9.11.2017

Munakoisopää eli uudet hiukset

Alustetaanpa tämä teksti nyt sitten tosi positiivisesti eli lyttäämällä seuraavaksi jakamani kuvat alinpaan helevettiin, en nimittäin muistanut ennen tätä päivää kuinka pimeää Suomessa voi olla sateisena marraskuun päivänä. Yritin ottaa, tai siis otinkin, kuten kohta näemme, kuvat olemattomassa luonnonvalossa keskipäivällä puhelimellani ja lopputulos, no, sen näette alla :D Mä en tiedä mikä kuvien lopullinen informatiivinen arvo on, jouduin nimittäin muokkaamaan näitä aika reilulla kädellä ja voi olla, että jollain toidella näytöllä säädöt saattaa näyttää (vielä) omituisemmalta. Mutta, lupaus on lupaus ja minähän jaan nämä! 

38231575476_39db3b0947_o 38286421441_9efb9da76a_o 26510851379_a9ac5de59d_o 38231581426_ecfc7e1366_o 37575827154_05f3be57ab_o

Lopputuloksesta tuli aika tumma, mikä ei tosin yllätä itseäni yhtään - mun hiukset imee väriä aina kuin sieni ja päästää sen ulos samanlaisella ryöpyllä, eli väri haalistuu muutaman pesun jälkeen huomattavasti ja oletan että sama homma tämän värin kanssa. Koska kuvista voi olla hankala saada kunnon käsitystä väristä, niin se on tosiaan aika munakoison värinen, kuten otsikkokin kertoo. Tyvi on ruskea, tarkoitus oli tehdä tästä sellainen cool liukuvärjätty, mutta senhän nyt tietää ettei moinen kotioloissa yksistään onnistu :D Tyvestä jäi myös vaaleampi kuin latvoista, mutta se ei tuon oletettavan haalistumisen takia haittaa olleskaan. 

Mistä tämä idea sitten oikein lähti? Halusin vaihtelua ja teki mieli kokeilla kerrankin jotain räväkämpää. Tosin mikään kovin räväkkähän tämä ei ole, mutta katotaan mihin suuntaan tästä jatketaan! 

8.11.2017

Zombihuminaa

IMG_8812 411 IMG_8772 IMG_8813

Kyllä, zombihuminaa :D Tuntuu, että se on täyttänyt meikäläisen pääkopan viime aikoina turhankin usein. Sellainen olo, että koneisto pyörii automaatiolla ja minä valun zombina vaan perässä kykenemättä sen kummempaan ajatustoimintaan saati puskemaan ulos niitä satunnaisia ajatuksia puheena. En osaa oikein sanoa mistä tää johtuu, mutta ainakin huonosti nukutuilla öillä lienee osuutensa asiaan. Toisaalta tämmönen voi olla toisinaan paikallaankin: sitä ei edes jaksa ylianalysoida (tosin en harrasta tätä muutenkaan juuri koskaan) mitään eikä miettiä kenenkään mahdollisia taka-ajatuksia tai muuta vastaavaa. Mistään vakavammasta oireesta ei liene kuitenkaan kyse, koen olevani ihan hyvinvoiva noin yleisesti, vaikka moni asia onkin jäänyt viime aikoina vähän taka-alalle ja vähemmälle huomiolle. Koen kuitenkin, että kaikelle on aikansa ja paikkansa joten on turha stressata ja murehtia jostain jutusta, jolle ei tässä hetkessä voi eikä jaksa tehdä mitään. 

Huomenna on mun tämän viikon ainoa vapaa ja sitä seuraava sijoittuu vasta viikon päähän ja väliin mahtuu monen monta työtuntia, joten otan ilon irti tästä hetkestä, ostin peräti yhden siiderin! :D Josko se takais vielä zombimman olon, hahha. Mutta niin, mä tulen viimeistään ylihuomenna päivittelemään lisää, värjäsin nimittäin hiukset ja se oli punaisen tukan loppu se! 

5.11.2017

Lokakuun leffapäiväkirja

It (IMDb 7,8)
Kaikki, siis tyyliin ihan kaikki kävi katsomassa tämän elokuvassa ennen minua ja kehuivat elokuvaa kovasti ja kuukausi ensi-illan jälkeen pääsin minäkin katsastamaan uusintaversion ensimmäisen osan. Toisin kuin monet muut tuttuni, niin minä olen nähnyt myös melkein kolmekymmentä vuotta sitten tehdyn alkuperäisversion, joten mulla on vähän vertailupohjaa. Ihan ensin täytyy todeta, että olihan tämä ensimmäinen osa ainakin huomattavasti parempi kuin alkuperäinen. Tähän oli saatu jopa sitä pelottavuutta, joka aiemmasta oli jäänyt kokonaan pois (toki sillä, että kävi katsomassa tämän elokuvateatterissa kunnon äänillä jne. saattoi vaikuttaa) ja Pennywise -klovni oli oikeasti melkoisen karmiva, mistä tosin ei mielstäni täysin voi ylistää Bill Skarsgårdia vaan myös kolmenkymmenen vuoden aikana kehittynyttä teknologiaa. Tässä oli huomattavasti enemmän sisältöä kuin alkuperäisessä ja lapsihahmot musta tosi onnistuneet. Kaikista positiivisista huomioista huolimatta en kuitenkaan lähtisi kehumaan tätä ylistyssanoin ja fanfaarein, reilu 2 tuntia tuntui ajoittain aika pitkältä mikä on ikävä huomio siinä mielessä, että tykkään yleisesti pitkistä leffoista. Ei huono, mutta toisaalta ei ihan mun makuun. Mutta joskus tulevaisuudessa ilmestyvä jatko-osa tulee varmasti kyllä tsekattua.

Blindness (IMDb 6,6)
Ensin yksi sokeutuu äkillisesti. Sitten toinen. Muutama lisää ja näkönsä epidemian takia menettäneet eristetään karanteeniin muista. Ensin karanteenikeskus koostuu vain muutamista, mutta hyvin pian kymmenistä ihmisistä. Olosuhteet vanhassa rakennuksesa eivät ole kummoiset ja kun se täytetään äkillisesti sokeutuneilla, eri olosuhteista tulevilla ihmisillä, on soppa aika lailla valmis. Paitsi että: suinkaan ihan kaikki eivät ole sokeita, vaan joukossa on myös miehensä mukana sokeutunutta esittänyt nainen, jolla tuntuu olevan jonkinlainen vastustuskyky epidemian aiheuttajaa vastaan. Hä yrittää parhaan kykynsä mukaan säilyttää salaisuutensa, jonka ainoastaan hänen miehensä hänen lisäkseen tietää samalla yrittäen auttaa yhteisöä selviämään kaaoksessa ja säilyttää mielenterveytensä paikassa, jossa inhimillisyys tuntuu kadonneen.
Elokuva ei hurjasti eroa muistakaan vastaavista, joissa jokin virus tai tauti aiheuttaa maailmanlopun fiilistä ja kaaosta, eikä ollut mitenkään erityisen hyvä, monin kohdin oikeastaan aika groteski ja ällöttävä. Ilmeisesti elokuva sai myös ilmestyessään suhteellisen huonon vastaanoton sen aiheuttamaan ja antaman mielikuvan sokeista, mutta mielestäni vähän turhaan: jos yksi kaupunki oikeasti sokeutuisi lyhyessä ajassa ilman, että asianomaisille edes kerrottaisiin, mistä on kyse, niin kyllähän siinä pakokauhu olisi varmasti päällimmäisenä tunteena pinnalla. Vioistaan huolimatta kuitenkin herättää ajattelemaan kuinka olennainen osa näkökyky meitä on.

27 Dresses (IMDb 6,1)
Mä en oikeasti tiedä, kuinka monta kertaa olen tämän elokuvan nähnyt. Todella monta joka tapauksessa, tämä oli nimittäin vuosia sitten yksi lemppareistani. Katselukerrat ja oma ikääntyminen ovat varmaankin vaikuttaneet siihen, että tämä lukuisia kertoja kaasona toimineesta Janesta kertova romanttinen komedia ei nyt katsottuna herättänyt juurikaan mitään fiiliksiä. Jane on siis rakastunut pomoonsa ja joutuu kurjaan välikäteen, kun hänen pikkusiskonsa palaa kuvioihin ja nappaa Janen pomon itselleen Janen nenän edestä. Kuvioon sekoitetaan vielä hurmaava mutta skeptinen toimittaja, kuka on kiinnostunut Janesta. Kyseessä on siis loppujen lopuksi niin ennalta-arvattava romanttinen komedia kuin olettaa saattaa eikä henkilöhahmoissakaan ole mitään erityistä, tuntuu että Katherine Heigl ei ole muunlaisia elokuvia tehnytkään. Mutta toisaalta, olisihan maailma kurjempi paikka ilman tätä ja oma leffahistoriani huomattavasti monipuolisempi, jos en olisi kuluttanut aikaani katsomalla tätä lukuisia kertoja. Toisaalt se, että olen niin tehnyt kertoo jotain siitä, että minussakin on jokin osa, joka kaipaa toisinaan hömppäkomediaa.

Wolf Creek (IMDb 6,3)
Nyt mennään kekseliäisyyden äärirajoille: kolme nuorta lähtee patikoimaan Australian takamaille ja - tämä saattaa tulla yllätyksenä - heidän autonsa hajoaa. Keskellä ei mitään heidät sattumoisin pelastaa vanhempi mies, kuka vannoo voivansa auttaa heitä auto-ongelman kanssa, jos hinaa nuoret tilalleen. Hälytyskellot soivat, mutta nuoret lähtevät miehen matkaan ja tadaa, siinähän se riemu sitten repeää, sillä mies onkin psykopaatti kuka kiduttaa uhrejaan ilmeisesti kaikin mahdollisin tavoin. 
Eli leffa ei tarjoa mitään uutta. Paitsi sen, että se on australialainen ja että leffan pahis ei ole mikään naamion taakse piiloutuva naamapuoli, vaan ainoastaan mielipuoli. Leffan nuoret ovat täysn mitäänsanomattomia ja persoonattomia ja dialogi mielestäni aivan turhaa, koska se ei avita leffan etenemistä millään tavalla. Tää on just sellanen pätkä, että sitä huutaa itse kotisohvalla ja takoo päätään seinään, koska roolihahmot tekevät niin päättömän kliseisiä päätöksiä, että lopputuloksen pystyy ennustamaan jo yksin niistä. Mutta hei, onneksi tällekin on jatko-osa! :D


Lokakuu ei ollut määrällisesti, eikä edes laadullisesti kovin kummoinen kuu (pitäisi vissiin tsempata loppuvuotta kohden!) ja vaikka näistä It oli ehdottomasti paras, en silti lähtisi laittamaan sitä mihinkään lempparit kategoriaan. Toivottavasti parempi kattaus ensi (tai siis tässä) kuussa!

3.11.2017

No niitä kuulumisia

38139903971_9dc25cd3be_o 26363082599_2e76fd2093_o marras 38139742541_19666ce398_o marras2 26363042429_4caf420063_o

Ja niin se kuukausi vaihtui jälleen kerran. Mulla on ollut innostus vähän kateissa blogin (ja vähän muunkin suhteen) ja aika tuntuu vaan valuvan käsien välistä. Mulla on unirytmi ihan harakoilla ja nukuin tuossa toissa-aamuna lahjakkaasti pommiinkin töistä. En onneksi paljon ja koska asun niin lähellä työpaikkaa, ehdin sinne nopeasti. Ketutti silti! 
Ylimääräisen ajan olen oikeastaan käyttänyt Cold Case -sarjan (Suomessa esitetty nimellä Todistettavasti syyllinen) tuijotamiseen ja vohveleiden tekemiseen :D Ja tänään itse asiassa tekaisin parikin kakkua, saadaan nimittäin huomenna vieraita ja varmaan käydään itsekin iltapäivällä poikaystävän porukoilla. Mulla on vapaa viikonloppu, mutta siitä olisi huomattavasti enemmän iloa, jos palkkapäivä olisi ollut tänään eikä vasta maanantaina... :D 

Vähän meinaa harmittaa, että blogin sisältö on viimeisien kuukausien ajan ollut vähän kökköä, mutta aika ja energia ei riitä kaikkeen, vaikka kuinka haluaisi. Ja toisaalta jos elämä on töissä käymistä ja sarjojen seuraamista ja nukkumista, niin vaikea siitä on tekstiä repiäkään. Toivon, että oma fiilis nousee loppuvuotta kohden ja jaksaisi taas innostua jutuista!

30.10.2017

Helppoa arkiruokaa: broileri-spagettivuoka

Mä ajattelin aloittaa tämmösen uuden postaussarjan, jossa jaan helppoja arkiruokareseptejä (koska kaikki muut jakamani reseptit ovatkin niin vaativia...hahah) ainakin kerran kuussa.
Meillä lasagne ja makaronilaatikko ovat jääkaapin vakkarikalustoa, mutta juurikin sen takia ne käyvät kyllästyttämään nopasti ja siksi halusinkin kokeilla vaihteeksi jotain vähän erilaista. Tätä broileri-spagettivuokaa on helppo muunnella sen mukaan, mitä jääkaapista sattuu löytymään ja mikä miellyttää eniten omaa makumaailmaa.

IMG_8754

Broileri-spagettivuoka (iso uunivuoallinen)

400 g spagettia
300 g broilerin fileesuikaleita
1 sipuli
1 pieni paprika
1 chili
currya, kurkumaa, paprikajauhetta
2 dl ruokakermaa
3 dl maitoa
2 kananmunaa
150 g cheddarjuustoraastetta
suolaa, pippuria

Keitä spagetti kypsäksi. Leikkaa sipuli ja chili pieneksi, suikaloi paprika ohuiksi siivuiksi. Paista broilerisuikaleet tilkassa öljyä, lisää kasvikset ja mausteet, paista kypsäksi. Sekoita keskenään kerma, maito ja kananmunat ja mausta.
Kaada spagetti laakeaan uunivuokaan ja sekoita puolet juustoraasteesta joukkoon, lisää broileri ja kasvikset, sekoita tasaiseksi. Kaada päälle munakermamaito ja lopuksi loput juustoraasteesta. Paista
 175 asteessa noin 40 minuuttia, kunnes munakermaseos on hyytynyt ja pinta saanut kauniin värin.

broileri-spagettivuoka

27.10.2017

Voihan lokakuu

Lokakuuta ois reilusti vielä muutama päivä jäljellä, mutta henkilökohtaisesti oon jo täysin valmis siirtymään marraskuun puolelle :D Lokakuu on jostain syystä ollut äärimmäisen jähmeä ja jopa kehno kuukausi itselleni - ilman mitään suurta syytä tosin. Tuntuu, ettei mikään ole oikein innostanut tai kiinnostanut, sellaisetkaan jutut joista yleensä innostun. Mitään uutta tämä ei tosin ole, mulla on viime vuosina ollut aina jonakin tai useampana talvikuukautena vähän sama juttu. Toivotaan, että marraskuu ois vähän parempi! Ainakin kivaa tekemistä on tiedossa.

Mutta palataanpa tähän kuuhun vielä perinteisten puhelinkuvien muodossa! 

lokakuu1

1.-3. Syksyisiä maisemia lenkkien varrelta - tai no asemalle en lenkkeillyt vaan odottelin junaa Kouvolaan. 

lokakuu2

4. Kyllä, hankin kirjastokortin! Mulla on ollut kyllä kirjastokortti, mutta se oli joku koulun kirjastokorttiin liitetty ja mä olen hävittänyt sen aikapäiviä sitten. Nyt sitten koin ajan olevan kypsä ja hankin uuden :D
5. Tätä Happy Joen talviomena siideriä onkin jo tullut hypetettyä.
6. Dermosilin kuvaston mukana tulee aina mitä söpöimpiä näytepakkauksia mukana! Ajattelin tehdä tilauksen tänne ensi kuussa.

lokakuu3

7. Maanantai oli niin ankea että oli pakko hakea munkkia piristämään iltaa. Fazerin mustapäällysteinen munkki oikein hyvä, mut Sinuhen oranssipäällinen pettymys. Vielä kun pääsis testaa Arnoldsin halloween-donitsit...
8. Mulla oli olevinaan tosi onnekas olo ja marssin ärrälle ostamaan kaksi halvinta arpaa. Arvatkaa voitinko? Niinpä... onko kukaan voittanut arvasta koskaan kymmentä euroa enempää? Mä tosin oisin ollut tyytyväinen siihen kymppiinkin, etenkin ku nyt menetin kaksi euroa :D
9. Yritin olla vinkeä. 

lokakuu4

10. Minun väsynyt papparainen ♥
11. Kävin siskolla kylässä ja sain eteeni elämäni ensimmäisen chiapuddingin. Mähän kommentoin tätä herkkua ekana, että ihan ku sammakonkutua söis :D En usko että ovat verrannollisia kokemuksia keskenään, mutta tämä mielikuva syntyi, hahah. Pahaahan tuo ei ollut, mutta hyvin erilaista mihin on itse tottunut enkä nyt oo intopinkeänä alkamassa väsäämään tommosia itse, hahah.
12. Leivoin pitkästä aikaa kakkua! Kaikki leipomukset, ja etenkin niiden julkaiseminen täällä blogin puolella on jäänyt tänä vuonna tosi vähälle, mikä on vähän harmittanut, mutta toivottavasti mulla on aikaa ja energiaa tsempata tämän suhteen ensi vuonna, ruoka- ja reseptiaiheiset jutut kun on itselle kuitenkin mieluisia. 

lokakuu5

13.-15. Niinhän siinä kävi, että ensilumi tuli. Mä en tunnetusti ole mikään talven ja lumen ylin ystävä (enkä varsinkaan kylmyyden) mutta kyllähän tämä maisemaa piristi huomattavasti. Tuntuu tosin hassulta, että näiden ja vaikkapa ensimmäisen kollaasin keskimmäisen kuvan (hyppytornit) aikaeroa ei ole edes paria viikkoa. Mutta tässähän käy varmasti niin, että nämä sulavat pikemmiten pois ja koko jouluu ollaan taas ilman lunta...


Mites teidän lokakuu? Mun lokakuun viimeisiin päiviin mahtuu vielä 28 tuntia töitä, tämän päiväisen vapaapäivän lisäksi vielä toinen vapaa, "jouluvalojen" asentaminen sisälle ja toivottavasti jotain hyvää ja kivaa! Tuntuu, että olen ollut poikkeuksellisen huonolla tuulella ja väsynyt koko kuun, joten haluan ravistella ylläni leijuneen negatiivisuuden jonnekin hornan tuuttiin!

24.10.2017

Tuuli

IMG_8750 23882357078_4234289aed_o IMG_8662 37064057284_17298e599e_o syksy 23920281188_bb89126a92_o

Yön pimeät tunnit
eivät pelota minua
Silti huomaan odottavani sinua kotiin

vaikken aina tiedä miksi.

Minun paikkani on täällä,

mutta ymmärräthän,
että vaikka olen tässä
olen myös muualla

niissä paikoissa
jonne sinä et vielä pääse

Minun juureni eivät ole syvällä
ne tanssivat ja kulkevat mukana

sillä minä olen tuuli

ja joskus,

tulevana päivänä
sinä olet myös.

21.10.2017

Ei hyvää ilman pahaa

IMG_8668 IMG_8713 basic IMG_8726

Asioilla on tapana järjestyä. Niin totta kuin tuo lausahdus onkin, niin se ei silti poista sitä ärsyttävää epätietoisuuden tunnetta ja stressiä, mikä ennen niiden asioiden järjestymistä vallitsee. Juuri sellainen fiilis mulla on juuri nyt. Mieltä painaa ja vähän pelottaakin, vaikka en tiedä, onko siihen loppujen lopuksi mitään syytä. Ehkä mua epäilyttää siksi, että viime aikoina kaikki on mennyt niin hyvin ja kuten hyvin tiedetään, ei hyvää ilman pahaa ja siksi pelottaa, että matto vedetään jalkojen alta. Mutta  kuten sanoin - asioilla on tapana järjestyä. Epäilyksen hetkinäkin olisi hyvä muistaa, että kaikella on tarkoituksensa ja että tulevaa ei tulisi pelätä, vaan odottaa riemulla. Jos joku ovi sulkeutuu, avautuu toinen. Silti toivon, ettei mitään tarvisi sulkea eikä mitään avata, koska olen juuri päässyt tähän. Mutta aina nämä jutut eivät ole itsestä riippuvaisia, mikä oikeastaan tekee tilanteesta vielä hankalamman käsitellä.

Fiilikset eivät siis tällä viikolla ole olleet parhaimmasta päästä enkä usko muutosta tapahtuvan seuraavina päivinäkään, mutta pakko sinnitellä ja yrittää tarrautua niihin positiivisiin asioihin ja hetkiin ja miettiä tulevaisuudessa häämöttäviä kivoja jutuja. Kyllä tämä tästä!

18.10.2017

Throwback Style: lokakuu

Ei hätää, en ole suinkaan unohtanut tätä postaussarjaa, mutta kuten olette varmaan huomanneet, etten ole ehtinyt olla kovin aktiivinen täällä blogin puolella tässä kuussa, on tämänkin postauksen julkaiseminen siirtynyt ja siirtynyt. Mutta tässä se viimein olisi!


2012 

2012

Ensimmäinen asu on aika basic, sillä tavalla ajaton että voisin periaatteessa pukea sen päälleni nytkin mutta tuo toinen on ehkä himppasen verran liikaa :D Muistelisin, ettei tuolle mekolle kovin montaa käyttökertaa löytynyt suhteellisen haastavan värin takia eikä tässä yhdistely ole onnistunut mitenkään kovin kiitettävästi.... 

2013 

2013

Näistä itse asiassa molemmat on omalla tavallaan kivoja - ei sellaisia, mitkä pukisin uudelleen tässä ja nyt, mutta tuolloin olleet hyvinkin mun näköisiä kokonaisuuksia. Mulla taitaa olla tallessa edelleen noi vihreät sukkahousut :D 


 2014 

2014

Ensimmäinen asu on aika kiva ja vähän harmittaa, että pistin tuon neulepaidan eteenpäin. Kengät mulla on edelleen tallessa! Toinen asu on myös sellainen, jonka voisin hyvin pukea päälleni nytkin, farkut ja neulepaita on sellainen turva-asu. Tummaa tukkaa vähän vieroksun ja vaikka otsis on aika pirteän näköinen, niin äärimmäisen hankala ylläpitää luonnonkiharassa tukassa :( 

 2015 

2015

Sitten voisin kyllä ihan rehellisesti kysyä itseltäni, mitä päässäni on tänä vuonna liikkunut, nimittäin kumpikaan kokonaisuuksista ei ole jotenkaan yhtään mua - siitäkään huolimatta että ensimmäinen asu onkin vain neulepaita ja farkut, mutta jokin yleislookissa mättää niin, eten oikeasaan pidä asusta. Toinen taas.. voisko joku selittää ton krepatun tukan ja hatun? Ja kenkävalinnan? Kengissä ei siis mitään vikaa, mutten kyllä tähän niitä yhdistäisi. 


 2016 

2016

Nämä on molemmat tuttua ja turvallista meikäläistä :) Kuten kuvista näkyy niin samat kengät olleet kovassa käytössä vuodesta 2014 mikä on sinällään saavutus, ne on nimittäin kolmenkympin ostos henkkamaukasta :D Nyt alkaa tilanne näyttää siltä, että tarvisi pikkuhiljaa hakkia uudet.

Omat lempparit löytyvät yllätys yllätys viime vuodelta ja myös vuoden -14 asut ovat sellaisia, jotka voisin pukea päälleni nytkin. Millaisia mielipiteitä teillä heräsi? 

16.10.2017

Life Lately

Tiiättekö sen fiiliksen, kun ei jaksa avata konetta viikkoon? Jep, kävi just meikäläiselle. Mulla on ollut sellaisia työvuoroja ja niiden lisäksi kaikkea muuta puuhaa, että tietokoneen avaaminen ei ole oikeastaan käynyt mielessä kertaakaan. Samalla olen pitänyt taukoa vähän muustakin somesta ja esimerkiksi lukemattomia blogipostauksia on tällä hetkellä likemmäs kolmkymmentä... :D Mutta mun mielestä on vaan tervettä pitää taukoa näistä jutuista aina toisinaan! 

37025675144_87946068c0_o IMG_8444 IMG_8652 IMG_8644 synttärit 37477244310_1e26386510_o IMG_8655 IMG_8454

Sen sijaan että oisin istua näköttänyt päätteen ääressä, olen viime aikoina muun muassa...

... käynyt juhlimassa pikkukoiran 3-vuotissynttäreitä ja kyllä, meidän perhe lukeutuu näihin hihhuleihin ketkä viettää koiran synttäreitä :D Matkustin Kouvolaan saakka tämän takia! 

... juonut viikon aikana jopa kolme siideriä, hahah. Erityisesti suositus tuolle kuvassakin näkyvälle Happy Joen talviomenalle!

... varannut Tukholman-risteilyn marraskuulle, tää oli mun synttärilahja poikaystävälle :)

... polttanut hirveästi kynttilöitä (ja ostanut niitä).

... suunnitellut ystävän kanssa matkaa ensi vuodelle, interrail ei todennäköisesti toteudukaan mutta matkasuunnitelma pitää sisällään tällä hetkellä useamman eri maan, joista yksi mm. Alankomaat!

... hakenut kirpparilta myymättä jääneet tavarat ja piilottanut ne työpaikan pukukaappiin koska en ole jaksanut tuoda niitä kotiin saakka... :D

... ostanut kahdet uudet farkut

... nukkunut liian vähän, minkä tosin aion korjata vapaapäivien aikana! 

10.10.2017

Tiistai

IMG_8571 IMG_8575 IMG_8631 IMG_8569
Heippa tyypit! Jos sateinen tiistai-ilta meinaa käydä psyykkeen päälle, niin suosittelen kuuntelemaan seuraavat kappaleet:


Meikäläisen pitää kohta lähteä tarpomaan kohti rautatieasemaa, lähen nimittäin käymään Kouvolassa viettämässä siskon ja sen koiran synttäreitä :D ♥ Kiirettä on ollut ja on oikeastaan koko loppuviikko (tai kiire ehkä vähä harhaanjohtava sana, mutta tekemisentäyteinen kuitenkin!) mutta yritän parhaani mukaan päästä postailemaan :)

6.10.2017

Suosikkineuleessa

IMG_8508 rails IMG_8515 IMG_8504

Kuvissa esiintyvä harmaa neule on ehkä mun tämän hetken lempivaate. Iso, mukava ja pehmeä. Ei mallinsa puolesta ehkä kaikista imartelevin, mutta näissä asioissa oon jo pitkään ollut enemmän sillä kannalla, että mukavuus ennen kaikkea. Mikään uusi ostos tosin ei ole kyseessä, hankin tämän keväällä alennuksesta, muta käyttökertoja ennen syksyä ei ole ihan hirveästi päässyt kertymään. Jos toi neule kuuluu suosikkeihin niin sinne inhokkien puolelle vois melkeinpä vetästä ton tukan - kostean syyssään takia tukkaa on aivan turha yrittää muotoilla mihinkään suuntaan koska heti ulos astuessa se on ollut turhaa työtä. Luonnonkihara hius, uhka vai mahdollisuus? Omalla kohdalla usein ensimmäinen vaihtoehto...

Mutta se vaatteista ja hiuksista, me jatketaan perjantaipäivän viettoa leffan ja ruokailun merkeissä (ja ehkä saan miehen suostuteltua piipahtamaan sokkarin 3+1 päivillä...) Toivotaan että mä pysyn hereillä, ollaan nimittäin aamupäivästä viety äitini kanssa sellainen kuorma tavaraa kirpparille (luonnollisesti kävellen kantaen) että olo on ihan nuutunut :D