Sairasloma ja miljoona nettikauppaa

Mukavaa alkanutta viikkoa! Mun viikkokin on alkanut kivasti vapaapäivän parissa ja mikä parasta, flunssasta toipuneena! Viikonloppu meni tosiaan enemmän ja vähemmän levätessä sekä nukkuessa. Siinä samalla olen selannut tyyliin miljoona eri nettikauppaa laidasta laitaan - ostamatta mitään. Mulla on tosiaan parin viikon päästä ne mainitsemani kevätaiheiset illanistujaiset ja oon metsästänyt uutta mekkoa niihin joka paikasta, kunnes totesin etten välttämättä tarvi, eikä ole mitään järkeä tilata alle parinkympin alennusmekkoa isoilla postikuluilla. Ja sitten olen suureellisesti selannut kaikenlaisia nettikauppoja, mistä saisi superhienoja koristeita niihin juhliin, mutta totesin, että Tigerista saa edullisesti ja sen mitä ei saa, voi tehdä itse, jos jää aikaa. Niin ja tarkoituksena olisi käydä tutkimassa kirppari läpi myöhemmin tällä viikolla!

Tarinan opetus: nettikauppoja on hauska selailla, mutta aina ei tarvitse ostaa mitään. Säästyy omat rahat, säästyy luontoa. No mutta, koska olen nyt mitä ilmeisemmin järkkäämässä juhlat teemalla tein ite ja säästin, niin vinkkejä on mahdollisesti tulossa :) Mutta hei sinne on vielä muutama viikko aikaa ja ennen sitä ehtii sattua ja tapahtua vaikka ja mitä! Ehkä. En tiedä, mutta ei toivottavasti ainakaan yhtäkään flunssaa. Toivottavasti te olette pysyneet terveinä!

Helppo ja herkullinen chililohi

Hyvää viikonloppua! Täällä päässä se tosin ei ole niin hyvä - mä tulin kuin tulinkin ihan kunnolla kipeäksi ja tässä on perjantai-ilta ja tämä aamu vain nukuttu kuumetta pois. Olo on edelleen todella väsähtänyt ja raskas, mutta avasin koneen hetkeksi missiona tulla julkaisemaan tämä simppeli, mutta hyvä chililohen resepti!

Chililohi

haluttu määrä lohta

sweet chili kastiketta

pari valkosipulinkynttä

punainen chili

kevätsipulia

suolaa

sitruunapippuria

Mä esipaistoin lohta noin 10 minuuttia miedommassa, noin 150 asteen lämpötilassa. Tällä välin hienonsin valkosipulit, chilin sekä kevätsipulin. Ota lohi uunista, sivele päälle reilusti sweet chili -kastiketta ja ripottele päälle muut ainekset. Huom! Ihan kaikkea kevätsipulia ei kannata lisätä, vaan jätä osa lisättäväksi vasta paiston jälkeen. Laita kala takaisin uuniin ja tällä kertaa nosta lämpötilaa korkeammalle, noin 200 asteeseen. Aivan lopuksi voit kääntää uuniin grilliteholle, jos sellainen löytyy. Varo kuitenkin käräyttämästä kalan pintaa!

Sen tarkempaa paistoaikaa en tähän laita, sillä se riippuu hyvin pitkälti lohipalan koosta. Tosi yleinen harhaluulo kuitenkin on, että lohen valmistus olisi tosi aikaavievää - reilu 300 gramman pala kuitenkin valmistuu noin vartissa, miedossakin lämpötilassa.

Lohen valmistuttua uunista lisää vielä hieman halutessasi sweet chili -kastiketta sekä kevätsipulia. Tarjoile esimerkiksi riisin kanssa.

Ja mainittakoot vielä, että vaikka chililohi nimellä mennäänkin, niin mikään supertulinen tämä ei ollut! Riippuu tosin vähän chilistä, mulle osui maultaan vähän miedompi yksilö. 

13 x helmikuussa

Aurinkoista torstaita tyypit! Meikä istuu tällä hetkellä pöydän ääressä kanakeittoa syöden ja pakkasta sulatellen. Tiiättekö ku tietää, että joku homma pitäisi tehdä, mutta sitä vaan aina siirtää eteenpäin? Jossain kohtaa se raja tulee sitten vastaan ja homma on tehtävä, niiku tänää meillä tuon pakkasen suhteen...

Mutta tästä hetkestä menneisyyteen, sillä ajattelin jakaa tälleen melko perinteiseen tapaan puhelimeen tallentuneita kuvia kuluneelta kuulta! (Ja on siellä pari ihan tammikuun lopusta jos rehellisiä ollaan hahha.) 

Baarissa olen käynyt tänä vuonna varmaan enemmäin kuin yhteensä viime vuonna. Eli 2 kertaa :D Viime viikonloppuna Lahteen avattiin Loosister ja pakkohan se oli käydä tarkastamassa, vaikutti mun mielestä ihan kivalta paikalta! Tänne vois mennä joskus isommalla porukalla pelaamaan bilistä. Ja jos joku ihmettelee taas, että juonko mä muuta kun Somersbyn päärynäsiideriä, niin en :D Hahah. 

Helmikuu on pitänyt sisällään myös herkullisia kahvihetkiä! Ja tuo taustalla näkyvä kortti on muuten ystävänpäiväkortti, jonka sain työkaverilta ♥ 

Siskon suloinen koira ♥ Näitä tovereita näin viime Kouvolan visiitillä. Oon menossa loppuviikosta Kouvolaan taas, mutta voi olla, että en ehdi näitä pikkukavereita silloin tapaamaan, höh. 

Ja melkein aiheeseen liittyen sitten lohi-avokadopastaa, mikä on yks mun lemppariruuista, lasillisen viiniä kanssa. Huomennakin syödään lohta, jee!

 

Vaikka tosi monena päivänä on ollut inhottava ja märkä sää, niin kyllä nättejä talvipäiviä on silti mukaan mahtunut! Itse tosin alan olla sitä mieltä, että kyllä se kevät voisi sieltä jo tulla. 

Mä oon semmonen tyyppi, että haluan aina testata kaikkea uutta. Varsinkin, jos kyse on jätskeistä. Tämä kyseinen jäätelö ei ollut oikein mieleeni, koska en noin yleensäkään pidä mansikkajäätelöstä, mutta voi pojat meinas yöunet mennä viime yönä kun huomasin, että Valion jäätelöfabriikilta tulee monta uutta makua nyt keväällä! Ei tosin sillä että oisin esim. sitä Aura-lakujätskiä syöny. Mullakin on rajani, haha. 

Ja mitä noihin Taffelin suklaasipseihin tulee, niin oudolla tavalla ihan jees. Tommoin pikkupussi on just passeli!

 

Tilasin vähän hiustenhoitotuotteita varastoon... meillä shampoota ja hoitoainetta kuluu aika paljon ja tuntuu, että aina saa olla ostamassa lisää. Josko nyt riittäisi! Mä sain myös vihdoin hankittua tuon Olaplexin no3:sen, mistä olen haaveillut tosi pitkään! Tänään itse asiassa kokeilin ensimmäistä kertaa ja eihän se nyt mihinkään taikatemppuihin kykene, mutta hiukset olivat huomattavasti kimmoisemmat ja pehmeämmät pesun jälkeen, minkä huomasi taas mun luonnonkiharoiden rakenteesta.

Mä sain ystävänpäivänä aivan täysin puun takaa tämmöisen ihanan lahjakortin henkilöiltä, keiltä en todellakaan osannut odottaa yhtään mitään! Tuli niin otettu olo, varsinkin kortin tekstistä. Tämän käyttö menee kyllä maaliskuulle, sillä loppukuu on mulla jo täynnä. 

Mikä sen parempaa ku aurinkolasit nassulle, aamukahvi take away -kuppiin ja rauhalliselle sunnuntaikävelylle? Suosittelen! Mitä taas en suosittele on tämä flunssainen olo, jonka takia mun on pitänyt perua menoja, joihin oisin todellakin halunnut osallistua. Eilen illalla tein itselleni rommitotia kurkkukivun hellittämiseksi ja kyllä maistui!

Nyt mä laitan sulaneen pakkasen päälle ja pyykit kuivumaan, ja toivon, ettei tämä lenssu tästä yhtään pahene enää. Kivaa viikon jatkoa!

Gluteeniton ja maidoton vadelmajuustokakku

Niinhän siinä kävi, että loppuviikosta ei aika riittänyt enää kakkureseptin julkaisuun tänne blogin puolelle, mutta korjataan asia nyt!

Tein tosiaan viime viikolla lähes vegaanisen vadelmakakun ja siitä tuli tosi hyvä! Tämä on kaiken lisäksi vielä gluteenitonkin, koska käytin gluteenittomia keksejä. Huom! Käyttämäni keksit eivät ole vegaanisia, mutta reseptissä voi varmasti hyvin käyttää joitakin toisiakin keksejä, joiden tietää sataprosenttisesti olevan vegaanisia.

Vegaaninen vadelmajuustokakku

 pohja:
150 g gluteenittomia savoiardikeksejä
tilkka kivennäisvettä

täyte:
noin 400-450 g vadelmia
1 prk Oatly påmackan -vegaanista tuorejuustovalmistetta
4 dl Alpron soijavispikermaa
3 rkl sokeria
puolikkaan sitruunan mehu
2 pss Vegegel -hyytelöimisjauhetta 

Pohjan valmistus: murskaa keksit käsin tai blenderissä ja sekoita murujen joukkoon pieni tilkka kivennäisvettä. Kannattaa kaataa muutamassa erässä ja sekoittaa, niin huomaa kyllä, milloin seos on tarpeeksi kosteaa - siitä pitää tulla pehmeä, mutta keksimurut eivät saa kuitenkaan mössääntyä. Taputtele pohja leivinpaperilla vuoratun irtopohjavuuan pohjalle (mä käytin tässä muistaakseni 20 cm irtopohjavuokaa).

Tähän väliin sanottakoot, että ohjeet tuossa Vegegel -paketissa jauheen käyttöön oli jotenkin tosi hankalasti ilmaistu, jouduin lukemaan moneen otteeseen, että ymmärsin ja lopuksi vielä googletin sen käytöstä :D Mutta kyseessä on siis jauhe, joka sekoitetaan nesteeseen ja yksi pussi vastaa noin kolmea liivatelehteä. Netissä sanottiin, että tämä hyytyy tosi nopeasti, eli kannattaa olla liikkeissään nopea tätä käyttäessä, mutta itse en kyllä huomannut mitään sellaista.

Takaisin reseptin pariin. Vatkaa toisessa kulhossa 2 dl soijakermaa kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää siihen 3 rkl sokeria. Toisessa kulhossa vatkaa loput 2 dl soijakermaa ja vatkaa joukkoon myös Oatlyn tuorejuustovalmiste. Kuumenna noin 4/5 vadelmista (itse säästin loput koristeluun, mutta jos ei halua koristella niin kaiken voi toki käyttää täytteeseen) ja soseuta ne sitten sauvasekoittimella. Lisää sitruunamehu ja Vegegel -pussit. Paketin ohjeessa ohjeistettiin kuumentamaan, kunnes seos kirkastuu, mutta sellainen parin minuutin kuumennus riitti (pitää muistaa sekoittaa tai muuten seos pärskii pinkkiä nestettä ympäri keittiötä). Sitten kuuma vadelmasose lisätään kerma-tuorejuustoseokseen, tämä kannattaa tehdä pienissä erissä samalla koko ajan vatkaten. Seoksesta tulee aika löysää, mutta ei kannata antaa sen häiritä.

Lopuksi kääntele joukkoon erikseen vatkattu soijakerma ja kaada täyte pohjan päälle, tasoita pinta. Anna hyytyä jääkaapissa useamman tunnin ajan, omasta mielestä hyytymisaika on suunnilleen sama kuin liivatettakin käyttäessä.

Lopuksi koristele jäljelle jääneillä vadelmilla jne. Huom! Itse koristeena käytin äitini pakkasesta löytyneitä macaron -leivoksia, jotka eivät ole vegaanisia, mutta sopivat tähän niin kivasti, että käytin niitä. Toivottavasti tästä ei nyt kukaan vegaani pahoita mieltään :) 

Omituisen väriset hiukset ja kevään odotusta

Jep, hiukseni näyttää kuvissa (joita oli muuten yllättävän haastava muokata, ulkona oli muka valoisaa mutta kuitenkin hämärää) keltaisen ja vihreän sekoitukselta, sellaiselta epäonnistuneelta yritykseltä kopioida poptähti Alman hiussävy, hahah. No, sitä ei ole suinkaan haettu, vaan nää on näitä mun tukkaoperaatioita omassa kylppärissä, koska kampaajallehan ei voi mennä. Todettakoot tässä nyt kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä, että jos hiukset ovat olleet kauan punaiset, ja niissä on noin miljoona kerrosta hennaa, on vaalennuksen loogiset seuraukset se vähän vihertävän kellertävä sävy. Mutta kyllä tästä vielä hyvä tulee! Plus oon vuosien varrella mennyt jos minkälaisessa kuontalossa, niin ei ees nolota tämä väliaikainen tila.

Mulla alkaa huomenna ystävänpäivänä 10 päivän duuniputki, eli ei tarvi hirveämmin miettiä missä on ja milloin, mutta tästä huolimatta fiilis on hyvä! Kevät on tulossa, hitaasti mutta varmasti ja itse asiassa siitä inspiroituneena päätinkin, että järjestän juhlat ensi kuun alkupuolella, teemana kevät. Mä olen viimeksi pitänyt juhlat viime vappuna, joten olen näinkin mitättömästä asiasta suhteellisen innoissani :D Pitää suunnitella tarjoilu, koristelu ja mahdollinen ohjelma, joten fiiliksissä ollaan!

Loppuviikko menee siis tiiviisti töissä, mutta haaveilen kirpparilla käymisestä sekä odotan innolla, että Dublinissa lomaileva ystäväni palaa takaisin ja kertoo reissustaan - matkakohde oli nimittäin mun ehdotus ja jännä kuulla, mitä mieltä siitä on oltu! Samalla haaveilen itsekin sinne lentojen ostamisesta, vaikka tiedän, ettei se tässä kohtaa ole kovin käytännöllistä...

Mutta hei, ihanaa ystävänpäivää kaikille ja toivon mukaan ehdin viikonlopun aikana tulla jakamaan yhden kakkuohjeen teille! :)

Kiitos että olit siinä

On ihana havahtua siihen, että huomaa löytäneensä lähelleen monta ihanaa ihmistä. Näin on käynyt mulle monesti tässä viime aikoina. Parasta on, että kaikkien kanssa on sellainen fiilis, että voi olla sataprosenttisesti oma itsensä eikä tarvitse välittää, mitä he siitä ajattelevat, sillä kokemus on osoittanut, että kelpaan tällaisena kuin olen.

Yksi tärkeimmistä oivalluksista, mitä olen tähän astisessa elämässäni oivaltanut, on se, että ihmisiä tulee ja menee elämän aikana. Kaikkia ei ole tarkoitettu pysymään matkassa kaiken aikaa, osa taas on ja pysyy ja joidenkin kanssa sellainen päivittäinen ja arkinen yhteydenpito saattaa vähentyä tuntuvasti, mutta kuitenkin tietää heidän olevan siellä ja että ystävyys ei katoa mihinkään.

Mä myös jollakin tapaa uskon, että ihmiset meidän elämässä tulevat siihen tarkoituksella ja lähtevät tarkoituksella, oli se sitten omasta tai jonkun toisen aloitteesta. Itse en siis pode huonoa omaatuntoa, vaikka yhteydenpito moneen mun vuosien takaiseen kaveriin ja silloiseen ystävään on jäänyt, koska he ovat olleet elämässäni silloin tärkeä elementti, mutta koska elämäntilanteeni on nykyisin aivan toinen, ovat he jääneet sinne, milloin heitä on tarvittu. Eikä kyseessä ole suinkaan mitään ihmisten hyväksikäyttöä, eli että viettäisi aikaa jonkun kanssa vain koska haluaa tältä jotain vaan ihan puhtaasti siitä, että esimerkiksi lukiossa se koulumaailma oli käytännössä koko maailma ja siihen liittyvät ihmiset iso osa omaa elämää, mutta nyt se kaikki on ohi eikä mulla varsinaisesti ole enää mitään yhteistä niiden ihmisten kanssa. Se ei tarkoita, ettenkö muistelisi heitä lämmöllä ja mikäli joku uudelleen näkeminen järjestettäisiin, osallistuisin varmasti.

Ja musta se, että ymmärtää joidenkin ihmisten kuuluvan sinne menneisyyteen, on tärkeää myös itsensä kannalta. Juurikin se, ettei pode syyllisyyttä siitä, että yhteydenpito on jäänyt tai että aikaa ei löydy kaikille - se useasti melko vähäinen vapaa-aika tulisikin mun mielestä käyttää niihin ihmisiin, joihin oikeasti haluaa eikä tavata ketään puolituttuja vain koska se kuuluu asiaan tai tavan vuoksi. Ja ihan samalla tavalla tulee ymmärtää, että jos on itse se ihminen, kuka ei ole enää mahtunut jonkun toisen elämään, ymmärtää asian, vaikka kuinka surettaisi. Tai siis mä itse jotenkin näen asiat niin, että ihmissuhteiden päättymiset eivät ole maailmanloppu tai mikään loppu ylipäätään, vaikka tietenkin hetken siltä saattaa tuntua, mikäli joutuu ulos jonkun elämästä täysin yllättäen.

Saan itseni kuulostamaan ehkä vähän omituiselta näiden ajatuksieni kanssa, mutta toivottavasti siellä toisessa päässä joku ymmärtää, mitä haen takaa! 

Pääpointti on siis olla kiitollinen niistä kaikista ihanista, erilaisista ihmisistä, joita elämässä on juuri nyt, miettimättä ovatko he siinä puolen vuoden, vuoden tai viiden vuoden päästä. Ja hyväksyen, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla sielunsisko tai -veli, vaan arvostaa heidän läsnäoloaan sellaisena kuin se on. Ihmissuhteet kehittyvät erilaisiksi, eikä niiden kaikkien tulekaan olla samanlaisia.

Ja samalla kaikille heille, ketkä eivät enää kuulu nykyiseen elämäntilanteeseen, mutta ovat joskus olleet merkittävä osa sitä: kiitos, että olit siinä. Minä en ainakaan olisi tässä juuri tämmöisenä ilman kaikkia niitä ihmissuhteita ja -kontakteja, joita mulla on joskus ollut, koska niillä kaikilla on ollut jonkinlainen merkitys minun elämään. Ja samalla se on lohduttava, voimaannuttava ajatus myös itselle: minäkin saatan olla merkittävä henkilö jonkun toisen elämässä sitä edes tietämättä tai tuon henkilön itsekään sitä tiedostamatta sillä hetkellä, vaikka kyseessä olisikin vain lyhyt kohtaaminen.
(Ja koskaanhan ei tiedä, jollakin menneisyyden ihmissuhteella voi olla merkittävä osuus joskus tulevaisuudessa. Ihmisethän eivät katoa mihinkään, vaikka he hetkellisesti meidän omasta elämästä katoaisivatkin.)

Ja niin, kiitos, että te olette siellä, lukemassa tätä ♥

PS. Postauksen selfiet eivät liity postaukseen mitenkään, halusin vain tunkea jotain kuvitusta postauksen tekstien väliin ja nämä oli kaikista iiseimmät lisätä :D