Päivät on omituisia. Vaikka ne on keskenään niin samanlaisia, silti niin erilaisia. Kaikki riippuu niin siitä, millä mielellä siihen päivään herää. Mulla on ollut viime aikoina niin neutraali ja mitääsanomaton fiilis, ei kovin hyvä muttei varsinaisesti huonokaan ja päivät on olleet vähän sellaisia mitäänsanomattomia. Eletty vaan läpi.
Ja sitten huomaa heräävänsä päivään, kun fiilis on hyvä. Ei mistään tietystä syystä, ehkä miljoonien asioiden summasta, mutta sellaiseen fiilikseen, että mitäänsanomattomuudesta huolimatta siinä kaikessa on jotain järkeä. Että tuntee olevansa elossa ja riittävä. Mä en oikeastaan osaa edes kuvailla sitä fiilistä, mutta olisi mahtavaa, että jos kaikki pystyisi tuntemaan niin edes joskus. Tavallaan, että sielussa paistaa aurinko, vaikkei välttämätät ole varma mistään tai kaikki elämän palaset ei olisikaan paikallaan. Sellaisina päivinä mikään ei tunnu uhalta, vaan mahdollisuudelta.
Happiness
Something in my own place
I'm standing naked
Smiling, I feel no disgrace
With who I am
Happiness
Coming and going
I watch you look at me
Watch my fever growing
I know just who I am
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti