Jo joutui armas aika

Toukokuun viimeistä viedään! Omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että lomautukset on nyt lusittu ja on aika palata niin sanotusti normaaliin arkeen, huomenna ensimmäinen kesäkuuta kun ravintolat saa taas avata ovensa paikan päällä ruokailijoille! Tässä on vähän ehtinyt jo tottua sellaiseen erilaiseen päivärytmiin, jossa on ollut aikaa ja energiaa harrastaa liikuntaa, siivota ahkerammin ja niin edelleen, ja mua kieltämättä aavistuksen pelottaa että en osaa yhdistää noita asioita siihen uuteen normaaliin samalla tavalla. Jo tämä kulunut viikko on ollut todella kiireinen ja "ylityö"tunteja on kertynyt kiitettävästi. Joista en tietenkään valita tippaakaan ottaen huomioon kuinka vähän töitä tässä parin kuukauden aikana on ollut, kaikki on kotiinpäin :) 

Ulkonakin on vihdoin kesä ja siitä olen pyrkinyt nauttimaan mahdollisimman paljon. Ja ihan kohta pääsee terassille istumaan! Mutta tosiaan, koska itse ravintola-alalla työskentelen, niin minulla ei ole sellaista palavaa halua päästä ensimmäisten joukossa suureen ihmismassaan nauttimaan kylmää siideriä, pelottaa se ihmismassa jo omalla työpaikalla niin en halua varsinaisesti olla itse luomassa samoja paineita muille ravintolatyöntekijöille :D

Tähän kuun loppupuoleen on mahtunut myös epäonnea, sillä onnistuin tiputtamaan mun puhelimen (TAAS) niin, että se hajosi. Hajosi käyttökelvottomaksi. Tai en minä sitä minnekään ole tarkasteltavaksi kiikuttanut, kun vähän oletan, ettei sille voi kauheasti mitään tehdä sellaiseen hintaan, että olisi periaatteessa järkevämpi ostaa uusi. Uuttahan en ole ostanut, koska tämä koronakevään tulotaso ei varsinaisesti tue tässä kohtaa tällaisia vahinkoja, hahah. Käytössä on tuollainen vanhempi Honor -malli, jossa on maailman huonoin kamera ja akku, mutta se on tyhjää parempi ja tässä kohtaa on turha valittaa, vaikka vahinko olikin, sillä se rikki mennyt luuri ehti olla mulla reilun puoli vuotta. Voisin harkita seuraavaan luuriin kaikki mahdolliset turvavarustelut, mitä markkinoilta löytyy...

Tämä kesäinen toukokuun viimeinen sunnuntai on mulla vapaa, ja ajattelin siirtyä nauttimaan siitä jollakin tasolla tuonne pihan puolelle ja chillailla vaan, kerätä voimia ensi viikkoon. Ihanaa sunnuntaipäivää myös teille ♥

Fifty Shades of Water

Mukavaa viikonloppua kaikille ♥

Kevät ja minä

Mulla on tämä viikko kesälomaa. En varsinaisesti halunnut pitää sitä nyt, mutta musta vähän tuntuu, että tänä kesälomakautena on suhteellisen sama, milloin lomansa pitää. Tai itselläni ulkomaanmatkat ovat aina hyvin pitkälti määritelleet loman ajankohdan, mutta nythän niitä ei pääse tekemään. Mulla toki jää vielä kolme kesälomaviikkoa pidettäväksi ja elokuussa onkin toinen viikko. Tässä välissä pääsee toivon mukaan tekemään jo ihan normaalia työviikkoa, mutta nähtäväksi jää.

Mun lomaan ei kuulu oikeastaan mitään suunnitelmia ja ilmakin oli varsinkin eilen niin kurja, että eipä tehnyt juuri mitään mieli tehdäkään. Mutta sen sijaan, että märihtisin tässä nyt mun lomaani ja suloisen katkeraa suunnitelmattomuutta, niin ajattelin jakaa muutamia hetkiä menneiltä viikoilta.

On tässä onneksi aurinkoisia ja keväisiäkin päiviä nähty! Mä oon pyrkinyt tekemään viikossa useamman pitemmän kävelylenkin ja toistaiseksi se on onnistunut ihan kivasti! Aurinkoinen ilma saa ulos helposti ja yhtenä päivänä kävelenkin puolet pidemmän matkan Vesijärven ympäristössä, kuin alunperin oli edes tarkoitus.

  

Kyhäsin yhtenä päivänä jääkahvin ja siitä tuli yllättävän hyvää, vaikka mulla ei ollut mitään valmista makusiirappia tai vastaavaa. Jääpalatkin oli jotain tyyliin viime vuosikymmenen satoa ja vähän arvelutti niitä käyttää, mutta hei hengissä ollaan! :D

Mitä taas tuohon Popcorn -juomaan tulee, niin pohjustetaan sen verran, että mun on aina testattava kaikkia outoja uutuuksia. Kyllähän tästä voi laskeskella todennäköisyyksiä, että kuinka suurella prosentilla toi juoma voi oikeasti olla hyvää ja minä voin sen prosentin tässä teille nyt kertoa. Aika vahva nolla :D Pari ensimmäistä hörppyä oli mielenkiintoisia, mutta ei tätä ihan oikeasti juomaan pystynyt. Tämä oli aivan älyttömän makeaa, lähes tuntui kun hampaat suli suuhun. Popparin maku saavutti makynystyrän jossakin keskivaiheilla ja jälkimaku oli jotenkin suolainen kaikesta makeudesta huolimatta. Kolminkertainen hurraahuuto Nokian panimon kaltaisille yritykselle, keillä on halua ja intoa näitä erikoisuuksia markkinoille tuoda, mutta tämä ei jatkoon. Sen sijaan panimon muut virvoitusjuomat ovat olleet tosi hyviä! 

Mun vappulook. Eli ei. Tai no siinä mielessä, että töistä tullessa laitoin huulipunaa ja vedin kukkaseppeleen päähän ja otin kuvan :D Vappuaatto meni ihan kotona ollessa ilman mitään erikoisuuksia (edes munkkia ei ollut!) ja itse vappu iltavuorossa töissä.

 

Hurmaavat pojat ♥ Vasemman puoleinen kuva on Jedin synttäripäivältä, edessänsä "kakku" 15 ikävuoden kunniaksi. Tänään kävin hakemassa herralle lisää lääkkeitä epilepsiaan ja sinne meni reilu viisikymmentä euroa taas - sanoinkin papparaiselle, että se on parempi pari kuukautta olla menossa mukana, että ei mene rahat hukkaan. Heh.

Toinen kuva ei ole lavastettu - äitini koira haluaa aina mennä makoilemaan mun laukkuun kun siellä vierailen. 

Mulla on tästä samasta maisemasta lukuisia kuvia, mutta eipä yksi lisää haittaa tee! Ilta-aurinko osuu makuuhuoneeseen ja sieltä saa aina ihailla näitä auringonlaskun taivaalle maalaamia värejä. 

Musta tuntuu että neilikkakimppuja on vilahdellut sosiaalisen median kuvissa yhtä tiuhaan kuin Roihuvuoren kirsikkapuiston kukkia, ja niiden neilikoiden suhteen olen minäkin ollut osallistujana. Valkoiset on äitini luona ja koska ne olivat edelleen hyvässä kunnossa sieltä eilen lähdettyäni (ja ne oli ostettu jo ennen vappua) niin inspiroiduin ostamaan itsekin. Yleensä vältän ihan kaikkia kasveja, koska mulla ei ihan oikeasti ole minkäänlaista hoivaviettiä niitä kohtaan. Eli saa nähdä kuinka noiden mun oranssinpunaisten neilikoiden käy! 

En ole aloittanut maalausharrastusta siinä mittakaavassa kuin moni muu, mutta kunnostauduin sen verran että kävin hakemassa Tigerista uudet vesivärit (hinta neljä euroa, yllättävän hyvät siihen nähden) ja maalasin äidilleni äitienpäivälahjaksi muutaman unikko-aiheisen kuvan, joista hän piti kovasti. Nuorempana inhosin vesivärejä ja musta tuntui aina, etten osaa tehdä niillä mitään, mutta nykyään kyllä nautin niiden kanssa maalailusta. Saisipa inspiraatiota useamminkin, molempien töiden parissa nimittäin hurahti pari tuntia ihan huomaamatta ja pää tyhjeni kummasti turhista ajatuksista.

PS. Tommi Läntisen Kevät ja minä biisi best!

29 kysymystä

1. Koko nimi ja mistä se tulee? Metta Annika. Äitini oli jostain kuullut tai nähnyt etunimeni ja erikoisuudessaan vakuuttanut. Oon aina pitänyt siitä, että mulla ei ole mikään tusinanimi, vaikka ajoittain harvinaisen nimen omistaminen tuottaa hankaluuksia, varsinkin puhelinkeskusteluissa.

2. Pituus? 168 cm.

3. Mitä katson tv:stä juuri nyt? Viaplaylta katson uudemman kerran Buffy the Vampire Slayeria (oon katsonut tämän läpi joskus pari kolme vuotta sitten) sekä Blacklistin uusinta kautta. Harmi että uutta jaksoa joutuu odottamaan aina viikon!

4. Julkkisihastus? Olen aina ollut naurettavan huono näissä, ei mulla oikeastaan ole. Jos pitäisi joku sanoa niin varmaan joku perus Brad Pitt tai Jensen Ackles.

5. Haaveesi? Mulla ei varsinaisesti ole mitään konkreettisia haaveita, ne kaikki liittyy siihen että ehtisi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Ja että elämä ois mahdollisimman pitkä, terve ja onnellinen, niin itselläni kuin läheisilläni.

6. Puhelimen taustakuva? Lukitusnäyttö on joku omenankukkaviritys ja aloitusnäyttö on sellainen melko kliseinen auringonlaskussa kylpevä rantamaisema.

7. Pisin parisuhde? Nykyinen.

8. Silmien ja hiusten väri? Silmät ovat ruskeat ja hiukseni luonnostaan perinteiset harmahtavan ruskeat, mutta olen vuosia värjännyt niitä. Nyt ne ovat vaaleahkon ruskeat reilulla tyvikasvulla ja ruusukullan vivahteilla.

9. Lempiruoka? Tykkään aika monista ruuista, risotto ja pitsa menevät kärkeen, mutta pidän lohesta lähes muodossa kuin muodossa myös hurjasti. Ja nachopelti!

10. Lempilaulaja/bändi? Bruce Springsteen, Bon Jovi ja Red Hot Chili Peppers

11. Lempielokuva? Legends of the Fall, suomenkielinen nimi Intohimon tuulet.

12. Surullisin biisi, jonka tiedät? Hmm ainakin mä saan itseni itkemään joka kerta, kun kuulen Red Hot Chili Peppersin Wet Sand -kappaleen.

13. Ensisuudelma? Suhteellisen kauan aikaa sitten eikä järin onnistunut :D

14. Oletko koskaan menettänyt ketään? Äidin puolen isovanhemmat ovat molemmat jo poissa.

15. Horoskooppimerkki? Leijona.

16. Paras juttu ikinä? Jäätelö, ystävät, perhe, aurinkoinen ja kuuma kesäpäivä.

17. Surkein juttu ikinä? Kivi kengässä tai se, kun sukka valuu kengässä huonosti, etkä siinä hetkessä pysty korjaamaan tilannetta. Myös pätkivä nettiyhteys on hermoja raastavaa!

18. Kuinka monta lasta haluaisit? Tällä hetkellä en osaa nähdä itseäni lapsien keskellä, eli tämä jää arvoitukseksi.

19. Lempilaji? Mä en ole todellakaan tarpeeksi pitkäjänteinen harrastaakseni yhtään mitään urheilullista, mutta nautin luistelusta (jota menneenä talvena en päässyt harrastamaan kertaakaan) ja pyöräilystä, jota sitäkään en ole tehnyt aikoihin, koska pyöräparkani ei ole ajokunnossa...

20. Suurin pelko? Pelkojen suhteen olen huono vastaamaan - musta tuntuu etten ole koskaan osannut määritellä pelkojani, vaikka totta kai niitä on samalla tavalla kuin suurimmalla osalla muillakin. Mulla ei kuitenkaan ole mitään sellaista suoraa vastausta, kuten vaikkapa korkeat paikat.

21. Epäsuosittu mielipide? Öööh no mun mielestä kaikki älyrannekellot, joilla voi maksaa, mitata unta, lukea viestejä ja kaikkea muuta mitä en edes osaa kuvitella, on musta ihan hölmöjä ja turhia.

22. Syntymäkaupunki? Kuusaankoski, joka kuuluu nykyisin Kouvolaan.

23. Mikä inspiroi juuri nyt? Kevät ja vanhemmat sarjat.

24. Addiktio? Tällä hetkellä mulla kai ole, mutta aiemmin tänä vuonna se oli oliivit. Söin niitä suoraan purkista - mulla oli niitä jopa eväänä monta kertaa ja työkaverit naureskeli mulle.

25. Mitä odotat? Että voisi taas tehdä suunnitelmia pidemmässä mittakaavassa ja että onnistuisin löytämään jonkinlaisen sisäisen zen-tilan, joka on jostain syystä ollut kadoksissa jo jonkin tovin.

26. Unelmaduuni? Olisi itse asiassa varmaan psykologian tai jonkin asteisen hyvinvoinnin parissa. Tai vastaavasti olisi kivaa olla jonkun pienen kahvilan omistaja, mutta nämä nykyiset ajat eivät tosiaan innosta ja motivoi yrittäjäksi.

27. Harrastukset? Eri suoratoistopalveluiden suurkulutus, eli sarjat ja leffat. Liikunta ja ruuanlaitto sekä leivonta, kun niille on aikaa. Normaalisti mulla jää töiden jälkeen aika vähän energiaa ja aikaa muuhun kuin yleiseen hengailuun :D

28. Biisi, jota kuuntelen tällä hetkellä? Juuri nyt en kuuntele mitään (miks tää pitää sanoa..?), mutta oon tässä nyt muutamana päivänä kuunnellut Robbie Williamsia ja hauskana sattumana sain facebookissa juuri muistutuksen vanhoista päivityksistä, jossa olin kymmenen vuotta sitten fiilannut kyseistä artistia myös. Sen kymmenen vuoden sisällä en sitten olekaan häntä juuri pahemmin kuunnellut, hahah.

29. Milloin viimeksi olet itkenyt? Aiemmin tällä viikolla, kun katsoin elokuvan Me Before You. Siinä meni useampikin nenäliina! Mä suuresti nautin elokuvien parissa kyynelehtimisestä, jos se siis tapahtuu omassa rauhassa kotona.

15 vuotta ystävyyttä

Mun paras ystävä täytti reilu viikko sitten 15 vuotta. Tätä en olisi ikinä uskonut, viime vuotinen neljästoista synttäripäiväkin tuntui uskomattomalta ja vuoteen siinä välissä mahtuu aika monta ikävää vaivaa ja kallista eläinlääkärireissua, mutta papparainen on sinnikäs eikä ole halunnut vielä tätä kotia jättää. Ja sinnikkyydellä nimenomaan meinaan sitä, että kaikesta huolimatta koiravanhus menee eteenpäin ihan omin voimin, ja vaikka suurin osa päivästä meneekin levätessä ja nukkuessa, niin elämäniloa kuitenkin löytyy. Vauhti on hidastunut ja tiedän, että yhteinen aikamme tulee päätökseensä varmasti ennemmin kuin myöhemmin. Jos jotain hyötyä tästä maailmanlaajuisesta pandemiasta on ollut, niin ainakin se, että karvainen ystäväni on saanut nauttia seurasta käytännössä 24/7. 

Viiteentoista vuoteen on mahtunut paljon, paljon sellaisiakin asioita, joita en oikeastaan edes muista. Aika paljon huolta ja stressiä, Jedillä kun oli nuorempana hyvinkin paljon vaikeuksia olla yksin ja varsinkin olla yksin hiljaa, mutta kaikesta ollaan päästy yli yhdessä. Ja vuosiin mahtuu myös rajattomasti rakkautta ja paljon huumoria - mun ystävä on hyvin hauska tyyppi, kuka nauttii suuresti mun viihdyttämisestä tempauksillaan. Joskus nekin tempaukset on menneet vähän yli, muun muassa silloin, kun herra päätti yksinollessaan karata rappukäytävään ja minä sain töihin soittoa, että eikös tää käytävässä partioiva musta koira ole sinun.... :D

Koronatilanteen vuoksi ei isoja juhlia voitu pistää pystyyn, vaikka tapahtuma olisi sen ehdottomasti vaatinut, vaan sen sijaan juhlittiin pienesti perheen kesken parin kakun voimin, Jedi sai vähän herkkuja (tämän ikäiselle koiralle ei luonnollisesti ole käytännöllistä ostaa mitään erikoista) ja tietysti ihan oman synttärikakun, tilanteesta nappasin kuvan puhelimeen vain huomatakseni, että tismalleen samoilla linjoilla on menty ainakin viimeiset kolme vuotta, hahah.

Joka tapauksessa ei voisi ihminen olla yhtään kiitollisempi nelijalkaisesta ystävästään, joka ihan totta kaikkine puolineen on parasta maailmassa ♥