Polvipotilas täällä hei! Kuten edellisessä postauksessa kirjoittelinkin, niin tiistaina tosiaan kesken työpäivän sujahti vasemman jalan polvilumpio pois paikaltaan ja saman tien takaisin paikoilleen. Samainen keissi on käynyt oikean jalan kanssa monta vuotta takaperin, joten vaikka sattuikin, en mennyt paniikkiin ja työtehtävätkin hoidin loppuun pienellä avustuksella.
Eilen kävin röntgenissä ja siellä ei onneksi näkynyt mitään hälyttävää - oikean jalan kohdallahan mulla kävi niin, että polvilumpion sijoiltaan meno rikkoi luuta sen verran, että polveen jäi luunsiruja, jotka täytyi leikata sieltä pois. Ainakaan tällä hetkellä leikkaushoitoa ei siis tarvita, luojan kiitos.
Polvi on kuitenkin todella turvoksissa, todennäköisesti täynnä hieman veristä kudosnestettä. Soitin vielä huomiselle ajan lääkärille, joka sitten arvioi, punkteerataanko (eli injektoidaan polveen kertynyt neste pois) vai ei. Toisaalta toivon että kyllä, koska paraneminen ja liikkuvuus todennäköisesti nopeutuu huomattavasti ja toisaalta taas en, koska toimenpidehän sattuu aivan v*#%&sti. Sairaslomaa todennäköisesti pitää jatkaa sunnuntaita pidemmälle, sillä mun työhän on vuorosta riippuen pelkkää seisomista 6-10 tuntia. Polvilumpion sijoiltaan meno puolestaan vaatii yleensä 2-3 viikon toipumisajan, ja esim. urheilua suositellaan vasta parin kuukauden jälkeen. Pakko vähän kritisoida mut vastaanottanutta lääkäriä, sillä hän ei tuntunut olevan perillä vaivan laadusta laisinkaan eikä ilmeisesti halunnutkaan nähdä vaivaa kokonaiskuvan hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Onneksi olen joutunut oman jo aiemman, toisen jalan polvivaivan myötä perehtymään aiheeseen ja tiedän itse mahdolliset ongelmat.
Ja ongelmahan tässä kaikessa nimenomaan on se, että mulla on tosiaan jo ennestään yksi huono polvi, eli oikea. Ja oikea jalka joutuu nyt tässä parin viikon aikana huomattavasti kovemmalle rasitukselle, mitä se on joutunut tässä kokemaan, sillä vasen jalka on ollut se mun vahvempi jalka. Eipä ole enää, vaan mulla on kaksi kertaalleen hajonnutta polvea ja vaaranahan on, että todennäköisyys että samainen tapahtuu uudestaan, kasvaa. Tätäkin osasin alitajuntaisesti pelätä ja odottaa, ja sehän tapahtuikin sitten täysin odottamattomasti täysin normaalissa tilanteessa.
Ongelmaksi voi lukea kai senkin, että tässä kun nyt joutunut kyynärsauvojen kanssa liikkumaan, niin mun yläkropan lihakset ei todellakaan ole tottunut moiseen, eli jalan lisäksi myös yläkroppa on ihan jumissa :D
Ongelmaksi voi lukea kai senkin, että tässä kun nyt joutunut kyynärsauvojen kanssa liikkumaan, niin mun yläkropan lihakset ei todellakaan ole tottunut moiseen, eli jalan lisäksi myös yläkroppa on ihan jumissa :D
Turha tässä on kuitenkaan surkutella, enkä tunnekaan samanlaista "itsesääliä" kuin aiemmin oikean jalan kohdalla. Ilkeää tässä on se, että nyt olen työelämässä vakituisesti ja sairasloma vaikuttaa ikävällä tavalla työkavereihin ja sairasloman jälkeenkin täytyy tehdä jonkinmoisia rajoituksia.
Samalla tässä taas huomaa, kuinka itsestäänselvyytenä omaa liikuntakykyä pitääkään. Nyt mun on pitänyt pitää puhelinta koko ajan taskussa (varmaan monelle nykyisin itsestäänselvyys mutta mulle kyllä ei), koska jos jätän sen johonkin, en sen soidessa välttämättä ehdi könkätä vastaamaan ajoissa. Rappusien kulkeminen on haastavaa sekä ylös ja alas, koiran ulos viemisestä puhumattakaan. Onneksi poikaystävä hoitaa homman. Myös nukkuminen on ollut vähemmän rentouttavaa, sillä jalka ei tietenkään taivu niihin liikeratoihin, mitä yleensä nukkuessani suosin. Sohvalta ei iin vaan noustakaan käymään vessassa tai hakemassa juotavaa, vaan se on the operaatio, hahah.
Kun pienet jutut viedään pois, niitä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Samalla tietenkin tiedän, että minun vammani on huomattavan pieni ja vähän elämänlaatuun vaikuttava mutta se ei tietenkään tarkoita, että minun pitäisi asiaa vähätellä. Sillä nyt kun molemmat polvet ovat niin sanotusti hajalla, tulee tämä todellakin vaikuttamaan loppuelämääni ja joudun entistä enemmän kiinnittämään huomiota valintoihin siltä kannalta, että miten kroppa kestää.
Kun pienet jutut viedään pois, niitä osaa taas arvostaa ihan eri tavalla. Samalla tietenkin tiedän, että minun vammani on huomattavan pieni ja vähän elämänlaatuun vaikuttava mutta se ei tietenkään tarkoita, että minun pitäisi asiaa vähätellä. Sillä nyt kun molemmat polvet ovat niin sanotusti hajalla, tulee tämä todellakin vaikuttamaan loppuelämääni ja joudun entistä enemmän kiinnittämään huomiota valintoihin siltä kannalta, että miten kroppa kestää.
Itse tiivistäisin tämän kaiken kuitenkin ihan vaan lyhyesti: shit happens, deal with it.
OI, MULLA ON TÄSMÄLLEEN SAMA VAIVA oikeassa polvessa! :O Mä olen kärvistellyt tämän kanssa kymmenen vuotta niin, että kuukausittain polvi muljahtaa sijoiltaa, ja se on pari viikkoa superkipeä ja elämä on perseestä. Kaikki starttasi aitahyppelykatastroofista syksyllä 2007, kun polven nivelsiteet repesivät. Mulle sanoi kaikki lääkärit, että tämä nyt on tällainen eikä tälle mitään mahda, mutta kuukausi sitten kävin pitkästä aikaa lääkärissä tämän takia, kun polvi kloksahti sijoiltaan pahemmin kuin ikinä. Lääkäriltä sain lähetteen fysioterapiaan.
VastaaPoistaSiinä, missä luulin mun vaivan johtuvan nivelsiteistä, fyssari selvittikin, että mun sisemmän reisilihaksen pää on niin heikko, ettei se reagoi juurikaan liikkeeseen. Sen toisella puolella oleva vastakappale taas on niin voimakas, että se kiskaisee kiertoliikkeessä polvilumpion sijoiltaan. Nyt sitten lähdetään voimistamaan tuota lihaspäätä, ja toivotaan, että se vihdoin auttaisi tähän inhottavaan vaivaan.
Onko sun ongelmasi toistuva? Ootko ikinä käynyt fysioterapiassa? Jos et, kannattaa ehdottomasti kokeilla! Mulle esimerkiksi valkeni nyt, että jos ja kun polvi turpoaa, se turvotus täytyy saada KEINOJA KAIHTAMATTA laskemaan, ja mun tapauksessani käskettiin vetämään buranaa vähintään 1200 mg vuorokaudessa. Bunkteeraus mulle on tehty vain kerran, ja silloin ei polven sisällä ollut nestettä, joten voi tietty olla, että meidän vaivat on hiukan eri laatuisia, mutta fyssarikäynti voisi olla sunkin kohdalla paikallaan :)
Niin, ja PS, tsemppiä! Itsesäälirypeäminen on erittäin ok, ja sitä ei kannata häpeillä. Mulla meni viimeksi koko viikko siihen, että i felt dorry for myself, ja sitten aloin järjestämään asioita. Kyllä se siitä taas helpottaa, hitaasti, mutta varmasti <3
Ihanaa, kiitos kommentista ja tsempeistä!!
PoistaVoi, sun vaiva kuulostaa todella ikävältä! Mulla on tosiaan vaivana molemmat polvet - tai siis vielä vähän aikaa sitten luulin, että vain oikea. Polvilumpio on molemmissa polvissa mennyt sijoiltaan vain kerran, mutta mulle on sanottu, että mahdollisuus vaivan uusiutumiseen on enemmän kuin mahdollinen.
Fysioterapiaa mulle on ehdotettu vain ja ainoastaan sen jälkeen, kun oikea polvi leikattiin ja sinnekään en mennyt, koska köyhänä opiskelijana mulla ei ollut varaa. Maailman typerin syy näin jälkikäteen ajateltuna - olisi ne rahat varmasti jostain löytyneet. Mutta fysioterapia kävi kyllä mielessä nyt tämän tapauksen myötä ja sun tarina vaan vahvistaa sitä. Mullakin saattaa löytyä jokin fysiologinen ominaisuus, jonka tiedostaminen ja sitä kautta ongelman hoitaminen voi ennaltaehkäistä vaivan uusiutumista. Mun polven turvoksissa oloon lääkärit eivät reagoineet oikeastaan muuten kuin toteamalla, että niinpä näkyy olevan :/
Tsemppiä myös sulle polvien kanssa ja toivotaan, että fysioterapeutin ohjeilla saat hoidettua sen minimiin! :)
No on kyllä tosi hyvä, että sun polvesi oireilevat vähemmän, kun kummassakin polvessa on vaivaa! Harmi vain, kun oireilevat noin väkivaltaisesti :/ Täytyy muuten pitää mielessä, että fysioterapeuttien erikoistumisalueet vaihtelevat tosi paljon - ekaa kertaa kymmenen vuotta sitten fyssarilla käydessäni sain ohjeta ristikkäiskudoksen vahvistamiseen, ja sehän mun polvessani ei ollut ongelmana. Nyt pääsin polviin erikoistuneelle fyssarille, joka osasi oikeasti paikantaa ongelman ja antaa siihen spesifioidut ohjeet.
PoistaMä olen käynyt nyt kunnallisella fyssarilla, ja totta puhuakseni, mäkin pelkäsin sitä, mitä se tulisi maksamaan, kun osa-aikaisena ei hirveän isoa palkkaa saa. Onneksi eka lasku oli vain jotain 15 euroa. En tiedä, maksavatko tulevat käynnit enemmän, mutta mahdottoman kallista ei onneksi tämä kuntoutus ole :)
Hei kiitos suuresti vinkistä! :)
PoistaIkävä kuulla vaivasta, ja varsinkin myös se että toinenkin polvi on jo ennestään hieman reistaillut! Pikaisia paranemisa sinne. Veljeni on etsinyt viimeaikoina apua polvivaivoihin, on kun onnistui satuttamaan sen pyöräillessä. Ennestään hänelläkin on toinen jo hieman epäkunnossa, on tosiaan ikävää kun joutuu myös nyt kovemmalle rasitukselle.
VastaaPoista