Ain laulain työtäs tee

Mä monesti mainitsen työstäni sivulauseissa - kuinka on tullut tehtyä paljon tai millainen työputki on takana, tai jotain muuta vastaavaa. En kuitenkaan usein mitään kovinkaan avartavaa tai vertailukohtaa antavaa. Tarkoituksenani ei ole nytkään kirjoittaa mitään syväluotavaa tekstiä työtäni kohtaan, koska haluan pitää sen erillään tästä harrastuksestani jo ihan itsenikin takia. Mutta koska työ on iso osa ihmisen elämää ja arkea, niin täytyyhän sillekin osuutensa myöntää. Olen kirjoittanut aiheesta joskus aiemminkin, mutten löytänyt nopealla haulla tekstiä. Ja toisekseen tuon tekstin kirjoittamisesta on ehtinyt kulua jonkin aikaa, joten uusi ei haittaa.

Mitä mä sittent teen työkseni? Olen vuoropäällikkö ravintolassa. Mun työaika on 112,5 tuntia kolmeen viikkoon ja tämä ylittyy yleensä aina, ellei joukkoon olen jostain syystä mahtunut vuosivapaita, jotka palkallisina vapaina lasketaan tuntimäärään mukaan.
Mulla on kokemusta vuoropäällikkönä olemisesta vain ja ainoastaan nykyisessä työssäni, eli en tiedä mitä muiden ravintoloiden vuoropäällikköjen toimenkuvaan kuuluu, mutta sen tiedän, että mulla on asemassani huomattavasti enemmän vastuuta ja töitä, kun ehkä jollain toisella vastaavassa asemassa työskentelevällä.

Työ on vuorotyötä ja työvuoro saattaa alkaa joko seitsemältä aamulla tai kuudelta illalla. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta saada aikaiseksi säännöllistä vuorokausirytmiä, mutta onneksi en itse sellaista tarvikaan. Aamu- ja iltavuoroja on suhteessa aika tasaisesti.

Ravintolassa työskentelemisestä tuntuu monella olevan sellainen mielikuva, että se on sellaista leppoisaa helppoa duunia, josta maksetaan kuitenkin suhteellisen hyvin.

No, ei nyt ihan niinkään. En voi toki verrata kaikkia ravintoloita keskenään ja esimerkiksi lounasravintolassa työskenteleminen on aivan eri asia kun työskenteleminen viikonloppupainotteisessa anniskeluoikeudet omaavassa ravintolassa. Mutta se, mikä tuntuu tulevan yllätyksenä esim. uusille työntekijöille, on kuinka fyysistä työ oikeasti on. Kun fyysisyyteen yhdistetään vielä paineensietokyky ja keskittymiskyky, niin kiireisen vuoron jälkeen takki on aika tyhjä. Ei siinä tule mieleen lähteä vielä salille painoja nostamaan tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan järkevää tai terveydelle edullista - mieli tekee rojahtaa sohvalle, tilata pizza ja tuijottaa zombina tuotantokausi putkeen jotain keskinkertaista sarjaa, ettei tarvi ajatella. Noin niin kuin hyvin karkeasti ilmaistuna.

Palkka ei ole mikään hurja, mutta sellainen, että sillä pärjää, jos oikeasti tekee niitä töitä. Mun kuukausipalkka on nettona noin 2500-2700 euroa riippuen siitä, millaisia vuoroja on tullut tehtyä (esim. jos kuukaudessa on monta sunnuntaivuoroa, se näkyy heti palkassa monena satana eurona). Sanomattakin selvää, että verojen ja muiden maksujen jälkeen summa ei juuri koskaan ala kakkosella.

Kaikesta huolimatta mä pidän työstäni, enhän sitä tekisi, ellei siinä olisi enemmän hyvää kuin huonoa. Esimiehenä olemisessa on puolensa, mutta myös vastuu on kannettava. Mun vapaapäivät ei lähes koskaan ole täysin vapaapäiviä, niihin monesti kuuluu ainakin pari työpuhelua - esimerkiksi toissapäivänä viisi. Se, että on tavallaan koko ajan kiinni töissä, on omalla tavallaan stressaavaa ja varsinkin aluksi se oli todella kuormittavaa, mutta nykyään jotenkin tiedostan, että se kuuluu pakettiin. Tämä on nykyään paljon isompi juttu mun läheisille kuin itselleni, koska kellään heistä ei ole työssään esimiesasemaa, on heidän vaikea ymmärtää, etten voi tiettyjen asioiden antaa vain olla, vaan mun on hoidettava asia johonkin kuntoon oman vapaa-aikani nimissä, jos tilanne sitä vaatii. (Totta kai saan noista sitten korvauksen, mitään ei ilmaiseksi tarvitse tehdä.) Mutta pointtina, että jos tilanne ei hoidu kuntoon ilman esimiestä, täytyy sen olla minä tai sitten mun esimies, eli meidän ravintolapäällikkö.

Tärkeimmät ominaisuudet, joita tämän kaltaiseen työhön tarvitaan, on mielestäni ehdottomasti joustavuus, paineen- ja stressinsietokyky sekä yhteistyökyvykkyys. Ja halu oppia, kehittyä. Itse en ole saanut koulutusta esimiestehtäviin, vaan olen opetellut kaiken matkan varrella. Mikään valmis paketti en todellakaan ole (ja onko kukaan koskaan muutenkaan), vaan tiedän monia asioita, joissa haluaisin vielä kehittyä. Onneksi tämä kevät tuo siihen mahdollisuuksia. Töitä on paljon ja se on toki aina pois jostain muusta - kuten sanoin, monesti tuntuu mahdottomalta työputken jälkeen antaa itsestään enää mitään, sen takia blogi on huomattavan paljon hiljaisempi, mitä se todennäköisesti olisi, jos tekisin vähemmän töitä tai jotain muuta, en tiedä.

Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että olen todella onnekas, että olen työllistynyt suoraan valmistuttuani ja sen kuuden ja puolen vuoden aikana, mitä olen työelämässä ollut, olen edennyt tähän pisteeseen. Se, että välillä on rankkaa ja useimmiten tekee mieli valittaa, ei poista sitä faktaa, että olen todella kiitollinen tilanteestani, koska se on todella kadehdittava. Ravintola-alalla työsopimukset on monesti aika pieniä tai määräaikaisia ja voi joutua tekemään pariakin duunia selvitäkseen. 

Ja sitten mulla olisikin näin kahden päivän vapaan jälkeen sellainen lähes 50 työtunnin putki ennen seuraavaa vapaapäivää. Mut onneksi on kevät, valoa riittää ja tuohon väliinkin mahtuu ainakin yhdet treffit ystävän kanssa, joten niiden avulla jaksaa paremmin kuin hyvin ♥ Ja ainakin purkilla jäätelöä!

PS. Ja mitä otsikkoon tulee, mä todellakin aina välillä laulan töissä - etenkin, jos olen keittiövuorossa, taustalla on mieleistä musiikkia ja on hyvä flow päällä. Tästä ei toistaiseksi ole kukaan työkaveri valittanut, ehkä tätä tapahtuu kuitenkin sen verran harvoin, ettei kenenkään korvat kärsi :D