12

Kaksitoista on tänään tärkeä luku. Sillä Jedi, minun rakas koirani, täyttää sen verran vuosia tänään. Siis kaksitoista!? Mihin tämä aika oikein menee? Siitä on hieman alle kaksitoista vuotta, kun tuo reuhkale meille saapui ja itse olin silloin puolet nuorempi. Tuntuu hassulta ajatella, että tuo rakas veikko on ollut olennainen osa puolet mun elämästä. 

Kuvat vuosilta 2007 ja 2008, jolloin mulla oli järisyttävä hiuspehko ja Jedi oli 2-3 vuotias. 

Noihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä. Jo pelkästään asuntoja, joita Jedi on voinut pitää jollain tasolla kotinaan, on kertynyt yli 10 mikä on omalta osaltaan toisinaan hankaloittanut asioita. Meillä on edelleen äidin kanssa ns. yhteishuoltajuus, eli vaikka Jedi suurimman osan ajasta asuukin minun luona, on se ajoittain myös äidilläni ja koska ollaan molemmat vuosien varrella muutettu melko monta kertaa, on koiralle kertynyt suhteellisen suuri määrä paikkoja, joissa se asuu.
Näiden vuosien varrella myös minä itse olen kasvanut aikuiseksi, mikä tietenkin on muuttanut asioita -joskin vain parempaan suuntaan. 13-vuotiaan minun käsitys koiran omistamisesta on hiukan erilainen kuin mitä se tänä päivänä on :D

Mutta ennen kaikkea noiden 12 vuoden aikana on kehittynyt jotain suurta: nimittäin pitävä ystävyyssuhde. Vaikka Jedillä on monta ihmistä, kenestä se pitää ja ketkä siitä pitää huolen, tiedän olevani hänelle se numero 1 ja kaikista mieluisin ihminen. Se on paras tunne maailmassa, vaikka toisinaan koiran toilailut hermojen päälle käyvätkin. Koska Jedin läsnäolo on ollut jatkuvaa koko mun aikuiseksi kasvamisen ohella, tuntuu maailmaa järkyttävältä edes ajatella, että jonain päivänä se ei enää olekaan vierelläni. Jos kaikki sujuu kuten tähänkin asti, mun ei tarvitse onneksi murehtia varmaan vähään aikaan parhaan ystäväni menettämistä, sillä Jedi on täräskunnossa harmaasta kuonon päästä huolimatta. Lenkillä ollessa ja koirakavereita tavatessa kukaan ei koskaan usko, että tämä papparainen on jo näin vanha. 

Koirakaverina Jedi on hyvin aktiivinen ja osallistuva - se tykkää olla touhuissa mukana ja nauttii, kun sille juttelee ja siltä kyselee asioita (tosin kysymyksiin saa usein vähän liian kovaäänisen vastauksen). Jedi rakastaa pitkiä lenkkejä, oman lempilelunsa eli namipallon (joka on sellainen aktivointipallo) pyörittämistä, haluaa sohvalla aina mun viereen, inhoaa imurointia ja pesulla käymistä, tykkää leikkiä kävyillä ja juoksee ovelle aina pehmolelu suussa vastaan maailman iloisimpana.

Jos mun pitäisi kuvitella, millainen olisi Jedin täydellinen päivä, niin se tarkoittaisi ihan ehdottomasti sitä, että ollaan koko ajan yhdessä. Ei välttämättä koko ajan - mutta siis että olen koko ajan paikalla ja saatavilla. Jedi on toisinaan vähän liiankin riippuvainen mun seurasta, mikä on aiheuttanut ongelmaa sen ollessa yksin ja välillä on pitänyt ottaa tietoisesti etäisyyttä ja pitää "kylmä kausi". Täydellinen päivä sisältäisi myös reippaasti ulkoilua ja mielellään autoreissun jonnekin, sillä Jedi rakastaa autolla ajelua muttei olosuhteiden takia ole päässyt reiluun vuoteen autokyytiin kuin satunnaisesti. 

Jedi on yksi elämäni tärkemmistä asioista ja olen onnellinen koiranomistaja ja toivon mukaan mulla sekä Jedillä on vielä monta yhteistä hetkeä jäljellä. Vuosista en uskalla lähteä puhumaan, koska fakta on, että vanhalla koiralla tila voi muuttua suhteellisen radikaalistikin, vaikka mitään aiempaa ei olisikaan ollut. Joka tapauksessa halusin jakaa tämän asian täällä blogissa, koska no, Jedi on ollut osa mun jokaista päivää jokaisena 12 vuotena eli aika hemmetin iso osa mun elämää. Hyvää syntymäpäivää mun jepsulle ♥ Me juhlitaan tänään täällä äitini luona kolmen koirakaverin kera ja äiti teki Jedille oman kakunkin :D ♥