Lokakuun leffapäiväkirja

Lokakuusta tulikin varsinainen leffakuu, sillä ehdin katsoa kuun aikana peräti 15 leffaa! Eli periaatteessa leffa joka toinen päivä, aika hyvä tahti, hahah :D Tässäpä olisi listaus mielipiteineni:

kuva kuva kuva 

Shelter (IMDb 6,1)

Aloitetaan lokakuu eli virallinen kauhuleffojen kulutuskuukausi hieman erikoisemmalla tapauksella. Tai mikä nyt sitten on erikoinen, Elokuvassa psykiatri Cara tutkii tapausta, jossa potilaalla on monta persoonallisuutta ja pian alkaa selvitä, että nuo kaikki sivupersoonat ovat olleet oikeita ihmisiä, jotka on murhattu. Pelkkänä trillerinä, jossa on mielenvikainen potilas ja nuo selvittämättä jääneet murhat, tämä olisi varmaan toiminut jokseenkin paremmin, mutta kun mukaan tungetaan yliluonnollisia elementtejä, kärsii leffan alun luoma uskottavuus isosti. Toisaalta tämä on juurikin sitä lajia toteutukseltaan, että sitä melkein tosissaan funtsii moisien asioiden olemassaoloa. Mä puolestani olen ihmistyyppiä, etten halua tyrmätä minkään tai kenenkään olemassaoloa, vaikka siitä ei itselläni kokemusta olisikaan, joten tietyllä tapaa tämä on aika osuva (kauhu)leffavalinta itseni kaltaiselle hihhulille. Mitään varsinaista kauhua tässä ei mielestäni tosin ollut, joten oikeasti pelottavia kuvia metsästävien kannattaa skipata tämä.

The Pelican Brief (IMDb 6,5)

Mä olen melko yksinkertainen tyttö, joten tuntuu hassulta ajatella, että maailmassa on paljon Pelikaanimuistion kaltaisia tapauksia, jossa käytetään hyväksi poliittisia suhteita ja väärinkäytetään valtaa ja korkeaa asemaa yhteiskunnassa. Kyseinen elokuva kertoo Darbysta, nuoresta lakiopiskelijasta, joka tulee puolivahingossa ratkaisseeksi tuplasalamurhan ja sen taustalla piilevät syyt, ja joutuu näin ollen hallituksen ja korkeimman johdon suurennuslasin alle sekä hengenvaaraan. Aihe tuntui kiinnostavalta - mä jostain syystä tykkään tämän kaltaisista elokuvista ja niin ilmeisesti pääosassa oleva Julia Robertskin, sillä tällä leffalla tuntuu olevan jonkinlaisia yhteneväisyyksiä Erin Brockovichin kanssa. Sen enempää leffoja tosin ei kannata vertailla, sillä jälkimmäinen perustuu tositapahtumiin ja tämä taas ei. Paperilla tämä leffa kuulostikin hyvältä, mutta venytetty ehkä turhan pitkäksi ja viipyileväksi. En vakuuttunut, mutta ihan ok katsottavaa.

Kiss the Girls (IMDb 6,6)

Leffaa katsellessa tuli vähän olo, että olenko mä nähnyt tämän, vaikka olenkin melkoisen varma, etten. Juonenkulku ja tapahtumat olivat jotenkin tosi tutun oloisia, mutta se nyt ei sinällään ole ihme, koska samoja ideoita ja juttujahan kierrätetään kaikissa rikossarjoissa ja -elokuvissa. Tässä kyseisessä pätkässä Morgan Freemanin esittämä tohtori/poliisi päätyy keskelle kadonneiden tyttöjen mysteeriä, kun hän kuulee oman sukulaistyttönsä olevan heidän joukossa. Samoihin aikoihin yksi kidnapatuista pääsee pakoon, ja hänen avullaan Casanova -nimellä itseään kutsuvaa psykopaattia aletaan jahtaamaa toden teolla. Sangen keskinkertainen elokuva juoneltaan, näyttelijäsuorituksiltaan ja tapahtumakulultaan, mutta ajaa asiansa lähes parituntisena rikosmysteerinä.

Pretty in Pink (IMDb 6,7)

Ihan rehellisesti tämä -86 vuoden teinikomedia ei herättänyt mussa mitään tunteita, joten tästä on melkoisen vaikea kirjoittaa mitään edes etäisesti fiksua :D Myöskin IMDb:n kuvaus leffasta on mielestäni jokseenkin ympäripyöreä, vaikka leffa noudattaakin suhteellisen orjallisesti vastaavanlaisten, tämän elokuvan jälkeen tehtyjen satojen muiden teinidraamakomedioiden kaavaa. Onneksi oma vapaa-aikani ei ole kovin "arvokasta", muuten olisi voinut ohuesti harmittaa, että tuli kulutettua puolitoista tuntia tähän. Ei tämä mikään susi ollut, mun mielestä nämä kasarileffat on sellaisia, että mahdollisuuksien mukaan ne oikeastaan pitääkin katsoa, mutta ehkä odotin jotenkin liikoja. Joka tapauksessa olin ihan innoissani, kun huomasin monen samaan genreen lokeroitavan aikakauden leffan ilmestyneen Netflixiin, mm. The Breakfast Club, jonka katsoin jo aiemmin tänä vuonna ja josta tykkäsin.

Vanilla Sky (IMDb 6,9)

Tämä Tom Cruisen tähdittämä leffa oli aikamoinen yllättäjä ja nimenomaan positiivisesti. Tosin minkäänlaisia odotuksia mulla ei ollutkaan, koska valitsin tämän spontaanisti katsottavaksi eräänä iltana. Leffa kertoo jokseenkin turhamaisesta tuhlaajapojasta, joka joutuu katsomaan elämää eri vinkkelistä jouduttuaan onnettomuuteen ja tavattuaan mielenkiintoisen naisen. Samalla hän taistelee todellisuudentajunsa puolesta. Elokuva on surrealistinen ja vähän hämmentäväkin, ja katsojan ajatuksenkulkua sekoitetaan huolella, kun ei ole varmaa mikä on totta ja mikä ei. Loppua kohden vyyhti kuitenkin aukeaa ja leffa onnistuu jopa koskettamaan, meikäläinenkin tirautti muutamat kyyneleet. Tom Cruise tuntuu olevan yksi niistä näyttelijöistä, kuka jostain syystä jakaa ihmisiä kahdelle eri puolelle, esimerkiksi poikaystäväni ei voi sietää kyseistä näyttelijää, omasta mielestäni hänessä taas ei ole mitään vikaa ja useat roolisuoritukset oikein onnistuneita, kuten tässäkin. Joten vaikka taustalla piilisikin joku Tomppa-kauhistus, niin suosittelen katsomaan tämän leffan.

Smokin' Aces (IMDb 6,7)

Taikuri, ketä jahtaa sekä FBI, mafia sekä palkkatappajat, kuulostaa lupaavalta leffalta. Siitähän tässä leffassa onkin pitkälti kysymys - turvaan eristäytyneestä viihdyttäjästä, jolla maine on noussut päähän ja päätynyt siten vähän vääriin porukoihin mokailemaan, ja nyt hänen päänsä - ja sydämensä, halutaan pantiksi. Sattumoisin suuri joukko saakin tahoillaan selville äijän olinpaikan ja marssii aseineen ja suunnitelmineen paikalle. Kaikkihan ei tietenkään mene suunnitelmien mukaisesti. Omaan silmään tämä oli turhan räiskyvä toiminta (eikä varsinaisesti toimintakomedia kuten tämä oli jossakin luokiteltu) ja turhaa ampumista ja verta oli mielestäni turhan paljon - se vei jollakin tavalla hohtoa tältä leffalta, jossa kuitenkin oli ihan hyvä juoni ja loppua kohden aukeavaa yllätysmomenttiakin. Jostakin syystä eniten leffassa mua ilahdutti Chris Pinen pieni sivuosa kaikessa ällöttävyydessään. Joka tapauksessa, ei järin huono leffa, ei vaan ollenkaan mun makuun.

Along Came a Spider (IMDb 6,3)

Morgan Freeman ei varsinaisesti ole lempinäyttelijöitäni, mutta elokuvat mies osaa kyllä valita. Ainakaan äkkiseltään mieleen ei tule sellaista leffaa jossa mies on näytellyt ja  josta en olisi jossakin määrin pitänyt - ja niitä elokuvia on aika paljon. Mutta joo, tämä kyseinen pätkä on taas jokseekin sangen perinteinen rikosdraama/trilleri, jossa tosin sarjamurhaajan sijaan on tällä kertaa näppärä kidnappaaja. Kissa ja hiiri -leikki on sangen toimiva jokseenkin yllättävine juonenkäänteineen (joku itseäni parempi leffakriitikko tosin olisi varmasti osannut ne aavistaa.....), mutta kokonaisuudessaan kuitenkin hyvinkin no, varman päälle tehty. Sellainen, että tämän leffan valitessaan tietää mitä haluaa katsoa ja sitä tämä leffa myös tarjoilee. Sinänsä helppo keissi meikäläiselle, tämänlainen asetelma ja rikos, draama ja trilleri on se meikäläisen luottovarma trio.

Remember Sunday (IMDb 7,0)

Sitten vähän romanttista draamahömppää! Jokainen varmaan muistaa leffan Aina eka kerta? No, tämä on hyvin pitkälti samanlainen, tosin herttaisempi. Mikä varmaan johtuu siitä, että leffassa ei ole mitään Adam Sandlermaista. No, nuori tarjoilijatyttö tapaa kahvilassa mukavan oloisen kaverin ja jättää tälle viestin. Tämä kaveri, Gus, onkin sangen mukava toveri, mutta hänellä on yksi ongelma - aivovamman takia hänen lähimuistinsa nollautuu ihan täysin yön aikana hänen nukkuessaan. Eli siinäpä vasta ongelma: miten luoda suhde tyttöön, josta pitää, muttei seuraavana päivänä muista ikinä edes tavanneensa häntä? Siirappimaisuudesta ja osittain vähän ontuvasta kulusta huolimatta leffa on nimenomaan herttainen, sympaattisella tavalla hieman rosoinen ja pitäähän se nyt myöntää: onnistui myös koskettamaan. Kaikenkaikkiaan katsomisen arvoinen, kun kaipaa jotain romanttista siirappia.

The Awakening (IMDb 6,5)

1920-luvulle sijoittuvassa elokuvassa Florence, yliluonnollisiin tapahtumiin keskittyneiden huijarien paljastaja, saa kutsun syrjäiseen sisäoppilaitokseen häätääkseen siellä kummittelevan vuosia sitten murhatun oppilaan. Aluksi kaikki näyttääkin ratkeavan, mutta sitten Florence joutuu kyseenalaistamaan omat uskomuksensa, kun kauan kadoksissa olleet palaset alkavat pikkuhiljaa naksahtelemaan paikoilleen. Vaikka elokuvaa ilmeisesti markkinoidaan kauhuelokuvana (ainakin Netflixistä tämä löytyy kauhu-osastolta), ei tämä muutamasta jännittävästä kohdastaan huolimatta sovellu siihen genreen kovinkaan osuvasti. Leffan kulku tosin on hieman sellainen, että noin niin kuin laajasti ilmaistuna alussa on suohirviö ja lopussa keppihevonen - vertauksella ei sinällään ole mitään tekemistä elokuvan kanssa, kumpaakaan ei edes leffassa nähdä, mutta elokuvan painopiste muuttuu melkoisen radikaalisti loppua kohden. Siitäkään huolimatta mitenkään erityisen hyvä tämä ei ollut, keskinkertainen mielestäni.

Ocean's Eleven (IMDb 7,8)

Tämä trilogia lienee jokseenkin tuttu jokaiselle, vaikkei olisikaan nähnyt. Kuten itsellenikin tähän saakka. Ajatuksena lähinnä se, etten ole missään vaiheessa uskonut leffatrion tarjoavan mitään sellaista, mitä en käytännössä jo etukäteen tietäisi. Kyllä, herra Ocean aikoo varastaa kolmen kasinon rahavarannot yhdentoista muun palkkaamansa konnan kanssa! Nojoo, hieman skeptisestä suhtautumisestani huolimatta ajattelin tämän kuitenkin olevan viihdyttävää ja nokkelaa katsottavaa, ja tietyllä tavalla sellainen varma valinta. Ja siinä olin ihan oikeassa. Tää oli ihan passeli toimintakomediatrilleri, tai mihin tämän nyt sitten luokittelisikaan. Tosin en ole varma, jaksanko jatko-osia katsoa millaisella aikataululla, ei ainakaan leffan lopussa jäänyt sellainen fiilis, että pitäisi heti perään katsoa Ocean's Twelve. Ehkä joskus.

Onnenonkija (IMDb 5,6)

Siis mitä, katsoinko minä suomalaisen elokuvan?! Mitä täällä tapahtuu!! Olen tehnyt tätä leffapäiväkirjaa vuoden alusta saakka ja tää on rehellisesti vuoden ensimmäinen suomalainen elokuva, jonka katsoin :D Kertonee arvostuksestani kotimaista elokuvateollisuutta kohtaan... no ei vaan, on niitä hyviäkin kotimaisia leffoja, mutta jostain syystä minä en ole niille koskaan syttynyt. Ehkä ne on jotenkin tietyllä tapaa liian lähellä. Kuten tämäkin. Hahah, vitsivitsi. Mutta siis joo, ihan uteliaisuudesta oli pakko katsoa tämä "bloggarileffa" kun siitä oli joka paikassa niin kovasti juttua sen ilmestyessä kesällä. Kyllähän mie pitkälti tiesin, että mitä tuleman piti, elikkäs vähän semmosta tyhjänpäiväistä lätinää ja pölinää. Ei tämä täyttä kuraa ollut, kaikinpuolin siis ihan viihdyttävä puolitoista tuntinen eikä tarvinut pyöriä paikallaan sen takia että kattellessa olisi tullut jäätävä myötähäpeä, mutta eihän tätä nyt millään tavalla voi hyvien leffojen listaan laittaa edes puoli vahingossa vasemman jalan pikkuvarpaalla. Plussaa tosin siitä, että leffassa on jokseenkin rohkeasti nostettu raha- ja talousasiat pintaan, etenkin se niiden nurja puoli, esiin, koska maksuhäiriömerkinnät on kasvaneet roimasti viime vuosina ihan "tavallisten" ihmisten parissa ja tietyllä tapaa surullista, että sitä pidetään edelleen tietyllä tapaa tabuna.

Me Before You (IMDb 7,5)

Vihdoinkiiin! Mä listasin jo kesällä, että tämän leffan haluan palavasti nähdä, mutta fiksuna likkana en mennyt elokuviin katsomaan, koska koin, että tämä on enemmäin sellainen katson kotona omassa rauhassa rehellisesti nyyhkyttäen -leffa. Ja voi pojat kuulkaa että mie tykkäsin tästä elokuvasta! Tähän oli saatu monella tapaa koko tunneskaala sijoitettua nätisti samaan pakettiin sympaattisella, hersyvällä ja koskettavalla tavalla. En ole kirjaa lukenut, mutta uskoisin filmatisoinnin tekevän sille aika hyvin oikeutta, Emilia Clarke oli nimittäin aivan loistava pääroolissaan. Tämä oli ihana ja samalla hieman haikea muistutus siitä, että elämiimme tulevista ihmisistä ovat vain niin sanotusti ohikulkumatkalla, eivätkä kulje mukana koko loppu elämää. Ja niin surullista kuin se monella tapaa onkin, niin silti niin totta ja hienoa. Ja että kenenkään "arvoa" tai rakkauden määrää ei pysty mittaamaan ajalla, vaan jokainen suhde on omalla tavallaan tärkeä, kesti se sitten kuinka kauan tahansa ja oli olosuhteet, paikka ja aika millainen tahansa. Joka tapauksessa leffan teemat ja aiheet on tärkeät ja tämä oli monella tapaa onnistunut kokonaisuus muutenkin. Ja koska olen tämmönen tunteilija, niin pakkohan se on kertoa että meni yksi tai kaksi (tai ehkä enemmänkin...) nenäliinaa tämän aikana.

Alice Through the Looking Glass (IMDb 6,3)

Mulla ei alun perin ollut oikeastaan minkäänlaista mielenkiintoa tätä leffaa kohtaan, koska monesti jatko-osat on tekemällä tehtyjä ja saman idean uudelleen hyödyntämistä ja monesti vielä täysin eri näyttelijöillä. Tässä tapauksessa näyttelijäkaarti on sama, mutta ohjaaja eri - eli kyseessä ei suinkaan ole Tim Burtonin ohjaus, vaikka tämä jollakin tavalla jatkoa onkin vuonna 2010 ilmestyneelle Alisa Ihmemaassa elokuvalle. Etenkin Burtonin vanhemmat elokuvat on mun mieleen, ja tästä jotenkin huomasi, ettei hän ole ollut puikoissa. No, elokuva itsessään oli sitä animaation ja todellisuuden sekamelskaa, mitä kaikki vastaavanlaiset fantasialeffat ovat olleet jo useita vuosia. Juonikuviohan tässä oli jokseenkin sekava ja repaleinen, mutta omalla tavallaan vinkeä kuvaus ajasta ja sen moninaisuudesta ja mahdottomuudesta, ja että mennyttä on mahdoton muuttaa niin, että se ei vaikuttaisi yllättävästi nykyisyyden tapahtumiin. Tää oli ihan katsottava karamellin värinen sekasoppa, mutta kehumaan tai suosittelemaan en sen enempää lähtisi.

Conjuring 2 (IMDb 7,5)

Katsottiin ensimmäinen osa muistaakseni joskus viime vuonna, ja se yllätti meikäläisen ihan totaalisesti - siis niin positiivisesti kuin kauhuelokuva nyt vaan voi :D Noin yleisestihän mie en ole mikään kauhukuvien ylin ystävä, koska no, niiden laatu on melko alhainen ja määrä taas melko huikea. Sieltä on toisinaan aika hankala valita sellainen yksilö, jota voi jollain tapaa pitää onnistuneena. No, ensimmäinen osa mielestäni oli, vaan entäs sitten tämä toinen? Täytyy sanoa, että ensimmäinen oli mielestäni onnistuneempi, mutta siihen nähden, että tämä on tavallaan jatko-osa (sama ohjaaja, samat pääosan esittäjät), ja jatko-osien surkea historia lienee kaikilla tiedossa etenkin kauhuelokuvien osalta, niin tämä oli siihen nähden positiivinen yllätys. Elokuvassa Warrenin pariskunta matkustaa Englantiin selvittämään yksinhuoltajaäidin ja neljän lapsen talossa tapahtuvia kummallisuuksia. Mitenkään hurjan pelottava elokuva ei ole, mutta ihan näppärä paketti kuitenkin. Leffan pituus (reilu pari tuntia) tuli yllätyksenä etenkin poikaystävälleni, mutta itseäni se ei oikeastaan häirinnyt. Kyllä mie näytän tälle peukkua!

Sausage Party (IMDb 6,5)

Kaverini halusi mennä elokuviin katsomaan tämän hiljattain ensi-iltansa saaneen aikuisille suunnatun animaatioelokuvan ja lähdin sitten seuraksi ajatuksella, että onhan tämä varmaan ihan hauska. Tosin ääninäyttelijöinä kuullaan mm. Seth Rogen ja Jonah Hill, mikä kertoo ehkä liiankin ennalta-arvattavasti leffan huumorin tasosta. Ajoittain tää olikin ihan hauska, mutta monelta osin huumori oli juuri sitä sorttia, joka ei jaksa naurattaa meikäläistä. Eli ainakin tämän perusteella olen enemmänkin koko perheen animaatioiden ja piirrettyjen kannattaja, joissa on jokaiselle jotakin, tässä huumori ja kieli oli ajoittain niin raisua, että meinasi puna nousta tämmösen kiltin tytön poskille :D Ihan katsottava, mutta ohuesti harmittaa että tämän näkemisestä tuli maksettua 11 euroa ja leffaeväät vielä päälle.

Suosikeiksi tältä kuulta nousi ehdottomasti Me Before You. Hyvää leffaviihdettä tarjosi myöskin Kiss the Girls, Vanilla Sky sekä Conjuring 2. Oletteko nähneet näistä elokuvista jonkin ja millaisia mielipiteitä ne herätti? :)