Torontossa

Matkamme starttasi Torontosta, joten on kaikista luonnollisinta alkaa käymään matkaa läpi sieltä. Toronto on Kanadan suurin kaupunki ja suurkaupungista huolimatta itse koin tämän jotenkin avaraksi ja rennoksi ja ihmiset oli jakautuneet jotenkin niin tasaisesti, ettei tullut sellaista fiilistä, että olisi ollut kuin sillit säkissä.

Toronto on myös helppo kaupunki. Toki korkeat rakennukset peittävät näkyvyyttä aika lahjakkaasti kaduilla ja liikenne on vilkas, mutta mun mielestä todella selkeä kaupunki, karttaa oli todella helppo lukea ja eksymisen vaara aika minimaalinen. Ja useampaan otteeseen tultiin kysymään, kun kartta kädessä heiluttiin, että tarvitaanko apua. Eli ei hätää jos eksyy, joku kyllä auttaa!

Mikäli Torontoon saapuu lentäen, kuten me, saapuu todennäköisesti Pearsonin kansainväliselle lentokentälle, josta pääsee Toronton keskustaan kätevästi lentokenttäjunalla. Lipun hinta oli päälle 12 kanadan dollaria, euroissa noin 8 euroa (huom. nämä hinnat ovat vain suuntaa antavia, koska valuuttojen kurssit vaihtelevat). Torontossa on myös toinen lentokenttä, keskustassa saarella sijaitseva Billy Bishop, mutta siitä lähtee vain alueellisia lyhyt lentoja ja joitakin lentoja USA:n puolelle.

Torontossa on kattava joukkoliikenne, metroa ja raitovaunua sekä bussia löytyy, mutta mielestäni helpoin tapa on kävellä. Välimatkat eivät ole niin pitkiä, kun kartta antaa ymmärtää - varsinkin jos on tottunut ja tykkää kävellä. Sitä paitsi metron käyttöä ei oltu tehty mitenkään erityisen näppäräksi turisteja ajatellen, en nähnyt minkäänlaista vaihtoehtoa ns. "turistipassille" eli vaikka parin päivän metrokorttia tai tietyn määrän matkoja sisältävää korttia. Metroliput piti ostaa asiakaspalvelijalta ja yhden lipun hinta oli reilu 3,5 dollaria. Käytettiinkin metroa vain saapumis- ja lähtöpäivinä. 

Koska kyseessä on iso kaupunki, myös nähtävää ja koettavaa riittää paljon. Kiinnostavia kaupunginosia on monta, joten kannattaa rohkeasti lähteä ydinkeskustan tuntumasta hieman kauemmaksikin. Hyvällä säällä kannattaa ehdottomasti suunnata sataman suuntaan ja Toronton edustalla oleville saarille, mutta niistä kirjoittelen lisää omassa postauksessaan.

Mitä ravintoloihin tulee, kannattaa suunnata aivan ydinkeskustasta pois päin. Kadun varsilla on paljon tuttuja ketjuravintoloita ja suuren ostoskeskuksen, Eatonin pohjakerroksesta löytyy ravintolamaailma, josta löytyy keittiötä ihan joka lähtöön. Kouluruokalaa muistuttava meluisa syöttölä on kuitenkin kaukana rauhallisesta ja antoisasta ruokailuhetkestä, joten tämä ei ainakaan itseäni miellyttänyt. Mitään ravintolasuosituksia mulla ei kuitenkaan ole antaa, ensimmäisenä päivänä käytiin kyllä tosi hyvässä italialaistyylisessä ravintolassa, mutta väsymyksessäni unohdin kokonaan katsoa paikan nimen :D

Oma suositukseni on katsoa ravintolatarjontaa hieman etukäteen, koska kovassa nälässä tämän kokoisesta kaupungista on ikävä lähteä etsimään mieluista ravintolaa. 

Toronton kaupunkikuvaa hallitsee CN -torni, joka on käsittääkseni tällä hetkellä maailman kolmanneksi korkein rakennus. Korkein se oli vielä reilu kymmenen vuotta sitten. Mikäli korkeat paikat ei aiheuta kammotusta, kannattaa täällä vierailu ottaa matkasuunnitelmaan. Peruslippu kustansi paikan päältä ostettuna muistaakseni hieman alle 40 dollaria ja korkeamman tason näköalakerroksen, Sky Podin kanssa reilu 50 dollaria.

Meille kävi niin, että juuri tuona vierailupäivänämme tornin parissa kerroksessa (mm. kahvila ja ravintolakerroksissa) oli yksityistilaisuus, eli niihin ei päässyt laisinkaan. Saimme sitten kaupan päälle tuon Sky Pod vierailun, mutta saimme kuulla, että sinne oli puolen toista tunnin jono. Harmitti suunnattomasti, mutta päätettiin jäädä odottamaan. Alimman tason näköalapaikalla, joka oli siis ulkona, oli sen verran tiheä verkkoaita, että kuvien ottaminen oli liki mahdotonta, joten sen takia halusinkin jäädä odottamaan. Sanoisin kuitenkin, että mikäli ei ole tarvetta päästä mahdollisimman korkealle, on normaalina vierailupäivänä ne ensimmäiset kerrokset ihan riittävän korkealla ja tuo Sky Pod vähän turhaa lisärahastusta.

Niin ja suosittelen ostamaan liput torniin etukäteen netistä, välttyy jonottamiselta! Mitenkään erityisen kauaa ei tarvinut odottaa, mutta jono silti :D Ja ennen torniin sisäänpääsyä on turvatarkastus! 

Toronton lähistöltä löytyy myös mm. eläintarha ja huvipuisto, mutta kummassakaan ei käyty. Eläintarha olisi voinut olla vaihtoehto mikäli ei oltaisi tehty suunnitelmia etukäteen ja oltaisiin oltu kaupungissa pidempään ja huvipuiston sesonki taas oli ohitse, vaikka kaupungin syyskuinen ilma oli kyllä samanlainen kuin minä tahansa heinäkuuna meillä, paitsi tänä vuonna :D Aurinkoa ja lämpöä riitti niin, että onnistuin hommaamaan vielä uudet rusketusrajat selkään!

Kaupungissa vierailuun on myös helppo yhdistää päiväreissuna Niagaran putoukset, kuten me tehtiin. Tästäkin kirjoittelen ihan oman postauksen, ettei mene turhan sekavaksi!

Kaiken kaikkiaan mulle jäi Torontosta hyvä fiilis ja tykkäsin siitä, mikä on ehkä vähän yllättävää, koska Toronto ei ilmeisesti ole mikään kovin helposti lähestyttävä kaupunki, ainakin jos erästä kanadalaista vanhempaa naista on uskominen. Mutta, jatketaan Torontolla vielä ensi postauksessa ja pilvenpiirtäjien sijaan jaankin vähän toisenlaisia maisemia :)

Lopuksi vielä muutama hassu huomio:

- Torontossa lähes kaikki oravat on mustia.

- Siinä missä meillä Suomessa oluen ja siiderin ostaminen ruokakaupasta on ihan normaalia, Torontossa on vain vähän ruokakauppoja, millä on lupa niin tehdä. Me itse asiassa nähty yhdessäkään Ontarion provinssin ruokakaupassa alkoholijuomia.

- kaikki maksukortit Kanadassa on automaattisesti luottokortteja. Ja mullahan oli debit -kortti käytössä. Voin kertoa että muutamaan otteeseen sai aina veivata ennen kuin maksu onnistui!

- Katujen nimikyltit roikkui yleensä ilmassa vaijereilla, eivätkä olleet kiinni seinissä tai pylväissä, kuten meillä täällä tai muualla Euroopassa. Tämä aiheutti eniten sekoilua kartan luvussa kun ei ensin tajunnut, missä oltiin.

- Tippiä ei ole pakko jättää, mutta kohteliaisuutena 10-15% laskun loppusummasta on perinteinen tapa, useimmat maksupäätteet kysyvät tämän suoraan eikä käteisen kanssa ole pakko pelata.