Hiphei sehän on toukokuu ja tarkoittaa sitä, että ois aika käydä huhtikuun leffapäiväkirja läpi!
Fantastic Beasts and Where to Find Them (IMDb 7,5)
En ole mitenkään erityisemmin odottanut näkeväni tätä elokuvaa, koska ennakkoluuloni on ollut, ettei elokuva vaan voi olla mitenkään kovin hyvä. Olen lukenut elokuvasta kuitenkin sen verran hyvää palautetta, että halusin tsekata (olisin sen toki tehnyt varmasti jossain vaiheessa muutenkin). Ja tää olikin tosi positiivinen yllätys! Viihdyttävä, hauska ja visuaalisesti onnistunut. Harry Pottereista tuttu ja turvallinen taikamaailma oli onnistuttu siirtämään tähän kivasti ilman minkäänlaisia potterviboja ja ainoat yhtymäkohdat (jotka itse hoksasin, vaikka en ole mikään superfani) oli muutamissa mainituissa nimissä. Tätä katsellessa parituntinen hujahti leppoisasti, eli suosittelen vilkaisemaan mikäli tilaisuus osuu kohdalle.
Inferno (IMDb 6,2)
Kaikki alkaa siitä, kun Da Vinci-koodi ja Enkelit ja demonit elokuvista jo tuttu professori Langdon herää italialaisesta sairaalasta päävammasta kärsien ja muistinsa menettäneenä. Tilanne on paha ja professori saa apua häntä hoitaneelta nuorelta lääkäriltä. Ajojahdin yhteydessä professori yrittää koota puuttuvia palasia yhteen ja muistaa, minkä parissa työskenteli ennen kuin on liian myöhäistä ja maapallon väestö on vaarassa sairastua eräänlaiseen ruttoon. Eli aika samanlaisilla aineksilla ollaan liikenteessä kuin aiemmissakin osissa: on viitteitä vanhoihin maalauksiin ja teoksiin, on ajojahtia, on ihmiskuntaa uhkaava vaara, on pahiksia ja hyviksiä ja kummastakaan ei aina osaa sanoa kumpi on kumpi. Elokuva oli sinällään ihan viihdyttävä ja hyvä, mutta ei jotenkaan ihan niin hyvä kuin olin odottanut. Elokuvaa kiinnostavampi oli oikeastaan ajatus sen takana, koska sehän on täyttä totta: mikäli väestönkasvu jatkuu sellaisena kuin se on jatkunut, maapallo on pian niin ylikansoitettu, että olemme pulassa (tai siis oikeastihan olemme sitä jo nyt). Ajatuksia ja tunteita herättävä elokuva siis tavallaan oli.
The Girl on the Train (IMDb 6,5)
Mä olen kuullut paljon kehuja tästä elokuvasta ja jopa Makuunin myyjä ylisti tätä vuokratessani sitä, joten odotukset oli aika korkealla. Elokuvan keskiössä on Rachel, nainen junassa, kenellä on pienimuotoinen pakkomielle pariskunnasta, ketkä hän näkee päivittäisillä junamatkoillaan. Sitten hän näkee jotain, mitä ei olisi odottanut tai halunnut, ja kaikki suihtuu raiteiltaan (hehheh). Elokuva on sinällään ehkä vähän pöhkö, ei niin hyvä ja tajunnan räjäyttävä kuin odotin, ja toimii kirjana luultavasti puolet paremmin; elokuvan kulku on jotenkin tosi pomppivaa ja vähän sellaista sähläystä, mä olen katsonut lukuisia toimivampia rikosdraamoja. Mutta oikeastaan se, mikä tässä leffassa on erikoista ja huomionarvoista, on päähenkilö Rachel. Meille tyrkytetään aina, kaikissa leffoissa, hyvännäköisiä menestyviä hahmoja, etenkin naisrooleissa, ja tämä rikkoo niitä raameja aika rohkeasti. Emily Bluntin roolisuoritus on mielestäni todella onnistunut, muut hahmot jäävät vähän varjoon. Kokonaisuutena kuitenkin vähän erilainen, piristävä kokonaisuus, joka kannattaa katsoa, vaikka alku tuntuukin vähän jähmeältä ja takkuisasti etenevältä.
Rendition (IMDb 6,8)
Monimutkainen juonikuvio lähtee liikkeelle, kun Egyptissä tapahtuu terrori-isku ja CIA saa vihiä siitä, että egyptiläissyntyisellä, nykyisin Amerikassa asuvalla miehellä olisi jotain tekemistä asian kanssa. Tapahtuu poikkeuksellinen luovutus - mies napataan lentokentältä ja lähetetään kuulusteltavaksi Amerikan ulkopuolelle. Kadonneen miehen arvoitusta ryhtyy selvittämään hänen vaimonsa ja Egyptin päässä pakkaan sekoitetaan vielä epäileväinen CIA:n analyytikko sekä nuoripari, jonka osuus tapahtumiin on ilmiselvä, mutta vielä hämärän peitossa. Koska henkilöhahmoja oli monia ja elokuva pomppi kahden maan välillä, tuntui se ajoittain vähän sekavalta - tämä on elokuva, joka vaatii melko tarkkaa seuraamista pysyäkseen kärryillä. Elokuvan aihepiiri on valitettavan ajankohtainen, vaikka se, kytkeytyykö tämä oikeasti todellisiin toimintatapoihin on epäselvää ja varmasti sellaisena pysyykin, mutta elokuvan tausta-ajatus on ikävänlainen: kun jotain pahaa tapahtuu, tapahtuneesta halutaan aina laittaa vastuuseen joku, oli hän sitten syyllinen tai ei. Sen kummemmin elokuva ei kuitenkaan onnistunut sykähdyttämään.
Practical Magic (IMDb 6,2)
Lyödäänpä ensin faktat tiskiin: Lumotut sisaret on täysin pösilö fantasialla höystetty romanttinen komedia, jossa kahdella noitasiskoksella on vaikeuksia rakkauselämänsä kanssa kiitos suvun kirouksen. Varsinaista taikuutta elovassa on vähän, juoni on omituinen ja no, leffa kokonaisuudessaan ihan pönttö :D Mutta onhan tää nyt niin ysäri/millenium, että kaikille nostalgiaa tavoitteleville oiva valinta. Ainoa oikeasti positiivinen kommentti tulee meikäläiseltä Sandra Bullockin ja Nicole Kidmanin hiuksista. Ja ehkä vähä niistä ysäriviboista.
Dolores Claiborne (IMDb 7,4)
Stephen King -filmatisoinnit kiinnostavat aina, sillä vaikka tietämykseni ja tuntemukseni onkin jonkin verran rajoittunutta kyseisen kirjailijan tuotoksiin (olen lukenut vain Hohdon), on hänen teostensa pohjalta tehtyjä elokuvia vuosien varrella tullut nähtyä useampikin. Tämä ei sinne kauhun puolelle mene, mutta mysteeri kuitenkin. Selena saa kuulla äitinsä olevan epäiltynä työnantajansa murhasta ja matkustaa toiselle puolelle maata selvittääkseen tilannetta. Kuolemantapauksen myötä menneisyyden haamut nousevat pintaan (ei suinkaan kirjaimellisesti, vaikka niinkin voisi olettaa) ja sekä äiti että tytär joutuvat käymään läpi menneisyyttään sekä suhdettaan. Elokuva on vähän hitaammanlaisesti etenevä ja henkilöhahmojen tietynlainen sekopäisyys alkaa jossakin vaiheessa vähän ärsyttää, ennen kuin taustoja selitetään lisää ja tapahtumat avautuvat katsojallekin. Yli 20 vuotta vanha elokuva on kuvattu mielestäni tosi maanläheisesti, niin että koko yleisilme on vähän sellainen repsahtanut ja ajottain jopa vähän inhorealistinen. Kathy Bates on loistava niin kuin aina. Ei varsinaisesti mikään kevyt iltapala, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen.
The Evil Dead (IMDb 7,6)
Mä aloitin näköjään kunnon projektin näiden kulttikauhuleffojen parissa, viime kuussa moottorisahamurhaajaa ja nyt tämä. Olen aiemmin maininnutkin, että mulla ei ole mitää suurempaa intohimoa kauhuelokuvia kohtaan, mutta koska luen itseni elokuvaharrastelijaksi koen että mitä laajempi tietämys, sen parempi ja haluan "sivistää" itseäni myös niillä pätkillä, jotka eivät välttämättä ensi-istumalta uppoaisikaan. Tämä kyseinen elokuvahan on vuodelta -81 ja kertoo opiskelijaporukasta, jotka ylläripylläri lähtevät viettämään lomaa syrjäiselle mökille. He löytävät oudon kirjan ja nauhurin, jonka soittaminen koituu varsin kohtalokkaaksi, sille he päästävät valloilleen kehoja riivaavia demoneita. No, elokuvan jälkeen päällimmäinen ajatus oli rehellisesti, että mitä hittoa mä juuri katsoin :D Kulttimainetta en sinällään ihmettele, tää just niin sekopäinen saavuttaakseen sen, mutta muuten kuvailu on aika haastavaa. Varsinaisesti pelottava elokuva ei ollut, ja varsinkin näin monta vuosikymmentä elokuvan ilmestymisen jälkeen ja nykykauhuelokuvia nähneenä tän pystyy ottamaan aika huumorilla, mikä on varmaan ollut ajatuksena taustalla tekovaiheessakin. Verta ja muuta ällöttävää ihmistavaraa on verrattain aika paljon, mutta oikeastaan se onnistunein - ja ehdottomasti ärsyttävin asia elokuvassa on sen äänimaailma. Jopa siinä määrin, että välillä teki oikeasti mieli laittaa äänet pois päältä. Elokuvana en sinänsä suosittele, mutta jos on syystä tai toisesta jäänyt näkemättä tähän asti kuten itselläni, niin maineensa ja "arvonsa" vuoksi kannattaa toki tsiikata.
Näistä on yllättävän vaikea valita lempparia, mutta kallistuisin kyllä vähän yllättäen listan ensimmäisen elokuvan kannalle. Myös Dolores Claiborne oli positiivinen yllätys! Oottekos te nähneet näistä mitään ja millaisia mielipiteitä ne teissä herätti?
