Miten minulla on varaa matkustaa?

Viime sunnuntaina tosiaan ostettiin siskon kanssa lentoliput. Tai sisko ei omaansa maksanut, sillä matka on hänelle syntymäpäivälahja. Hän sai valita kohteen vapaasti, tosin sillä rajauksella, että matkan kesto olisi kolme yötä eli mihinkään kovin kauas ei ole järkeä lähteä. Kohteeksi valikoitui Barcelona, mikä sopii minulle, matkaseuralaiselle oikein hyvin. Ehdin olla tosiaan Kanadan jälkeen viikon Suomessa ja sitten taas mennään :D

Koska matkustelua tänä vuonna tulee ihan ennätysmäärän, ajattelin kirjoittaa siitä, miten minulla on tuohon kaikkeen varaa. Siis sen faktan lisäksi, että teen paljon töitä, heh.

Olen matkustanut aika aktiivisesti koko aikuisikäni, vähintään yksi "isompi" reissu per vuosi. Tämän on mahdollistanut se, että mulla on ollut koko ajan töitä eli koko ajan melko säännölliset tulot. Parin viime vuoden reissut olen tehnyt lomieni mukaan (joiden ajankohdat olen toki saanut itse valita) mutta aiemmin pienemmällä tuntisopparilla töitä tehdessäni oli helppo sumplia vuorot niin, että sain vapaata matkaa varten.

Avainsana omalla kohdallani on tietynlainen suunnitelmallisuus. Ja tietynlainen spontaanius. Todella monesti olen ostanut lentoliput täysin spontaanisti sen enempää miettimättä (kuten vaikka nyt Kanadaan) mutta aina pitkän ajan päähän. Monesti jopa reilusti puoli vuotta aiemmin. En seuraa lentotarjouksia mitenkää sen kummemmin, mutta jos olen lentoja ostamassa, eikä hakua tarvitse raoitaa tiettyihin päiviin, on suhteellisen helppoa löytää edulliset lennot. Poikkeuksena tähän nyt tämä Barcelonan reissu, joka varattiin aika lyhyellä varoitusajalla.

Se, että varaa lennot hyvissä ajoin, tuo ainakin oman järkeilyni mukaan matkabudjettiin joustoa. Koska liput tarvii useimmiten maksaa heti niitä ostaessa, niihin menee summa X. Mutta kun ja jos matka sijoittuu sinne puolen vuoden päähän, on sinä aikana aikaa säästää hotelliin ja muihin kuluihin.

Suosin monesti myös hotelleita tai muita yöpymispaikkoja, joissa koko maksua ei tarvitse suorittaa varaushetkellä tai vaihtoehtoisesti koko summa maksetaan vasta paikan päällä. Esimerkiksi nyt tulevalla Kanadan reissulla, jossa meillä on neljä yöpymispaikkaa, olen etukäteen maksanut niistä kaksi ja kaksi muuta maksan paikan päällä. Tämän näen tosi kätevänä, koska kustannukset on jakaantuneet niin tasaisesti, ja mikäli kaikki yhdeksän yötä maksaisi vasta paikan päällä, olisi könttäsumma aika iso.

Ja sitten vielä mainintana tuo lahjaksi antaminen, mikä on ainakin meillä ihan yleinen (yleinen ja yleinen, ei me nyt sentään joka merkkipäivänä olla lähettämässä toisiamme Suomesta pois hahah) juttu meidän perheessä :D Mä olen ostanut ainakin 2-3 kertaa matkan lahjaksi ja muistan saaneeni ainakin kaksi lentolippua lahjana, eli osasta matkustamisesta mun ei ole itse tarvinut pulittaa mitään/kaikkea.

Lisäksi koen todella tärkäksi sen, että ottaa mahdollisimman paljon selvää kohteesta etukäteen. Mitä maksaa siirtyä paikasta toiseen, millainen julkinen liikenne on, mitä nähtävyydet maksaa jne. Me ollaan suosittu kohteita, joissa on suunnilleen sama hintataso kuin Suomessakin ja pärjätty järkeilemällä ja kompromisseja tekemällä oikein hyvin.

Ja toki se, ettei matkusta yksin, tuo ihan hirveän suuren taloudellisen edun. Mikäli matkustan poikaystäväni kanssa, jää minulle enemmän maksettavaa suurempien tulojeni takia, mutta esimerkiksi keväällä äitini kanssa reissussa hän maksoi melkein kaikki ruokailut (minä olin maksanut lennot ja majoituksen) mikä taas toi joustovaraa minun matkabudjettiin. 

Siskoni on asunut kahdesti ulkomailla, Dublinissa ja Tukholmassa ja näillä reissulla yöpyminen ei ole kustantanut mulle mitään. Jokaisella ei asu tuttua tai edes puolituttua ulkomailla, mutta jos asuu ja sitä pääsee hyödyntämään, on vinkkini ottaa ilo irti ja lähteä kylään!

Käytännössä kuitenkin se, että matkustaa paljon (en nyt tiedä matkustanko niin paljon, mutta omaan lähi- ja ystäväpiiriin verrattaen kyllä) tarkoittaa ratkaisuja arjessa. Koska raha ei riitä kaikkeen. Joku saattaa ihmetellä, miten voin sanoa tilini olevan lähes tyhjillään ennen palkkapäivää tai kieltäytyä jostain aktiviteetista vähäisen rahatilanteen takia, mutta syy piilee tässä. Jos ostan yhtenä kuukautena 600 euroa maksavat lentoliput ja seuraavana vietän viikon Euroopassa, tarkoittaa etten täällä kotona Suomessa käy juuri koskaan esim. elokuvissa tai ulkona juhlimassa tai syömässä ravintolassa. Tiedän, että joku kokee tämän oudoksi, mutta minulle tämä on ihan normaali tapa elää. 

Sillä niin monesti olen kuullut lausahduksen, että kun ei ole varaa matkustaa. Että se on niin kallista. Onhan se omalla tavallaan joo, mutta kallista on myös ulkona syödyt lounaat ja take away -kahvit (joita huom. minäkin toisinaan harrastan, mutta en säännöllisesti) kun niitä kertyy viikkoon yksi tai kaksi. Eli mun näkemyksen mukaan kyse on valinnoista. Minä valitsen mieluummin pari reissua, vaikka se joinakin kuukausina tarkoittaisikin tiukempaa ja suunnitelmallisempaa rahankäyttöä.

Ja siitä puheen ollen meidän Kanadan reissuun on 8 päivää!! Olen jo nyt niin täpinöissäni, että näen aiheesta unia. Viimeiset "reissuvarusteet" käydään ostamassa ensi viikolla, auto on vuokrattu ja matkavakuutus tämän postauksen jälkeen seuraavana to do -listalla.

Miten te koette matkustamisen? Onko se harvinaista herkkua, kuuluuko se osaksi arkea vai jotain siltä väliltä kuten itselläni?