On siis kevät

... minkä huomasi kyllä tänään aamulla oikein kunnolla suhteellisen rajujen allergiaoireiden muodossa. Vaikuttavia tekijöitä saattaa olla toki muitakin, muina aamuina kun en ole herännyt noin tukkoisena ja oireilevana, koko yleisfiiliskin on aivan väsähtänyt ja aivot tuntuivat aiemmin aivan puuroisilta - onneksi muutama allergialääke kohensi olotilaa! Silti tälle päivälle suunnittelemani kotitreeni ja reipas lenkki saattavat jäädä välistä, ainakin sen treenin osalta. Ulos on näin koiranomistajana joka tapauksessa pakko mennä, vaikka tuon muutaman päivän päästä 15-vuotta täyttävän papparaisen kohdalla ei enää varsinaisesti lenkkeilystä voi puhua...

Ja tässä voisi heikkohermoisempi olla jo sitä mieltä, että nyt on se korona iskenyt, mutta monen monta vuotta näiden allergiaoireiden ja kaiken siihen liittyvän kanssa eläneenä osaan onneksi tunnistaa omasta mielestäni aika tarkasti oireet ja hoitaa niitä sen mukaisesti, eli syytä turhaan panikointiin ei synny :) Muistakaahan te muutkin, että nyt näinä aikoina ilmaantuvat oireet saattavat hyvinkin olla allergiaa, oireiden kirjo on siinäkin aika laaja eikä aina välttämättä tarkoita aivastelua ja silmäoireita! Kotilääkäri kuittaa, hahah.

 

Tämän viikonlopun olen vapaalla, niin kuin se näin osa-aikaisesti lomautettuna paremmalta kuulostaa. Mitään ihmeempää ei ole luvassa suoratoistopalvelujen kuormittamista ja leivonta- ja ruuanlaittojuttujen lisäksi. Eilen itse asiassa teinkin jo pitsaa ja tänään aamusta (niistä kaameista allergiaoireista huolimatta) pekaanipiiraan. 

Ensi viikolla on vappu ja mua vähän harmittaa, että nyt se menee näissä olosuhteissa, vappu kun on yksi mun lempparijuhlista. Olisi ollut ihana heittää juhlat pystyyn, mutta tämän hetken haaveisiin kuuluu itseasiassa vaan jostain ravintolasta tilattu vappukassi sekä pullo hyvää kuohuvaa tai viiniä kotioloissa. Ilmapallotkin saanee jäädä kauppaan.

Enkä tiedä miksi mun pitää itseäni kiusata näillä toteamuksilla, varsinkin kun olen toistanut ne about sata kertaa, mutta viikon päästä olisi ollut alkuperäisten suunnitelmien mukaan lähtö Mallorcalle viideksi päiväksi äitini kanssa, mutta tosiaan, matka jäi nyt sekin toteutumatta. Tähän osasin suhtautua jo samalla kun edellinen reissukin peruuntui, mutta ajatus turkoosista merestä ja hiekkarannoista ja lämpimämmästä ilmanalasta tuntuvat menetettyinä silti kurjilta. Loppujen lopuksi kuitenkin pieni paha, lentolipuistakin pitäisi saada suurin osa takaisin. 

Loppujen lopuksi kaikki hyvin siis, mutta kaikki on nyt jotenkin niin tasaista, että tuntuu päivien sulautuvan yhteen. Sehän on sinänsä se ja sama - aika menee eteenpäin joka tapauksessa eikä mikään pysähdy täysin, vaikka itse vähän hitaalla kävisikin. Ja koska mihinkään ei tosiaan ole kiire, niin miksipä sitä pitäisi sitten edes juosta?