Meidän Wienin -matkasta on just eikä melkeen vuosi ja ajattelin tulla jakamaan muutamat ennen julkaisemattomat kuvat tuolta reissulta throwback -hengessä. Päällimmäisenä mielessä matkasta on läpitunkeva (ihana) kuumuus, huikea arkkitehtuuri ja leppoisa, rento meininki. Wieniin olisi ihana palata, mutta ainakaan tällä hetkellä se ei lukeudu meidän mahdollisen reilin varrelle, vaan todennäköisesti valitaan joku toinen kohde Itävallasta (reili edelleen ihan suunnitelman tasolle, muutaman kuukauden päästä selvinnee onko meillä oikeasti mahdollisuus lähteä).
Kun seuraa suhteellisen paljon sosiaalisessa mediassa henkilöitä, jotka matkustavat paljon ja lukee muutenkin paljon aiheeseen liittyviä juttuja, sitä jotenkin onnistuu luomaan itselleen mielikuvan, että matkustaminen on ihan tavallista, helppoa ja "normaalia". Itse olen harmitellut, ettei ole taloudellisesti mahdollista tehdä tänä vuonna enää toista matkaa parin kuukauden takaisen Irlannin -reissun lisäksi. Kunnes tajusin, ettei sen kuulu tai tarvitsekaan olla. Siis olisihan se ihan mahtavaa, että työ- ja talouskuvioiden yhteissummana olisi mahdollista harrastaa matkailua enemmänkin, mutta on täysin normaalia ettei siihen pysty. Sellaisilla melko normaaleilla kulutustottumuksilla ja kahden ihmisen vaihtelevilla kuukausituloilla. Ja tavallaan sosiaalinen media luo "paineita" matkustamisesta - pitäisi nähdä mahdollisimman monta mannerta ja tuntea mahdollisimman monta kaupunkia. Matkustamisesta on tehty vähän sellainen kilpailu - silloin kun minä olin nuorempi, jengi kävi kerran vuodessa viikon tai parin matkalla Kanariansaarilla tai Turkissa. Me tosin ei, koska meillä ei sellaiseen ollut varaa tai mahdollisuuksia.
Ja onhan tähän vielä pakko lisätä sekin fakta, että matkailun jatkuva kasvu kuormittaa maapalloa ihan hirveästi. Sen takia olen tavallaan iloinen, että omat reissuni ovat sijoittuneet, ja sijoittuvat varmasti lähitulevaisuudessakin, suht lähelle, eikä pitkiä lentomatkoja ole päässyt/pääse syntymään.
Veikkaan, että oma kaipuuni matkustamiseen liittyy osittain siihen, että olen elämäni aikana muuttanut tähän mennessä enemmän kuin keskiverto ihminen elämänsä aikana yhteensä, ja sitten kun tähän lisätään vielä perheen lukuisat muutot (sisko asunut mm. Dublinissa ja Tukholmassa), niin mulla on aina ollut tavallaan vaihtuva se toinen tukikohta oman kodin lisäksi. Ja siihen on jotenkin tottunut sillä tavalla, että yhdessä paikassa pysyminen koko ajan tuntuu ahdistavalta. Toisaalta tietynlainen pysyvyys on hyvästä.
Joka tapauksessa koen olevani onnekas, että olen päässyt matkustamaan ja näkemään maailmaa edes sen verran kuin olen - on monia ihmisiä, kenellä ei ole mahdollisuuksia edes siihen. Lisäksi sen ymmärtäminen, että joku toinen matkustaa 5-10 kertaa vuodessa ties mihin eksoottisiin kohteisiin, niin minun ei tarvitse millään tasolla pystyä samaan ja se ei tee minusta millään tavalla "huonompaa" ihmistä - ehkä jopa "paremman" muista kulutustottumuksista riippuen.
Millaisia ajatuksia teillä on matkustelusta? Omia kokemuksia, ajatuksia tämän hetken matkustustrendeistä, omia matkakokemuksia tai -vinkkejä? Ihan kaikkia saa jakaa enemmän kuin mielellään! :)
Hyvä teksti!!
VastaaPoistaMulla on jatkuvasti huono omatunto, kun matkustan niin paljon - vaikka en koekaan Sveitsiin matkustamista enää "matkustamisena", kun mulla on täällä koti ja työ ja perhe ja kaikki. Siksi koitan vähentää lentämistä muuten ja matkustaa esim junalla. Esim nyt kesälomareissut tehtiin junalla ja interrail-lipuilla, koska se oli halvempaa ja ekologisempaa, vaikka sitten siellä junassa istuttiinkin esim 20h putkeen... :-D toisaalta taas en ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, eli en ajattele itsestäni mitenkään erityisemmin "pallontallaajana", vaikka toisaalta taas tiedostan sen, miten etuoikeutetussa tilanteessa olen esim taloudellisen tilanteen suhteen.
Kiva että tykkäsit :)
PoistaJoo, matkustaminen on kyllä niin kakspiippuinen juttu. Luen kyllä blogeja, joissa harrastetaan näitä eri firmojen kanssa toteutettuja yhteistyöpostauksia joissa firmat sitten lennättää bloggaajat ties mihin kohteisiin, mutta en silti seiso tämän idean kannustusjoukoissa. Just tämmönen matkailu on mun mielestä kaikista edesvastuuttominta - mennään tekemään asia x tai mainos x kohteeseen a ja b, koska maisemat on siellä kivemmat. Toki en halua kyseeenalaistaa kenenkään itselleni tuntemattoman ihmisen syitä ja motiiveja enkä mene edes takuuseen siitä, ettenkö itse tarttuisi tilaisuuteen, jos mulle tarjottaisiin vastaavaa - mutta pointtini on, että on tosi paljon sellaista "turhaa" matkustamista. Kai jokaisen lomamatkatkin voisi laskea turhaksi, kun lomaillahan voi lähempänäkin, mutta ei nyt lähetä ehkä niin pitkälle tämän asian suhteen :D