Mulla on toisinaan tapa selata ja etsiä netistä inspiroivia viisauksia ja lausahduksia. Otsikon lauseen ohje ei ole itselleni vieras - oikeastaan päinvastoin - mutta jotenkin tänään se pysäytti silti, ja ajattelin kirjoittaa aiheesta vähän enemmän.
Minut tuntevat tietää, että en hirveämmin mieti, mitä muut minusta ajattelevat ja että en oikeastaan jaksa käyttää aikaa ja energiaani jonkun toisen elämän, suhteiden ja tekemisten pohtimiseen. Ellei kyseeessä ole itselleni tosi läheinen ihminen. Ja täysin rehellisesti ei aina silloinkaan. Kuulostaa järkyttävän välinpitämättömältä, mutta minäpä avaan asiaa hieman enemmän.
Sen kummemmen perhe- ja sukuasioitani avaamatta sanon, että suhteeni moniin sukulaisiin on hankala ja monimutkainen, on ollut aina, eikä itsestäni johtuvista syistä sillä nämä seikat kantavat kauas nuoruuteeni. Mutta joka tapauksessa näiden ihmissuhteiden takia tunsin monesti tietynlaista riittämättömyyttä, inhoa, velvollisuutta ja no, sellaisia asioita ja tunteita, mitkä ei ole normaaleita hyvässä, terveessä vuorovaikutuksessa ja ihmissuhteissa. Jossain vaiheessa minä päätin, etten välitä. Että minun elämä ja onneni on minun, ja että en tarvitse tätä elämääni. Joku voi nähdä tämän luovuttamisena ja osakseen se sitä olikin - luovuin siitä itselleni tekemästäni velvollisuuden tunteesta, minkä taas yhteiskunnan normit olivat osakseen saaneet aikaan.
Myöhemmin elämässä olen soveltanut tätä ajatusmallia lisää. Pääosin, koska se on täysin totta - mitä vähemmän välität, sitä helpompi on olla onnellinen. Tiedän, että itselläni on tapana sulkea silmät monilta merkittäviltä ja tärkeiltäkin asioilta ja se on osakseeen kostautunutkin, eli olen harjoittanut tätä taktiikkaa joskus liiankin tehokkaasti. En kuitenkaan usko, että kukaan minut tunteva luonnehtisi minua kuitenkaan välinpitämättömäksi tai itsekkääksi (tai jos näin on, niin nyt on korkea aika sanoa se!). Suurin syy, miksi olen silloin aikoinaan lähtenyt harjoittelemaan välittämisen vähentämistä,johtui myös siitä, että tunsin ja ymmärsin vähän liikaakin. Ja sellaista ihmistä on helppo hyväksikäyttää. Tämä piirre on mulla melko vahvana läsnä edelleen esim. työeämässä.
Aina toisinaan huomaan suhtautuvani asioihin ja omiin tunteisiini niin rationaalisesti ja realisesti, että välillä se vähän jopa pelottaa. Välillä mietin, olenko liiankin tunteeton tiettyjen asioiden ja ihmisten suhteen. Toisaalta nämä ovat asioita, jotka ihminen saa ja pystyy itse valitsemaan, kaikkien ei tarvitse nähdä asioita samoin.
Kun sulkee kaiken niin sanotusti ylimääräisen ulkopuolelle ja keskittyy asioihin ja ihmisiin, jotka merkitsevät, on yllättävän helppo kokea onnea ja iloa. Tai ainakin omalla kohdallani. Ja sitten toisinaan joku horjuttaa sitä omaa norsunluutornia. Ja se on hyvä asia. Silti mun neuvoni on, että jos esimerkiksi joku ihmissuhde ottaa huomattavasti enemmän kuin se antaa, ota välimatkaa. Anna itsellesi olla lupa välittää hieman vähemmän ja keskity enemmän asioihin ja ihmisiin, joista saat voimaa sen sijaan, että ne imee kuiviin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti