkin etuoikeutetun ihmisen silmin eikä tätä pidä millään tavalla yhdistää vaikkapa kolmannen maailman huono-osaisten elämään - karu totuus on että kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta valita samoin kuin meillä.

Tällä hetkellä koen olevani vapaa. Mä olen monilla tavoin velvollisuuksien paineen alla kuten moni muukin aikuinen, mutten omasta mielestäni kuormittavalla tavalla. Mä olen omilla valinnoillani päätynyt tähän pisteeseen, eli toisin sanoen valinnut ne omat kahleeni. Ja tyytyväinen, oikeastaan ihan onnellinenkin. Ja jos en olisi, mulla itselläni on valta muuttaa suurin osa kaikista niistä asioista, jotka sen onnen edessä mahdollisesti olisi. Ja se jos mikä, on mun mielestä vapautta.
Millaisia ajatuksia teillä on aiheesta?