t-paita H&M / hame Madonna / kengät DinSko / pussukka H&M / koru Glitter
Jokunen varmaan muistaa, kun reilu kuukausi sitten kirjoittelin ns. elämäntapamuutoksesta ja halustani saavuttaa parempi olo? Ja lupailin kirjoittaa jonkun ajan päästä fiiliksiä ja mahdollisista muutoksista vähän myöhemmin. No se hetki olisi nyt täällä!
Tosin ei sillä, että mulla erikoisemmin olisi mitään kerrottavaa. Ensimmäiset pari viikkoa meni oikeastaan kohtalaisen hyvin, mutta sitten arki ja todellisuus iski kovaa vasten kasvoja ja siinäpä se sitten. Noin niin kuin karkeasti ilmaistuna. Oma oloni on tosin ollut melko loistava, jos ihon kuntoa ei lasketa, mutta henkinen hyvinvointi on ihan toistaluokkaa kuin esimerkiksi pari kuukautta sitten. Työ on astetta rankempaa kuin edellinen, mutta jostain syystä nautin siitä enemmän kaikesta huolimatta. Työn takia vuorokausirytmini on mennyt hieman uusiksi ja tämä on yksi syy siihen, miksi kaikki on nyt ollut jotenkin niin hankalaa terveellisen ja paremman elämän kannalta. Siitäkin huolimatta olen ollut paremmalla tuulella, nauranut enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä ja tuntenut olevani hyvä työssäni sekä nähnyt itseni paremmassa valossa.
Olen kuitenkin keskittynyt niin paljon kaikkeen muuhun, etten ole yksinkertaisesti jaksanut miettiä, mitä suuhuni pistän. Tai sen verran olen, että tiedän sen kaiken olleen liian vähän ja huonoja ravintoarvoja, mutta hyväpä se on jälkikäteen sanoa. En edes muista milloin viimeksi olen syönyt kunnon ruokaa muuta kuin pari päivää sitten vieraillessani äitini luona. Auts.
Salilla en ole ehtinyt käydä ollenkaan, ja se on oikeastaan ainoa asia, joka minua rehellisesti harmittaa. Aikaa vain on hankala löytää, sillä nukun aamuisin pidempään kuin ennen ja oikeastaan minulla ei ole sydäntä jättää koiraa yksin lähteäkseni salille ja sitten muutaman tunnin päästä taas töihin. Kuulostaa varmasti monen korvaan tyhmältä, mutta koiranomistajat varmaankin ymmärtävät mitä tarkoitan. No, onneksi lenkille on sentään mentävä joka päivä!
Mitään muutosta lähtötilanteeseen ei siis liiemmin ole tapahtunut. Paitsi ehkä pääni sisässä. Ravinnon ja liikunnan arvoa ei saa vähätellä, koska ne ovat olennainen osa hyvinvointia, mutta olen myöskin miettinyt, että ne eivät ole kaikista oleellisin osa omaa hyvinvointiani. Pohjimmiltaan oma hyvinvointini lähtee jostakin ihan muualta, ja nuo kaksi asiaa ovat ne, mitkä tulevat kuvioon vasta kaiken muun jälkeen. Tiedän, että jonakin aamuna kiroan taas peilini edessä muutakin kuin huonoa ihoa (joka voi hyvinkin olla seurausta huonosta ruokavaliosta, mutta enimmäkseen geeneistä ja ympäristöstä), ei niin kiinteitä käsivarsiani ja selluliittia reisissäni, mutta tänään ei ole sellainen päivä. Ja sinäkin päivänä kun oma kuva ja vartalo inhottaa, täytyy muistaa nämä tämänkaltaiset päivät, jolloin en koe noiden ominaisuuksien määrittelevän minua.
Ja kyllä, elämäntapamuutos jatkuu yhä. Tämä ei tarkoita, että olisin jollakin tapaa luovuttanut tai mitään, oma alkuni tällä pitkällä taipaleella nyt ei vaan ollut se kaikista onnistunein. Yritän taas panostaa ruokavalioon (ja etenkin siihen säännöllisyyteen!!) ja lisätä liikuntaa. Palataan asiaan taas reilun kuukauden päästä ja katsotaan, missä mennään silloin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti