160818

Elokuu on ehtinyt jo puoliväliin. Näin jossain vähän aikaa sitten jonkun jouluintoilijan kuvan, jossa todettiin, että jouluun on parikymmentä maanantaita. Alkoi masentaa. Toisaalta pitäisi muistaa, ettei anna ulkopuolisten tekijöiden vaikuttaa omaan hyvinvointiin, kuten vaikkapa vuodenaikojen. Olen kesäihminen henkeen ja vereen, mutta kyllä talvessakin on puolensa.

Mun seuraavat pari kuukautta on ihan mielenkiintoisia. Ensin on töissä tämä vastuullisempi rupeama, noin kolmen viikon päästä on luokkakokous, sitten lähdetäänkin reissuun ja sen matkan jälkeen on hyvin mahdollista, että "joudun" tekemään vielä pienen pyrähdyksen Euroopan sisällä lokakuun alkupuolella. Tuntuu ajatuksena hullulta, että tämän vuoden aikana olen pystynyt ja päässyt matkustamaan enemmän kuin joku koko elämänsä aikana. Ehkä kirjoitan tästä lisää omassa postauksessaan.

Tänään mulla on vapaapäivä ja päivän ohjelmisto ammottaa tyhjyyttään lukuunottamatta treffejä alkuillasta ystävän kanssa. Ei olla nähty meidän kesäkuun reissun jälkeen, joten juttua todennäköisesti riittää. Mun poikaystävä lähti Lappiin loppuviikoksi, joten olen kotosalla ihan itsekseni. Tavallaan kivaa vaihtelua :D

Mutta nyt mä taidan siirtyä tästä koneelta tuonne aurinkoiseen ulkoilmaan koiran kanssa!

PS. Olen joogannut nyt pari kertaa Youtubesta löytyvien videoiden ohjeistuksella, jotka on tarkoitettu aloittelijoille. Löytyisköhän tästä mulle uusi harrastus?

36 päivää Kanadan -matkaan

Reilu kuukausi uuteen ulkomaanmatkaan, jihuu! Ajattelin kirjoittaa tästä kohteesta jo etukäteen, koska tässä on lentojen varaamisen jälkeen tullut eteen yhtä sun toista, mitä en todellakaan ole maasta tiennyt. Reissusta tulee muita reissuja jännittävämpi, koska se on ensimmäinen pidempi lento, minkä teen, kokonaan toinen manner, huomattavampi aikaero ja tarkoitus on myös vuokrata auto osan matkan ajaksi. Huh!

1. Kanada on iso. Ostin lennot randomisti Torontoon asiaa sen kummemmin miettimättä - noh, koska oli mahdollisuus. Enkä todellakaan kadu kohdevalintaa tai mitään sellaista, mutta ei todellakaan käynyt pienessä mielessäkään, kuinka paljon lentokohde "rajoittaa" matkan sisältöä kohdemaassa. Jo yksistään Ontarion provinssi, jossa Toronto sijaitsee, on pinta-alaltaan isompi kuin Suomi. Paljonkin. Eli pois piti heti alkuvaiheessa sulkea mieletön määrä mielenkiintoisia kohteita, koska kymmenessä päivässä ei ehdi ihmeisiin. Etäisyydet korostui siinäkin kohtaa, kun rupesin suunnittelemaan meidän matkaa tarkemmin, piti yrittää löytää meitä molempia mahdollisimman paljon miellyttävä suunnitelma ja reitti, jossa ehtii kuitenkin nähdä ja kokea mahdollisimman paljon.

2. Kanadasta löytyy verrattain vähän tietoa, tai sellaisia matkavinkkejä, joita löytää vaikkapa mistä tahansa Euroopan maasta hyvinkin vähällä vaivalla. Isoimmista ja kuuluisimmista jutuista joo (kuten vaikka Torontosta, Niagaran putouksista tai Kalliovuorista), mutta tiedon löytyminen on vaatinut valtavan määrän googlettelua ja matkaoppaiden lukemista. Ja ehkä sen takia tuntuu jotenkin erityisen coolilta lähteä tälle reissulle - kukaan tuttuni ei ole maassa ikinä käynyt eikä tämä ole sellainen "trendikohde", kuten vaikkapa nuo alkukesän kohteeni Amsterdam ja Pariisi.

3. Kanadaan tarvii matkustusluvan. No daa, totta kai tämä olisi tarvinut tietää, mutta enpä tiennyt. Tosin ei sillä että se olisi muodostunut ongelmaksi millään tavalla - asia on jo hoidettu. Täytettiin netissä lomakkeet, johon piti kertoa suunnilleen ihan kaikki ja sitten hakemus maksettiin ja lähetettiin eteenpäin. Hinta oli melko vaatimaton alle 5 euroa per hakemus ja matkustuslupa (joka on nyt liitettynä passiin) kolahti sähköpostiin noin tunti lähettämisen jälkeen. Lupa on voimassa 5 vuotta tai siihen saakka, kunnes passi vanhenee (eli mulla tuon viisi vuotta, koska uusi passi, mutta poikaystävällä lupa umpeutuu heti ensi keväänä passin vanhetessa.)

Sitten siihen matkasuunnitelmaan. Tarkoitus on siis vuokrata auto. Tätä ei olla vielä tehty, mutta tarkoitus hoitaa tässä hyvissä ajoin ennen lähtöä, kunhan saadaan paketti hiottua lopulliseen muotoonsa. Mutta tässä nyt Google Mapsista kuvakaapatut havainnollistavat kuvat siitä, mitä olisi tarkoitus tehdä: 

Tuollainen reilu 1300 kilometrin lenkki olisi tarkoitus heittää. Olemme Torontossa ensimmäiset kolme yötä ja tämä majoitus on jo hoidettu. Noiden kolmen päivän aikana olisi tarkoitus tehdä päiväretki myös Niagaran putouksille, mutta sen teemme todennäköisesti bussilla ja jonkun retkiä järjestävän firman kautta. Sinne ei olla paikkoja vielä varattu, mutta sekin on tarkoitus hoitaa reilusti ennen reissun alkua.

Sitten olisi tarkoitus vuokrata se auto ja ajella sillä tuonne Algonquin -puistoon, jonka läpi menee sopivasti tie. Ensin tarkoitus oli jäädä puistoon majoittumaan, mutta tuohon aikaan majoitukset on kalliita sesongin takia ja nyt ne on varmasti kaikki varattuja. Ennakkovarasin sen sijaan kahden yön majoituksen Madawaskasta Barry's Baysta, joten meillä on viikonloppu aikaa ajella puiston läheisyydessä ja löytää hyviä patikointi- tai melontareittejä. (Sisällytetään iso ehkä tuohon melomisen perään...)

Viikonlopun loppupuolella on tarkoitus lähteä ajamaan Montrealiin ja vielä ei olla päätetty, pysähdymmekö Ottawassa vai ei, mutta mikäli pysähdytään, yöpyä siellä ei kuitenkaan ole tarkoitus. Joten seuraavat pari yötä yövymme Montrealissa tai sen läheisyydessä (tuosta voisi ajaa myös Quebeciin mutta epäilen että ajokilometrejä tulee muutenkin jo ihan tarpeeksi, eli se jää todennäköisesti väliin). Päivä ennen kotiin lähtöä sitten takaisin Torontoon ja viimeinen yö siellä.

Mutta kuten sanottua, mitään muuta ei ole lyöty vielä täysin lukkoon kuin tuo kolme ensimmäistä yötä. Vielä pitäisi hoitaa mm. matkavakuutus, se autonvuokraus ja katsoa valmiiksi ajoreitit noin suurinpiirtein, vaikka varmasti otammekin navigaattorin autoon. Meistä kummastakaan ei onneksi tule nuoren kuskin lisää, mutta koska halutaan molemmat ajaa matkan aikana, koituu lisäkustannuksia lisäkuskista. 

Sitten tietenkin pientä päänvaivaa (joskaan ei ihan vielä) tulee tuottamaan matkatavarat. Tämä on ensimmäinen matka, kun molemmilla saa olla omat ruumaan menevät laukut, ja ne kuuluvat lentojen hintaan. 10 päivän aktiiviselle reissulle kamaa tarvii todennäköisesti ihan kiitettävästi, eikä siinä mitään, mutta lähinnä se muoto, missä pakkaan ne, kaihertaa. En haluaisi kahta isoa matkalaukkua, koska ne vievät hurjasti tilaa, ja sitten pitäisi varmuudella olla automalli, mihin ne saa takakonttiin jne. No, katsotaan, onhan tässä 36 päivää aikaa :D

Mutta nyt! Nyt siellä on kuulolla joku, kuka on koskaan Kanadassa käynyt, varsinkin jossain lähellä jotain noista meidän matkareitin kohteista, niin tuu kertomaan sun kokemuksia! Näitä on ollut niiiiin vaikea löytää ja nekin harvat ovat koskeneet lähinnä Kalliovuorten kansallispuistoissa seikkailua - me kun ei sinne valitettavasti tällä reissulla päästä. Mutta toisaalta, jos odotukset kohtaa edes hieman tämän suuren maan kanssa, ei tämä reissu varmastikaan jää viimeiseksi... We will see!

It's a bad day, not a bad life

Tiedättekö sen fiiliksen, kun on huono päivä? Ei sillä tavalla kaikki seinät kaatuu niskaan -huono päivä, vaan sellainen huono päivä, mille ei oikein löydy mitään syytä? Yleensä havaitsen itse nämä tämmöiset päivät viimeistään muutama tunti heräämisen jälkeen. Kaikki epäkohdat ärsyttää, oma peilikuva ärsyttää, monesti kaikki mitä poikaystävä sanoo, ärsyttää. Fiilis on matalalla ja kaikki tuntuu vähän turhalta, ja sitä kokee olevansa maailman huonoin ja mitättömin tyyppi, kuka ei pysty eikä osaa.

Niin inhottavia kuin nuo huonot päivät onkin, ne ovat kuitenkin osa elämää siinä missä hyvätkin. Tämän hyväksymisen avulla mä pääsen aina ne päivät eteenpäin. Huonoja päiviä on kaikilla. Eikä niihin tarvitse välttämättä olla mitään selkeää syytä, kuten olen näin aikuisiällä oppinut - huonoille ja ikäville tunteille ja fiiliksille on pakko antaa toisinaan tilaa, että sitä pysyy jokseenkin selväjärkisenä. 

Täydellisyyden tavoittelu missään asiassa ei ole ikinä kuulunut mun ominaisuuksiin, mutta juuri noina huonoina päivinä se oma epätäydellisyys jotenkin oikein korostuu. Jokainen epäkohta pomppaa silmään ja negatiivinen ilmapiiri pään sisällä tuppaa puskemaan myös niitä ei niin hyviä muistoja pintaan, joissa on itse käyttäytynyt ääliömäisesti tai sanonut tyhmästi - joka tapauksessa sellaisia asioita, jotka on periaatteessa unohtanut ja hyväksynyt, mutta kyllä ne hitto soikoon jaksaa muistuttaa olemassa olostaan just noina hetkinä, ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi sontaa koneessa.

Joka tapauksessa, noina huonoina päivinä olen monesti tosi vaativa itseäni kohtaan - koska on tyhmä ja huono fiilis, pakko suoriutua asioista moitteettomasti. Koska jos ei, niin tietäähän siinä mitä käy: päivästä tulee entistä huonompi. Ymmärrän kuitenkin, että kyse on huonosta päivästä ja ne asiat, mitkä huonona päivänä ärsyttää ja harmittaa, on olleet mun omia valintoja hyvinä päivinä. Jos mä herään yhtenä aamuna jäätävään raivoon siitä, että keskivartaloon on kertynyt kilo ja kaksi ylimääräistä, en voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli kuinka itse aiheutettua tai, siitä on kuitenkin oikeus tuntea mielipahaa. Harva ihmismieli on varmaan niin kehittynyt, että pystyy erottelemaan tunteet ja järjen niin isosti toisistaan, etteikö mielipahan tai ärsytyksen tunnetta synny. Ja edelleen, mun mielestä saa syntyäkin, koska ihmisiä tässä ollaan.

Mä en ole ihan varma, mikä tämän tekstin pointti on, mutta teki mieli purkaa päätä. Musta kun jotenkin tuntuu, että huonoja päiviä on ollu viime aikoina enemmän, mikä sitten taas omalla tavallaan sotii sitä ajatusta vastaan, että kesä on tähän asti ollut mieletön, onnistunut ja tapahtumarikas. Mutta toisaalta ehkä jutun juoni piilee just siinä: huonoja päiviä ja hetkiä saa olla, koska ne kuuluu elämään, mutta siinä vaiheessa kun ne olemassaolollaan syö ne hyvät hetket pois, kannattaa huolestua ja ehkä hakea jonkinlaista apua.

Mä ajattelin, että otan itselleni haasteeksi kirjoittaa aina noina huonoina päivinä niitä päivän positiivisia ja pieniä juttuja ylös. Olen sitä mieltä, että jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää, mutta äkäisenä ja harmistuneena moni juttu saattaa mennä ohi. Monesti se päivä ei ole niin huono, kuin miltä se tuntuu ja seuraavana päivänä se on jo "unohtunut" - ainakin seuraavaan huonoon päivään saakka :D

Niin ja; mulla on tänään ihan hyvä päivä :) Näin vapaapäivänä sattui nyt vaan olemaan aikaa kirjoitella tästä aiheesta! 

Elokuu

Hän katsoi kauas horisonttiin ja tiesi, että kaiken tulevan hän kohtaa sillä samalla rohkeudella, kuin kaiken menneenkin.

Hän vieritti pelot pois sydämestään ja tunsi ihmeellistä rauhaa.

EDIT: 

Tein tämän postauksen jo perjantai-iltana ja tänään lauantaina sain kuulla pappani nukkuneen pois vime yönä. Omistan tämän postauksen hänelle, sillä sattumalta kaikki täsmää.

Kesä-Heinäkuun leffapäiväkirja

Rummutusta: tässä olisi nimittäin kesän leffapäiväkirjaa! Tämä on siitä erikoinen listaus, että mukaan mahtuu tasan yksi "vanha" elokuva ja muut taitaa olla peräti viime vuotisia, osa jopa vasta tänä vuonna ilmestyneitä. Mukana on myös yksi suomalainen leffa, eli tässä mennään nyt aika lujaa!

Maze Runner: The Death Cure (IMDb 6,3)

Katsoin tämän trilogian kaksi ensimmäistä osaa noin vuosi sitten, ja tykkäsin aikalailla molemmista, koska mä tunnetusti olen tämmöisten uuden maailman järjestyksen, jossa teinit taistelee auktoriteetteja ja epäoikeudenmukaisuutta sekä pahuutta vastaan -leffojen fani. No, olisi joka tapauksessa pitänyt katsoa ne uudestaan ennen tämän katsomista, koska olin alkuun ihan pihalla, että mitä tässä taas tapahtuikaan, mistä tämä edes kertoo :D Vielä enemmän pihalla olin siinä vaiheessa, kun olin laittanut leffan tauolle ensimmäisen tunnin jälkeen ja nukkunut päikkärit - niin mukaansa tempaava pätkä on kyseessä, hahah.

Mutta päällimmäisenä mulle jäi tästä fiilis, että trilogian päätösosa on haluttu hoitaa pois alta mahdollisimman mahtipontisesti, mutta tarina jäi aukkoja täyteen ja moneen kysymykseen vastaus saamatta. Thomas lähtee porukkansa kanssa pelastamaan vangiksi jäänyttä toveria ja siinä samalla yrittää löytää parannuskeinon ihmiskuntaa tappavaan tautiin, joka siis alkujaankin oli syy, miksi nuoria pidettiin Labyrintissa tutkittavina. Dylan O'Brian, kuka esittää Thomasia, vaikutti jotenkin pliisummalta kuin aiemmissa elokuvissa ja plääh, mä en vaan tykännyt tästä yhtään. Harmi sillä kaksi ekaa osaa oli mieleeni!

Three Billboards Outside Ebbing, Missouri (IMDb 8,2)

Tämän leffan näkemistä olen odottanut Oscareista lähtien ja nyt! Nyt oli sitten hetki tälle. Ja nyt ollaan kuulkaas asian äärellä oikein kunnolla: pitkästä aikaa leffa, jonka kohdalla voi vaan todeta isoon ääneen, että KYLLÄ. Hitto soikoon, kyllä. Draamaa lajin parhaimmasta päästä, sen tyylistä mitä tässä on tovi odotettukin. Tai sitten katson vaan ihan vääriä leffoja.

Joka tapauksessa, leffassa tyttärensä menettänyt äiti päättää ravistella paikallisia lainvalvojia tavalla, joka herättää keskustelua yhteisössä ja saa kuin saakin poliisien huomion. Tässä vaiheessa haluan tehdä selväksi, että kyseessä ei siis ole mikään murhamysteeri eikä rikostrilleri, eli sitä ei kannata leffalta odottaa. Selvittämättä jäänyt murha on vain liikkeelle paneva voima, ei leffan teema.

Roolisuorituksethan tässä elokuvassa ovat vertaansa vailla ja niistä näyttelijöitä Oscareilla on palkittukin. Niiden lisäksi parasta leffassa on, että se on äärimmäisen hauska, kuitenkin kohdittain hyvinkin koskettava ja ajatuksia herättävä ja enenn kaikkea sellainen, ettei yhdellä katselukerralla pysty mitenkään saamaan kaikkea irti. Leffa, joka kestää, suorastaan vaatii, toisen katselukerran, huraa!

Eli jeps, ei jäänyt varmaankaan epäselväksi, että tykkäsin ja suosittelen!

Hevi reissu (IMDb 7,3)

Muistan, kun näin tämän leffan trailerin ja olin siitä jotenkin niin innoissani, että piti näyttää kaikille mahdollisille tutuillekin. Leffaan en päässyt tätä katsomaan, mutta nyt kun se ilmestyi vuokrattavaksi, olin heti etunenässä katsomassa sitä. Ja sanottakoot tähän väliin, että katson hyvin, hyvin harvoin suomalaisia elokuvia, kuten näistä leffapäiväkirjoista joku on saattanut huomatakin.

Pojilla on bändi. Ja sitten muutaman lipsahduksen jälkeen poikien tuntematon bändi onkin menossa Norjaan festareille soittamaan, josta pohjoinen pikkukylä repeää riemusta. Matka Norjaan ei kuitenkaan suju ihan mutkattomasti.

Joo, tämähän on tämmöinen veijarikomedia. Mä olen nähnyt Napapiirin sankarien ekan osan (en ole edes varma montako niitäkin on jo tehty) ja tämä on vähän samaa kastia - tietysti hevimmällä asenteella. En nyt lähtisi hervottoman hauskaksi kuvailemaan, koska leffaa tehdessä on selkeästi noudatettu asennetta mieluummin överit kuin vajarit - eli kaikkea on ja vähän liikaakin, mutta toisaalta niinhän sitä tehdään rapakon toisellakin puolen. Pääosaa esittävä Johannes Holopainen on onnistunut vangitsemaan roolihahmoonsa Turoon hieman epävarman metallimiehen mainiosti, niin mainiosti että hahmon eleet ja olemus on hyvin samankaltaisia kuin jotkut tuttuni/tapaamani vastaavan genren edustajat.

Pähkinänkuoressa: ei mikään mestariteos, mutta kuitenkin ihan hauska. Musiikkimaailmahan tässä pitkälti on aika raskas, minäkään en pitkälti kuuntele ihan vastaavaa musiikkia, eli en usko että tämä on kaikkien Veljeni vartija -leffan fanien seuraava kotimainen leffaihastus :D

Rings (IMDb 4,5)

Okei, rehellisesti: olen kyllä nähnyt länsimaalaiset elokuvat, joissa Naomi Watts esittää pääosaa, mutta en minä kyllä muista niistä mitään. Sen sijaan Scary Movie kolmosen tapahtumat on hyvinkin muistissa, hahhah. No mutta, jokainen kuitenkin muistaa tai tietää idean: näet videon, kuolet viikon päästä kaivosta tulevan Samara -tytön toimesta.

Miksipä muuttaa hyväksi todettua ideaa, eli sillä mennään tässäkin versiossa: nuori Julia ei kuule opiskelemaan lähteneestä poikaystävästään ja saatuaan oudon puhelun lähtee etsimään tätä kampukselta. Siellä Julia huomaa, että jotain omituista on tekeillä. Pelastakseen poikaystävänsä hengen, Julia katsoo videon ja saa sama puhelun kuin muutkin: kuolet seitsemän päivän päästä. Paitsi että. Julian kohdalla videonauha onkin erilainen ja täynnä lisäyksiä, jotka vain hän kykenee näkemään. Pakkomielteisesti Julia päättää selvittää Samaran karmean kohtalon käännekohdat ja päätyy pikkukylään, josta kaikki alkoi...

Että juupajuu. No, kauhuahan tämä ei ole nähnytkään. Muutenkin jo käytetyn idean käyttäminen uudestaan on toki toimiva idea, koska se on toiminut aiemminkin, mutta onnistuu harvemmin tarjoamaan katsojalle muuta uutta kuin näyttelijävalinnat, joilla ei ainakaan tässä elokuvassa ole lähdetty keulimaan. Olihan tämä ihan ok, sopii hyvin sellaisten leffailtojen tarjontaan, jossa pääasia ei niinkään ole katsoa hyvää leffaa, vaan leffa, jota voi koko ajan mm. kommentoida :D

Set It Up (IMDb 6,6)

Kun helle pehmentää aivot, haluaa katsoa jotain, minkä ne pystyy käsittelemään. Tämä romanttinen komedia sopii siihen.

Harper ja Charlie työskentelevät assistentteina äärimmäisen vaativille pomoilleen ja joutuvat viettämään työn parissa valtaosan ajastaan. Kaksikko päätyy vitsillä ratkaisuun, että pomojen pitäisi ihastua, jotta heillä ei olisi aikaa käskyttää ja antaa lisätöitä, mutta koska idea onkin mitä mainioin, Harper ja Charlie käyvät tuumasta toimeen. He tietävät pomoistaan kaiken, joten heidän yhteen saattaminen on pala kakkua vain. Tai ehkei ihan niinkään.

Mitä tältä leffalta kannattaa odottaa? Ei mitään. Mitä leffalla on annettavanaan? Ei mitään. Mutta se ei silti vie pois sitä faktaa, että se oli ihan ok lajiluokkansa edustajaksi ja Zoey Deutch hoitaa roolisuorituksensa jälleen niin lipuvan sulavasti kuin aina, ja sitä on jostain syystä kiva seurata. Samanlaisiahan hänen roolinsa ovat olleet, mitä minä olen niistä nähnyt, mutta hänellä on hyvin eläväinen tyyli se tuo leffaan potkua.

Urban Legend (IMDb 5,5)

Tämä niin sanottu kauhuleffa kuuluu omalla listalla eeppisiin klassikoihin - kuinkahan monta kertaa tämä on tullut nähtyä? Se on juuri niitä leffoja, jotka on niin huonoja, että se on hyvä. Plus vähän tummassa, 90-luvun lopun tunnelmassa on jotain supersiistiä. Ja jos syitä ei ole tarpeeksi, niin onhan mukana myös Jared Leto, hahah.

Elokuva sijoittuu yliopistoon ja sen kampus -alueelle, jossa kummalliset kuolemat alkavat vaivata. Natalie ryhtyy selvittämään mitä tapahtuu - varsinkin kun kaikki uhrit ovat hänen tuntemiaan. Kukaan ei tunnu ottavan häntä tosissaan, kunnes toimittajapoju Paul astuu mukaan murhamysteerien selvittämiseen. Ja uskokaa tai älkää, mutta kaksikko hoksaa, että joku tappaa ihmisiä urbaanien legendojen tavoin.

Ja tämähän on ihan karsea. Mutta ihan loistava. Mä en muista milloin olen nähnyt tämän ensimmäisen kerran, monta monta vuotta sitten joka tapauksessa, joten se leffan "yllätysmomentti" on ehtinyt hävitä jo ajat sitten. Loppu tässä on vähän nääh, liian liioiteltu ja överöity mun makuun, mutta jotekin mulla on fiilis, että kyllä mä tämän vielä joskus uudestaan katson, legenda on legenda :D

Game Night (IMDb 7,0)

Tässä on nyt kuulkaas komedia, jota aion suositella teille heti kättelyssä ilman mitään pohjustavaa tekstiä. Jos haluatte katsoa viihdyttävän ja hauskan komedialeffan yksin tai seurassa, suosittelen tätä. Itse aluksi erehdyin luulemaan tätä joksikin pelielokuvaksi, siis että mukana on jotain pokeriturnausta tai jotain muuta, mistä en ymmärrä tuon taivaallista. Ei onneksi, vaan kyse on palon maanläheisemmästä ja helpommin lähestyttävästä peli-illasta - ainakin siihen asti kunnes päähahmopariskunnan peli-illan järjestysvuoro siirtyykin tuhlaajapoikaveljelle, kuka pistää kovempia panoksia pyttyyn murhamysteerin voimin. No, siinähän käy sitten pari hassua sattumaa ja väärinkäsitystä ja hupsansaa, peli-illasta tuleekin odotettua vauhdikkaampi. Jos joku on nähnyt leffan Date Night, tietää vähän mitä on luvassa.

Leffan pääosassa nähdään mm. oma lempparini Rachel McAdams ja ties kuinka monesta komediasta tuttu Bateman. Mun mielestä tiimi toimii ja leffa oli paaaljon odottamaani parempi - ehkä siksi nämä melko laveat suosittelut. Mutta tuntuu, että suurin osa tämän päivän komedioista on sellaista täysin ääliömäistä päihteillä, kehon eritteillä ja seksillä sekä kaiken kukkuraksi kehnoilla roolituksilla ja henkilöhahmoilla täyteen tupattua suoranaista paskaa. Ja olihan tämäkin snadisti sitä samaa sorttia, mutta hyvän maun rajoissa, oikeasti hauskasti ja niin, että mielenkiinto pysyi mukana. Just tämän kaltaista komediaa minä arvostan.

Jos vertaa keskenään joitakin aiempia leffakuukausia ja tätä, oli tämä selkeästi keskiarvoltaan tasokkaampi kuin monet. Mukaan mahtuu peräti kaksi elokuvaa, joita suosittelen: Three Billboards Outside Ebbings, Missouri sekä Game Night. 

Mites te, onko näistä tullut katsottua joku pätkä tai mitä leffoja olette ylipäätään katsoneet viime aikoina?

Muistoja heinäkuulta

En voi uskoa, että nyt on jo elokuu. Viimeisin viikko on mennyt niin nopeasti, etten perässä meinaa pysyä. Tuntuu hassulta, sillä samaan aikaan tuntuu, ettei oikein mitään tapahdu ja koko ajan kuitenkin tapahtuu niin paljon, etten ehdi pysähtyä. Tai kun ehdin, niin omalla kohdallani se tarkoittaa oikeasti pysähtymistä - sellaista aivot narikkaan, sohvalle rötköttämään ja Netflix päälle pysähtymistä, hahah.

Heinäkuu oli kaiken kaikkiaan ihana. Ja mitkä kesäsäät! Hauska muistella sitten vanhana sitä "kuumaa kesää vuonna 2018", hih. Ja vaikka töitä tuli loman jälkeen tehtyä aika paljon, ei se jotenkaan tuntunut siltä. Tosin järi mielekkäitä ne työvuorot ei ole olleet, arvatkaapa pari kertaa, kuinka kuuma ravintolan keittiössä on...

Heinäkuussa tuli leivottua jonkin verran. Yllä näkyvien tuotoksien lisäksi tehtailin kakun baby showereihin  ja siinä oli työmaata kerrakseen. Kakusta tuli onnistunut, muttei varsinaisesti niin onnistunut että olisin kuvia halunnut hirveästi ottaa - sokerimassalla päällystäminen vaatii vielä hieman harjoittelua! Kanssajuhlijat olivat kuitenkin tyytyväisiä, joten se on pääasia.

Kesäisiä kävelyretkiä veden ääressä. Kävelen monesti samoja reittejä monta kertaa viikossa, mutta maisemiin ei koskaan kyllästy. Olen ennenkin sanonut, että veden läheisyydestä on muodostunut mulle jotenkin tosi tärkeää, en oikein tiedä miksi, mutta kaikki tuntuu vaan paremmalta, kun pääsee käppäilemään veden äärelle, oli sitten tyyni kuuma kesäpäivä tai tuulinen syysmyräkkä.
Tähän väliin pakko heittää innostunutta kommenttia lähestyvästä Kanadan -matkasta, sillä siellä järviä kyllä riitää! Ja mertakin, mutta meren rantaan asti me ei mennä.

Tilasin pitkästä aikaa netistä kosmetiikkatuotteita. Tuota Garnierin kuivashampoota ostin muutama vuosi sitten Dublinista ja olen siitä saakka metsästänyt sitä joka paikasta, nyt tärppäsi! Tuoksu on aivan taivaallisen hyvä, mutta valitettavasti teho ei niinkään - ainakaan verattuna Batisten kuivashampoisiin, joita normaalisti käytän.

Ja tuo oikeassa kulmassa oleva Avenen suihkutettava kasvovesi on ollut ihan pelastus näillä kesäkeleillä! Tekisi mieli suihkia tuota koko ajan kasvoille, niin ihana tunne :D 

Käytiin viime torstaina päiväristeilyllä Tallinnassa ja reissu oli niin peruskauraa kuin aina: ei mitään erikoista mutta tulipahan tehtyä. En edes shoppaillut muuta kuin pari hassua juomaa ja poikaystävälle t-paidan. Kuviakaan en jaksanut juuri ottaa, koska mulla on jo kuvia aurinkoisesta Tallinnasta muilta kesiltä, eikä tämä reissu eronnut niistä juuri mitenkään. 

Kesäillat ♥ Jotenkin harmittaa, kun tietää että näin elokuusta alkaen illat alkaa pimentyä. Valoisat kesäillat ja -yöt olisi ehdottomasti niitä asioita, joita kaipaisin, jos asuisin muualla kuin Pohjois-Euroopassa. 

Ja eipäs unohdeta hyvää ruokaa ja juomaa! Normikahvia on pystynyt juomaan käytännössä vain tosi aikaisin aamulla, mutta onneksi on jääkahvit! Lisäksi kulutettua on tullut varmaan monen muun lisäksi kaikenlaisia maku- ja vitamiinivesiä, en edes tohdi ajatella kuinka paljon niihin on mennyt rahaa viime kuun aikana.

Tallinnasta bongasin tuota Fentimansin vadelmalimua ja voi pojat, että oli hyvää! Meillä on töissä kyseisen merkin juomia myynnissä ja mie niin toivon, että tätä tulisi meille Suomeenkin.

Lauantaina käytiin istumassa iltaa mun (työ)kaverin ja hänen miehensä luona ja sinne tuli pari muutakin kaveria töistä miehineen. Musta on niin huippua, että ollaan niin hyviä kavereita keskenämme, että vapaa-ajan vietto yhdessä on ihan huippua ja meidän äijät tulee myös hyvin juttuun keskenään. Ja jos juodaan pullollinen talvelta jäänyttä glögiä kaikki parvekkeelle ahtautuneena, ei ilta voi olla kuin äärimmäisen hyvä! :D

En vielä täysin tiedä, mitä tämä elokuu tuo tullessaan, mutta yhdestä asiasta olen varma: töitä riittää. Mä olen tämän kuun puolesta välistä lähtien meidän ravintolapäällikön sijainen hänen lomaillessaan, joten pientä jännitystä ja stressiä on ilmassa mun osalta. Uskon silti, että kaikki tulee menemään ihan hyvin, mahdollisista ongelmatilanteista selvitään ja kokemus on opettavainen :)