Leffapäiväkirja

Kivaa joulukuun alkua kaikki! Vuoden viimeisen kuukauden kunniaksi ajattelin vihdoin ja viimein julkaista luonnoksissa pitkään pölyttyneen leffapäiväkirjan. Mulla ei ole hajuakaan, milloin olen viimeksi julkaissut edellisen, joten tässä ei välttämättä ole ihan kaikki (tai siis ei olekaan, katso kohta Jouluprinssi haha) mutta leffat on katsottu syyskuun lopun ja marraskuun lopun välisenä aikana. 

Red Sparrow (IMDb 6,6)

Dominika Egorova joutuu onnettomien seurauksien vaikutuksesta työskentelemään venäläisenä salaisena agenttina - eikä minkä tahansa laisena, vaan peiteroolinaan viettelijätär. Kovassa koulutuksessa Dominikalta otetaan luulot pois ja tehdään selväksi, että hänen kehonsa on valtion omaisuutta. Hänelle annetaan kohteeksi amerikkalainen CIA -agentti, mutta tunteiden kontrollointi ei ole niin yksinkertaista ja näin ollen Dominika huomaa löytävänsä itsensä ahtaasta pattitilanteesta, jossa useamman henki on vaarassa.

Pääosassa nähdään Jennifer Lawrence ja tuttuun tapaan hänen esiintymisensä on vahvaa ja onnistunutta. Siihen elokuvan ansioit oikeastaan jäävätkin. Elokuva sisältää kyllä vahvoja, väkivaltaisia ja jopa ällöttäviä kohtauksia, eli katsojaa kyllä yritetään herätellä, mikä ei sinällään ole pöhkö idea, sillä yli parituntinen leffa on kyseessä. Pariin tuntiin on saatu paljon, mutta itselle syntyi mielikuva, että loppua kohden piti kiriä, että saadaan tarina päätökseen. Samalla juonikuviolla on tehty niin monta leffaa, ettei loppuratkaisu yllättänyt - sitä osasi jopa olettaa.

I Feel Pretty (IMDb 5,3)

On hyviä komedioita, ja sitten on niitä tosi paskoja komedioita. Tämä kyseinen leffa ei asetu kumpaakaan päähän, vaan jää lojumaan melko mitäänsanomattomana sinne välimaastoon.

Elokuva kertoo epävarmasta Reneestä, kuka on vähän turhan ulkonäkökeskeinen - hänen hartain toiveensa olisi olla kaunis. Ja sitten kappas kummaa, yhtenä päivänä spinning -onnettomuuden jälkeen hän havahtuukin siihen, että on jumalallinen olento ja epävarmasta hiirulaisesta tuleekin sädehtivä ja suorasanainen itsevarmuuden perikuva. Renee saavuttaa tällä itsevarmuudella paljon, mutta samalla arvomaailma muuttuu. Ja entäs sitten kun "taian" vaikutus lakkaa?

Elokuva on tavallaan hyvä pintaraapaisu siihen, kuinka ulkonäkökeskeisessä maailmassa me elämme. Ja että monesti kaikki on omasta asenteesta kiinni. Mutta sitten mukaan on pitänyt laittaa ennalta-arvattavaa rakkausdraamaa kolmiodraamoineen ja dialogi on mahdottoman mitäänsanomatonta ja tylsää - mä itse asiassa rehellisesti kelailin useampaankin otteeseen joidenkin kohtausten ohi, koska ne oli mun mielestä täysin turhia. Mutta joo, olihan tämä omalla tavallaan sellainenhyvän mielen hömppäelokuva.

Halloween (2018) (IMDb 7,4)

Mun ei alunperin ollut millään tavalla kajota tähän elokuvaan, koska mielestäni on naurettavaa että yhdellä monta kymmentä vuotta vanhalla elokuvalla on noin miljoona jatko-osaa, jotka kaikki on toinen toistaan huonompia (huom. en tosin ole nähnyt näistä suurinta osaa, mutta taloudesta löytyy kyllä varsinainen tietäjä). Mutta koska satuin löytämään käyttämättömän sarjalipun, niin ensi-iltaan mentiin.

Alkuperäinen leffa ei liene tuntematon kenellekään vähän leffoja harrastavalle, tai sen puoleen kovin monelle muullekaan, koska onhan kyseessä kultti kauhuleffa. Tämä uusi versio on suoraa jatkoa sille alkuperäiselle elokuvalle, ja kaikki aiemmat jatko-osat jätetään huomioimatta. Tässä uudessa versiossa huomioidaan kaikki ne väliin jääneet vuosikymmenet, eli Laurie on elokuvassa iäkäs kuten on näyttelijänsä Jamie Lee Curtiskin. Lauriella on sekä tytär että tyttären tytär ja elokuva kertookin myös heidän elämästään. Ja sitten on toki Michael Myers. Vuosikaudet laitoksessa asunut puhumaton psykopaatti, joka - seuraavaksi hieman juonipaljastuksia - onnistuu, uskokaa tai älkää, pakenemaan ja vieläpä halloweenina! Siitähän se soppa ja ruumisvana syntyykin.

Ei tästä kuitenkaan ihan mahottoman huonoa oltu saatu. No, tarina on kulunut ja Michael Myers ehkä maailman epäuskottavin luodin-, tulen- ja putoamisenkestävä kuolematon otus, mutta elokuva on saatu kivasti päivitettyä tälle vuosikymmenelle ja siihen oli saatu myös huumoria mukaan. Pelottava tämä ei mun mielestä ollut, ja ne "pelottavatkin" kohtaukset ennalta-arvattavia, mikä lienee osittain ollut tarkoituskin.

Jurassic World: Fallen Kingdom (IMDb 6,3)

Tämä on jatko-osa vuoden 2015 Jurassic Worldille. On kulunut kolme vuotta edellisen elokuvan lopun tapahtumista ja dinosaurukset ovat jatkaneet eloaan muuten autiolla saarella. Nyt niitä kuitenkin uhkaa saarella oleva tulivuori, ja niinpä joukko hyviksiä ja pahiksia lähtee pelastusoperaatioon. Käy kuitenkin ilmi, että luultu hyvis onkin pahis ja dinosaurukset huutokaupataankin maailman rikkaimmille. Joukossa on myös dinosaurus, jota saarella ei ollut - hullut tiedemiehet ovat luoneet (taas) jotain aivan uutta. Ja eihän siinä hyvin käy.

En oikeastaan keksi kuvailla tätä elokuvaa mitenkään muuten, kuin että se oli huono. Edeltäjänsä oli mielestäni aidosti hyvä toimintaseikkailu, mutta tämä jatko-osa on ihan toista maata. Tämä ei tarjoa mitään uutta ja kestoakin on silti pari tuntia. Elokuva vielä loppui niin, että jatko-osan tekeminen on enemmän kuin mahdollista.

Ainoa kiinnostava asia leffassa on se, että se herättää ajatuksia siitä, että mihin kaikkeen tiede oikeasti pystyykään - tai tulee pystymään muutamien vuosien päästä. Ei nyt ihan tuomaan niitä dinosauruksia takaisin, mutta moneen muuhun asiaan kylläkin. Jännittävää ja pelottavaa.

A Christmas Prince (Jouluprinssi) (IMDb 5,7)

Toimittajan alku Amber saa joulun alla hommakseen kirjoittaa jutun kyseenalaisen maineen omaavasta prinssista, jonka olisi tarkoitus astua hallitsemaan kuningaskuntaansa, mutta ilmassa leijuu kysymyksiä siitä, tekeekö prinssi niin. Amber lentää paikalle ja kappas kummaa pienen väärinkäsityksen seurauksena hän huomaa vetävänsä peiteroolia prinssin pikkusiskon opettarena. Amber näkee tämän loistavana tilaisuutena saada materiaalia ykkösluokan lööppiin, mutta kuten arvata saattaa, paljastuukin, etä kuninkaalliset ovat ihan tavallisia ihmisiä eikä kaikki lehdissä julkaistu ole totta. Tunteiden kasvaessa on Amberin entistä vaikeampi ylläpitää rooliaan.

Mä lupasin katsoa ennen joulua mahdollisimman monta jouluista hömppäkomediaa ja tässä nyt yksi niistä. Mä olen katsonut niitä oikeastaan jo hävettävän monta, mutta kaikista en todellakaan aio kirjoittaa - koska no, kirjoitettavaa on loppujen lopuksi aika vähän. Tässäkään elokuvassa ei juuri syvempää sisältöä ollut, mutta jos haluaa sellaisen semi mitäänsanomattoman jouluisen hyvänmielen elokuvan katsottavakseen joulun alla tai jouluna, on tämä esimerkiksi glögin ja joulupipareiden sekä konvehtien kanssa ihan ok valinta. Plus tällehän ilmestyi juuri jatko-osa joten löhöilyn voi siirtää suoraan nextille levelille.

Bohemian Rhapsody (IMDb 8,4)

We will rock you! Toivottavasti ei kenellekään ole epäselvää, mistä syksyn puhutuin elokuva kertoo, mutta mikäli näin on päässyt käymään, niin kyseessä on tositapahtumiin perustuva leffa legendaarisen rock -yhtyeen Queenin taipaleesta sekä sen keulahahmon Freddie Mercuryn edesottamuksista. Elokuvassa on hyvin paljon musiikkia, minkä ei sinällään pitäisi tulla yllätyksenä - itse tosin yllätyin, että sitä oli oikeasti niin paljon. 

Mä en oikeastaan voi kuvailla leffaa muuten kuin että se oli loistava. Mukaansatempaava ja Rami Malekin roolisuoritus aivan omaa luokkaansa, etenkin kun ottaa huomioon ne saappaat, joihin hän on roolissaan hypännyt. Yli parituntisessa leffassa ei missään vaiheessa käynyt pitkästyttämään ja musta oli hienoa, että Mercuryn surullisen kuuluisa loppu jätettiin märehtimättä, vaikka jotekin olin ajatellut, että elokuva jatkuisi lähemmäs loppua - Show Must Go On kuultiin kuitenkin vasta lopputekstien aikaan. En osaa sanoa mitä ihminen, kuka ei lainkaan tunne tai diggaa Queenia, tykkäisi elokuvasta, mutta itse olen aina tykännyt kyseisestä bändistä ja ehkä siksikin elokuva kolahti niin kovaa. Tämä oli sisällöltään hyvää vaihtelua valtavirran trendileffoihin, vaikka omalla tavallaan supersankareita tässäkin.

Hereditary - Pahan perintö (IMDb 7,3)

Tästä leffasta oli jotenkin paljon juttua sen ilmestyessä ja se kiinnosti, mutta unohtui sitten jotenkin. Nyt tuli bongattua tämä vuokraleffojen joukosta ja lähti katseluun. Elokuvassa keskitytään Grahamin perheeseen, joka alkaa kokea ja käyttäytyä oudosti perheen äidinäidin kuoltua. Lähimmäisen kuolema tuo mukanaan tunteita ja asioita, joiden käsittely on haastavaa ja herkässä tilassa olevat ihmiset ovat helppo kohde millekäs muullekaan kuin pahuudelle.

En oikeastaan edes tiedä mitä sanoisin. No, ensinnäkin katsoin tämän näin jälkiviisaana aivan väärään aikaan - pitkän työpäivän päätteeksi. Jos genrekuvailun joukossa on termi psykologinen trilleri, niin pitäisi tietää jättää väliin, jos aivot ei jaksa pyörittää näkemäänsä täydellä teholla. Koska ihan rehellisesti sanottuna en oo ihan varma, mitä tuli katsottua :D Elokuva rakentaa itseään todella hitaasti vauhdin kiihtyessä loppua kohden - lopussa meno on jo jokseenkin hengästyttävää. Tämä on juuri sellainen elokuva, josta saisi kyllä varmasti monta hyvää keskustelua aikaiseksi, koska se on niin outo ja monella tapaa tulkittava, mun mielestä siis. Leffaan on ripoteltu tosi paljon yksityiskohtia ja tuntui, että itseltäkin meni osa ihan ohi, vaikka yritin parhaani mukaan olla tarkkaavainen. Elokuva ei ollut oikeastaan pelottava, vaan enemmänkin ahdistava.