Tiedättekö sen fiiliksen, kun on huono päivä? Ei sillä tavalla kaikki seinät kaatuu niskaan -huono päivä, vaan sellainen huono päivä, mille ei oikein löydy mitään syytä? Yleensä havaitsen itse nämä tämmöiset päivät viimeistään muutama tunti heräämisen jälkeen. Kaikki epäkohdat ärsyttää, oma peilikuva ärsyttää, monesti kaikki mitä poikaystävä sanoo, ärsyttää. Fiilis on matalalla ja kaikki tuntuu vähän turhalta, ja sitä kokee olevansa maailman huonoin ja mitättömin tyyppi, kuka ei pysty eikä osaa.
Niin inhottavia kuin nuo huonot päivät onkin, ne ovat kuitenkin osa elämää siinä missä hyvätkin. Tämän hyväksymisen avulla mä pääsen aina ne päivät eteenpäin. Huonoja päiviä on kaikilla. Eikä niihin tarvitse välttämättä olla mitään selkeää syytä, kuten olen näin aikuisiällä oppinut - huonoille ja ikäville tunteille ja fiiliksille on pakko antaa toisinaan tilaa, että sitä pysyy jokseenkin selväjärkisenä.
Täydellisyyden tavoittelu missään asiassa ei ole ikinä kuulunut mun ominaisuuksiin, mutta juuri noina huonoina päivinä se oma epätäydellisyys jotenkin oikein korostuu. Jokainen epäkohta pomppaa silmään ja negatiivinen ilmapiiri pään sisällä tuppaa puskemaan myös niitä ei niin hyviä muistoja pintaan, joissa on itse käyttäytynyt ääliömäisesti tai sanonut tyhmästi - joka tapauksessa sellaisia asioita, jotka on periaatteessa unohtanut ja hyväksynyt, mutta kyllä ne hitto soikoon jaksaa muistuttaa olemassa olostaan just noina hetkinä, ihan kuin ei olisi jo tarpeeksi sontaa koneessa.
Joka tapauksessa, noina huonoina päivinä olen monesti tosi vaativa itseäni kohtaan - koska on tyhmä ja huono fiilis, pakko suoriutua asioista moitteettomasti. Koska jos ei, niin tietäähän siinä mitä käy: päivästä tulee entistä huonompi. Ymmärrän kuitenkin, että kyse on huonosta päivästä ja ne asiat, mitkä huonona päivänä ärsyttää ja harmittaa, on olleet mun omia valintoja hyvinä päivinä. Jos mä herään yhtenä aamuna jäätävään raivoon siitä, että keskivartaloon on kertynyt kilo ja kaksi ylimääräistä, en voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni. Olen kuitenkin sitä mieltä, että oli kuinka itse aiheutettua tai, siitä on kuitenkin oikeus tuntea mielipahaa. Harva ihmismieli on varmaan niin kehittynyt, että pystyy erottelemaan tunteet ja järjen niin isosti toisistaan, etteikö mielipahan tai ärsytyksen tunnetta synny. Ja edelleen, mun mielestä saa syntyäkin, koska ihmisiä tässä ollaan.
Mä en ole ihan varma, mikä tämän tekstin pointti on, mutta teki mieli purkaa päätä. Musta kun jotenkin tuntuu, että huonoja päiviä on ollu viime aikoina enemmän, mikä sitten taas omalla tavallaan sotii sitä ajatusta vastaan, että kesä on tähän asti ollut mieletön, onnistunut ja tapahtumarikas. Mutta toisaalta ehkä jutun juoni piilee just siinä: huonoja päiviä ja hetkiä saa olla, koska ne kuuluu elämään, mutta siinä vaiheessa kun ne olemassaolollaan syö ne hyvät hetket pois, kannattaa huolestua ja ehkä hakea jonkinlaista apua.
Mä ajattelin, että otan itselleni haasteeksi kirjoittaa aina noina huonoina päivinä niitä päivän positiivisia ja pieniä juttuja ylös. Olen sitä mieltä, että jokaisessa päivässä on aina jotain hyvää, mutta äkäisenä ja harmistuneena moni juttu saattaa mennä ohi. Monesti se päivä ei ole niin huono, kuin miltä se tuntuu ja seuraavana päivänä se on jo "unohtunut" - ainakin seuraavaan huonoon päivään saakka :D
Niin ja; mulla on tänään ihan hyvä päivä :) Näin vapaapäivänä sattui nyt vaan olemaan aikaa kirjoitella tästä aiheesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti