Torontossa

Matkamme starttasi Torontosta, joten on kaikista luonnollisinta alkaa käymään matkaa läpi sieltä. Toronto on Kanadan suurin kaupunki ja suurkaupungista huolimatta itse koin tämän jotenkin avaraksi ja rennoksi ja ihmiset oli jakautuneet jotenkin niin tasaisesti, ettei tullut sellaista fiilistä, että olisi ollut kuin sillit säkissä.

Toronto on myös helppo kaupunki. Toki korkeat rakennukset peittävät näkyvyyttä aika lahjakkaasti kaduilla ja liikenne on vilkas, mutta mun mielestä todella selkeä kaupunki, karttaa oli todella helppo lukea ja eksymisen vaara aika minimaalinen. Ja useampaan otteeseen tultiin kysymään, kun kartta kädessä heiluttiin, että tarvitaanko apua. Eli ei hätää jos eksyy, joku kyllä auttaa!

Mikäli Torontoon saapuu lentäen, kuten me, saapuu todennäköisesti Pearsonin kansainväliselle lentokentälle, josta pääsee Toronton keskustaan kätevästi lentokenttäjunalla. Lipun hinta oli päälle 12 kanadan dollaria, euroissa noin 8 euroa (huom. nämä hinnat ovat vain suuntaa antavia, koska valuuttojen kurssit vaihtelevat). Torontossa on myös toinen lentokenttä, keskustassa saarella sijaitseva Billy Bishop, mutta siitä lähtee vain alueellisia lyhyt lentoja ja joitakin lentoja USA:n puolelle.

Torontossa on kattava joukkoliikenne, metroa ja raitovaunua sekä bussia löytyy, mutta mielestäni helpoin tapa on kävellä. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, kun kartta antaa ymmärtää - varsinkin jos on tottunut ja tykkää kävellä. Sitä paitsi metron käyttöä ei oltu tehty mitenkään erityisen näppäräksi turisteja ajatellen, en nähnyt minkäänlaista vaihtoehtoa ns. "turistipassille" eli vaikka parin päivän metrokorttia tai tietyn määrän matkoja sisältävää korttia. Metroliput piti ostaa asiakaspalvelijalta ja yhden lipun hinta oli reilu 3,5 dollaria. Käytettiinkin metroa vain saapumis- ja lähtöpäivinä. 

Koska kyseessä on iso kaupunki, myös nähtävää ja koettavaa riittää paljon. Kiinnostavia kaupunginosia on monta, joten kannattaa rohkeasti lähteä ydinkeskustan tuntumasta hieman kauemmaksikin. Hyvällä säällä kannattaa ehdottomasti suunnata sataman suuntaan ja Toronton edustalla oleville saarille, mutta niistä kirjoittelen lisää omassa postauksessaan.

Mitä ravintoloihin tulee, kannattaa suunnata aivan ydinkeskustasta pois päin. Kadun varsilla on paljon tuttuja ketjuravintoloita ja suuren ostoskeskuksen, Eatonin pohjakerroksesta löytyy ravintolamaailma, josta löytyy keittiötä ihan joka lähtöön. Kouluruokalaa muistuttava meluisa syöttölä on kuitenkin kaukana rauhallisesta ja antoisasta ruokailuhetkestä, joten tämä ei ainakaan itseäni miellyttänyt. Mitään ravintolasuosituksia mulla ei kuitenkaan ole antaa, ensimmäisenä päivänä käytiin kyllä tosi hyvässä italialaistyylisessä ravintolassa, mutta väsymyksessäni unohdin kokonaan katsoa paikan nimen :D

Oma suositukseni on katsoa ravintolatarjontaa hieman etukäteen, koska kovassa nälässä tämän kokoisesta kaupungista on ikävä lähteä etsimään mieluista ravintolaa. 

Toronton kaupunkikuvaa hallitsee CN -torni, joka on käsittääkseni tällä hetkellä maailman kolmanneksi korkein rakennus. Korkein se oli vielä reilu kymmenen vuotta sitten. Mikäli korkeat paikat ei aiheuta kammotusta, kannattaa täällä vierailu ottaa matkasuunnitelmaan. Peruslippu kustansi paikan päältä ostettuna muistaakseni hieman alle 40 dollaria ja korkeamman tason näköalakerroksen, Sky Podin kanssa reilu 50 dollaria.

Meille kävi niin, että juuri tuona vierailupäivänämme tornin parissa kerroksessa (mm. kahvila ja ravintolakerroksissa) oli yksityistilaisuus, eli niihin ei päässyt laisinkaan. Saimme sitten kaupan päälle tuon Sky Pod vierailun, mutta saimme kuulla, että sinne oli puolen toista tunnin jono. Harmitti suunnattomasti, mutta päätettiin jäädä odottamaan. Alimman tason näköalapaikalla, joka oli siis ulkona, oli sen verran tiheä verkkoaita, että kuvien ottaminen oli liki mahdotonta, joten sen takia halusinkin jäädä odottamaan. Sanoisin kuitenkin, että mikäli ei ole tarvetta päästä mahdollisimman korkealle, on normaalina vierailupäivänä ne ensimmäiset kerrokset ihan riittävän korkealla ja tuo Sky Pod vähän turhaa lisärahastusta.

Niin ja suosittelen ostamaan liput torniin etukäteen netistä, välttyy jonottamiselta! Mitenkään erityisen kauaa ei tarvinut odottaa, mutta jono silti :D Ja ennen torniin sisäänpääsyä on turvatarkastus! 

Toronton lähistöltä löytyy myös mm. eläintarha ja huvipuisto, mutta kummassakaan ei käyty. Eläintarha olisi voinut olla vaihtoehto mikäli ei oltaisi tehty suunnitelmia etukäteen ja oltaisiin oltu kaupungissa pidempään ja huvipuiston sesonki taas oli ohitse, vaikka kaupungin syyskuinen ilma oli kyllä samanlainen kuin minä tahansa heinäkuuna meillä, paitsi tänä vuonna :D Aurinkoa ja lämpöä riitti niin, että onnistuin hommaamaan vielä uudet rusketusrajat selkään!

Kaupungissa vierailuun on myös helppo yhdistää päiväreissuna Niagaran putoukset, kuten me tehtiin. Tästäkin kirjoittelen ihan oman postauksen, ettei mene turhan sekavaksi!

Kaiken kaikkiaan mulle jäi Torontosta hyvä fiilis ja tykkäsin siitä, mikä on ehkä vähän yllättävää, koska Toronto ei ilmeisesti ole mikään kovin helposti lähestyttävä kaupunki, ainakin jos erästä kanadalaista vanhempaa naista on uskominen. Mutta, jatketaan Torontolla vielä ensi postauksessa ja pilvenpiirtäjien sijaan jaankin vähän toisenlaisia maisemia :)

Lopuksi vielä muutama hassu huomio:

- Torontossa lähes kaikki oravat on mustia.

- Siinä missä meillä Suomessa oluen ja siiderin ostaminen ruokakaupasta on ihan normaalia, Torontossa on vain vähän ruokakauppoja, millä on lupa niin tehdä. Me itse asiassa nähty yhdessäkään Ontarion provinssin ruokakaupassa alkoholijuomia.

- kaikki maksukortit Kanadassa on automaattisesti luottokortteja. Ja mullahan oli debit -kortti käytössä. Voin kertoa että muutamaan otteeseen sai aina veivata ennen kuin maksu onnistui!

- Katujen nimikyltit roikkui yleensä ilmassa vaijereilla, eivätkä olleet kiinni seinissä tai pylväissä, kuten meillä täällä tai muualla Euroopassa. Tämä aiheutti eniten sekoilua kartan luvussa kun ei ensin tajunnut, missä oltiin.

- Tippiä ei ole pakko jättää, mutta kohteliaisuutena 10-15% laskun loppusummasta on perinteinen tapa, useimmat maksupäätteet kysyvät tämän suoraan eikä käteisen kanssa ole pakko pelata.

Kanadasta takaisin

Hellurei, minä täällä! Kanadasta kotiutuneena! Tosin kovin kauaa en ole kotona ehtinyt olla, oltiin eilen iltapäivällä kotona ja siinä laukkujen purkamisen, pienen siivoamisen ja kaupassa käymisen jälkeen alkoi aikaeroväsymys painaa niin lujasti päälle, että sitä sammahti saman tien kun makuulle kävi. Nyt reilun 12 tunnin yöunien jälkeen sitä tuntuu oevan taas enemmän elävien kirjoissa!

Meidän reissu oli mahtava. Ei sellaista älytöntä upeaa tietenkään koko ajan, mutta kokonaisuudessaan tosi monipuolinen, antoisa ja nähtyä tuli paljon (ei kuitenkaan tarpeeksi, näkemättä jäi vielä niin paljon!). Meidän reissun suunnitelma toimi 99% lukuunottamatta viimeistä päivää, jolloin oltiin niin väsähtäneitä, ettei jaksettukaan toimia suunnitelman mukaan.

Mun on tarkoitus tehdä postauksia aika laajasti meidän reissun sisällöstä jahka pääsen käymään läpi noita lähes 400 kuvaa (niitä oli huomattavasti enemmän, mutta ehdin osan jo karsia pois). Haluan myös kirjoittaa meidän reissusta paljon siksi, että kuten ennen reissua tuli itse huomattua, maa ei ole mikään trendilomakohde, eli tietoa, fiiliksiä ja vinkkejä sai hakea kivien ja kantojen takaa. Siis sellaista tietoa, millä itse tekee vähän enemmän jotain, ei niinkään tiedolla, kuten minkä kokoinen kaupunki Toronto on ja monta asukasta siellä on. (Ei tosin sillä, että tämäkään täysin hyödytön fakta olisi!)

Matkasta jäi hyvä fiilis, vähän sellainen itsensä voittanut myöskin, koska uskallettiin mennä ja tehdä enemmän, kuin meidän reissuilla tähän mennessä aiemmin. Kuten vaikkapa se auton vuokraaminen, josta todellakin aion kirjoittaa lisää! :D

Jäi myös fiilis, että tänne olisi kiva tulla uudestaan - ei samoihin paikkoihin niinkään, vaan kaikkiin niihin alueisiin ja paikkoihin, jotka jäi tällä kertaa näkemättä. Yleinen ilmapiiri oli kuitenkin paikasta ja kaupungista riippumatta lämminhenkinen ja tosi ystävällinen eikä kertaakaan tullut turvaton fiilis.

Mutta kuten sanottua, niin palaillaan pian moonen Kanada -aiheisen postauksen kanssa! Mulla starttaa reilun viikon päästä matka Barcelonaan, joten sitä ennen olisi tietysti kiva, jos ehtisi saada nämä tämän reissun kuvat kahlattua läpi :D

Nyt mie kuitenkin käyn valmistautuu hakemaan miun koiravanhuksen kotiin ♥

Parempi olo meditoimalla

Kesä ja alkanut syksy on olleet itselleni aika hektisiä, ja myös aika kuormittavia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pinna on ollut kireällä yhtenä jos toisena päivänä. Niinpä on pitänyt keksiä jotain, millä pääkoppaa saa nollatua ja olon rennoksi, ja ei, vaikka alkoholi ajaisi asian hetkellisesti, niin siihen en ole turvautunut vaan paljon edullisempaan ja terveellisempään vaihtoehtoon: meditointiin.

Tiedän, meditointi kuulostaa jotenkin kovin hihhulilta meiningiltä ja jotenkin tavanihmisen arjen ulkopuoliselta puuhalta, mutta kysehän on loppujen lopuksi rentoutumisesta, mielen avaamisesta ja tyhjentämisestä, hetkessä olemisesta. Siihen ei vaadita mitään muuta kuin rauhallinen paikka, jossa ei ole ylimääräisiä häiriötekijöitä eikä keskeyttäjiä.

Tämmöisen meditointihetken voi pitää ihan omassa hiljaisuudessa, mutta itse olen kokenut rauhoittavan musiikin ja semmoiset ohjatut meditointi -tarinat helpompana lähestymisenä, näitä löytyy mm. Youtubesta hurjan paljon ja hyviä sellaisia. Kaikki ei sovi kaikille, kannattaa siis kokeilla erilaisia, koska vaikkapa omaan korvaan ärsyttävältä kuulostava puheääni tai musiikki vaikuttaa hurjasti kokemukseen.

Mitään ihmeellistä ei parilla ensimmäisellä kerralla kannata odottaa, varsinkaan jos on yhtään stressaantunut ja levoton, kuten minä. Tuntui, etten löytänyt hyvää asentoa millään, tai sitä teki mieli vaihtaa koko ajan, milloin rupesi kutiamaan mistäkin kohtaa kehoa ja hengityksen tasaaminen ja rauhoittaminen se vasta vaikeaa olikin. Mutta parin kerran jälkeen tämä kävi helpommaksi.

Näitä valmiita meditointimatka -pätkiä löytyy vähän kaiken mittaisina, lyhyistä pitkiin, mutta itse olen kokenut pitkät, 30-40 minuuttia kestävät pätkät itselleni sopivina. Yleensä olen tehnyt harjoituksen ennen nukkumaan käymistä, koska se tosiaan tyhjää mieltä ihan kivasti, eikä näin ollen ajatukset myllerrä päässä tuhatta ja sataa hankaloittaen nukahtamista.

Tärkeää on muistaa, että nämä harjoitukset ovat yksilöllisiä, eikä niitä kannata vertailla jonkun toisen vastaavan kanssa. Netti on pullollaan erilaisia meditointikokemuksia, eikä kannata pettyä, jos ei itse saavutakaan samanlaisia kokemuksia, kuten näe vaikkapa värejä tai hahmoja (ja tiedostan, että tämä kuulostaa todella hihhulilta ja epäuskottavalta touhulta sellaiselle, kuka ei ole ikinä kokeillut). Ja kyse ei ole mistään salatieteistä tai kemiallisesti aiheutetuista tripeistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että antaa mielen vaeltaa kontrolloimatta sitä kuten normaalisti.

Onko kukaan teistä kokeillut meditointia?

Haluan vielä muistuttaa, että teksti perustuu täysin omiin kokemuksiini eikä minulla ole minkäänlaista tietotaitoa esimerkiksi ohjeistaa onnistunutta meditointihetkeä, vain ainoastaan puhua meditoinnin suomista positiivisista vaikutuksista omalla kohdallani :)

LOMA

Tämä sateinen maanantai on itselleni erityisen hyvä, sillä mulla alkoi tänään loma! Ajatus lomasta itsessään on jo hyvä, mutta entistä paremman siitä tekee se, että huomenna aamulla ollaan matkalla Köpiksen kautta Torontoon Kanadaan. Pakkaamisen olen jättänyt taas viime tippaan, eli en ole edes aloittanut. Olen vasta ysin-kympin maissa illalla kotona, sillä tulin viettämään vielä päivän koiran kanssa tänne sen hoitopaikkaan Kouvolaan, koska tiedän, että ikävä tulee olemaan kova melkein parin viikon aikana.

Mutta palatakseni pakkaamiseen: haastetta tuo vähän se, että tämän hetken ennusteiden mukaan lämpötila-haarukka on +26℃ asteesta +13℃ asteeseen (yölämpötiloja en vilkaissut) sijainnista riippuen. Eli käytännössä mukaan pitää pakata vähän kesävaatetta ja sitten perus syysjuttuja neulepaitoineen. Eli ihan kaikkea. Ja kenkävalinnat ne vasta tuleekin olemaan vaikeita :D No, illalla/yöllä näitä on hyvä miettiä! Liikaa en halua pakata, sillä vaikka tämä onkin taas enemmän sorttia elämysmatka kuin mikään kaupunkiloma, niin ihan varmasti tulee jokunen ostoskeskus koluttua läpi, enkä usko että niistä täysin tyhjin käsin onnistuu poistumaan, hahah.

Koneen jätän kotiin, mutta katsotaan, jos saisin puhelimella väsättyä jonkinnäköistä postausta reissun päältä. Mitään en lupaa, mutta ainakin pyrin päivittämään juttuja Instagramiin säännöllisesti, minut löytää sieltä nimimerkillä mennikae.

Kaunis Linnaistensuo

Mulla on harvoin auto käytössä, mikä tarkoittaa sitä, että lähelläkin olevat kohteet ovat monesti liian kaukana. Olen pitkään halunnut vierailla Linnaistensuolla, ja sen luontopolulla ja eilen mulla oli siihen viimein mahdollisuus! Ajettiinkin mestoille heti aamusta, mikä oli hyvä valinta. En tiedä, kuinka vilkas paikka tämä arkisin on, mutta aamutuimaan vastaan tuli vain muutama muu - ja nekin paluumatkalla. Pitkälti pitkospuille rakennettu luontopolku on puolisen toista kilometriä pitkä ja tosiaan ainoa ikävä puoli - näin koiranomistajan näkökulmasta - oli se, että sama reitti täytyi kävellä takaisin, että pääsi takaisin autolle (Jedi ei tykkää yhtään, jos lenkillä käännytään takaisin, aina pitäisi kiertää eri kautta). 

Minä lähdin ulkoilemaan lenkkareissa, mutta kaikilla vastaantulijoilla oli kyllä saappaat jalassa - ei huono idea. Jalat pysyi kyllä kuivina kun pysytteli pitkälti pitkospuilla ja niiltä poiketessakin tarkasti maastoa, mutta suolla kun on ollaan, niin suhteellisen märkäähän siellä oli. 

Jos liikenteeseen lähtee koiran kanssa, suosittelen todellakin pitkää hihnaa. Mulla ei sellaista ollut, ja välillä meinasi kahden koiran kanssa kamera kädessä mennä jalat solmuun, kun toverit eivät osanneet päättää, missä järjestyksessä marssitaan. Pitkospuut ovat tosiaan sen verran kapeat, että vierekkäin niissä ei mahdu kulkea.

Omalla karulla tavallaan todella kaunis paikka ja suosittelen vierailemaan, jos on pätkääkään ulkoilmaihminen! :) Tänne oli myös helppo löytää.

Onko kukaan teistä vieraillut Linnaistensuolla?

Värikäs ja täyttävä salaatti

Tämä salaattiohje on roikkunut koneellani hävettävän kauan, en vain ole saanut aikaiseksi julkaista sitä. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös niin! Ja kyllähän vielä tähän aikaan vuodesta salaatitkin maistuu, varsinkin tämä, jonka makumaailma sopii syksyynkin.

Tässä salaatissa on aika monta eri osaa ja sen takia valmistus saattaa tuntua vaivalloiselta ja aikaavievältä, mutta on ehdottomasti sen arvoista! Makua salaattiin tuo jyväsalaatti taboule, marinoidut kikherneet sekä suolainen juusto. Mä olen tehnyt tämän kahdesti halloumilla, mutta voisin olettaa, että esim. fetalla myös aivan yhtä hyvää!

Mitään määriä en ole juurikaan laittanut ylös, salaateissa mun mielestä pärjää aina maalaisjärjellä niiden suhteen sekä riippuu aina vähän siitäkin, mistä kukakin tykkää.

Valmistus kannattaa aloittaa taboulesta: kypsennä bulgurvehnä, eli karkeasti ilmaistuna kaada hyvät kuuman kestävään astiaan ja peitä kuumalla, keitetyllä vedellä ja kansi päälle. Anna tekeytyä muutama minuutti, sekoita joukkoon suolaa. Leikkaa joukkoon punasipulia. Oliiviöljystä, persiljasta ja sitruunamehusta sekä halutessaan muista mausteista voi surauttaa joko blenderillä tai sauvasekottimella tahnan, joka sekoitetaan kypsien jyvien joukkoon.

Seuraavaksi kikhereet, tämän voi halutessaan tehdä tosin jo edellisenä päivänä! Mä olen käyttänyt kaupan valmiiksi kypsiä kikherneitä - kaatanut nesteen pois, vaihtanut toiseen astiaan ja sekoittanut sekaan mm. suolaa, pippuria, paprikajauhetta, pilkottua korianteria, reilusti chiliä ja hieman oliiviöljyä sekä sitruunamehua. Ja sitten vaan jääkaappiin marinoitumaan!

Salaattipohjana olen käyttänyt kaupan valmiita sekoituksia, missä on ollut seassa sekä kaalta että porkkanaraastetta. Sekaan olen vielä pilkkonut kurkkua ja tomaattia.

Halloumin olen paistanut ihan vaan paistinpannulla öljyssä ja leikannut sitten paloiksi. Salaatin päälle olen vielä laittanut reilusti korianteria.

Ja siinähän se! Aivan sikahyvää ja riittoisaa, ja etenkin täyttävää. Ja vegaaninenhan tämä on, mikäli jättää juuston pois ja korvaa sen vaikkapa tofulla tai jollain kasvisjuustolla, tuntuu että näitä veegaaniuutuksia tulee niin tiheään tahtiin ettei meinaa perässä pysyä! Gluteenittoman version voi tehdä käyttämällä quinoaa.

Vähän niin kuin Dean Winchester

Tajusin muutama ilta sitten telkkaria tuijottaessani samaistuvani Dean Winchesteriin täysin. Niille, keille nimi ei sano mitään: toinen päähahmo Supernatural nimisessä sarjassa. Kaikille niille, jotka eivät vielä tiedä: olen Supernatural -fani. Sillä tavalla ikääni ja suomalaisuuteeni sopivalla ei hysteerisellä tavalla.

Mutta niin, Dean Winchester. Kaikki sarjaa seuranneet tietävät (sen lisäksi että se on veljeksistä se niin sanotusti parempi), ettei Deaniin samaistuminen varsinaisesti ole mikään hurraa huutoja ansaitseva suoritus. Minäpä kerron miksi.

Dean ottaa aina liikaa vastuuta. Sellaista vastuuta, jota hänen ei tarvitsisi ottaa, eikä varsinkaan yksin, mutta ottaa kuitenkin ja kun homma ei toimikaan suunnitelmien mukaan, hän soimaa siitä itseään ja vain itseään.

Jep, check.

Ottamalla liikaa vastuuta/kaiken vastuun ja uskotellen itselleen kykenevänsä hoitamaan tilanteen Dean tekee itsestään turhan tärkeän. Korvaamattoman. Että vain hän pystyy hoitamaan jonkun asian ja vain hän, koska se on hänen vastuullaan. Apua hän ottaa vastaan tiettyyn pisteeseen saakka.

Tadaa, check.

... mutta sitten kuitenkin tapahtuu jotain, mikä tavallaan osoittaa, että eipä tässä olisi kyllä ilman Deania pärjätty. Yleensä Dean suhtautuu itseensä/tekoonsa vähätellen, eikä ota siitä kunniaa.

Juu, check.

Deanilla on tapana kuitata häneen kohdistuneet vääryydet melko vähällä. Ei nyt ihan olankohautuksella, mutta hän on valmis antamaan anteeksi kurjimmatkin jutut aika helposti. Tämä ei varsinaisesti ole huono asia, koska kyky antaa anteeksi on mielestäni tosi tärkeä, mutta ajoittain tämä kielii myös siitä, ettei hän arvosta itseään niin paljon, että osaisi vaatia parempaa.

Omalla tavallaan check.

Dean ei hirveästi puhu tunteistaan, vaikka hänellä on niitä paljon. Itse näen asian niin, että kyse ei ole niinkään haluttomuudesta, vaan tavallaan työkalujen puutteesta. Ja siitä, ettei hän koe omia tuntemuksiaan niin tärkeiksi, että kertoisi ne ääneen, koska ei halua tehdä itsestään niin sanotusti numeroa.

Check! Mun pitäisi muistaa puhua paljon enemmän. Puhuminen on omalla tavallaan niin uuvuttavaa, että monesti tuntuu helpommalta olla hiljaa, vaikka se ei mitään hyödytäkään.

Vaikka Dean on vähän levoton sielu ja viihtyy selvästi itsekseen ja omassa maailmassaan, lähinnä suojellakseen muita ja itseään, on hänen alitajuntainen pelkonsa silti yksin jääminen.

Tittidii, check.

Deanin mieltymys roskaruokaan.

Höhö, check. Samanmoista alkoholinkulutusta en tosin harrasta :D

Tiivistetysti olen tuntenut itseni vähän marttyyrimäisesti surkeaksi ihmisrievuksi parin viime viikon aikana, mihin on olennaisesti vaikuttanut vähäinen vapaa-aika ja huonosti nukutut yöt, mutta ennen kaikkea se, että olen antanut niin tapahtua. Omalla tavalla uhriutunut olosuhteiden orjaksi ja antanut kurjien tuntemuksien ja ajatuksien olla, koska olen kokenut ne jollain tavalla ansaitsevani. Mutta pointti on, että jos vaikka olisinkin, niin mitä sitten? Kukaan ei ole täydellinen.

Että vaikka Dean Winchesterin hahmo on kaikkine vahvuuksine ja heikkouksineen hemmetin hyvä hahmo, niin haluan silti jatkossa olla vähän vähemmän kuin hän ja vähän enemmän niin kuin minä itse. Jokainen ottaa aina välillä takapakkia kasvamisessa ja aikuistumisessa, mutta sen jälkeen suunta on taas ylöspäin, tavalla tai toisella.

Miten minulla on varaa matkustaa?

Viime sunnuntaina tosiaan ostettiin siskon kanssa lentoliput. Tai sisko ei omaansa maksanut, sillä matka on hänelle syntymäpäivälahja. Hän sai valita kohteen vapaasti, tosin sillä rajauksella, että matkan kesto olisi kolme yötä eli mihinkään kovin kauas ei ole järkeä lähteä. Kohteeksi valikoitui Barcelona, mikä sopii minulle, matkaseuralaiselle oikein hyvin. Ehdin olla tosiaan Kanadan jälkeen viikon Suomessa ja sitten taas mennään :D

Koska matkustelua tänä vuonna tulee ihan ennätysmäärän, ajattelin kirjoittaa siitä, miten minulla on tuohon kaikkeen varaa. Siis sen faktan lisäksi, että teen paljon töitä, heh.

Olen matkustanut aika aktiivisesti koko aikuisikäni, vähintään yksi "isompi" reissu per vuosi. Tämän on mahdollistanut se, että mulla on ollut koko ajan töitä eli koko ajan melko säännölliset tulot. Parin viime vuoden reissut olen tehnyt lomieni mukaan (joiden ajankohdat olen toki saanut itse valita) mutta aiemmin pienemmällä tuntisopparilla töitä tehdessäni oli helppo sumplia vuorot niin, että sain vapaata matkaa varten.

Avainsana omalla kohdallani on tietynlainen suunnitelmallisuus. Ja tietynlainen spontaanius. Todella monesti olen ostanut lentoliput täysin spontaanisti sen enempää miettimättä (kuten vaikka nyt Kanadaan) mutta aina pitkän ajan päähän. Monesti jopa reilusti puoli vuotta aiemmin. En seuraa lentotarjouksia mitenkää sen kummemmin, mutta jos olen lentoja ostamassa, eikä hakua tarvitse raoitaa tiettyihin päiviin, on suhteellisen helppoa löytää edulliset lennot. Poikkeuksena tähän nyt tämä Barcelonan reissu, joka varattiin aika lyhyellä varoitusajalla.

Se, että varaa lennot hyvissä ajoin, tuo ainakin oman järkeilyni mukaan matkabudjettiin joustoa. Koska liput tarvii useimmiten maksaa heti niitä ostaessa, niihin menee summa X. Mutta kun ja jos matka sijoittuu sinne puolen vuoden päähän, on sinä aikana aikaa säästää hotelliin ja muihin kuluihin.

Suosin monesti myös hotelleita tai muita yöpymispaikkoja, joissa koko maksua ei tarvitse suorittaa varaushetkellä tai vaihtoehtoisesti koko summa maksetaan vasta paikan päällä. Esimerkiksi nyt tulevalla Kanadan reissulla, jossa meillä on neljä yöpymispaikkaa, olen etukäteen maksanut niistä kaksi ja kaksi muuta maksan paikan päällä. Tämän näen tosi kätevänä, koska kustannukset on jakaantuneet niin tasaisesti, ja mikäli kaikki yhdeksän yötä maksaisi vasta paikan päällä, olisi könttäsumma aika iso.

Ja sitten vielä mainintana tuo lahjaksi antaminen, mikä on ainakin meillä ihan yleinen (yleinen ja yleinen, ei me nyt sentään joka merkkipäivänä olla lähettämässä toisiamme Suomesta pois hahah) juttu meidän perheessä :D Mä olen ostanut ainakin 2-3 kertaa matkan lahjaksi ja muistan saaneeni ainakin kaksi lentolippua lahjana, eli osasta matkustamisesta mun ei ole itse tarvinut pulittaa mitään/kaikkea.

Lisäksi koen todella tärkäksi sen, että ottaa mahdollisimman paljon selvää kohteesta etukäteen. Mitä maksaa siirtyä paikasta toiseen, millainen julkinen liikenne on, mitä nähtävyydet maksaa jne. Me ollaan suosittu kohteita, joissa on suunnilleen sama hintataso kuin Suomessakin ja pärjätty järkeilemällä ja kompromisseja tekemällä oikein hyvin.

Ja toki se, ettei matkusta yksin, tuo ihan hirveän suuren taloudellisen edun. Mikäli matkustan poikaystäväni kanssa, jää minulle enemmän maksettavaa suurempien tulojeni takia, mutta esimerkiksi keväällä äitini kanssa reissussa hän maksoi melkein kaikki ruokailut (minä olin maksanut lennot ja majoituksen) mikä taas toi joustovaraa minun matkabudjettiin. 

Siskoni on asunut kahdesti ulkomailla, Dublinissa ja Tukholmassa ja näillä reissulla yöpyminen ei ole kustantanut mulle mitään. Jokaisella ei asu tuttua tai edes puolituttua ulkomailla, mutta jos asuu ja sitä pääsee hyödyntämään, on vinkkini ottaa ilo irti ja lähteä kylään!

Käytännössä kuitenkin se, että matkustaa paljon (en nyt tiedä matkustanko niin paljon, mutta omaan lähi- ja ystäväpiiriin verrattaen kyllä) tarkoittaa ratkaisuja arjessa. Koska raha ei riitä kaikkeen. Joku saattaa ihmetellä, miten voin sanoa tilini olevan lähes tyhjillään ennen palkkapäivää tai kieltäytyä jostain aktiviteetista vähäisen rahatilanteen takia, mutta syy piilee tässä. Jos ostan yhtenä kuukautena 600 euroa maksavat lentoliput ja seuraavana vietän viikon Euroopassa, tarkoittaa etten täällä kotona Suomessa käy juuri koskaan esim. elokuvissa tai ulkona juhlimassa tai syömässä ravintolassa. Tiedän, että joku kokee tämän oudoksi, mutta minulle tämä on ihan normaali tapa elää. 

Sillä niin monesti olen kuullut lausahduksen, että kun ei ole varaa matkustaa. Että se on niin kallista. Onhan se omalla tavallaan joo, mutta kallista on myös ulkona syödyt lounaat ja take away -kahvit (joita huom. minäkin toisinaan harrastan, mutta en säännöllisesti) kun niitä kertyy viikkoon yksi tai kaksi. Eli mun näkemyksen mukaan kyse on valinnoista. Minä valitsen mieluummin pari reissua, vaikka se joinakin kuukausina tarkoittaisikin tiukempaa ja suunnitelmallisempaa rahankäyttöä.

Ja siitä puheen ollen meidän Kanadan reissuun on 8 päivää!! Olen jo nyt niin täpinöissäni, että näen aiheesta unia. Viimeiset "reissuvarusteet" käydään ostamassa ensi viikolla, auto on vuokrattu ja matkavakuutus tämän postauksen jälkeen seuraavana to do -listalla.

Miten te koette matkustamisen? Onko se harvinaista herkkua, kuuluuko se osaksi arkea vai jotain siltä väliltä kuten itselläni?

Syksy saa tulla

Täällä ollaan, uskokaa tai älkää. Blogin päivittäminen on ollut viimeisenä mielessä tässä parin viime viikon aikana, aika tuntuu vaan valuvan sormien välistä ja tekemistä tuntuu löytyvän liiaksikin. Työmäärä on ollut aika suuri ja toki osasin sitä odottaakin, mutta ehkä hiema vaikeaa on ollut sovittaa itseni uuteen osaan ja tavallaan tajuta se, etten voi tehdä asioita samalla tavalla kuin tähän asti, omalla vapaa-ajallakaan, mikäli haluan ehtiä tehdäkin jotain. Ja sitten on ollut niitä päiviä, kun oma vapaa-aika on pitänyt vain sivuuttaa. Mutta opetteluahan tämä on! Ja kahden viikon päästä pääsen itse lomalle :)

Kesä on ollut mun osalta mainio - paljon jäi tekemättä mutta paljon ehti tapahtuakin. Mie olen ihan täysin valmis syksyyn, vaikka toisaalta tuntuu kaihoisalta jättää kuumat kesäpäivät ja valoisat kesäillat taakse. Tähän syksyyn mahtuu kuitekin paljon kaikkea kivaa - käydään itse asiassa juuri nyt varailemaan lentoja siskon kanssa toteutettavaan matkaan, tästä lisää pian! ...tai sitten kun ehdin tänne seuraavan kerran tulla kirjoittelemaan :D