(Reissu)Katsaus vuoteen 2018

Jihuu, täällä se on, vuosi 2019! Toivottavasti kaikilla vuodenvaihde sujui mainioissa tunnelmissa. Itse olin jo puolen yön aikaan nukkumassa ja no, menneiden päivien työvuorot ovat olleetkin sitten sellaisia, että enpä ole jaksanut tänne blogin puolelle enää raahautua, vaikka niin uhkasinkin tekeväni :D Mutta, tässä ollaan nyt, ja nythän on vasta toinen päivä, joten edellisen vuoden läpi käyminen ja pieni muistelu ei ole edes myöhässä!

Mun vuosi 2018 oli kokonaisuudessaan todella onnistunut. Varmaan kaikista elämistäni vuosista kiireisin ja ehdottomasti työntäyteisin, mutta onnistunut. Se, että oli paljon töitä, tarkoitti myös, että oli enemmän rahaa (paitsi loppuvuodesta koska palkkatoimisto mokasi) ja sen kaiken rahan käytin käytännössä kaiken matkustamiseen.

Maaliskuussa kävin neljän päivän mittaisella reissulla Irlannissa äitini kanssa, majoituimme Dublinissa mutta vietimme yhden päivän Brayssa. Rakastan Irlantia hirveästi ja haaveilen matkuvastani sinne tänä vuonna uudestaan - tosin niin haluaisin matkustaa moneen muuhunkin paikkaan. Nähtäväksi jää! Maaliskuu oli ajankohtana ihan jees, mutta koska olen aiemmin käynyt siellä lähinnä kesäkuukausina, tuntui jotain niin sanotusti puuttuvan.

Kesäkuussa matkustin ystäväni kanssa ensin Amsterdamiin, jossa olimme juhannuksen. Kaupunki oli viehättävä mutta sää todella kolea, mikä osakseen vaikutti fiilikseen. Ei ehkä sellainen ihan omanlainen mesta, mutta loppujen lopuksi nähtyä tuli vain Amsterdamin ydinkeskusta eikä mitään muuta Hollannista. Voisin kuitenkin hyvin kuvitella palaavani tänne joskus mahdollisuuksien niin antaessa myöten! Ja täällä kävin ottamassa tatuoinnin ensimmäistä kertaa moneen vuoteen!

Amsterdamista matkamme jatkui junalla Pariisiin ja tämäkin oli hauska kokemus - liikkua maasta toiseen junalla, eikä lentäen. Ja juna oli noin kymmenen kertaa rennompi tapa matkustaa, reilu kolmen tunnin matka tuntui tosi nopealta ja samalla näki maisemia!

Pariisi oli sitten monella tapaa hyvinkin positiivinen yllätys, varsinkin sään puolesta, sillä jos edellisessä kaupungissa oli pitänyt käydä ostamassa paksumpaa paitaa että tarkenee niin Pariisissa todella tarkeni, lämpötilat oli +30 asteessa joka päivä. Nähtävyydet oli hienoja, kaupungissa paljon nähtävää, macaronit herkullisia ja viini halpaa. Tykkäsin, mutta uskon, että ainakin toistaiseksi kerta riitti, enkä haikaile Pariisiin takaisin. 

Syyskuussa suunnattiin kohti Kanadaa ja tarkemmin kohti Torontoa ja tämä oli elämäni tähän astisista matkoista niin sanotusti se isoin. Suurin välimatka ja aikaero, eniten jännitystä. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin ja saatiin kokemusta vieraassa maassa liikkumisesta omin avuin, kun vuokrattiin auto. Nähtiin paljon, Toronto ja Montreal sekä kanadalaista metsää sekä pikkukylämeininkiä ja niin hirveän paljon jäi vielä näkemättä. Tänne on pakko tulla joskus uudestaan! Tästä matkasta olen jotenkin hassun ylpeä ja sen muisteleminen tuntuu äärimmäisen mielialaa nostattavalta, en osaa oikein sanoa miksi. Ehkä mielessäni yhdistän tähän jotenkin itsensä voittamista ja sellaista tietynlaista rohkeutta, jotka saavat kokemuksen tuntumaan entistä isommalta ja merkittävämmältä.

Lokakuussa kävin vielä kolmen päivän minireissulla Barcelonassa ja vaikka tuntui hyvältä päästä lokakuisesta Suomesta merenrannalle, jätti kaupunki aavistuksen verran kylmäksi - sellaiseksi, että en lähtisi uudestaan ellei mukana olisi jokin muukin houkutin. Matka oli kuitenkin kiva, sillä matkaseuranani oli siskoni ja harvoin vietetään aikaa yhdessä noin paljon, sillä asutaan eri kaupungeissa ja molemmilla on vuorotyö. 

5 ei maata - tai kuusi, jos Viro lasketaan, hehe. Se, että pääsi matkustamaan näin paljon, tuntui aivan mahtavalta, mutta toki ymmärrän, ettei tällaista voi tehdä jatkuvasti. Mä olen pähkäillyt mahdollisia tämän vuoden reissujakin siltä kannalta, että mikä olisi järkevää ja "ekologista". Mitään ei ole vielä lyöty lukkoon eikä niin tapahdu vielä varmasti ainakaan tammikuun aikana.

Noin muutoin, reissujen lisäksi, koen vuoden onnistuneeksi, vaikka takaiskujakin oli: toukokuussa hajotin polveni töissä ollessani ja jouduin olemaan reilun viikon töistä pois. Tässäkin oli tosin onni matkassa, että ei käynyt pahemmin ja että jalka parani niin nopeasti.

Koen myös joidenkin ihmissuhteideni kärsineen ajanpuutteen vuoksi. Mä olen sellainen tyyppi, että tarvin kaiken kiireen ja hälinän keskellä sen oman ajan, ihan ilman ketään, että saan vaan olla itsekseni, ja kiire yhdistettynä tähän tarpeeseen on yhtä kuin entistä vähemmän aikaa sosiaalisiin juttuihin. Viime vuoteen mahtui silti paljon kivoja tapaamisia ja juhlia, kuten extemporet illanistujaiset työkavereiden kanssa, meikäläisen järjestämät vappujuhlat, yksi satamassa vietetty kesäilta täysin uppo-outojen ihmisten kanssa, työpaikan virkistyjäiset, parit pikkujoulut ja vierailut ystäväni luona Järvenpäässä.

Mutta nyt suunta kohti tulevaa ja tätä vuotta! Tiedän ainakin osittain, mitä tämä vuosi tuo tullessaan ja yksi niistä asioista on todennäköisesti parhaan ystäväni menettäminen, eli Jedi täyttää huhtikuussa 14 -vuotta ja se on paljon se varsinkin Jedin kokoiselle koiralle. Mun on pakko käsitellä tätä asiaa jo etukäteen, koska tiedän tämän olevan erittäin hankala ja voimia vievä juttu hetken koittaessa. Mutta tietenkin täytyy muistaa elää myös tässä hetkessä, eli nauttia jäljellä olevasta ajasta hyvillä mielin. 

Ja vaikka surua on todennäköisesti luvassa, niin uskon ja toivon, että silti myös paljon iloa ja naurua! On ainakin jo heti ensi viikolla, kun pidetään duunipaikan lattiaremontin takia suljettuna olevan ravintolan kunniaksi mäenlaskulattiakaiset! :D