Kadonnut vappumieli

Vappu on ehkä mun lempparikalenterijuhla. Se on iloinen, värikäs kevään juhla, johon liittyy kaikenlaisia herkkuja. Viime vuonna meillä oli vappujuhlat ja ne oli ihan hirveän onnistuneet, mutta tänä vuonna mun vappumieli on jostain syystä kadoksissa. Sää on toki samanlainen kuin vappuna aina, eli ei oikein minkäänlainen, ja ehkä juhlatunnelmaa osaltaan latistaa se, että olen tänään aattona iltavuorossa ja huomenna varsinaisena vappuna koko päivän töissä. Mutta toisaalta olen ollut monena muunakin vappuna eikä se ole haitannut. Ja voisin kirjoittaa ihan oman kappaleensa näistä ilmeisesti vaan allergiasta johtuvista oireista, vaikka olo on sellainen, että olisin enemmänkin kipeä?!  Onneksi vappumieltä ei tarvitse pakottaa, tämä on päivä muiden joukossa :) Toisaalta ehkäpä fiilistä löytyisi, jos laatisi töihin vähän spesiaalimman vappumeikin ja keksisi hiuksiin jonkun hauskan twistin.

Olo on ihan veltto ja väsähtänyt, mutta ajattelin lähteä tekemään reippaan lenkin ennen töitä, yleensä se piristää. Ja ennen töitä mulla on myös ihan miellyttävä homma hoidettavana, nimittäin yhden yllätyslahjan hankkiminen. En tiedä miksi, mutta jotenkin aina nää jää mun hoidettavaksi ja vaikka se tavallaan ärsyttää, ettei kukaan muu halua ottaa vastuuta (kyseessä siis yhteislahja), niin tiedän olevani hyvä lahjojen ostamisessa :) Toivotaan, että osuu nappiin tälläkin kertaa!

Pidemmittä höpinöittä oikein kivaa vappua juuri sinulle ja ihanaa toukokuuta ♥

14 -vuotias paras ystäväni

Nyt on kuulkaas synttärit juhlittu! Nimittäin mun parhaan ystäväni, koirani Jedin 14-vuotissynttärit. Koiravanhus sai hurjan määrän herkkuja ja synttäreitä kahviteltiin eilen sunnuntaina sekä tänään maanantaina. Käytiin eilen siskon ja hänen koiriensa kanssa ottamassa synttärikuviakin.

Jedi on ollut mulla pennusta saakka - tosin alunperin se oli perhekoira, mutta on tässä vuosien saatossa tullut mun koiraksi, tiedän olevani hänen ykkösihmisensä ja se fiilis on sanoinkuvaamattoman tärkeä. Toki se tuo mukanaan vastuuta ja huolta, toisinaan jopa huonoa omaatuntoa, mitä lemmikitön ihminen ei tunne eikä pode, mutta kyllä koiran omistaminen antaa vaan niin paljon. Niin paljon, että en oikeastaan osaa ajatella, mitä minä itse olen, sitten kun koiraa ei enää ole ja Jedistä aika jättää. Se tulee olemaan ihan hirveää.

Mutta tarkoitus ei ole miettiä sitä nyt, vaan keskittyä niihin hyviin juttuihin ja yhteisiin muistoihin.

Jedi on vanhaksi koiraksi tosi vilkas ja liikkuvainen ja ainakin itse koen, että juurikin siinä aktiivisuudessa piilee salaisuus hänen pitkään ikäänsä. Lenkkeillään päivittäin parikin lenkkiä ja ainakin muutaman kerran viikossa kävellään pitempi matka - vähän sen mukaan, miten Jedi jaksaa. Ja yleensä se jaksaa. On toki päiviä, kun se lähinnä nukkuu kotona sohvallaan, mutta sitten on päiviä, kun tuntuu että siinä on enemmän virtaa kuin meikäläisessä. Muun muassa tänään se on pöljäillyt omia höpsöjä juttujaan: vienyt pehmolelunsa vesikuppiin uimaan ja lenkillä leikki kävyn kanssa.

Kuulo Jedillä on heikentynyt huomattavasti viimeisen vuoden sisällä, mutta se ei haittaa menoa. Käytän vahvasti elekieltä ja Jedi on aina aistinut muutenkin tunnetilani helposti. Jos esimerkiksi mulla on paha mieli, ja itken, Jedi tulee tarkastamaan, onko mulla kaikki hyvin. Tai jos se on itse toljaillut jotain tyhmää, käyttäytyy vaikkapa lenkillä hölmösti ja ärähdän sille asiasta, se kokee tarpeelliseksi lepytellä minua jollakin hupsulla tempulla. 

Jedi saa tosi vähän ihmisten ruokia ja herkkuja, mutta sille on muodostunut omat lempparit. Jostain syystä se rakastaa pullaa (ja tästä syystä se saikin oman J:n muotoisen synttäripullan eilen) sekä popcornia. Sillä tuntuu myös olevan kuudes aisti, mitä tulee nakkeihin. Se on vieressä kyttäämässä heti, kun jääkaapista kaivaa nakkipaketin :D Myös ruisleipä lukeutuu sen herkkuihin.

Jedi tykkää siirtyä paikasta toiseen, autossa se rakastaa olla. Sinne se tosin pääsee melko harvoin, koska en omista autoa. Tästä syystä se on matkustanut junalla tosi paljon ja se sujuukin yleensä täysin ongelmitta ja rutiinilla, vaikka lemmikkivaunussa olisi paljon muitakin eläimiä. Eläinkavereita Jedillä ei juurikaan ole, paitsi siskoni sekä äitini koirat, mutta niihinkin se suhtautuu melko neutraalisti ja monesti jopa välinpitämättömästi, koska ne ovat niin paljon pienempiä. 

Aina ei ole ollut helppoa ja varsinkin Jedin kova haukkuääni on aiheuttanut kovasti närää ympärillä olevissa ihmisissä, mutta nämä 14 vuotta yhdessä (tai siis virallisesti Jedi on ollut mun koira vasta kesäkuun puolen välin jälkeen, koska ei tosiaan tullut meille heti synnyttyään mutta you got the point) ovat olleet kullanarvoisia, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Vähän hankalaluontoisesta koirasta on tullut kunnon koiravanhus ja vaikkei se mikään esimerkkitapaus seurakoirasta olekaan, niin se on mun paras ystävä, vikoineen ja hyvine ominaisuuksineen. Ja ihan kaikkine vikoineni ja poissaoloineni minä olen Jedin paras ystävä ja kun se ryntää ovelle vastaan pehmolelu suussaan aina kotiin tullessani (tai no, silloin kun se kuulee minun tulevan hahah), maailman iloisimpana, on se vaan jotain korvaamatonta. ♥

Miten muuten teillä, juhlitaanko lemmikin synttäreitä? Meillä tämä on ehkä vähän höpsön iso juttu, joidenkin mielestä, mutta toisaalta Jedi sai eilen lähes yhtä paljon onnitteluja kuin olisin vaikkapa itse saanut omina synttäreinä, että on mun lähipiirissä ainakin yhtä höpöjä tyyppejä :D ♥

5 x parasta juuri nyt

1. Sunnuntaina on mun koiran Jedin 14 -vuotissynttärit ♥ Olen tiiättekö just se tyyppi niissä memeissä, joissa vetoaa, ettei voi tehdä jotain, koska on koiran synttärit. Mä jopa pyysin vapaapäivän tätä varten :D Mutta hei, meille tulee vieraita! Ja jos 14 vuotta koiran ikää ei ole syy juhlia, niin ei sitten kyllä mikään!

2. Maa on täynnä ihania kevätkukkasia ja puihin alkaa ilmestyä lehtiä :)

3. Mulla pitäisi nyt aikalailla 98% varmuudella olla loma toivomassani ajankohdassa eli heinäkuun pari ekaa viikkoa (loput siis jätin jonnekin hamaan tulevaisuuteen). Myös mun siskolla on loma samana ajankohtana, eli ehditään varmasti puuhata jotain kivaa yhdessä ja käydä jossain!

4. Keksittiin aiemmin tällä viikolla ystävän kanssa, että kesällä tehdään roadtrippi. Jonnekin päin Suomea, missä ei olla käyty. Hanko tai Pori on tällä hetkellä vahvoilla. Mä ajattelin tosin ehdottaa tähän samaan syssyyn vielä jotain Helsinki -päivääkin, koska haluan Lintsille ja/tai Suomenlinnaan!

5. Hauskat ja koukuttavat uudet sarjalöydökset. Näistä lisää varmasti lähiaikoina!

Ihanaa ja keväistä viikonloppua kaikille ♥ 

Pääsiäisen leffapäiväkirja

The Nun (IMDb 5,4)

Pelottava nunna on hahmona tuttu kaikille niille, ketkä ovat katsoneet Conjuring -leffat. Mutta vaikkei olisikaan, niin se ei millään tavalla haittaa - tässä leffassa mainitaan ne vain ohimennen eikä Nunnalla sinänsä ole mitään tekemistä kyseisten leffojen kanssa. Varsinkin, kun se on tasoltaan huomattavasti heikompi...

Tarinassa keskiössä on Romanialainen nunnaluostari, jossa tapahtuu kummia: yksi nunnista tekee itsemurhan ja Vatikaani huolestuu tästä lähettäen paikan päälle papin ja valoja vaille valmiin nunnan selvittämään, mistä on kyse. Kauaa ei parivaljakon tarvitse alueella viihtyä, kun he huomaavat siellä tapahtuvan karmivia asioita. Ja nunnan muodon ottanut pahuus on pysäytettävä.

Mä en valitettavasti osaa sanoa tästä oikein mitään muuta, kuin että tämä oli huono. Leffa etenee pitkälti niin, kuin katsoja olettaakin, eikä tässä ole mitään yllättävää. Leffan päähahmotkin ovat ihan mitäänsanomattomia ja heidän "taustatarinansa" on jotenkin niin latteita, ettei henkilöistä saa mitään kiinnostavaa irti. Toki leffaan on onnistuttu saamaan muutama ihan onnistunut pelottavan jännittävä kohtaus, mutta loppua kohden kyllä nauratti - ja nauraminen ei ehkä ole se, mitä tässä on katsojan reagoinnilta haettu. Tuli vaan mieleen, että onneksi en aikoinaan maksanut tästä itseäni kipeäksi leffateatterissa, vaikka toki siellä katselukokemus olisi voinut olla vaikuttavampi jo ruudun koon ja äänentoiston takia.

The Silence (IMDb 5,3)

Tämän tyylisiä ja juoneltaan hyvin samankaltaisia leffoja on käsittääkseni parikin viime vuosina ilmestynyttä, mutta koska en ole itse nähnyt niistä yhtäkään, pidin tätä kiinnostavana.

Kartoitushommissa käy huonosti, kun maan alta vapautuu valtava joukko mitä kummallisimpia, vaarallisia otuksia, jotka käyvät ihmisten kimppuun. Nuoren kuuron tytön perhe ymmärtää hyvin pian, että nämä otukset saalistavat äänen perusteella - niinpä he suuntaavat pois meluiselta kaupunkialueelta. Mutta kuinka ollakaan, nuo hirvittävät otukset eivät olekaan ainoa uhka, johon perhe törmää, vaan suojapaikkaa etsiessään he törmäävät outoon lahkoon.

Tämä on juuri sen tyylinen elokuva, joka saa mut kiinnostumaan. Ja toden totta: leffan ensimmäinen tunti oltiinkin osattu tehdä mielestä kiinnostavaksi ja mukaansatempaavaksi, joten odotukset ehti nousta aika korkealle. Kunnes ne sitten viimeisen puolen tunnin aikana lässähti aika lujaa alas: leffan loppuun oli tungettu mielestäni ihan liikaa asioita, ottaen huomioon kuinka rauhallisesti alku eteni. Enkä näe nopeatempoisuutta tässä minään tyylikeinona, vaan mulle tuli ainoastaan fiilis, että hyvän alun jälkeen tajuttiinkin, että hei meillä on enää 15 minuuttia aikaa, ja nämä kaikki pitää saada tungettua siihen. En tosin tiedä, olisiko leffan pituuden lisääminen pelastanut vähän kehnoa loppua mitenkään ja samalla herää ihmetys, että miksi tähän tavallaan edes piti noiden ihmeörkkien lisäksi tunkea enää tuota lahko -uhkaa, kun sille ei annettu sen ansaitsemaa ruutuaikaa. Heräsi vain kysymys, että ketä nämä ihmiset on, mistä ne on tulleet ja mitä tekemistä heillä on tämän koko asian kanssa.

Ei nyt varsinaisesti täysin epäonnistunut, mutta taidanpa laittaa katsottavien listalle A Quiet Placen, joka ainakin IMDb:n arvion mukaan voisi antaa vähän enemmän.

White House Down (IMDb 6,4)

Tämä on sarjassamme yritetään valita leffaa ja noin puolen tunnin päästäkään mitään ei ole tullut vastaan, ja sitten vaan laittaa pyörimään jonkun. Meillä se oli tämä.

Channing Tatumin sekä Jamie Foxin tähdittämässä toimintaelokuvassa Valkoinen talo joutuu pulaan, kun raskaasti aseistettu ryhmä tunkeutuu sisään. Turistiryhmä joutuu panttivangiksi ja isä sekä tytär joutuvat eroon toisistaan, ja siitäpä koko hässäkkä sitten käynnistyy. Tatumin esittämä turisti onkin osuvasti juuri työhaastattelussa käynyt, Afganistanissa muutaman keikan heittänyt sotilas ja poliisi ja tytärtään etsiessä hänestä tuleekin merkittävä henkilö presidentin selviämisen kannalta.

Leffa on sellaista kelpo toimintaa, mutta ei liian vakavaa sellaista. Mukana on vähän salaliittojuontakin. Reilu pari tuntia on omasta mielestäni tosin aika paljon tämän kaltaiselle pätkälle - pidettiin tunnin kohdalla olosuhteiden pakosta pieni tauko ja ihmeteltiin, että herranjestas tämä kestää vielä toisen tunnin - ja siinä tunnin kohdalla oli ehtinyt tapahtua jo vaikka ja mitä.

Leffana tämä on kuitenkin sellainen että saa, mitä tilaa. Ei liian raaka, ei liian tunteellinen, ei myöskään pelottava. Suhteellisen mukaansatempaava ja räjähdyksissä ei ole säästelty. Toki se, että pääosassa on Tatum, tuo vähän jähmeä pöljäke, tuo tietyllä tapaa vähän sellaista tahatonta huumoria. Mulla ei ole mitään näyttelijää vastaan, mutta joku karismaattisempi näyttelijä olisi voinut tuoda leffaan vähän lisää sisältöä, nyt Tatumin hahmon vaimonhakkaaja -paidan alta pullistevat lihakset eivät siinä täysin onnistuneet.

Arrival (IMDb 7,9)

Olen aiemminkin katsonut tätä leffaa potentiaalisena katsottavana, mutta vasta kun luin tästä lyhyen leffa-arvostelun yhdestä viikkolehdestä, mielenkiintoni heräsi todella. Laitoin digiboxin nauhoittamaan tämän telkkarista.

Leffassa kaksitoista oudon mallista avaruusalusta laskeutuu maan pinnalle ja siitäkös kaaos syntyy - sillä kukaan ei tiedä, keitä ja miksi nämä alienit ovat saapuneet. Apuun haetaan Amy Adamsin esittämä kielitutkija sekä Jeremy Rennerin esittämä fyysikko, heidän tehtävänsä on löytää tapa kommunikoida olentojen kanssa ja selvittää, mistä on kysymys.

Leffa oli mielestäni aivan loistava, joten ei ihme, että sillä oli peräti seitsemän Oscar -ehdokkuutta, joista elokuva voittikin yhden. Elokuvan tahti on rauhallinen, mutta silti jännittävä ja otteessaan pitävä. Ja vaikka tämä onkin tämmöinen scifi -painotteinen aiheeltaan, ei elokuva itsessään ole niin scifi - tai miten sen nyt ottaa, mutta esimerkiksi nuo erikoiset ulkoavaruuden oliot on personoitu eri tavalla kuin monessa muussa heitä sisältävissä leffoissa ja tarinakin saa aika mielenkiintoisen käänteen loppupuolella - tai leffan alussa, miten sen nyt haluaa tulkita. Tämä oli joka tapauksessa tosi positiivinen yllätys, omalaatuinen ja hieno. Amy Adamsin rooli elokuvassa on dominoiva ja hän kantaa tarinaa eteenpäin, kiva nähdä aina välillä vahva naispääosa, jolle on annettu tilaa ilman että miessivuosat edes yrittävät hyppiä eteen.

Life (IMDb 6,6)

Saatoin nyt vähän innostua tästä scifi -teemasta... Mutta tämä on tosi erilainen, kuin edellinen pätkä. Elokuva sijoittuu Kansainväliselle avaruusasemalle, jossa joukko tutkijoita odottaa pitkään matkalla ollutta näytettä Marsista. He onnistuvat herättämään tuon mikroskooppisen pienen eliön -alun ja riemuitsevat löydöstään. No, kunnes kaikki meneekin sitten päin prinkkalaa, koska tuo määrittelemätön marsilainen osoittautuu hyvin nälkäiseksi ja hyvin fiksuksi. Tästä alkaa avaruusalukselle sijoittuva kissa-hiiri leikki.

Ja siinäpä olikin oikeastaan kaikki - elokuva on tosiaan aika perinteistä kaavaa noudattava "kauhuelokuva", jossa nyt sattuu olemaan tämmöinen avaruusteema. Ei mitään ihmeellistä ja nimekkäät näyttelijätkin on mukana varmasti lähinnä nimiensä vuoksi - mitään kummempia näyttelijäsuorituksia tässä ei ole, saati kiinnostavia hahmoja. Muutama suhteellisen ällöttävä kohtaus on kuitenkin saatu mukaan - tai siltä ne ainakin itsestäni tuntui, kun söin samalla pitsaa. Koska leffa sijoittuu lähinnä yhteen tilaan, eli avaruusalukseen, luo se kuitenkin ihan onnistuneen tiiviin, ahtaan tunnelman. Elokuvan loppu taas ei ollut minkäänlainen yllätys, enemmänkin sellainen "no totta kai tää loppuu näin." Ei huonoin näkemäni elokuva, mutta lähelläkään hyvää - mä melkein harkitsin jättäväni tämän kesken jossakin alkuvaiheessa, mutta päätin katsoa loppuun, koska mielestäni leffan kesken jättäminen on luoteen heikkoutta :D 

Linnunpelättimen tummanpuhuva kevätasu

Aurinkoista pääsiäissunnuntaita! Itse en valitettavasti pääse nauttimaan kauniista säästä kuin kohta lyhyehkön lenkin parissa, ja sitten menen koko päiväksi töihin. 

Koska aikataulu painaa päälle sen verran, en edes ehdi miettiä kirjoittavani asiasta, mistä olisin halunnut ja mikä on ollut mielen päällä pari päivää, joten täytyy tyytyä jakamaan nämä aiemmin tällä viikolla otetut asukuvat. Olenkin kunnostautunut näiden kanssa nyt oikein kunnolla - jemmassa on vielä yhdet käsittelemättömät kuvat! Tosin en mä tiedä kiinnostaako nämä asukuvapostaukset ketään :D

Mutta se mikä saattaa kiinnostaa, on että minäkin, luettuani Annika Ollilan kokemuksia curly girl -metodista, olen päättänyt aloittaa sen. Liityin myös ryhmään facebookissa ja kahlasin sen aika pitkälti läpi. Kuten näistäkin kuvista huomaa, kiharaa kyllä löytyy, mutta valitettavasti se näyttää enemmän tuollaiselta kuivalta linnunpelättimen heinähatulta. Ja siitä haluan eroon! Ensimmäisenä kollaan jo kotoa löytyvät tuotteet läpi (heh, sitten kun ehdin), jos joku niistä sopii jo valmiiksi metodiin ja sitten puuttuvat käyn ostamassa. Mulla ei ole mitään aikataulua tähän kokeiluun, tänään tai huomenna en ole sitä aloittamassa, mutta toivon mukaan lähiaikoina kuitenkin! Kokemukset tulen totta kai jakamaan sitten myös täällä :)

Ja muutes! Muutaman päivän sisään tulossa jopa leffapäiväkirjaa, olen nimittäin pääsiäisen aikana katsonut useammankin elokuvan! Mutta nyt, ylös ja ulos aurinkoon!

PS. En keksiny parempaa otsikkoa...

Haaveita kesästä ja matkakuumetta

Ah, mikä ihana auringonpaiste! Kevät on ilmeisesti viimein täällä. Itselläni moinen auringonpaiste heittää heti ajatukset kesään - olisipa se jo täällä! Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei ole, mutta extempore piknikit ja vaikkapa joku roadtrip Suomen Etelä-rannikolle kuulostaisi aika ihanalta. Ja tavan mukaan juhannus on töistä vapaa ja olisi aika siistiä keksiä siihen jotain erikoista (viime vuonnahan vietin juhannusta Amsterdamissa) eikä vain kököttää kotona. Mutta toisaalta sinne on vielä niin paljon aikaa, että oma mielikin ehtii muuttua monta kertaa. Ja kaikkea tuota ennen on kauan odotettu Bon Jovin keikka Tallinnassa! Siihen ei olla varattu vielä mitään, laivamatkaa taikka hotellia, se pitäisikin hoitaa alta pois mahdollisimman pian. 

Mulla on myös aivan mahdoton matkakuume. Olen toivonut kesälomaa heinäkuun pari ekaa viikkoa, mutta vielä ei ole sataprosenttisen varmaa, että saan sen juuri siihen. Loput pari viikkoa ajattelin jättää jonnekin syksyyn, kuten viime vuonna. Ja vaikka loman siihen saisinkin, on silti tosi epävarmaa, että mihinkään reissuun lähdettäisiin - riippuu vähän mikä tilanne on koiran kanssa (lähinnä että onko tilanne yhtä hyvä kuin se nyt on, vanhasta koirasta kun ei ikinä voi tietää, mihin suuntaan olotila muuttuu) ja saisiko sitä sitten hoitoon. Ja toisaalta olisihan se kiva viettää lomaa pitkästä aikaa ihan kotona Suomessa. Syksyn lomapätkään on sitten todennäköisesti tarkoitus varata joku matka, elokuussa tulee sopivasti ihan kiva summa veronpalautuksiakin! ;) Mutta onneksi mulla on kaikki muistot viime vuoden reissuista, ja ne lämmittävät mieltä, joskaan eivät helpota matkakuumetta...

Täällä siis hyvä fiilis keväisissä merkeissä, energiatasot tosin tuntuu olevan vähän miinuksen puolella, sillä olen viime aikoina nukkunut aika heikosti. Toivotaan, että asia korjaantuu, sillä ennen pääsiäistä tässä pitäisi vielä ottaa sellainen projekti, kuin ikkunoiden pesu... :D

Kevätostoksia

Mukavaa lauantai-iltapäivää! Minä lötköttelen tällä hetkellä kotivaatteissa sohvalla Bon Jovia kuunnellen, mulla on nimittäin harvinainen lauantaivapaa. Illaksi keksitään jotain tekemistä ystävän kanssa, mutta suunnitelmat on vielä auki.

Sillä välin ajattelin tulla esittelemään muutaman kevään mittaan (tai voiko tätä nyt toistaiseksi varsinaisesti vielä kevääksi kutsua...) tehdyn ostoksen. Nykyään erinäisiä ostoksia tulee tehtyä harvemmin, ja nekin on useimmiten pakon edessä tehtyjä, kun on oikeasti tarve. Näistä nyt aivan kaikki ei pääse siihen kategoriaan, mutta pelkästä shoppailun ja kuluttamisen ilosta mitään ei tule nykyään hankittua.

Sain taannoin lahjakortin Muotitalo Lehtoon, mistä saattaa ensimmäisenä tulla vähän sellainen mummokauppa mieleen, mutta todellisuudessahan siellä myydään kaikenlaisia merkkivaatteita - sellaisia, mihin ei normaalisti edes vilkaise, lähinnä hinnan takia. Lahjakortin turvin päätin nyt sitten kerrankin repäistä ja ostin peräti kahdet merkkifarkut: Calvin Kleinit sekä Levikset.

Housujen ja farkkujen kanssa mullahan on se ongelma, että ne kuluu valtavan nopeasti, koska töissä niitä tulee käytettyä niin paljon. Ja töissä ne likaantuu helposti. Ja sitten niitä pitää pestä koko ajan. Eli pöksyt ei kestä kovin kauaa ja täten niihin ei viitsi laittaa rahaakaan kiinni. Mutta nyt, nyt mulla on ihan kokonaan oman farkut vapaa-ajalle, joita en laita töihin vahingossakaan, joten näiden luulisi olevan kestävä sijoitus! Calvinit mulla on ollut jalassa jo pariinkiin otteeseen, ja ne on ihan täydelliset. Toivottavasti saan laitettua näistä lisää kuvia asun muodossa lähiaikoina!

Mekko on kirpparilöytö viime kuulta ja se on juuri sen tyylinen, mitä olen vähän etsiskellytkin. Mekkojen suhteen olen tehnyt vähän sellaisen päätöksen, että koska mulla on niitä niin paljon jo valmiiksi, niin uutena mun ei tarvitse ostaa yhtään lisää, ellei nyt nimenomaan johonkin tiettyyn tilaisuuteen tarvitse jonkun tietynlaisen. Mutta kirpparilta näitä voi aina silloin tällöin bongailla!

Laukun tilasin Zalandolta, sillä mun 2-3 vuotta vanha edellinen olkalaukku (se tumman vihreä, joka mulla nyt on ollut about joka ikisessä asukuvassa mikä täällä blogin puolella on tuona aikana näkynyt) alkoi olla niin kulunut, että se sai siirtyä tästä ikuisuuteen. Laukun etsiminen ei varsinaisesti ole ollut se helpoin homma, koska halusin, että koko vastaa suht hyvin edellistä ja että vetoketju on nimenomaan laukun päällä ilman mitään läppiä, että se on helppo avata. Värin suhteen en ole kovin nirso, ja tällä kertaa valikoitui tuommoinen sinapinkeltainen. Ainoa miinus tulee siitä, että laukun hihna ei ole säädettävä. Käyttöön asti tämä ei ole vielä ehtinyt, mutta toivotaan että on yhtä hyvä toveri kuin edeltäjänsä! 

Uudet kengät tuli tarpeeseen, nämäkin Pumat tilasin Zalandolta. Mun Adidaksen Superstarit on niin puhki kulutetut, että ne täytyy heittää menemään ja olisin kieltämättä halunnut uudet tilalle, mutta koska mulla on samanlaiset Puman tossut jo entuudestaan ja olen tykännyt niistä hirveästi niiden kevyyden takia, tilasin samanlaiset eri värisenä. Ja näissä hinta oli huomattavasti kohtuullisempi, kuin niissä Superstareissa. 

Kevään ostoslistalla olisi vielä jotkut rennot collarit tai legginssit, missä voisi käydä lenkillä. Tai vetää jalkaan ylipäätään silloin, kun farkut ei innosta. Mulla on muutamat, mutta ne alkaa olla sellaista pieruverkkarikamaa, että niissä ei mielellään kotoa poistuisi.. :D Lisäksi haluaisin farkkuhameen, mutta sellaisen olen vähän ajatellut hommata kirpparilta, jos vastaan sattuu tulemaan. 

Mitä te olette viime aikoina ostaneet tai löytyykö ostoslistalta jotain, mitä olette pidempään etsineet tai säästäneet? 

Maanantai

Täällä Lahessa maanantai-aamu on käsittämättömän harmaa, mikä vähän masentaa kaikkien aurinkoisten, keväisten päivien jälkeen. Ikkunoista tulvivat auringonsäteet olisi jotenkin antaneet uudelle viikolle enemmän, mutta eihän säälle mitään voi. Onneksi mun viikkoon mahtuu paljon kaikenlaista ohjelmaa ja jopa vapaapäivä, mille ei ainakaan toistaiseksi ole mitään suunnitelmia!

Mutta koska maanantait on aina vähän... no, maanantaita (miten tää kuuluisi taivuttaa oikein? :D), niin tässäpä pari aurinkoista asukuvaa viime viikolta sekä kannustavia, pohdiskelevia tsemppilauseita! Valoa ja iloa viikkoosi ♥

One of the happiest moments ever is when you find the courage to let go of what you can't change.

If you want something you never had

You have to do something you've never done.

Even if you are on the right track, you'll get run over if you just sit there.

If it comes; let it. 

If it goes; let it.

I think it's important to realize that you can miss something but not want it back.

Whatever you are, be a good one.

Sometimes, the best therapy is a long drive and music.

I've learned that two people can look at the exact same thing and see something totally different.

Be somebody who makes everybody feel like a somebody.

Without ice cream, there would be chaos and darkness.

Testissä 8 jäätelömakua

Kaikki mut tuntevat tietävät, että jäätelö on mun lempiherkku. Mä siis syön jäätelöä lähes joka viikko, jos en, niin se on ihme :D Mun lempparijätski on jo useamman vuoden ollut Ingmanin Creamy Rocky Road, mutta mä tykkään kokeilla ja maistella eri jätskejä ja uusia makuja on tänä keväänä tullut varsin runsaasti. Olenkin jo Instagramin puolella stooreissa jo julkaissut näitä mun "arvosteluja" jätskeistä ja ne on saaneet jokseenkin hilpeän vastaanoton lähipiirissäni. Joten ajattelin, että miksenpä julkaisisi näitä arvioita täällä bloginkin puolella vähän tarkemmin kuvailtuna! Eli seuraavaksi 8 eri jäätelömakua, joita oon tässä kevään mittaan maistellut ja syönyt! (ja haluan vielä tarkentaa, että vaikka mulla pahemman luokan jäätelöaddiktio onkin, niin osa näistä on kyllä jaettu ja osaa oikeastaan vaan maistettu, eli ihan kaikkia en sentään yksin ole mahaani vetänyt :D) 

Ingman samettisempi omenapiirakka kermajäätelö oli hyvää. Ei sillä tavalla piirakkamainen kun antaa olettaa - taikinasattumia saisi olla huomattavasti enemmän (ja tässä taisi olla keksinpaloja, jos muistan oikein). Maku oli sopivan omenainen, eikä ainakaan omaan makuun teollisen makuinen. En tiedä ostaisinko kuitenkaan uudelleen, parempi makuyhdistelmä tulee, kun yhdistää itse tehdyn omenapiirakan ja vaniljajäätelön.

Valio Jäätelöfabriikki Omena-kaurapiirakka jäätelö oli sekin ihan hyvää, mutta pienoinen pettymys, varsinkin, jos vertaa tuohon edelliseen. Omenan makua oli huomattavasti vähemmän ja piirakka on taas hämäävä kuvaus, sillä jäätelön seassa oli vain pieniä keksimuruja. Tätä en ostaisi uudelleen.

 

Valio Jäätelöfabriikki Unelma suklaa jäätelö ei ollut mikään erikoinen makukokemus, vaan aika tavallinen, perushyvä suklaajätski, jonka seassa on vähän kastiketta ja suklaalastuja. Itse suhtaudun suklaajätskeihin niin, että enemmän on parempi ja mukana saa olla reilusti esim. browniepaloja, pähkinää, kastiketta tai mitä sattumia sinne nyt saakaan sekaan laitettua - tämä oli siis omaan makuun vähän turhan laimea.

Fazer Geisha kermajäätelö on tainnut olla markkinoilla jo hieman pidempään, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran tuli maistettua. Tykkään Geisha -suklaasta ja tämä oli siihen nähden aika iso pettymys. Se Geishan ominaismaku oli tässä jotenkin todella vähäinen ja siitä johtuen "huonot" pisteet, vaikka tämä muuten ihan jees olikin. Mutta ei mun mielestä onnistunut väännös jätskiksi. 

Valio Jäätelöfabriikki Passion-kookos jätski yllätti positiivisesti - omalla kohdalla tosin ihan sen ansiosta, että tässä ei maistu kookos tippaakaan. Asiaa ihmeteltyäni tutkin tuoteselostetta ja kookosta on tosiaan niin olematon määrä, että tuntuu hassulta, että se on ylipäätään jätskin nimeen kehdattu laittaa. Mutta kuten sanottua, omaan makumieltymykseen enemmän kuin passeli juuri näin, tästä tuli vähän mieleen perinteinen tiikerijätski. Tätä voisin ostaa toistekin, kesäinen ja raikas.

Aino Omenahyve kaurajäätelö on tämän listauksen ainoa vegaaninen jätski ja vallan mainio sellainen olikin! Koostumus ja maku oli tosi jäätelömäinen, eikä yhtään epämiellyttävä. Itse tosin olen tottunut kauratuotteiden makuun mm. kauramaidon ja -jugurttien muodossa. Tässä on kardemumman makuista kaurajäätelöä, mikä on ehkä parasta ikinä, koska rakastan kardemumman makua. Omenaa tässä sopivasti. Tätä olen syönyt itse asiassa pariinkin otteeseen ja syön varmasti jatkossakin! 

Valio Jäätelöfabriikki Lemon curd jäätelö oli silkkaa rakkautta ensimmäisellä lusikalla. Niin hyvää, niin raikas! Ja tämän listauksen ainoa viisi pistettä kerännyt jäätelö. Tämä oli sopivan sitruunainen ja ainoa "miinus" tulee siitä, että itse olisin toivonut tähän enemmän kirpeyttä, nyt tämä on lähinnä vaan makea ja sellainen pieni kirpeys sitruunatahnakastikkeessa olisi antanut ihanaa lisäpotkua, mutta hyväksyn tämän tällaisena. Aion ostaa uudelleen.

Magnum Double Salted Caramel jäätelö ansaitsee oikeastaan ainakin 4,5 pistettä viidestä, en tiedä miksi olen laittanut pelkän nelosen, koska tämä oli aika taivaallista. Näistä crack -jäätelöpikareista olen aiemmin syönyt sitä hasselpähkinän makuista ja siitä olen tykännyt valtavasti, eikä tämä jäänyt paljoa jälkeen siitä. Vaniljajäätelö oli vaniljajäätelöä, eikä mitään esanssikuraa, kastiketta oli reilusti ja mikä parasta, suklaata oli paljon! Tämäkin menee ehdottomasti jatkoon.

Mikä on sun lempparijäätelö ja oletko jo ehtinyt maistaa jotakin edellä mainituista? Mulla on ainakin pari jäätelömakua, joita en ole vielä ennättänyt maistaa tai löytänyt omista lähikaupoista, joten jätskiarviointeja ainakin sinne Instagramin puolelle on varmasti tulossa lisää kevään aikana! ;D

Kivaa sunnuntain jatkoa ♥

Ain laulain työtäs tee

Mä monesti mainitsen työstäni sivulauseissa - kuinka on tullut tehtyä paljon tai millainen työputki on takana, tai jotain muuta vastaavaa. En kuitenkaan usein mitään kovinkaan avartavaa tai vertailukohtaa antavaa. Tarkoituksenani ei ole nytkään kirjoittaa mitään syväluotavaa tekstiä työtäni kohtaan, koska haluan pitää sen erillään tästä harrastuksestani jo ihan itsenikin takia. Mutta koska työ on iso osa ihmisen elämää ja arkea, niin täytyyhän sillekin osuutensa myöntää. Olen kirjoittanut aiheesta joskus aiemminkin, mutten löytänyt nopealla haulla tekstiä. Ja toisekseen tuon tekstin kirjoittamisesta on ehtinyt kulua jonkin aikaa, joten uusi ei haittaa.

Mitä mä sittent teen työkseni? Olen vuoropäällikkö ravintolassa. Mun työaika on 112,5 tuntia kolmeen viikkoon ja tämä ylittyy yleensä aina, ellei joukkoon olen jostain syystä mahtunut vuosivapaita, jotka palkallisina vapaina lasketaan tuntimäärään mukaan.
Mulla on kokemusta vuoropäällikkönä olemisesta vain ja ainoastaan nykyisessä työssäni, eli en tiedä mitä muiden ravintoloiden vuoropäällikköjen toimenkuvaan kuuluu, mutta sen tiedän, että mulla on asemassani huomattavasti enemmän vastuuta ja töitä, kun ehkä jollain toisella vastaavassa asemassa työskentelevällä.

Työ on vuorotyötä ja työvuoro saattaa alkaa joko seitsemältä aamulla tai kuudelta illalla. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta saada aikaiseksi säännöllistä vuorokausirytmiä, mutta onneksi en itse sellaista tarvikaan. Aamu- ja iltavuoroja on suhteessa aika tasaisesti.

Ravintolassa työskentelemisestä tuntuu monella olevan sellainen mielikuva, että se on sellaista leppoisaa helppoa duunia, josta maksetaan kuitenkin suhteellisen hyvin.

No, ei nyt ihan niinkään. En voi toki verrata kaikkia ravintoloita keskenään ja esimerkiksi lounasravintolassa työskenteleminen on aivan eri asia kun työskenteleminen viikonloppupainotteisessa anniskeluoikeudet omaavassa ravintolassa. Mutta se, mikä tuntuu tulevan yllätyksenä esim. uusille työntekijöille, on kuinka fyysistä työ oikeasti on. Kun fyysisyyteen yhdistetään vielä paineensietokyky ja keskittymiskyky, niin kiireisen vuoron jälkeen takki on aika tyhjä. Ei siinä tule mieleen lähteä vielä salille painoja nostamaan tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan järkevää tai terveydelle edullista - mieli tekee rojahtaa sohvalle, tilata pizza ja tuijottaa zombina tuotantokausi putkeen jotain keskinkertaista sarjaa, ettei tarvi ajatella. Noin niin kuin hyvin karkeasti ilmaistuna.

Palkka ei ole mikään hurja, mutta sellainen, että sillä pärjää, jos oikeasti tekee niitä töitä. Mun kuukausipalkka on nettona noin 2500-2700 euroa riippuen siitä, millaisia vuoroja on tullut tehtyä (esim. jos kuukaudessa on monta sunnuntaivuoroa, se näkyy heti palkassa monena satana eurona). Sanomattakin selvää, että verojen ja muiden maksujen jälkeen summa ei juuri koskaan ala kakkosella.

Kaikesta huolimatta mä pidän työstäni, enhän sitä tekisi, ellei siinä olisi enemmän hyvää kuin huonoa. Esimiehenä olemisessa on puolensa, mutta myös vastuu on kannettava. Mun vapaapäivät ei lähes koskaan ole täysin vapaapäiviä, niihin monesti kuuluu ainakin pari työpuhelua - esimerkiksi toissapäivänä viisi. Se, että on tavallaan koko ajan kiinni töissä, on omalla tavallaan stressaavaa ja varsinkin aluksi se oli todella kuormittavaa, mutta nykyään jotenkin tiedostan, että se kuuluu pakettiin. Tämä on nykyään paljon isompi juttu mun läheisille kuin itselleni, koska kellään heistä ei ole työssään esimiesasemaa, on heidän vaikea ymmärtää, etten voi tiettyjen asioiden antaa vain olla, vaan mun on hoidettava asia johonkin kuntoon oman vapaa-aikani nimissä, jos tilanne sitä vaatii. (Totta kai saan noista sitten korvauksen, mitään ei ilmaiseksi tarvitse tehdä.) Mutta pointtina, että jos tilanne ei hoidu kuntoon ilman esimiestä, täytyy sen olla minä tai sitten mun esimies, eli meidän ravintolapäällikkö.

Tärkeimmät ominaisuudet, joita tämän kaltaiseen työhön tarvitaan, on mielestäni ehdottomasti joustavuus, paineen- ja stressinsietokyky sekä yhteistyökyvykkyys. Ja halu oppia, kehittyä. Itse en ole saanut koulutusta esimiestehtäviin, vaan olen opetellut kaiken matkan varrella. Mikään valmis paketti en todellakaan ole (ja onko kukaan koskaan muutenkaan), vaan tiedän monia asioita, joissa haluaisin vielä kehittyä. Onneksi tämä kevät tuo siihen mahdollisuuksia. Töitä on paljon ja se on toki aina pois jostain muusta - kuten sanoin, monesti tuntuu mahdottomalta työputken jälkeen antaa itsestään enää mitään, sen takia blogi on huomattavan paljon hiljaisempi, mitä se todennäköisesti olisi, jos tekisin vähemmän töitä tai jotain muuta, en tiedä.

Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että olen todella onnekas, että olen työllistynyt suoraan valmistuttuani ja sen kuuden ja puolen vuoden aikana, mitä olen työelämässä ollut, olen edennyt tähän pisteeseen. Se, että välillä on rankkaa ja useimmiten tekee mieli valittaa, ei poista sitä faktaa, että olen todella kiitollinen tilanteestani, koska se on todella kadehdittava. Ravintola-alalla työsopimukset on monesti aika pieniä tai määräaikaisia ja voi joutua tekemään pariakin duunia selvitäkseen. 

Ja sitten mulla olisikin näin kahden päivän vapaan jälkeen sellainen lähes 50 työtunnin putki ennen seuraavaa vapaapäivää. Mut onneksi on kevät, valoa riittää ja tuohon väliinkin mahtuu ainakin yhdet treffit ystävän kanssa, joten niiden avulla jaksaa paremmin kuin hyvin ♥ Ja ainakin purkilla jäätelöä!

PS. Ja mitä otsikkoon tulee, mä todellakin aina välillä laulan töissä - etenkin, jos olen keittiövuorossa, taustalla on mieleistä musiikkia ja on hyvä flow päällä. Tästä ei toistaiseksi ole kukaan työkaveri valittanut, ehkä tätä tapahtuu kuitenkin sen verran harvoin, ettei kenenkään korvat kärsi :D

Menneen kuun juttuja

Ah, huhtikuu! Ah, kevät! Maaliskuu tuntui jotenkin todella pitkältä, mutta silti se hurahti ohi noin vain. Tämän kuun kuviot on vielä hieman auki, että mitä kaikkea sitä ehtii ja keksii tehdä (töitä mulla on ainakin ihan riittävästi, taas, hahah). Joten palataanpa ajassa hieman takaisin päin, jaan tähän muutamia otoksia menneeltä kuulta (ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin taitaa siellä muutama olla ihan helmikuun lopultakin...)

Yhtenä maanantai aamuna tajusin, että eihän mulla ole maitoa aamukahviin. Olin jo ehtinyt käyttää koirankin lenkillä, niin ajatus kauppaan raahustamisesta masensi jotenkin tosi paljon. No, kahvihammasta kolotti kuitenkin sen verran, että pakkohan se oli, ja ostin samaan syssyyn läjän donitseja, jotka jaettiin miehen kanssa. Ei loppujen lopuksi kovin huono maanantaiaamu :) 

Jatketaan samalla aamuteemalla hieman lisää! Ensimmäisen kuvan setin järkkäsin töihin mulle ja työkaverille - hän joutui vapaapäivänään tulemaan töihin yllättävän saikun takia (hahah saisinpa mäkin aamupalan aina kun näitä tulee :D) ja halusin järkätä hänelle jotain kivaa.

Maaliskuussa käytiin myös yhtenä arkiaamuna muutaman ystävän kanssa aamupalalla Sokoksen Seurahuoneella - aivan mahtava idea! Hinta oli toki aika kova - 21 euroa, mutta buffa oli todella kattava: löytyi vaikka minkä näköistä leipää ja leivän päällisiä, perinteistä munakokkelia ja pekonia, mehuja ja maustettuja vesiä (ja tuoreista appelsiineista sai puristaa itse mehua!), löytyi vohvelinpaistopiste ja kahvia oli termoskannussa suoraan pöydässä. Eli vahva suositus! Arkiaamussa oli myös se plussa, että aamiaissalissa oli yhdeksän aikaan aamulla tosi rauhallista, eli buffetin ääressä sai rauhassa pyöriä ja ihmetellä (kattaus oli siisti ja ruokahalua nostattava, harmi että tajusin ottaa vain kuvan meidän lautasista). 

Juon kahvin lähes aina kotona tai töissä lähinnä budjettisyistä, mutta voi pojat että toisinaan on kiva käydä kahvilla herkkujen kera ihan jossain muualla. Arnoldsin rocky road - donitsi ei ollut aivan niin hyvä, kuin olin odottanut, mutta toisaalta mun lemppari on se vaniljamössöllä täytetty kinuskidonitsi - sitä on vaikea päihittää.

Ja asiaan luontevasti liittyen mun äitin pieni projekti. Haluaisin itsekin laittaa yrttejä kasvamaan, mutta viime vuonna tuli huomattua, että mulla ei ole sitten minkäänlaista viherpeukaloa. Mutta toisaalta sain just pussin multaa, joten kyllähän sitä voisi kokeilla... joka tapauksessa noissa idätysruukuissa jossain on mun chilipaprikat kasvamassa! 

Onneksi viime aikoina ollaan saatu nauttia ihanasta kevätauringosta, mutta tämmöisiä harmaita, hieman sumuisia päiviä mahtui maaliskuuhun jotenkin ihan liian monta. Onhan tässä toisaalta omanlaisensa, hieman aavemainen tunnelma!

Tältä näytin maaliskuussa! Ja näytän edelleen, hahah. Mun hiukset on edelleen projekti ja en rehellisesti ole täysin varma, mitä mä niiden kanssa tekisin. Haluaisin toisaalta marssia vaan kampaajan tuoliin ja sanoa, että tee jotain tämmöstä, mutta kun viimeisimmästä kampaajakäynnistä on kohta 8 vuotta, niin se kynnys on jotenkin kamalan korkea :D No katotaan! Ja oon onneksi viimein omaksunut asenteen, että nehän on vaan hiukset. Ei ole maailmanloppu, jos ne ei ole aina hyvin tai joku ulkopuolinen miettii, että ei helvetti tota ton harakanpesää. 

Tästä on jo hyvä tovi, kun käytiin pitsalla Lahden keskustassa sijaitsevassa Bar Loosisterissa, mutta tarkoitus on ollut mennä uudestaan testaamaan paikan burgerit (etenkin kasvisversiot kiinnostaa!), mutta aikataulu ei ole oikein antanut myöten ja toisaalta ei sitä ulkona tule käytyä syömässä muutenkaan kovin usein. Mutta joka tapauksessa ne pari kertaa kun olen täällä pyörähtänyt, niin olen tykännyt! Ajattelin itse asiassa ehdottaa tätä treffipaikaksi ensi viikolle, kun näen yhtä mun ystävää - ollaan puhuttu yhteisestä bilispelistä noin miljoona vuotta, mutta se on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Täällä pöydistä veloitetaan tunnilta, joten saa rauhassa mokatakin ;) 

Ja sitten hieman omia kokkailuja - sitruunapesto risottoa ja yrttibroileria. Tämä oli ihan superhyvää ja täytyy ehdottomasti tehdä lähiaikoina uudestaan, että saan jaettua reseptin tänne bloginkin puolelle!

Nyt mä aion (yrittää) nauttia mun kahdesta perkkäisestä vapaapäivästä, joiden aikana olisi tarkoitus hoitaa peräti neljää koiraa, leipoa ja shoppailla :) Nyt mä laitan Netflixistä Arrow:n pyörimään (mulla on ollut aina jotenkin tosi kovat ennakkoluulot sarjaa kohtaan ja tadaa, seuraavana hetkenä oonkin siihen ihan koukussa) ja teen ittelleni lohi-avokado iltapalaleivät! Kivaa viikonjatkoa ♥