14 -vuotias paras ystäväni

Nyt on kuulkaas synttärit juhlittu! Nimittäin mun parhaan ystäväni, koirani Jedin 14-vuotissynttärit. Koiravanhus sai hurjan määrän herkkuja ja synttäreitä kahviteltiin eilen sunnuntaina sekä tänään maanantaina. Käytiin eilen siskon ja hänen koiriensa kanssa ottamassa synttärikuviakin.

Jedi on ollut mulla pennusta saakka - tosin alunperin se oli perhekoira, mutta on tässä vuosien saatossa tullut mun koiraksi, tiedän olevani hänen ykkösihmisensä ja se fiilis on sanoinkuvaamattoman tärkeä. Toki se tuo mukanaan vastuuta ja huolta, toisinaan jopa huonoa omaatuntoa, mitä lemmikitön ihminen ei tunne eikä pode, mutta kyllä koiran omistaminen antaa vaan niin paljon. Niin paljon, että en oikeastaan osaa ajatella, mitä minä itse olen, sitten kun koiraa ei enää ole ja Jedistä aika jättää. Se tulee olemaan ihan hirveää.

Mutta tarkoitus ei ole miettiä sitä nyt, vaan keskittyä niihin hyviin juttuihin ja yhteisiin muistoihin.

Jedi on vanhaksi koiraksi tosi vilkas ja liikkuvainen ja ainakin itse koen, että juurikin siinä aktiivisuudessa piilee salaisuus hänen pitkään ikäänsä. Lenkkeillään päivittäin parikin lenkkiä ja ainakin muutaman kerran viikossa kävellään pitempi matka - vähän sen mukaan, miten Jedi jaksaa. Ja yleensä se jaksaa. On toki päiviä, kun se lähinnä nukkuu kotona sohvallaan, mutta sitten on päiviä, kun tuntuu että siinä on enemmän virtaa kuin meikäläisessä. Muun muassa tänään se on pöljäillyt omia höpsöjä juttujaan: vienyt pehmolelunsa vesikuppiin uimaan ja lenkillä leikki kävyn kanssa.

Kuulo Jedillä on heikentynyt huomattavasti viimeisen vuoden sisällä, mutta se ei haittaa menoa. Käytän vahvasti elekieltä ja Jedi on aina aistinut muutenkin tunnetilani helposti. Jos esimerkiksi mulla on paha mieli, ja itken, Jedi tulee tarkastamaan, onko mulla kaikki hyvin. Tai jos se on itse toljaillut jotain tyhmää, käyttäytyy vaikkapa lenkillä hölmösti ja ärähdän sille asiasta, se kokee tarpeelliseksi lepytellä minua jollakin hupsulla tempulla. 

Jedi saa tosi vähän ihmisten ruokia ja herkkuja, mutta sille on muodostunut omat lempparit. Jostain syystä se rakastaa pullaa (ja tästä syystä se saikin oman J:n muotoisen synttäripullan eilen) sekä popcornia. Sillä tuntuu myös olevan kuudes aisti, mitä tulee nakkeihin. Se on vieressä kyttäämässä heti, kun jääkaapista kaivaa nakkipaketin :D Myös ruisleipä lukeutuu sen herkkuihin.

Jedi tykkää siirtyä paikasta toiseen, autossa se rakastaa olla. Sinne se tosin pääsee melko harvoin, koska en omista autoa. Tästä syystä se on matkustanut junalla tosi paljon ja se sujuukin yleensä täysin ongelmitta ja rutiinilla, vaikka lemmikkivaunussa olisi paljon muitakin eläimiä. Eläinkavereita Jedillä ei juurikaan ole, paitsi siskoni sekä äitini koirat, mutta niihinkin se suhtautuu melko neutraalisti ja monesti jopa välinpitämättömästi, koska ne ovat niin paljon pienempiä. 

Aina ei ole ollut helppoa ja varsinkin Jedin kova haukkuääni on aiheuttanut kovasti närää ympärillä olevissa ihmisissä, mutta nämä 14 vuotta yhdessä (tai siis virallisesti Jedi on ollut mun koira vasta kesäkuun puolen välin jälkeen, koska ei tosiaan tullut meille heti synnyttyään mutta you got the point) ovat olleet kullanarvoisia, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vähän hankalaluontoisesta koirasta on tullut kunnon koiravanhus ja vaikkei se mikään esimerkkitapaus seurakoirasta olekaan, niin se on mun paras ystävä, vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen. Ja ihan kaikkine vikoineni ja poissaoloineni minä olen Jedin paras ystävä ja kun se ryntää ovelle vastaan pehmolelu suussaan aina kotiin tullessani (tai no, silloin kun se kuulee minun tulevan hahah), maailman iloisimpana, on se vaan jotain korvaamatonta. ♥

Miten muuten teillä, juhlitaanko lemmikin synttäreitä? Meillä tämä on ehkä vähän höpsön iso juttu, joidenkin mielestä, mutta toisaalta Jedi sai eilen lähes yhtä paljon onnitteluja kuin olisin vaikkapa itse saanut omina synttäreinä, että on mun lähipiirissä ainakin yhtä höpöjä tyyppejä :D ♥