Vähän joulufiilistä

Ah, mikä ihana vapaapäivä ♥ Tarkoitus oli olla tekemättä juuri mitään, mutta on tässä silti onnistuneesti vaihdettu lakanat ja pesty jääkaappi jne. Ainoa miinus tulee säästä, mutta onneksi mieli on tänään ollut muuten niin kevyt, niin siihen ei ole tullut kiinnitettyä huomiota niin paljon.

Huomenna alkaa vihdoin joulukuu! Muuten en olisi asiasta varmaan yhtä innoissani, ellen omistaisi joulukalenteria, hahah. Aamulla pääsen vihdoin korkkaamaan tuon Lumenen kalenterin ja toinen jännä juttu on se, että about tossa parin tunnin päästä mun siskolle selviää, että olen askarrellut hänelle joulukalenterin ihan itse :) Tai siis puolet siitä, vasta ensimmäiset kymmenen "luukkua" on valmiina, mulla on tässä nyt viikko aikaa suunnitella ja toteuttaa loput. 

Aamulla on aikainen herätys, mutta tähän väliin nyt vielä pari jaksoa Supernaturalia, iso mukillinen glögiä ja pari joulutorttua. Tänäänhän alkoi telkkarista Pretty Little Liarsin viimeinen kausi ja HBO:lla Viikingit, mutta säästetään ne myöhemmäksi! 

20 kuvaa marraskuulta

Miettikää, kuukauden päästä elellään jo vuoden viimeisimpiä päiviä! Tämä vuosi on mennyt uskomattoman nopeasti ja pitänyt sisällään kaikenlaista - mutta niihin ajatuksiin ajattelin palata vähän lähempänä sitä vuodenvaihdetta ja kerrataan tällä kertaa vielä toistaiseksi kuluvan kuun, eli marraskuun, tapahtumia ja juttuja. Kuvat on peräisin mistä muualtakaan kuin Snapchatista, joten laatu ei tunnetusti ole parhaimmasta päästä, mutta tilanteet ihka aitoja! Mut löytää kyseisestä sovelluksesta nimimerkin @mennikae takaa.

1. Oli niin laiska ja väsähtänyt olo, että oli tilattava pitsa! Mun vakkaritäytteitä on useimmiten rucola, ilmakuivattu kinkku, mozzarella ja oliivi, sekä mustapippuri. Tää kyseinen pitsantekijä oli ymmärtänyt mun mieltymykseni mustapippuriin eikä ollut säästellyt sen käytössä!

2. Ihan täysin vegaanisia! Halusin kokeilla vähän jotain erilaista ja nää onnistu mielestäni tosi kivasti ja tykästyin tofuun kunnolla (myös melko nirso poikaystävä näytti vihreää valoa näille) mutta ulkoisesti näistä ei tullut maailman houkuttelevamman näköisiä kun sämpylöistä jäi tommosia albiinomalleja, mutta jos ja kun ensi kerralla jotain vastaavaa teen, niin lupaan jakaa sen täälläkin!

3. Meikän bravuuri: kanaa ja riisiä aasialaisittain/intialaisittain. Kyllästyyköhän tähän koskaan?

4. Käytiin tällä viikolla ystävän kanssa lounalla ja päädyttiin Seurahuoneelle Trattoriaan. Kokemus oli molemmille ensimmäinen muttei mitenkään välttämättä viimeinen, vaikkei paikka ehkä ihan täysin omalta vaikuttanutkaan. 

5. Kyllä, glögikausi avattu! Tänä vuonna venytin sitä aika pitkään, en jotenkaan hyväksynyt ajatusta siitä että kauppojen hyllyt on joulutavaraa täynnä jo alkusyksystä. Vaikka voihan sitä glögiä toki juoda muulloinkin, itse vaan yhdistän sen vahvasti joulunaikaan ja se, että sitä juo muutaman litran lyhyenä jaksona kerran vuodessa, tekee siitä jotenkin spesiaalimpaa.

6. Kynttilöitä on poltettu ahkerasti! Varastoni uhkaa hiipua, joten pitänee ens viikolla lähteä hamstraamaan lisää.

7. Rivin ekassa kuvassa Jedi on ahtautunut mun jalkapäähän sohvalla, mutta useimmiten se valloittaa tuon meidän toisen sohvan itselleen ja tuijottelee mua sieltä. Mutta vaikka pyydän sitä tulemaan viereen, niin ei se useimmiten tule :D

8. Nukkumaanmenoaika! Ja pesin kyllä meikit pois :) 

9. Tein pitkästä aikaa tilauksen Luxplussalle (itse asiassa toisenkin, mutta tämän sisällön pystyn paljastamaan täällä). Meikkivoiteen ja kuivashampoon lisäksi mukaan lähti pari body butteria, suihkugeeli ja Vichyn seerumi, jota olen halunnut pitkään kokeilla. En tosin ole vieläkään ottanut sitä kokeiluun, sillätilasin Dermosililtä seerumin myös ja se on käytössä nyt.

10. Ostin täysin heräteostoksena Essencen kynsilakan, koska sävy oli niin lähellä sitä, mitä olen jo pitkään etsinyt: sellainen ruskea sävy aavistuksen punertavalla pohjalla. Hintahan tässä oli niin naurettavan alhainen, että otin kokeiluun.

11. Sen lisäksi, että filtteri tekee musta täysin epäluonnollisen näköisen, niin kuvassa on sekin virhe, että mun hiuspörröni onnistuu jopa näyttämään melkein hyvältä, mikä on aika kaukana todellisuudesta :D

12. Mainonnan uhrina tilasin ilmaisen testerin tästä Vichyn tuotteesta itselleni ja olin itse asiassa positiivisesti yllättynyt niin tuotteesta kuin sen koostakin: olen käyttänyt tätä nyt viikon ja vieläkin on tuossa pienessä purkissa jäljellä! En tosin ole katsonut minkä hintaista tämä on, että raaskiiko ostaa täysikokoisen tuotteen itselleen. 

13. Just chilling!

14. Tää pieni koira on ♥ ♥ ♥

15. Mulla on ollut tässä viime aikoina vapaat vähän epäsäännöllisesti, mutta vapaa on silti vapaa! Tälläkin viikolla mulla oli eilinen vapaa, tänään töitä ja huomenna vapaa, vähän hassusti, mutta ei anneta sen häiritä. Mulla kun on pe & la aamuvuorot, niin ihan luksusta olla viikonloppuillat vapaalla, vaikkei mitään kummempaa tekisikään.

16. Tää on itse asiassa ihan kuun alusta, kun kaveripariskunta kävi meillä kylässä ja innostuin vähän kakkujen suhteen... mentiin tosin samaisena päivänä vielä poikaystävän porukoilla käymään, joten kakut hävisivät aika pitkälti parempiin suihin! 

17. Öö koska lenkillä ei ole parempaa tekemistä kuin ottaa yhteiskuvia? Tällä lenkkireitillä Jedi saa juosta aina omaan tahtiin ja pysähtelee nuuskimaan maastoa joskus pidemmäksi aikaakin - silloin mä harrastan tämmöistä turhuutta :D 

18. Yhellä siiderillä ja kuuntelemassa kahta oikein kivasti soittavaa ja laulavaa nuortamiestä! Juuri tämmönen livemusiikki on musta parasta - tuttuja biisejä ehkä vähän uusina versioina eikä liikaa ihmisiä ympärillä.

19. Marraskuinen maisema Kouvolasta!

20. Ei ole varmaan jäänyt kenellekään blogissa vierailevalle, että vohvelit on se mun juttu! :D Toisinaan unohdan vohveliraudan pidemmäksi aikaa, mutta viime aikoina se on ollut taas tosi kovassa käytössä. Mä en tiedä mikä tuommosten laitteiden käyttöikä on, mutta saattaapi olla että tällä tahdilla pitää uusi hommata ensi vuonna, hahah. 

Monday Blues

I spoke to God today, and she said that she's ashamed.

What have I become, what have I done?

I spoke to the Devil today, and he swears he's not to blame.

And I understood, cause I feel the same.

Arms wide open, I stand alone.

I'm no hero, and I'm not made of stone.

Right or wrong, I can hardly tell.

I'm on the wrong side of heaven, and the righteous side of hell.

The wrong side of heaven, and the righteous side, righteous side of hell.

I heard from God today, and she sounded just like me.

What have I done, and who have I become.

I saw the Devil today, and he looked a lot like me.

I looked away, I turned away!

Tänä harmaana ja sateisena maanantaina kuunnellessani kyseistä kappaletta se puhutteli minua jotenkin tavallista enemmän, ja halusin jakaa sen teille. Ehkä siksi, että olen itse niin syvällä arjessa ja nykyisessä elämäntilanteessa (joita, haluan korostaa, en kuitenkaan koe epämukavina tai liian kuormittavina) että tuntuu, etten aina muista ja ehdi nähdä ja kuunnella asioita itselleni tärkeällä ja ominaisella tavalla. Välillä tuntuu, että kasaan työtä, materiaa, fiktiota ja tekosyitä itseni ja elämän väliin ja pelkään hukkaavaani omat arvoni ja näkemykseni sinne sekaan, koska en muista pysähtyä, katsoa peiliin ja ottaa hetkeä miettiäkseni, olenko menossa siihen suuntaan keneksi haluan tulla. 

YSL Black Opium

Kuten mainitsinkin, niin ostin risteilyreissulta uuden tuoksun itselleni. Mitään "kunnon" tuoksua mulla ei olekaan vähään aikaan ollut, lähinnä vaan kevyitä vartalosuihkeita. Nyt halusin kuitenkin sijoittaa ja valintani kohdistui Yves Saint Laurentin Black Opium -tuoksuun. Mulla oli pari muutakin vaihtoehtoa, mutta päädyin tähän, koska tiesin, että jossakin vaiheessa olisin kuitenkin halunnut myös tämän. Tämä oli siis tavallaan kuitenkin se ykkösvaihtoehto. 

Mikään uusihan tuoksu ei ole, se on ollut markkinoilla vuodesta 2014 lähtien ja tuoksusta taitaa olla kolme tai neljä eri variaatiota, mutta minä pidin eniten tästä alkuperäisestä. Mun tuoksumakuni on aika tumma, lämmin ja mausteinen, ja esimerkiksi kaikki ruusuiset tuoksut ei tunnu niin omalta. Tämä tuoksu on juuri sellainen mistä pidänkin, ja onhan se saanut inspiraatiota rock-musiikista ja -maailmasta, mikä on omalla tavallaan itselleni läheinen.

Tässä tuoksussa latvatuoksuna on päärynää, appelsiininkukkaa sekä rosepippuria. Sydäntuoksussa on kahvia, jasmiinia sekä lakritsia. Pohjatuoksussa taas vaikuttaa vanilja, patsuli ja setripuu.

Viking Linen laivalla maksoin 50 ml parfyymipullosta hieman reilu kuusikymppiä, mikä on mielestäni ihan kelpo hinta laadukkaasta tuoksusta.

Ja toki tähän väliin on hyvä huomauttaa, että kaikkihan eivät tuoksuja yliherkkyyden vuoksi voi käyttää ja olen onneksi itse siitä onnekkaassa asemassa, että voin käyttää tuoksullisia tuotteita ongelmitta. Mun lähipiirissä on ihmisiä, joilla on tuoksuyliherkkyys, joten itse muistan sen takia käyttää tuoksuja melko varovaisesti ja muistuttaisin teitä muitakin. Omia mieltymyksiä ei toki tarvitse muuttaa kenenkään muun vuoksi, mutta ainakin tietyissä tilanteissa kannattaa muistaa, että tuoksuttomuus voi olla parempi vaihtoehto.

Mikä on sun lempituoksu tai minkälaisista tuoksuista pidät ylipäätään?

When in Stockholm

Moikkamoi pitkästä aikaa! Tällä kertaa hiljaiseloon löytyy ihan jokseenkin järkevä syy - oltiin nimittäin alkuviikosta risteilyllä poikaystävän kanssa ja sitä ennen työvuorot olivat sellaisia, etten edes ehtinyt ajastaa postauksia alkuviikolle. Joka tapauksessa vapaat, ja etenkin se, että ne sijoittuivat täysin erilaiseen ympäristöön kuin normaalisti, teki oikein hyvää. Mitään ihmeellisyyksiä ei rentoutumisen ja syömisen ohessa tehty, mutta se ei ollut tarkoituskaan. En edes hirveästi ottanut kuvia, mutta tässäpä jokunen puhelimeen että kameraan tallentunut otos:

Ostoksia ei hirveästi tullut tehtyä, muutama juttu siskon joululahjaan, itselle kahvia sekä uusi tuoksu, jota oikeastaan reissusta lähdin hakemaankin. Tai siis että sen olin suunnitellut ostavani enkä mitään hirveästi sen lisäksi. Mikä tuoksu on kyseessä, siitä ajattelin kirjoittaa omassa postauksessa hieman lisää! :) 

Oli joka tapauksessa tosi kiva ja onnistunut reissu ♥ Seuraava matka onkin todennäköisesti sitten vasta maaliskuussa Dubliniin, mutta ei sinnekään ole loppujen lopuksi pitkä aika! 

Överihyvä joulujälkkäri

Kun vähän laiskottaa tai on kiire aikataulu, kannattaa hyydykekakku tehdä lasiin tai muuhun kivaan astiaan. Tällöin hyydyttävää ainesosaa ei edes tarvitse ja herkku on heti syömäkelpoinen. Mä olin juurikin tämmöisessä tilanteessa jokunen aika sitten ja loihdin ihan överimakean joulujälkkärin. Annoksia ohjeen määrillä tulee noin kuusi ja voin vinkata, että vaikka tämä onkin todella hyvää, niin toisinaan vähemmän on enemmän! :D 

Tarvitset: 

siirappikeksejä 

1 prk kondensoitua maitoa 

1 prk Arla piparkakkurahkaa 

2 dl kuohukermaa

kinuskikastiketta

100 g maitosuklaata

piparkakkumaustetta

Murskaa siirappikeksit karkeaksi muruksi (noin 100-150 g). Sulata suklaa mikrossa tai vesihauteessa, anna jäähtyä. Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon kondensoitu maito, sekoita tasaisesti. Jaa vaahto kahteen osaan: toiseen osaan lisää piparkakkurahka (lisää piparkakkumaustetta makusi mukaan lisää) ja toiseen osaan sulanut suklaa. 

Kokoaminen: laita lasin pohjalle ensin hieman piparimurskaa ja valuta sitten kinuskikastiketta lasin reunoja pitkin. Lisää täytteet päällekäin haluamassasi järjestyksessä, viimeistele päällinen keksimuruilla ja kinuskikastikkeella. Astetta överimpään koristeluun voi käyttää vaikka konvehteja tai karkkikeppejä. Laita jääkaappiin odottamaan tarjoilua. Niin helppoa ja hyvää, että tulee vain mietittyä, miksei tämmösiä tule tehtyä useammin?!

Oodi Dana Scullylle

En yleensä pureudu mihinkään sarjaan sen tarkemmin, varsinkaan niin, että kirjoittaisin siitä oman postauksensa, mutta nyt on vähän pakko. Olen nyt syksyn aikana kahlannut läpi Salaisia kansioita, eli tunnetummin The X-Files -sarjaa ja tykännyt kyseisestä sarjasta kovin. Olen edennyt sarjan 8.tuotantokauteen ja näistä uudemmista, viime vuosina tehdyistä jaksoista mulla ei ole hajuakaan, joten niiden sisällöstä en tiedä.

Mikä sarjasta sitten tekee niin erityisen, että siitä pitää erikseen mainita, on jo otsikossakin ilmi tullut syy, eli toinen sarjan päähahmoista, agentti Dana Scully. Hänestä erityisen tekee se, että kyseinen hahmo on yksi niistä harvoista tv- ja elokuvamaailman naispääosista, kenestä oikeasti pidän. Olen nimittäin kiinnittänyt huomiota, että lähes poikkeuksetta lempparihahmoni ovat miespuolisia. Naishahmot ovat valitettavan monesti todella pintapuolisia ja persoonattomia. En tiedä onko vika minussa, kun koen asian näin, vai onko kyseessä isompikin ilmiö, en tiedä.

Se, mikä Dana Scullysta tekee kiinnostavan, ei suinkaan ole hänen lähes mahdottoman kuuloisessa yhdistelmässä agenttia ja lääkäriä, vaan hänen kasvunsa hahmona sarjan edetessä. Ensimmäisessä tuotantokaudessa koin itse asiassa koko hänen hahmonsa ärsyttäväksi pätijäksi, mutta sittemmin käsitykseni muuttui ja hän on yksi lemppareistani koko tv-sarjahistoriassani, mikä on aika paljon. Skeptinen ja tieteeseen nojaava Scully ei tee hätiköityjä johtopäätöksiä ja vaikka alunperin pesti x-fileseissa oli hillitä hänen työparinsa agentti Mulderin päähäpinttymiä ja työmenetelmiä, hän onnistuu löytämään oman tapansa tutkia eriskummallisia ja selittämättömiä tapauksia ja pystyy ajan mittaan ymmärtämään Mulderia ja hänen näkemyksiään maailmasta, vaikkei suoranaisesti niihin yhtyisikään. Juuri tämä tekee mielestäni hahmosta liki eeppisen: uskallus ottaa hyppy tuntemattomaan omista peloista huolimatta ja tehdä omista, selittämättömistä kokemuksista kuitenkin enemmän voimavara kuin heikkous. Ja antaa asioille sekä ihmisille mahdollisuus. Vaikka Scully kuvataan ja nähdään melko tiukkana tiedenaisena, joka perustaa kaiken vain ja ainoastaan faktoihin, hän on silti mielestäni sarjan avomielisen henkilö.

Pidän myös päähenkilöparin järkkymättömästä luottamuksesta toisiinsa, vaikka heidän toimensa ja mielipiteensä eroavat toisista huomattavasti ja aiheuttavat toisinaan konflikteja.

Voi olla, etten ole katsonut oikeita sarjoja, että olisin törmännyt yhtä vahvaan naispääosaan kuin tässä, mutta toisaalta kysehän on ennen kaikkea omasta mielipiteestäni ja suhtautumisestani ja voi siksi olla, että Dana Scully on ensimmäisiä itseäni liikuttaneita naishahmoja. Yksi mainitsemisen arvoinen on Lagertha Viikingeistä, mutta toisaalta hän jää auttamatta miespuolisten roolihahmojen varjoon, ainakin ruutuajan puolesta. Gilmoren tytöt on myös aika hyvä esimerkki, mutta sarjan luonteen takia en jotenkaan osaa ajatella hahmoja tältä kannalta.

Millaisia ajatuksia teillä herää? Ei Salaisista kansioista niinkään, vaan yleensäkin tästä aiheesta, että onko naispääosat teidän mielestä usein heikompia ja huomaamattomimpia kuin miespääosat? Kuka on sinun lemppari naishahmo jossakin elokuvassa tai sarjassa ja miksi? Olisi kiva saada tästä keskustelua aikaiseksi! :)

6 x Happiness

En osta koskaan itse kukkia, mutta kyllähän ne aika kiva lisä ovat. Saatiin nämä meidän kaveripariskunnalta heidän kyläilynsä yhteydessä. Kuvan otosta on melkein pari viikkoa, mutta kukat on edelleen (juuri ja juuri) hengissä! 

Tilasin Dermosililtä paketin. Jos kyseinen yritys ei ole tuttu, suosittelen tutustumaan! Hinta-laatusuhde tosi hyvä ja toimitus oli erittäin nopea. Myös monen tuotteen pakkaus on tosi sympaattinen. Tuo käsivoidenelikko on mun uusi luottoystävä! 

Jedin täytyi koeajaa meidän uudet lakanat, joista tuosin tulee tästä kuvasta mieleen jonkun vanhan luokkahuoneen verhot, mutta oikeasti ne on tosi kivat :D Nämä on hankittu Jotexista, jossa on muuten aika laaja ja edullinen valikoima etenkin näissä isommissa malleissa. Valitsin myös toisen setin, mutta se me saadaan sitten jouluna lahjaksi, heheh. 

Tästä hankinnasta olen erityisen innoissani! Alunperinhän en edes ajatellut hankkivani joulukalenteria vaikka mieli tekikin, mutta tutkailtuani päällisin puolin tämän kalenterin sisältöä (ennen ostopäätöksen tekoa siis) kiinnostuin ja kun viime viikonloppuna oli Sokoksessa asiakasomistajille kaikki normaalihintaiset tuotteet 20 prosentin alennuksella, vihjaisin poikaystävälle, että haluiaisn tämän lahjaksi. Hintaa alennuksen jälkeen jäi hieman alle 70 euroa - mikä on mielestäni edelleen aika paljon, mutta maksoin osan itse ja onhan totteiden yhteisarvo yli 200 euroa. Vaikka osan sisällöstä tiedänkin, odoan silti innolla että pääsen availemaan luukkuja! 

Tämä onkin jo täällä blogin puolella vilahtanut, mutta laitan uudestaan, koska tykkään tästä sisustusyksityiskohdasta niin paljon. Satuin näkemään vastaavanlaisen viritelmän todennäköisesti Pinterestissä ja koska pari pulloa keikkui tyhjänpäiväisenä nurkissa, sulloin valonauhat niihin ja tadaa! 

Milloin uudet kengät ei piristäisi? Etenkin, kun ne tulevat todella tarpeeseen. Tilasin nämä Zalandolta, jossa oli niin paljon valikoimaa, että meinasi selatessa voimat loppua kesken :D Päädyin sitten näihin, koska hinta oli sopiva ja niitit hauska yksityiskohta. Halusin myös mallin, jossa päällinen on tekonahkaa eikä kangasta.

Näiden lisäksi olen erityisen iloinen tämänpäiväsestä vapaasta sekä siitä, että ensi maanantaina lähdetään poikaystävän kanssa minilomalle Tukholman-risteilyn yhteydessä. Niin kiva päästä ihan muihin maisemiin ihan kahdestaan :)

Throwback Style: marraskuu

2012 

Näistä kummastakaan mulla ei oikeastaan ole mitään sanottavaa :D En lähtisi pukemaan varsinkaan ensimmäistä vaihtoehtoa päälleni nyt (kenkävalinta taas vähän mielenkiintoinen) mutta ei nämä pahimmasta päästä ole. Nää itselaukaisimella parvekkeella tai sisällä keittiössä otetut asukuvat on kyllä ihan kultaa, hahah.

2013 

Ensimmäinen kokonaisuus on aika hauska, tykkään siitä edelleen, vaikka tuo pussihelmainen hame ei enää kyllä innosta. Toinenkin kokonaisuus kivan pirtsakka, mutta en jotenkaan voisi kuvitella päälleni nyt. Huivi on edelleen kovassa käytössä töissä! Ja shortsitkin taitaa olla tallessa. Ja ruususukkahousut!! Saakohan niitä vielä Primarkista?! Jos saa, niin meikä kyllä hamstraa matkalaukun täyteen ens kevään Irlannin-reissulla.

2014 

Taas mennään shortseilla! Tämä asu yrittää kovasti olla rock 'n' roll mutta ei oikein vakuuta meikäläistä. Kaipuu pitkiin hiuksiin aka pidennyksiin tulee kyllä kieltämättä näitä kuvia katsellessa! Ensimmäisestä asusta mulla on tallessa itse asiassa kaikki muu paitsi neuletakki ja sukkahousut.

Tämä toinen lookki se vasta mielenkiintoinen onkin :D Ei jotenkaan yhtään mun näköinen. Olen kuitenkin aina ollut pukeutumisen suhteen aika avoin ja kokeillut yhtä sun toista, joten liian valottunut pitsimekko marraskuussa lienee ollut tuolloin parhain idea ikinä.

2015 

Ensimmäinen asu on sellainen, että voisin pukea sen päälleni tällä hetkelläkin - nimittäin kaikki asun osat on tallessa. Toisesta kuvasta en meinannut edes tunnistaa itseäni :D Ja taas shortsit! Voisin ottaa marraskuun ilmeisesti meikäläisen viralliseksi shortsikuukaudeksi, varmaan enemmän shortsikuvia kuin kesältä, hahah. Mutta tää jälkimmäinen asu - ei jatkoon.

2016 

Näitä kuvia yhdistää lumen lisäksi se, että nämä ovat oikeastaan aika tarkka määritelmä siitä, miten itseni haluaisin nähdä ja näen, parhaimmillani siis. Ensimmäistä kokonaisuutta en todennäköisesti pukisi enää uudelleen, mutta jälkimmäinen on ihan meikä nykyistä basic-osastoa. Nyyh pitkät hiukset!!

Oma suosikki on ehdottomasti viime vuoden marraskuun toinen kuva, mutta myös vuosien -13 ja -15 ensimmäiset asut ovat ihan jees! Tuli myös tehtyä huomio, että pukeudun näköjään semivärikkäästi vuodenajasta riippumatta, mikä on tietenkin vaan positiivista :) Mikä sun lemppari oli tai saitko hyvät myötähäpeän värittämät naurut jostain? :D

EI ulkonäköpaineille

Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen ehtinyt jo elää ne itsekriittisimmät vuodet alta pois ja vielä suurimmaksi osaksi ilman mitään sosiaalista mediaa. Suhteeni omaan vartalooni on tosin aina ollut suhteellisen hyvä, joskin huonoja kausiakin on mahtunut näihin ikävuosiinkin. Olen aina ollut niin sanotusti vähän isokokoinen, mikä ei näin aikuisiällä ole näkynyt mitenkään (patsi muutamalla ylipainokilolla, joita löytyy virallisten taulokoiden mukaan laskuja tehdessä) mutta nuorempana jouduin siirtymään aikuisten vaatemalleihin aiemmin, koska olin liian iso lasten ja nuorten vaatteisiin. Siitäkin pääsin kyllä yli.

Nykyisin, sanotaan viimeisen kahden vuoden aikana, olen kiinnittänyt entistä vähemmän siihen, miltä näytän. Nimenomaan siinä negatiivisessa mielessä - en jaksa purnata peilin edessä jenkkakahvojani tai piilotella kesähelteillä (ei tosin ole ollut ajankohtainen viime kesinä hahah) jalkojani pitkien lahkeiden tai helmojen alle, vaikka sitä kuuluisaa selluliittiä löytyykin. Tunnistan heti aamusta huonot kroppapäivät (jotka ovat hyvin synkassa kuukautiskierron kanssa) ja valitsen päälleni jotain mukavaa, enkä niinkään mieti, onko se kovin imarteleva vaihtoehto.
Myös työ on tuonut mukanaan omat vaikutteensa, monesti en välitä minkänäköisenä lähden töihin, koska töissä vaihdan työvaatteet, hiukseni ovat tiukasti kiinni ja keittiössä monta tuntia töitä tehdessäni en tuoksu ainakaan ruusuilta. Koen, että työminälläni ei ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka minä olen ihmisenä ja miten ilmaisen itseäni ulkonäöllisesti vaikkapa omalla vaatetyylillä, koska millään näillä tekijöillä ei ole työn ja työn tuloksen kannalta merkitystä. Ajattelumalli on lipuut myös vapaa-ajalle ja huomaan olevani vähemmän ennakkoluuloinen muita ihmisiä kohtaan enkä kiinnitä muidenkaan ulkonäköön kovinkaan paljon huomiota.

 

Se, että mulla on huono iho, silmälasien käyttö ja vaikkapa hankala hiuslaatu ovat koko elämäni ajan taanneet sen, että olen kiinnittänyt näihin ns. epäkohtiin huomattavasti enemmän huomiota kuin vaikka painooni. Painosta en ole oikeastaan stressannut ikinä - luotan omaan arviointikykyyni huomattavasti enemmän, siihen, miltä mielestäni näytän ja miten vaatteet päälleni istuvat. En muista milloin viimeksi olen käynyt vaa'alla, mutta arvioisin, että viimeisien viiden vuoden aikana painoni on heitellyt suuntaan ja toiseen korkeintaan nelisen kiloa. 

Huono iho on myös vaikuttanut isosti siihen, etten jaksa enää samalla tavalla tälläytyä tai peitellä totuutta, sillä vaikka iho toisinaan luonnontilassa kurjalta näyttääkin, on sen kanssa parempi olla, kun sitä ei ole peitetty paksulla meikkikerroksella. Sama pätee myös hiuspidennyksiin, ja vaikka toisinaan kaipaankin niiden mukana tullutta "turvaa" ja itseluottamusta, olen melko onnistuneesti päässyt siitä tunteesta eroon ja koska elämä ilman niitä on huomattavasti helpompaa, olen päättänyt olla ilman. Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että käyttää valtavan määrän aikaa ja rahaa ulkoisiin tekijöihin, jotka joka tapauksessa kuihtuvat vähitellen vuosikymmenten saatossa. En millään tavalla väheksy tai kritisoi sitä, että joku haluaa näyttää hyvältä, koska lähtökohtaisesti teen monet päätökset itsekin siltä kannalta, että näyttäisin mahdollisimman kivalta (vaikkapa kuvien valitseminen blogipostakseen). Mutta se hinta, jonka hyvältä näyttämisestä ja siihen tähtäämisestä maksamme, on toisinaan turhan kova.

Miten ihanaa olisi, jos voisimme kaikki olla tyytyväisiä itseemme sellaisina kuin olemme. Ja toisiimme. Ettei olisi tarvetta kritisoida ja verrata. En tiedä, onko sellainen edes mahdollista nykymaailmassa, mutta ei siihen pyrkiminenkään haittaa tee. Ollaan itsellemme ja toisillemme armollisempia eikä anneta ulkonäköpaineille ylivoimaa, eikö?