Mun on pitänyt tehdä leffa-aiheista postausta ties kuinka kauan, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Mikä on jokseenkin ristiriitaista, koska elokuvat on hyvin olennainen osa elämääni. Viime aikoina olen tosin keskittynyt katsomaan enemmän sarjoja (koska se on myös helppoa, sarjoissa on monta tuotantokautta ja sen voi pistää vain pyörimään jatkaen siitä mihin viimeksi jäi, kun taas elokuvat yleensä katsotaan kerralla ja sitten pitäisi taas pähkäillä minkä sitä katsoisi seuraavaksi), mutta mulle on ihan tyypillistä katsoa monta leffaa viikossa.
Useimmiten vuokraan elokuvia, varsinkin uutuuksia, enkä juuri koskaan osta elokuvia täyshintaisina, vaan hamuan niitä esim. Anttiloiden alelaareista tai netistä cdon.comista tai discshopista. Ja tietenkin katson Netflixistä. Mutta tällä kertaa ajattelin nimenomaan esitellä oman olohuoneeni leffahyllyn lemppareita, ja katsotaan vaikkapa niitä Netflix-suosituksia sitten myöhemmin!
Tässäpä siis suosikkejani neljässä eri kategoriassa, nimeä painamalla pääsee Youtubeen elokuvan traileria katsomaan. Elokuvista itsestään en sen enempää jaksa tähän rustailla omaa henk.koht. mielipidettäni lukuunottamatta, kaikki tarvittava tieto löytyy kätevästi
IMDb:stä.
Otetaan ensin ne parhaimmat, eli pätkät, joille minä annan täydet viisi tähteä. Näitä olisi varmaan vielä pari lisää (kuten vaikkapa itsestään selvänä Sormusten herrat, jotka kyllä löytyy kotoa mutten viitsinyt ottaa niitä mukaan), mutta kovin montaa näitä ei ole. En ole mitenkään erityisen nirso elokuvien suhteen ja olen katsonut kaikki omistani leffat aika moneen kertaan läpi, mutta nämä on kyllä ylitse muiden. Nämä kaikki on myös todella pitkiä, mutta juuri siitä mie tykkään. Jos leffan kesto on alle puolitoista tuntia, olen hyvin ennakkoluuloinen (mikä on sinällään naurettavaa koska ei hyvän elokuvan tarvitse välttämättä olla pitkä).
Jokaisella näistä elokuvista on yhteistä se, että ne saa ainakin omat kyynelkanavani aukeamaan riemukkaasti.
Tämä on ihan mahtava elokuva! Olen nähnyt tämän ehkä 4-5 kertaa ja jokaisella kerralla se on yhtä koskettava, hauska ja ajatuksia herättävä. Itseäni on aina kiinnostanut Amerikan alkuperäiskansat, intiaanisodat, Amerikan sisällissota ja ns. villi länsi.
Taas Amerikan alkuperäiskansoja...tämä on hieman erilaisempi elokuva siinä mielessä, että kuvaa ja harvasanaista kerrontaa on elokuvan kestoon nähden huomattavasti enemmän kuin vuoropuhelua, mikä on virkistävää vaihtelua ja toimii tässä pätkässä ainakin omasta mielestä ihan loistavasti. Joku voi pitää tätä tylsänä ja hidastempoisena, mutta omasta mielestäni tämä on ihana ja pysäyttävä.
En edes tiedä miten tätä lähtisi purkamaan, tämä on vaan ihan huikea. En ole mikään Tom Hanks -fani, mutta kyllä se äijä on leffat osannut valita.
Tämä on jostain syystä ehkä lempparein elokuvani ikinä. Anthony Hopkins on ihan loistava ja kuola valuu Brad Pittiä katsoessa. Mutta ne ovat sinällään sivuseikkoja, koska elokuva itsessään on kaikessa yksinkertaisuudessaan, traagisuudessaan ja kauneudessaan ihan mahtava.
Mä olen aina pitänyt elokuvista, jossa on hyvä musiikki ja kiinnitän ihan kaikkien leffojen musiikkiin huomiota, mutta sitten on näitä varsinaisia musiikkielokuvia (ei välttämättä musikaaleja). Nämä ovat genressään ihan erilaisia kuin edelliset, mutta silti kaikki nämäkin olen nähnyt ties kuinka monta kertaa.
Tyttöjen leffa ja collegeläppää sekä pinnallisia romansseja yhdistettynä poplauluihin? Kyseenalaisia vitsejä? Mitä tässä voi muuta sanoa kun toimii! Olen valehtelematta nähnyt tämän varmaan ainakin 4 kertaa enkä ole vieläkään kyllästynyt. En ole nähnyt vastikään ilmestynyttä kakkososaa, mutta voin kertoa että oon vuokraamon edessä tönöttämässä heti kun se ilmestyy dvd:lle!
Tämä on omaan makuuni ihan mielettömän onnistunut pätkä! 80-luvun rokkia ja mahtava näyttelijäkaarti, tämä leffa yksinkertaisesti vaan rokkaa. Tom Cruise on hervoton ja vaikka coverit ei mitään maailman onnistuneimpia olekaan, tai varsinkaan alkuperäisten veroisia, tulee tätä leffaa katsellessa silti äärimmäisen hyvä mieli ja toivoisi, että pääsisi itsekin matkustamaan 80-luvulle.
Tämä leffa nyt on jokseenkin niin klisee ja aika pitkälti vaan uusintaversio 90-luvun lopun hittileffasta Coyote Ugly (joka multa myöskin löytyy hahah) hieman paremmilla lauluosuuksilla, koska Christina Aguilera. Mutta jotenkin tää on niin kepeää, piristävää ja ennalta-arvattavaa hömppää, että tätä jaksaa aina silloin tällöin katsella.
Tää menee myös kastiin viisi tähteä, mutta päätin laittaa sen tähän kategoriaan, kun kyseessä on kuitenkin puhtaasti musikaali. Muistan kun käytiin elokuvissa katsomassa tämä ja totesin ettei ikinä enää, oli jotenkin niin kamalaa tulla ulos salista naama turvonneena ja kyyneleistä kirjavana :D Koko elokuvassa on puherepliikkejä tosi vähän ja kaikki on melkeinpä laulua. Suosittelenkin katsomaan tämän ilman tekstityksiä, koska suomennokset on vähän kömpelöitä. Tässäkin näyttelijäkaarti on mitä mainioin ja hienoa on, että kaikki laulaa ihan itse!
Toimintaelokuvat on sellaisia, joita katson suhteellisen vähän, koska useimmiten liikaa nyt on vaan liikaa. Erikoistehosteissa, aseissa, vauhdissa ja mitä kaikkea näitä nyt on. Toimintakomediat tai seikkailuelokuvat sen sijaan on jees, koska niissä toiminnan ja räiskinnän osuus on useimmiten tasapainossa kaiken muun kanssa. Toimintakomediat on useimmiten myös aika varma valinta missä tahansa seurassa, koska kukaan ei todennäköisesti pitkästy kuoliaaksi ja kukaan ei ala vollottaa. Näiden lisäksi Pirates of the Caribbean - Mustan helmen kirous on yksi älyttömän hyvä pätkä, sekä myös sellainen kuin
After the Sunset.
Tämä leffa taitaa olla vähän suurelta yleisöltä tuntematon, vaikka tässä on todella nimekkäitä näyttelijöitä. Tämä tosin onkin pitkälti sellainen koko perheen elokuva ja jonkun mielestä vähän lattea, mutta itse tykkään paljon, koska kaikki satu-jutut on ihania. Nimimerkillä monta Disney-leffaa hyllyssä (jätin ne tosin suosiolla pois tästä katsauksesta).
Tämähän alkaa jo lähtökohdiltaan olla kuta kuinkin täydellinen elokuva: pääosissa Angelina Jolie ja Johnny Depp. Jo jälkimmäinen ainakin omalla kohdalla takaa sen, että elokuva on ylipäätään katsottava. Ja katsottu onkin! Toki näissä tämän kaltaisissa "fiksuissa" toimintakomedioissa, (jossa juoni mutkittelee vähän miten sattuu ja juuri kun luulee tietävänsä jotain niin kaikki kääntyykin päälaelleen) se ensimmäinen katselukerta on aina paras, koska se on se ainoa kerta kun pystyy yllättymään, mutta siitäkin huolimatta tämä on niin toimiva kokonaisuus, että katsottu on useaankin otteeseen.
Taas satujuttuja...mulla löytyy myös toinen viime vuosien Lumikki hyllystä, joka sekin on oikeastaan ihan hauska, mutta tämä on jotenkin synkempi ja todellisempi, joten tykkään tästä enemmän, vaikka pääosassa onkin kirjavista ilmeistään tunnettu Kristen Stewart.
Mulla on myös se lähtökohta, että Cameron Diazin tähdittämät leffat on useimmiten ihan katsottavia, vaikka ne useimmiten onkin vähän sellaisia kohelluskomedioita (Bad Teacher, Sex Tape, What Happens in Vegas). Tämä elokuva on taas sarjaa toimintakomedia ja musta varsin onnistunut sellainen, tämäkin on nimittäin tullut katsottua useampaan otteeseen (okei tässä vaiheessa pitää sanoa että elokuva saa olla oikeasti TODELLA huono, etten jaksaisi katsoa sitä uudestaan. En tiedä onko mulla joku ongelma...) Tää viihdyttää ja naurattaa, piste!
Todennäköisesti katson eniten komedioita, koska ne on helppoja, useimmiten vähän tyhmiä ja samalla pystyy puuhastelemaan helposti jotain muutakin, eli ei tarvi keskittyä kympillä jos haluaa pysyä mukana. Mutta kaikista eniten tykkään kuitenkin kunnon draamaelokuvista. Mitä pidempi, sen parempi. Mitä enemmän itken, vielä parempi. Mä jostain syystä nautin siitä että saan käpertyä sohvan nurkkaan ja varata viereen pinkan paperia ja lopputeksteistä en ikinä näekään mitään kiitos turvonneiden silmien. Tämä siis luonnollisesti tapahtuu vain yksinollessani ja tietoisesti vältän sellaisten elokuvien katsomista seurassa, joilla on edes pieni mahdollisuus itkettää.
Lajityypissään taas vähän semmoinen elokuva, että valtaosa kokee varmaan tylsäksi, koska loppujen lopuksi elokuvassa ei edes tapahdu paljon ja on aika hidastempoinen. Itse kuitenkin tykkään tämän lajityypin kuvista, koska ne on loppujen lopuksi lähimpänä todellisuutta. Tykkään monista Lasse Hallströmin ohjaamista elokuvista (Gilbert Grape, Casanova, Safe Haven) ja Jennifer Lopezista, niin hassulta kuin se ehkä kuulostaakin.
Tämän elokuvan olen katsonut varmaan kaikista maailman elokuvista useimmiten. Syitä on monia, olen katsonut sen ensimmäisen kerran kun en ollut vielä koskaan seurustellut, sitten kun olin suhteessa, sitten eronneena... ja kaikilla niillä kerroilla se on antanut jotain uutta ja erilaista. Sitä paitsi Ryan Goslingia ei vaan voi vastustaa. Ja Rachel McAdams on ihana. Ja koska elokuva alkaa sanoilla, jotka yksinkertaisesti kiteyttävät hyvin pitkälti oman ajatusmaailmani: "I am nothing special, of this I am sure. I am a common man with common thoughts and I've led a common life. 'There are no monuments dedicated to me and my name will soon be forgotten, but I've loved with all my heart and soul, and to me, this has always been enough'."
Silloin kun tämä leffa ilmestyi, ajattelin että jes, kerrankin jotain uutta! Jotain erilaista. Ja niinhän tämä myös on. Matthew McConaugheyn ja Jared Leton roolisuoritukset on sitä paitsi äärimmäisen hienot, joten jo ihan niiden takia tämä elokuva on katsomisen arvoinen.
Vähän semmoista nimetöntä draama-hömppää kategoriassa jos kerron tästä jollekin, niin vastaus on "en ole ikinä kuullukaan". Muun muassa siihen minä leffavalintoja tehdessäni tähtäänkin, että en välttämättä ole ensimmäisenä valitsemassa ja katsomassa arvostelumenestyksiä ja muiden hehkuttamia pätkiä, vaan tämänkin tilasin netistä kotiin vain pelkän trailerin ja annetun kuvauksen takia. Ja onneksi tein niin, koska tämä on hyvinkin tätä päivää ja koskettava, vaikka taas jonkun mielestä ehkä enemmänkin tylsä. Tylsää on olemassa monenlaista, nimimerkillä itse pidin viimeisintä Hobitti elokuvaa tylsänä ja mielikuvituksettomana.
Yksinkertaisesti ihana. Hauska, vähän hupsu ja toisaalta aika fiksukin. Tässä vaan omasta mielestäni kaikki natsaa.
Koska ihana Emma Stone! Ja koska tasa-arvoisuus ja samanlaiset ihmisoikeudet ja rasismi ovat jokseenkin itselleni läheisiä ja tärkeitä asioita
(ei sillä tavalla kuitenkaan, että jaksaisin toistaiseksi olla aktiivisesti mukana missään tai paasata aiheesta julkisesti, koska en ole siihen tarpeeksi fiksu) ja siksi tämän kaltaiset leffat on itselleni mieluisia (kuten myös vaikkapa 12 Years a Slave ja
On aika tappaa), koska hyvän leffan tai hahmon tuntee myös siitä, että se onnistuu nostattamaan esimerkiksi kiukkua.
Siinäpä niitä oli kerrakseen! Ensi kerralla voisin tosiaan listata leffoja Netflixistä ja muutenkin sellaisia, joita ei vaan jostain syystä omasta leffahyllystä löydy, mutta jotka kuitenkin on katsomisen arvoisia tai muuten vaan ajanvietteeksi (mulla on aika mittava lista tolla hömppäkomedia puolella, että jos joku sattuu sellaista tarvitsemaan :D) Oliko näissä mukana jotain teidän omia suosikkeja?
Netflixistä löytyy Dallas Buyers Club, Intohimon tuulet ja Kesken jäänyt elämä.
