Niin, kuten otsikkokin sen jo kysyy: tarviiko sitä aina tietää, mitä haluaa? Koska sellaista mielikuvaa meille kyllä aika kiihkeästi syötetään. Että jos ei tiedä, mitä haluaa, on laiska ja saamaton, kunnianhimoton turhake. Tai sitten vaihtoehtoisesti pitäisi olla jollain ihme eatpraylove -lomalla ja etsiä itseään oikein olan takaa. Vaikka samalla monet meistä on ihan yhtä ulapalla siitä, mitä elämältään haluaa. Tai ainakin siinä mielessä, että kyseenalaistaa tekemiään valintoja siitä huolimatta, että ne tuntuvatkin oikeilta. Ja jos on sokea omille haluilleen ja valinoilleen, niin ainakin puidaan kaikkien tuttujen ja tutun tuttujen elämiä.
Tähän kyseenalaistamiseen mä olen jostain syystä herännyt vasta hiljattain. Samoin siihen, että asioita saa haluta, ilman että pystyy selittämään niille järkevää syytä tai vaikkei aikoisikaan toteuttaa niitä. Ja että on ihan ok olla toisinaan ristiriidassa kaikkien niiden ajatusten kanssa, koska mitä tahtoo ja haluaa, ei aina ole linjassa sen kanssa, mitä tarvitsee ja mitä on valmis tekemään.
Entistä hankalamman asian prosessoimisesta tekee se, että jokainen hetki teemme valintoja, joko omasta vapaasta tahdosta, tottumuksesta tai sitten kolmannen osapuolen painostuksesta. Osa niistä valinnoista on halujen ja mielitekojen ohjaamia, toiset taas järjen. Kumpaa pitäisi kuunnella?
Ja ei, tässä ei omalla kohdalla olla missään elämän suurimpien kysymyksien kohdalla, vaan tämän kaltaiset ajatukset on pyörineet kevään ajan päässä monen asian summana. Että monesti sitä tulee tehtyä asioita, koska se on järkevää ja kannattavaa, tai siihen on tottunut. Pitäisi useammin kysyä itseltään, mutta entä mitä minä haluan? Vaikkei ehkä tietäisikään sitä vastausta.
Pohdittuani tätä paljonkin, olen oivaltanut, ettei kyse välttämättä ole siitä, etteikö tietäisi vastausta vaan siitä, ettei uskalla kohdata ja käsitellä sitä, etenkin jos se mitä haluaa, eroaa paljonkin omasta nykyisestä tilanteesta. Ja samalla hyväksyä se, ettei itseään voi eikä pysty pitämään niin sanotusti jatkuvassa kontrollissa, eli on ihan tervettä antaa toisinaan sijaa myös epävarmuudelle.
Sanonta kuuluu, että kaikkea saa haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Ja kuinka helpottava ajatus se loppujen lopuksi onkaan - minä saan haluta, vaikka ja mitä, eikä se ole keneltäkään pois. Ja se, minkä sitten haluaa saada, on ihan omissa käsissä ja toteutettavissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti