Monday Blues

I spoke to God today, and she said that she's ashamed.

What have I become, what have I done?

I spoke to the Devil today, and he swears he's not to blame.

And I understood, cause I feel the same.

Arms wide open, I stand alone.

I'm no hero, and I'm not made of stone.

Right or wrong, I can hardly tell.

I'm on the wrong side of heaven, and the righteous side of hell.

The wrong side of heaven, and the righteous side, righteous side of hell.

I heard from God today, and she sounded just like me.

What have I done, and who have I become.

I saw the Devil today, and he looked a lot like me.

I looked away, I turned away!

Tänä harmaana ja sateisena maanantaina kuunnellessani kyseistä kappaletta se puhutteli minua jotenkin tavallista enemmän, ja halusin jakaa sen teille. Ehkä siksi, että olen itse niin syvällä arjessa ja nykyisessä elämäntilanteessa (joita, haluan korostaa, en kuitenkaan koe epämukavina tai liian kuormittavina) että tuntuu, etten aina muista ja ehdi nähdä ja kuunnella asioita itselleni tärkeällä ja ominaisella tavalla. Välillä tuntuu, että kasaan työtä, materiaa, fiktiota ja tekosyitä itseni ja elämän väliin ja pelkään hukkaavaani omat arvoni ja näkemykseni sinne sekaan, koska en muista pysähtyä, katsoa peiliin ja ottaa hetkeä miettiäkseni, olenko menossa siihen suuntaan keneksi haluan tulla.