En tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia, koska en usko niihin ja toisekseen olen vuosien saatossa huomannut, että mun kohdalla lupaukset ei vaan toimi. Tein kuitenkin listan asioista, joihin olen toki kiinnittänyt huomiota jo aiemmin, mutta tänä vuonna haluaisin kiinnittää vielä enemmän. Ne ovat yksinkertaisia ja aika simppeleitä asioita, mutta toisinaan aika vaikeita toteuttaa ja siksi koen tarpeelliseksi muistutella itseäni niistä. Teittekö te uudenvuodenlupauksia ja jos, niin millaisia?
Osta vähemmän, koe enemmän
Materiasta irrottautuminen on tuntunut olevan jonkin näköinen tredi jo vuonna 2016, mutta silti meille tyrkytetään tuotetta ja tavaraa sellaisistakin kanavista, joista niitä ei ole ennen saanut. Materian kokoaminen ei sinällään ole mitenkään ihmeellinen tai erikoinen ominaisuus - on ihan luonnollista kuluttaa rahansa johonkin, missä sen voi konkreettisesti nähdä. Itse haluan kuitenkin jatkossa laittaa rahani mieluummin kokemuksiin - matkustamiseen, keikkoihin, tapahtumiin ja ravintoloihin kuin kaikenmaailman kulutushyödykkeisiin, joita ilman takuulla pärjäisin. Tai jos en nyt täysin ilman, niin ainakin parilla samantyylisellä. Kyllä, huulipunat ja kynsilakat on ihania kengistä puhumattakaan, mutta jättämällä heräteostoksen väliin voi kerryttää matkakassaan monta kymmentä euroa.
Ole sinä
Trendejä, suosituksia, tuotearvosteluja ja toimintamalleja pursuaa joka tuutista, niiden valokeilassa saattaa tuntea olonsa toisinaan aika mitättömäksi ja tavalliseksi. Mutta toisaalta, se on vain puolet totuudesta ja malli, johon voi toki halutessaan pyrkiä, mutta ei siihen tarvitse mahtua tai alistua. Vaikka Youtuben suosituin vloggaaja sanoo, mikä on hänen arkensa mullistaja ja kauneusbloggaaja hehkuttaa maailman parasta ripsaria - ei ne välttämättä ole sinua varten. En tarkoita, että joku suuren suosion saavuttanut asia tai tuote pitäisi sivuuttaa, koska se on valtavirran suosima, vaan ajattelemaan ensisijaisesti omia tarpeitaan. Poimi elämän villistä viidakosta ne itsellesi sopivimmat aatteet, näkemykset, unelmat, toimintatavat ja tuotteet ja tee niistä tärkeitä itsellesi miettimättä, onko se viimeisimpien trendien mukaista. Ei tarvitse uskaltaa olla erilainen, riittää kun uskaltaa olla oma itsensä.
Kuuntele ja sano ääneen
Kuuntelemisen taito on äärimmäisen tärkeä ja toisinaan tuntuu kaiken kuvapalveluiden keskellä, että myöskin vähän aliarvostettu. Maailma todella on kauniita paikkoja pullollaan, mutta sinne mahtuu myös lukuisia ääniä. Sellaisiakin ääniä, joita ei oikeastaan voi edes kuulla. Kuuntelu on myös elintärkeä vuorovaikutuksen väline - kun toinen ihminen puhuu sinulle, kuuntele. On kerrassaan mahtava fiilis, kun juttutoverisi muistaa vielä pitkänkin ajan päästä jonkun asian, minkä olet joskus ohimennen sivulauseessa maininnut. Enkä nyt tarkoita mitään negatiivisia asioita (jotka kyllä tuntuvat jäävän jokaisen pääkoppaan lujastikin, vaikka kuulisi vain osan jutusta), vaan sellaisia pieniä arkisia asioita ja toiveita, jotka vähän ujona jakaa eteenpäin. Kuuntelun ohella on myös tärkeää osata sanoa asiat ääneen. Kukaan ei pysty auttamaan tai tekemään asioille jotakin, jos asiat pitää itsellään. Kun uskaltaa puhua ääneen niistäkin asioista, joista ei ehkä useimmissa kahvipöydissä keskustella, helpottuu oma painolasti ja unelmatkin pienen askeleen lähempänä toteutumista - aina kun ei voi tietää, kuka kuuntelee.
Uskalla
Kaikkia inspiroi ihmiset, jotka uskaltavat ensinnäkin ottaa askeleen mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta etenkin, kun sen ottaa miettimättä ollenkaan, mitä muut siitä ajattelevat. Tai ajattelematta kaikkia mahdollisia asioita, jotka saattavat mennä pieleen. Hyvin todennäköisesti joku meneekin aina pieleen - oli asiayhteys mikä tahansa, mutta on itsestä kiinni, näkeekö sen tappiona tai mahdollisuutena. Uskalla ottaa askelia, jotka saattavat kummastuttaa muiden silmissä, mutta tuntuvat siitä huolimatta omilta. Uskalla kyseenalaistaa omat ennakkoluulosi ja muunna pieleen menneet suunnitelmat mahdollisuudeksi äläkä jää levittelemään käsiä. Uskalla sanoa kyllä ja uskalla sanoa ei ennakkoluulottomasti mutta kuitenkin intuitiotasi kuunnellen. Uskalla tehdä ja toimia sen sijaan, että vain unelmoisit ja puhuisit, siitäkin huolimatta ettet saisi hurjaa kannustusjoukkoa taaksesi. Asiat voivat olla pieniä ja mitättömän oloisiakin, hölmöjä jopa - esimerkkinä vaikka se, kun itse eräänä joulukuisena iltana pikkujouluista kotiin kävellessäni minun teki mieli tanssa. Ei muuta kuin puhelimesta biisi soimaan ja tanssien kotiin. Tuntuihan se kieltämättä tyhmältä mutta samalla niin vapauttavalta, että tempaus hymyilytti vielä pari seuraavaakin päivää.
Auta ja tee palveluksia
Monestihan siinä käy niin, että apua kysytään juuri silloin kuin itsellä olisi kaikkea muuta ja kaikista helpointa on kumota pyyntö jollakin uskottavalla tekosyyllä. On hirveän helppo laittaa oma itsensä etusijalle ja miettiä kaikkea oman jaksamisen ja innon kautta ja välillä melko pienikin pyyntö lähipiirissä tai kenties sen ulkopuoleltakin saattaa tuntua uskomattoman suurelta pyynnöltä ja uhraukselta, jonka kaikista mieluiten jättäisi kokonaan väliin. Ystävällisyyteen ja avuliaisuuteen kannattaa kuitenkin panostaa, ja tarjota apua silloinkin, kun sitä ei pyydetä. Muiden huomioimisesta tulee luonnollinen osa arkea eikä ne pyynnöt, jotka eivät välttämättä vastaa omaa kuvaa parhaiten vietetystä vapaa-ajasta, tunnu niin ylitsepääsemättömiltä. Kaikkeen ei pidä pystyä ja jos oma työtaakka on jo tarpeeksi suuri, on parempi kieltäytyä avunannosta, jos siihen ei pysty oikeasti sitoutumaan. Mutta silloin tällöin kannattaa laittaa muiden etu oman edelle ja tehdä jotain toisen hyväksi. Oman uskomukseni mukaan hyvä karma kasaantuu ja hieman typerästi Pave Maijasta lainatakseni jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.
Älä vertaa
Tähän syyllistyy aivan varmasti jokainen ihminen joskus - vertaamaan itseään ja omaa elämäänsä muihin. Eikä sitä pidä kaikissa tapauksissa aina pitää negatiivisena, onhan toisinaan hyvä luoda perspektiiviä asioiden välille. Mutta liiallinen ja turha vertaaminen kannattaa lopettaa. Samoja asioita saa tavoitella, mutta lähtökohdaksi kannattaa ottaa joku muu asenne kuin se, että tuolla on, mutta minulla ei. Koska sellainen asenne syö sisältä päin. Verrata voi toki myös nurinkurisesti: tuolla on tätä ja tuota, pitäisikö siis minullakin olla? Jo aiempaa kohtaa kerraten: ole sinä. Olennainen osa onnellisuutta on se, että tunnistaa ja näkee omat tarpeensa, halunsa ja toiveensa. Jos jatkuvasti vertaa itseään ja elämäänsä jonkun toiseen, ei mielestäni voi olla kovin onnellinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pitäisi nostaa nenä taivasta kohti ja marssia ympäriinsä asenteella, että muiden valinnat ja ratkaisut elämässä olisi jotenkin vääriä, koska itse tekee toisin, vaan kunnioittaa jokaisen valintoja ja tapoja. Lopeta siis vertaaminen, ja tee asiat omalla tavallasi.
Elä hetkessä
Tällä viitataan nykyisin monesti siihen, että roikutaan sosiaalisessa mediassa eikä niin ollen olla tilanteessa läsnä, ja vaikka sekin on melko huolestuttava ilmiö, en nyt oikeastaan viittaa siihen. Vaan siihen, että oikeasti keskittyy elämään tässä ja nyt, ilman jatkuvaa menneisyyden ja tulevaisuuden painoa ja jonkinlaista pelkoa. Ettei roiku liiaksi menneessä, koska kaikki edelliset tapahtumat on siellä, eikä niitä voi muuttaa tai kokea uudelleen, vaikka kuinka haluaisi. Niiden murehtimen tai haikailu ei auta, vaikka toki niiden läpikäyminen toisinaan voi olla henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeää, vaan voi pahimmillaan estää näkemästä kaiken sillä hetkellä ympärillä olevan. Tähän sopii mainiosti yksi kaikkien aikojen lempisitaateistani Paulo Coelhon sanomana: I think it's important to realize you can miss something, but not want it back. Myöskään tulevaisuudesta ei kannata stressata turhaan, ja liian suunnitelmalliseksi ei kannata ruveta, koska tulevaa on mahdotonta ennustaa siitäkin huolimatta, vaikka kuinka omilla päätöksillämme yritämme siihen myötävaikuttaa. Yksi tekijä onnellisuuteen on mielestäni juurikin se, että pystyy elämään mahdollisimman isosti tässä ja nyt, hetkessä ja ottamalla siitä kaiken mahdollisen irti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti