Näin sunnuntai iltana ajattelin kirjoittaa aiheesta, josta olen kirjoittanut kyllä aiemminkin, mutta kirjoitan nyt uudestaan, kun se on ollut itselleni niin ajankohtainen viime aikoina. Nimittäin oma kehokuva ja omassa tapauksessa ilmeisesti jokseenkin vääristynyt sellainen - ja niillä kuuluisilla kokolapuilla on iso rooli asiassa.
En ole koskaan ollut mitenkään erityisen hoikka, normaalipainoinen kyllä, mutta aina vähän "isompi". Mun vaatekoko on ollut teini-ikäisestä alkaen ollut lähinnä 38/M, mutta jossakin vaiheessa olen ilmeisesti päättänyt, että olenkin isompi, vaikka mitään merkittävää lihomista ei ole tapahtunutkaan ja olen ostanut lähinnä 40/L -koon vaatteita. Jotka, saanen huomauttaa, ovat ihan normaalikokoisten naisten kokoja nekin. Nyt viime aikoina olen kuitenkin havahtunut siihen, että vaatekaapissa on isoja eikä kovin istuvia vaatteita. Uusia housuja ostaessa jokunen aika sitten myyjä ehdotti mulle S -koon housuja, itse olisin todennäköisesti napannut L -koon ja miettinyt sitten ensimmäisen käytön yhteydessä, että miksi ne näyttää niin huonosti istuvilta.
En osaa sanoa, mistä olen saanut päähäni, että olenkin isompi kuin todellisuudessa olen. Olen kyllä ollut hitusen epävarma omasta ulkonäöstäni viimeisen puolentoista vuoden ajan, enkä osaa siitäkään kunnolla sanoa, mistä se johtuu, mutta selkeästi muutosta parempaan on näkyvissä - ainakin siltä osin että tiedostan, kuinka väärin ja virheellisenä itseni näen. Toki vaatekoko on sellainen, että se vaihtelee merkin ja mallin mukaan, mutta sitä suuremmalla syyllä pitäisikin haudata se alitajunnassa piilevä "olen kokoa L, piste" -ajatus ja tehdä kaikki vaatehankinnat niin sanotusti puhtaalta pöydältä.
Kroppa toki muuttuu sitä mukaan, kun itse vanhenee ja myös elämäntavat vaikuttavat hurjasti ja minä olen jostain syystä jumittunut johonkin tiettyyn vaiheeseen tai hetkeen, jolloin olen kokenut itseni isommaksi kuin olen tai joku kivannäköinen vaate ns. "oikeassa koossa" ei ole ollutkaan imarteleva. Tästä kaikesta tulee vaan ikävästi esille se, kuinka meidät (varsinkin naiset) tietyllä tavalla aivopestään pitämään oletusarvona valmistajien antamia määreitä, vaikka todellisuudessa minkään vaatekoon ja numerosarjan ei tulisi määritellä meitä, vaan meidän määritellä ne. Eli ostaa oikeankokoisia ja hyvännäköisiä vaatteita miettimättä, mitä kokolappu asiasta kertoo. Koska eihän se kerro mitään, ainakaan mitään sellaista, josta pitäisi välittää.
Otan itselleni haasteeksi, ja tavoitteeksi ensi kerralla mahdollisia vaateostoksia tehdessä kerätäkin sovituskoppiin mennessä eri kokoja, enkä pelkästään sitä oletetusti sopivaa - tässä on mahdollisuus yllättyä ja hankkia lisää itsevarmuutta, ei suinkaan pienemmällä koolla, vaan sillä faktalla, että kun viitsii nähdä vähän vaivaa, itselleen sopiva ja istuvia vaatteita voi lyötyä odottamattomasti ja figuuri saa uudenlaista ryhtiä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti