Hyvä huudella suomalaisesta luonnosta, kun itse taltioimassa Pariisilaista kaupunkimaisemaa, mutta eikös se ole niin, että toisinaan on lähdettävä kauas nähdäkseen lähelle? :D No moinen väite ei kyllä omalla kohdallani pidä varsinaisesti paikkaansa, sillä luonto on ollut itselleni aina tärkeä ja etenkin se, että saa arvostaa ja pitää sitä kauniina tuttuudesta huolimatta. Samoihin maisemiin saattaa helposti kyllästyä, mutta itse saan niistä kyllä voimaa :)
Vaikka olenkin asunut vimmeiset seitsemän vuotta Lahen keskusta-alueella, on minulle myös tärkeää päästä luontoon. Luonnolla en nyt tarkoita hehtaaritolkulla kansallispuistoa, vaan puistikkoa, vettä, metsää. Varsinkin vesi on muodostunut todella tärkeäksi, koska lempparilenkien varrella sitä on ja sen katselemisessa on jotain todella rauhoittavaa. Tai onko mitään parempaa, kuin kyykkiä hiljaisessa metikössä poimimassa mustikoita kaikessa rauhassa? Auringonlasku se on auringonlasku meillä täällä Suomessakin, vaikka palmut ja valkea hiekka ei horisontissa siintäisikään.
Mutta siis pointti lyhyesti: moni meistä janoaa uusia maisemia ja seikkailuja muualta maailmasta ja niitä kohteita ja maisemia mennään katsomaan niin sanotusti tuorein silmin. Entä jos koittaisikin käyttää samaa taktiikkaa ihan täällä kotimaassa, omissa tutuissa maisemissa? Mä olen pyrkinyt tämän kaltaiseen ajattelumalliin jo pidemmän aikaa ja tulos on, että huomaan olevani positiivisempi, tyytyväisempi. Samalla oppii kiinnittämään ns. itsestäänselvyyksiin enemmän huomiota ja sitähän voi soveltaa elämässä ihan muutenkin.
Luonto on ihana asia ja onneksi meillä on sitä täällä paljon. Onni on myös, että niin monella meistä on ollut mahdollisuus tutustua myös toisenlaisiin kohteisiin ympäri maapalloa. Tulevilla sukupolvilla ei ehkä ole samankaltaista mahdollisuutta.
Olen asunut suurimman osan elämästäni keskellä metsää (kirjaimellisesti), ja luonnossa on tullut lompsittua todella paljon. Nyt "vanhemmiten" (jos näin voi 23-vuotiaana sanoa) olen huomannut, että metsälenkeillä keskityn yhä useammin podcastiin, radioon tai muihin asioihin, jolloin ympäröivää luontoa ei tule sen kummemmin havainnoitua. Paha tapa!
VastaaPoistaJa tuo on totta, että ulkomailla tulee pällisteltyä ja kuvailtua joka kulmasta kaikkea, mitä metsässä tulee vastaan (konkreettisesti tai kuvainnollisesti). Pitäisi koettaa keskittyä samalla intensiivisyydellä kotimetsään.
TUO!! Minä tein samaa pitkään, mutta jossain vaiheessa se vain jäi ja nyt kun sinä sen otit puheeksi, niin juuri samoihin aikoihin olen alkanut oivaltaa, mitä ympärillä niin sanotusti tapahtuu. Musiikkiin ja sen tuomiin fiiliksiin on ihana uppoutua, mutta metsälenkki ilman ylimääräisiä ääniä ja ns. häiriötekijöitä on voimaannuttavaa, ainakin minun mielestäni. Ja koska meillä lähes kaikilla se puhelin, ja sitä kautta kamera, on aina mukana, tekisi välillä yhdelle sun toiselle hyvää jättää se hetkeksi pois - vaikkakin juuri näinä kertoina itse manaan tehneeni niin, koska joku kiva kaunis asia olisi ansainnut tulla kuvatuksi 😄 Mutta pitää muistaa (itsekin) ettei kaikkea tarvitse aina saada jonkun laitteen muistiin, vaan ihan sinne omaan :)
Poista