Satumaisen ihana yllätys

Toissapäiväinen synttäripäiväni oli kerrassaan aivan ihana. Päivä meni aika tavanomaisesti, iltapäivästä ajeltiin äitini kanssa tänne Lahteen, syötiin, kahviteltiin ja niin edelleen. Ystävältäni olin saanut tiedon, että mun pitäisi ilmestyä keskustaan laittautuneena ja nälkäisenä puoli seitsemän pintaan. Mä en tiennyt yhtään, mikä homman nimi oli - paitsi tietenkin ajattelin, että johonkin mennään syömään.

Ystäväni ilmestyi ja ajattelin, että mennään kahdestaan. Minut johdatettiin Sokos Seurahuoneen Trattoriaan, ja pöydässä istuikin neljä ystävääni (tunnetaan kaikki töistä, mutta vietetään vapaallakin aikaa yhdessä). Koko tilanne oli jotenkin nin sellainen, että minähän rupesin siinä sitten kyynelehtimään, kun olin niin otettu.

Ruuaksi sain valita mitä halusin ja valitsin tryffelirisottoa ragúulla, ja se oli niin hyvää. Voisin mennä syömään toisen samanlaisen annoksen tältä istumalta :D Annos oli myös täyttävä, sitä oli omaan nälkään juuri sopiva määrä! Pääruuan jälkeen muutamat seurueesta tilaili jälkkäriä ja multa tuli tarjoilija kysymään, että onko synttärisankarilla mitään allergioita. Hämmentyneenä vastasin, ettei ole ja kun muut saivat jälkiruokansa, sain minäkin tuon taivaallisen näköisen ja makuisen tiramisun ♥ Pakko tässä kohtaa kyllä kehua Trattoriaa - palvelu oli hyvää, ruoka taivaallista ja tuo yllätysjälkkäri kyllä kruunasi kaiken. En ollut kyseisessä ravintolassa käynyt illallisaikaan koskaan aiemmin, pelkästään lounaalla (joka on sekin ollut aina hyvä), mutta täytyy kyllä mennä uudestaan. 

Ruokailu ei ollut suinkaan illan ainoa yllätys. Sain lahjaksi kuvassa näkyvän Tommy Hilgigerin laukun. En voi käsittää tätä! Kyseinen laukkuhan on siis sellainen, minkä näin tuossa kuun vaihteessa Lehdon liikkeessä, jossa kävin tuolloin äitini kanssa ja sen käynnin seurauksena mun oli pakko etsiä netistä, mikä laukku oli kyseessä. Löysin etsimäni ja päivitin löydökseni Instagramiin storyn puolelle, että nyt muuten löytyi sellainen laukku, jonka haluaisin ja että mullahan on kohta synttärit tulossa. Siis sellainen perusjuttu, ilman mitään taka-ajatuksia tai toiveita. Niin minä en edelleenkään pysty käsittämään, miten nämä ihanat tyypit on sen sieltä muistaneet (story kun näkyy vaan sen vuorokauden) ja hommanneet sen vielä oikeassa värissä. Tässä tosin mukaan astui myös mieheni, joka hänkin siis osallistui lahjaan ja osasi kertoa mieluisen värin. Näitä löytyy sinisenä ja punaisena myöskin, mutta tuo musta oli se, minkä alunperin näinkin ja se, minkä halusin.

Äidiltäni sain lahjasi mitä suloisimmat vaaleanpunaiset Elefantti -lakanat sekä lahjakortin S-ryhmälle, mikä pääsee varmaan käyttöön jo tänään, hih.

Ilta jatkui vielä yksien terassijuomien verran, ja sitten kotiin, sillä suurimmalla osalla seuraava päivä oli työpäivä, osa oli jo ihan väsyksissä ja itselläni talous ei tässä kuussa anna myöten suhteellisen kalliisiin baarijuomiin. Itseäni tämä ei haitannut, ei näiden kuulunutkaan olla mitkään ryyppäjäiset :)

Mutta olinpa minä vaan niin yllättynyt, hämmentynyt, otettu ja kaikkea muutakin. En osaa edes kuvailla sitä fiilistä, minkä tämä ilta muhun jätti. Että olen osa näin ihanaa ystäväpiiriä, ketkä jaksaa nähdä vaivaa ja aikaa toistensa eteen, suunnitella tämmöisiä iltoja ja tuntea minut näin hyvin. Näen itseni toisinaan todella huonossa valossa ja ajoittaisista omista fiiliksistä huolimatta kiva huomata, että muut eivät. Että minä olen heidän mielestään sellainen tyyppi, kuka ansaitsee ja tarvitsee tämänlaisen illan. Niin kiitollinen heistä ♥ Ja ennen kaikkea jäi myös odottava fiilis, että milloin pääsen itse olemaan osallinen jonkun toisen yllätyksen järkkäämisessä :)

27 x elämän aikana opittua

Tänään täytän 27 vuotta. Tuntuu hullulta. En tunne itseäni yhtään sen ikäiseksi, en yhtään aikuiseksi. Tai tietyllä tavalla aikuiseksi kyllä, mutta tiedättehän, sellaiseksi huolettomaksi aikuiseksi. Juuri semmoinen leffojen tyyppi, kuka katsoo vieressä, kun muut rakentaa elämää eteenpäin - saavat lapsia, rakentavat taloja ja ostavat autoja sekä veneitä, tyyppi jota muut käskevät aikuistumaan ja vakavoitumaan.  Itse mietin lähinnä minkä sarjan aloittaisi seuraavaksi ja yrittäisikö edes elää vähän terveellisemmin.

Mutta on sitä elämänkokemusta kertynyt jonkin verran. Tein listan, mitä kaikkea olen oppinut ja ymmärtänyt näiden ikävuosieni aikana. Halusin laittaa mukaan hauskoja (tai muka hauskoja..) juttuja, mutta myös sellaisia "oikeita" asioita.

1. Jos epäilet, onko termosmuki hyvä sijoitus - on se.

2. Ota kritiikki vastaan sellaisena, kuin se annetaan. Puolustautuminen on luonnollista, mutta pahimmassa tapauksessa se vie selittelyyn ja tekosyihin, jotka eivät ole koskaan hyvä asia. En tarkoita että pitäisi purematta niellä kaikki itseensä kohdentunut kommentointi, mutta loppujen lopuksi paljon helpompaa antaa toisen sanoa asiansa, pahoitella ja jatkaa elämää.

3. Pakastin tai jääkaapin pakastelokero on yksinkertaisesti pakko sulattaa aina silloin tällöin.

4. Meikkien pesemättä jättäminen kostautuu aina.

5. Kiitos on maailman tärkeimpiä sanoja, eikä sitä mielestäni voi käyttää juurikaan liikaa. Kiitä aina kun se on mahdollista, kaikista pienistäkin jutuista, koska se on toisen huomioon ottamista parhaimmillaan.

6. Särky- ja allergialääkkeiden ympärivuotinen varastointi pahan päivän varalle on osoittautunut liki mahdottomaksi. Miten ne on aina loppu?!

7. Mikään elämässä ei ole ilmaista. Jos se ei maksa rahaa, se maksaa jotain muuta.

8. Jos aikoo syödä ja katsoa leffaa samaan aikaan, valitse se leffa ennen kuin edes mietit ruuan valmistamista. Jos leffaa alkaa valitsemaan siinä vaiheessa kun ruoka on naaman edessä ja sipsut ja dipit valmiina, on ruoka kylmää ja sipsit syöty siinä vaiheessa kun se leffa löytyy.

9. Kyllä, vaateliikkeiden sovituskoppien valaistus on perseestä ja siellä ei näytä ikinä hyvältä.

10. Älä tuhlaa aikaa siihen, että miettisit, mitä muut sinusta ajattelevat. Keskity siihen, mitä ajattelet itse itsestäsi ja pyri parantamaan sitä ajatusmallia, jos et ole tyytyväinen.

11. Kaikki ideat on hyviä yhden viinipullon jälkeen. Tästä syystä turvallisin vaihtoehto olisi jättää se siihen pulloon ja mennä kotiin. Tai juoda se pullo yksin kotona.

12. Itkeminen ei ole noloa, vaan täysin normaalia ja puhdistavaa sekä tärkeää.

13. Ota jokainen uusi tuttavuus ilolla ja lämmöllä vastaan - koskaan ei voi tietää mitä kyseinen suhde voi tuoda tullessaan. Ja samalla muistaa, että kaikista ihmissuhteista ei tarvitsekaan tulla mitään sen kummallisempaa tai syvempää. Ja niistä ihmissuhteista, jotka antamiseen sijaan vain ottavat - anna niiden mennä.

14. Oli tilanne mikä tahansa, yleensä suihkussa käyminen auttaa.

15. Makuaisti muuttuu ja kypsyy: mä en esimerkiksi vielä vaikka viisi vuotta sitten olisi kuvitellut pitäväni oliiveista, vuohenjuustosta, viinistä ja kirsikoista olen oppinut (tai opettelen oikeastaan vielä) pitämään tosi hiljattain. Uusia asioita kannattaa siis maistaa, tai sellaisia, mistä ei ole aiemmin pitänyt.

16. Älä anna sään vaikuttaa liikaa omaan mielialaan, opettele löytämään positiiviset puolet kaikista sääilmiöistä ja vuodenajoista ja voimaannu niistä.

17. Meditointiin tai sen opetteluun käytetty aika ei ole tuhlattua aikaa.

18. Toteuta palveluksia ja pyyntöjä pyyteettömästi, mikäli sinulla on siihen mahdollisuus ja aikaa. Jos vastaavasti pyydät itse jotain, tarjoa vastapalvelusta sen hetken kykyjesi ja tietojesi mukaan, vaikka toinen ei sitä vaatisikaan.

19. Elämä ilman juustoja olisi kurjaa elämää. Tämä on syy, miksi musta ei ikinä tule vegaania.

20. Kaikesta selviää ja kaikkeen löytyy ratkaisu. Ei ehkä tyhjästä ja sormia napsauttamalla, vaan rohkeudella, sinnikkyydellä ja uskolla siihen, että ei kaadu ja anna jonkun muun asian tai henkilön viedä lankoja omista käsistä.

21. Neuvon tai avun pyytämisessä ei ole mitään häpeämistä.

22. Säästäminen on järkevää ja kannattavaa kaikin puolin, mutta maailma ei lopu, jos niin ei tee. Nimimerkillä kaksikymmentäseitsemän vuotta ilman juuri minkäänlaisia säästöjä. Toki olen myös ilman esimerkiksi autoa tai omaa asuntoa.

23. Kynsiä on aivan turha lakata, ellei muista/jaksa käyttää joko alus- tai päällyslakkaa.

24. Kuunteleminen on tärkeä taito, joka tuntuu olevan harvinaisuus tässä meluisassa maailmassa. Kuuntelulla tarkoitan sitä, että oikeasti kuuntelee, kun puhutaan, kuuntelee itseään, ympäristöään - koko elämää. Kaikella on jotain sanottavaa, kun jaksaa keskittyä kuuntelemaan ja ottamaan vastaan sen, mitä kerrotaan.

25. Olen maininnut tämän joskus aiemminkin vastaavanlaisessa listauksessa, mutta: vessapaperin laadusta ei tingitä.

26. Älä ota sitä niin vakavasti. Kaikkea sattuu, paskaa tulee niskaan ja virheitä tapahtuu, toisille enemmän kuin toisille, mutta niitä ei missään nimessä kannata ottaa liian vakavasti vaan yrittää löytää se pilven hopeareunus jokaisesta ja suhtautua huumorilla. Muutenhan tämä elämä olisi ihan perseestä.

27. Sellaista asiaa, kuin "liikaa jäätelöä" ei ole olemassakaan.

Ikä on vain numero

Täytän huomenna vuosia. Ikääntyminen ahdistaa tavallaan, vaikka toki samalla tiedostan, että näin 27 vuotta täyttävänä siihen ei varsinaisesti ole vielä mitään syytä. Toisaalta se on taas mukavaa - luin nimittäin juuri hiljattain vanhoja päiväkirjamerkintöjäni aina ala-asteelta lukioikäiseksi ja tuli fiilis, että onneksi olen kasvanut niistä ajoista. Toki siellä oli ajatuksia ja oivalluksia, joita luin melkein ylpeänä, mutta suurin osa oli sellaista kasvukipuista vuodatusta, että merkintöjen lukeminen oli varsinainen suoritus. Mietinköhän kymmenen vuoden päästä samanlaisia juttuja näistä nyt kirjoitetuista blogijutuista..?

Se, mitä olen oppinut on, että ikä on vain numero. Ihan jokainen yksilö kasvaa ja kehittyy omassa tahdissaan, ja siihen on iällä tässä vaiheessa varsin vähän merkitystä (lapsen kehitys on asia erikseen). Mun viikottaisiin ihmiskontakteihin sisältyy kaikkia ikäryhmiä aina teini-ikäisistä lähemmäs eläkeikää läheneviä, enkä mä juuri koskaan tule ajatelleeksi kenenkään ikää niissä kontakteissa. Omia ystäviä mulla on oman ikäni molemmin puolin. Tiedän mua itseäni paljon nuorempia, ketkä hankkivat lapsia, omistavat asuntoja ja autoja ja sitten taas itseäni vanhempia, ketkä asuvat samalla tavalla vuokralla eivätkä mietikään perheen perustamista.

Ehkä siinä ikääntymisessä ja vanhenemissa eniten ahdistaakin ne yhteiskunnan normit, jotka salakavalasti kiemurtelevat omaan alitajuntaan, vaikka kukaan ei ahdistele mua kysymyksillä lapsien hankkimisesta tai kyseenalaista muitakaan valintojani. Tulee vaan fiilis, että kun on jo tämän ikäinen aikuinen, pitäisi jollakin tavalla olla enemmän ja omistaa jotain konkreettista - vaikka ääneen sanottuna se on ihan naurettavaa, sillä en ole perusluonteeltanikaan yhtään sellainen.

Joten loppujen lopuksi ikä ei yksistään kerro kenestäkään juuri yhtään mitään. Itse olen elämääni suht tyytyväinen, joten miksi muuttaa sitä millään tavalla perustein "koska olen jo tämän ikäinen". Autoa en halua enkä tarvitse, musta vuokralla on ok asua ja lapsia en ole missään vaiheessa elämääni erityisesti halunnut ja toivonut, enkä niitä varsinkaan tässä hetkessä osaa kuvitellakaan elämääni. Mulla on vakituinen työpaikka, jossa mulla on hyvä asema, olen saanut nähdä maailmaa ja matkustaa taloudellisen tilanteen niin salliessa täysin vapaasti ja mulla on ympärilläni aivan mahtavia, ihania ja erilaisia ihmisiä. Se riittää mulle tässä hetkessä enemmän kuin hyvin.

Kesäjuttui, osa 2

Se olisi kuulkaas ensimmäinen viikko töitä loman jälkeen takana päin, ja kolme vapaapäivää edessä ♥ Ja mitä kesäkelejä se on luvannutkaan! Mä olen aivan superinnoissani helteistä, veikkaan että moni muu ei niinkään. Ainoa asia mihin kuuma sää itsellänikin vaikuttaa negatiivisesti, on nukahtaminen ja unenlaatu, mutta toisaalta nukkua ehtii sitten syksymmällä... :D Ja no, rehellisesti sanottuna ei sellaisena päivänä, kun mittari kipuaa lähemmäs kolmeakymmentä astetta, ole ravintolan keittiössäkään maailman kivointa, mutta onneksi työ on muuten kivaa ja työkaverit parhaita, niin ei siinä pieni hiki haittaa!

Kesään on mahtunut muutamat ulkonasyömiset, tai siis "ulkona", heh, kyllä te tiedätte - ravintolassa siis. Hyvinkäällä kävin ystävän kanssa Obelixissa ja tilaamani vegaaninen annos oli tosi mainio! Se sisälsi muun muassa grillattua avokadoa ja tofua, perunaa ja tomaattisalsaa - vähän kaikkea siis ja vähän sekalaisesta kokoonpanosta muodostui kuitenkin maittava kokonaisuus. Ja enpä ole ennen syönyt avokadoa perunan kanssa. Grillattuna.

Tällä viikolla käytiin toisen ystävän kanssa lounaalla sushibuffassa ja hintaansa sekä valikoimaansa nähden tosi jees! Tänne pitää tulla toistenkin lounaalle. Kyseessä siis ravintola Konnichiwa Aleksanterinkadulla. Haluaisin myös joku kerta päästä testaamaan kauppakeskus Karismaan auenneen Luckiefunsin. Mutta siinä välissä vois vaikka opetella syömään niillä puikoilla... 

Ilta- ja aamupalaotoksia. Uppomunia en ole vielä joutanut kokeilemaan, mutta paistettu kananmuna toimi iltapalaleivissä myös hyvin. Parina aamuna olen intoutunut tekemään tuorepuuroa, tai siis edellisenä iltana, jolloin puuro on heti herätessä syöntivalmista. Helppoa ja hyvää! Keitetyn puuron ylin ystävä en ole koskaan ollut, joten tämä on itselleni sopiva vaihtoehto. 

Sain mieheltä pyynnön, että voinko joku ilta paistaa lettuja ja pyyntöhän toteutettiin - jopa kahtena kertana kuluneen kuun aikana. En muista milloin viimeksi olisin paistanut tämmöisiä lettuja on kyllä hyviä! Minä olen syönyt omani reilun Nutellan kera.

Yhden kakunkin olen ehtinyt tehdä, ja tämä oli aikalailla ainoa otos siitä. Olisi pitänyt ottaa useampi, vaikka koristeluun en täysin tyytyväinen ollutkaan, sillä tämä suklaata ja appelsiinia yhdistelevä juustokakku oli superhyvää! Ehkäpä ehdin ja jaksan tehdä sitä vielä toisen kerran tässä kesän aikana. 

Kesään on mahtunut muutama piknik (joskaan ei sitä glögipiknikiä vielä ainakaan toistaiseksi) ja kuten oikeamman puoleisesta kuvasta näkyy, ei meidän kauttaukset todellakaan vedä vertoja instassa vilahtaviin kesäpiknik -kuviin :D Puolustaudun sillä, että hyvästä kelistä huolimatta tuuli oli sen verran kova, että minkäänlainen tuotteiden asettelu kuvanotto-mielessä ei tullut kysymykseenkään, kaikesta sai pitää kiinni :D Mutta tällä aiemmin tällä viikolla toteutettu töistä lähes suoraan puistoon ja piknikille -reissu oli tosi leppoisa ja onnistunut - istuttiin hoodeilla reilut neljä tuntia, kerran vaihdettiin paikkaa että päästiin aurinkoon! Eväänä meillä oli muun muassa pastasalaattia, dippivihanneksia, sipsiä, kirsikoita ja herneitä, leipää ja leipomiani mangodonitseja. Meidän koirakin oli menossa mukana ja sen neljän tunnin vahtimisen ja haukkumisen jälkeen oli toveri kyllä aika poikki, hahha. Mutta näitä toivottavasti ehtii toteuttaa vielä pari ennen syksyä, oli niin kivaa ja rentoa ♥

Mun pitää varmaan kohta ilmoittaa harrastuksia kysyttäessä, että musavisat. Käytiin viime sunnuntaina Butcher & Bankerin musavisassa, sillä Loosisterin musavisa on kesätauolla, missä ollaan siis yleensä käyty. Menestystä ei ole ikinä irronnut, eikä irronnut nytkään. Mutta aina näistä jotain oppii! Jos ei muuta, niin sen, kuinka vähän tietoa loppujen lopuksi itsellään on, about kaikesta.

Ja tänään sunnuntaina koiranhoitohommissa Kouvolassa! Mulla on seuranani peräti neljä koiraa, mutta tämä on niin tuttua juttua, että eipä haittaa. Tämä ja huominen menee leppoisasti tekemällä mitä mieli tekee (eli todennäköisesti ei juuri mitään, hahah) ja tiistaina on mun synttärit, ja olen saanut vähän sellaista vihiä, että jotain suunnitelmia pääni menoksi on tehty. Jännittävää! Ja vähän ehkä ahdistaa vanhentua, toisaalta taas ei. No, niistä ajatuksista ehkä myöhemmin.

Kivaa ja aurinkoista sunnuntaipäivän jatkoa kaikille ja tsemppiä seuraavaan helleviikkoon! :)

Mummotukka, loman loppu ja matkakuume

Kesälomani loppui eilen. Kävin toki lauantaina tekemässä iltavuoron, koska omalla kohdalla se on jo ihan perinne, että lomalla käydään ainakin yksi vuoro tekemässä. Mutta eilen oli varsinaisesti ensimmäinen vuoro loman jälkeen ja voi jestas, millainen päivä olikaan. Olen todella helpottunut, että mulla on heti tuon yhden vuoron jälkeen tänään vapaa :D Muuten kyllä kiva palata töiden pariin!

 

Mitä mummotukkaan tulee - no, näette kuvista. Haalistuva vaaleanpunainen väri ei oikein auta asiaa, mutta en aio tehdä sille mitään, en siis värjätä uudestaan vaan haalistukoot omia aikojaan. Munhan piti aloittaa se helkutin curly girl jo kesäkuussa, mutta en ole kyllä varsinaisesti aloittanut tähän päivään mennessäkään. Olen kyllä plopannut ja vähentänyt shampoopesuja ja kerran kokeilin laittaa geeliäkin, mutta siitä ei kyllä tullut mitään. No, ei stressiä. Sama harakanpesä on toiminut ihan kohta 27 vuotta jo, niin kyllä se toimii jatkossakin.

Ja sitten vielä se kolmas asia: matkakuume! Koko alkuvuosi on mennyt niin sanotusti hienosti, en ole juurikaan ehtinyt miettiä ulkomaanmatkoja eikä varsinaisesti ole ollut tarvettakaan, koska viime vuonna tuli matkustettua niin paljon. Mutta nyt, ihan tuossa lomani lopussa se vaan iski. Onneksi mulla on kuitenkin jo suunnitelmia tämän kuumeen laskemiseen. Asiaan liittyy hyvin vahvasti veronpalautukset sekä vielä jäljelle jääneet kolme lomaviikkoa. Sekä yllätysmomentti, jonka onnistumisesta en vielä osaa mennä sanomaan, mutta juuri siksi en nyt paljasta suunnitelmia sen enempää, ettei yllätyksen saaja tule niitä täältä lukemaan (mikä on epätodennäköistä, mutta ei kuitenkaan mahdotonta).

Nyt toivottelen kivaa tiistaipäivän jatkoa ja suuntaan itse koiran kanssa kävelylle ja sen jälkeen aikomuksena on käydä kirpparilla tonkimassa löytöjä :)

Pientä kesäahdistusta

Heinäkuu lähenee puolta väliä ja se vähän ahdistaa. Ahdistaa, koska ulkona ei tunnu yhtään kesäiseltä, lämpöiseltä, kuumalta - mitä kaipaan ja tuntuu, että koko kesä vaan valuu sormien välistä. Lomakin loppuu huomenna.

Tiedän, että kaikki on vaan mun pään sisässä. Todellisuudessa se ei ole maailmanloppu, vaikka superhelteisiä kelejä ei tulisikaan. Kesää on jäljellä käytännössä puolitoista kuukautta ja siihen saa mahtumaan vaikka ja mitä. Lomalla on ollut ihana olla, mutta töihin palaaminen ei ahdista. Joten siinä mielessä tämä "ahdistus" kesästä ja kesän loppumisesta on täysin turha. Mutta valitettavasti välillä sitä vaan tuntee asioita, vaikka kuinka ymmärtäisikin, että niiden tunteminen ja miettiminen on täysin turhaa. Toisaalta tiedän, että ahdistuksen takana piilee vähän isompiakin juttuja, kuin vuodenajat, mutta siitä kenties lisää joskus toiste.

 

Kuvien neulepaita on muuten tämän kesän alelöytöjä ja valehtelematta ollut mun päällä varmaan joka toinen päivä siitä lähtien :D Ne kesäkelit... Sen kummemmin en ole alennusmyynneissä juuri käynytkään, en halua että mukaan tarttuu hirveästi jotain, mitä en välttämättä tarvitse. Ajatuksena tosin on mennä ensi viikolla vapaapäivänä kiertämään kirppikselle, jos sieltä löytyisi jotain hauskaa. Ja myöhäinen nimpparilahja siskolle täytyisi löytää myös! Ei välttämättä sieltä kirppikseltä tosin.

Tätä lauantaipäivää ajattelin jatkaa ulkoilun ja mahdollisesti leipomisen merkeissä. Mukavaa viikonlopun jatkoa ♥

Ihana kesäinen Porvoo

Kesäisessä Porvoossa vierailu on ollut listallani pitkään ja viime sunnuntaina sain sen vihdoin kokea! Mulla oli auto loppuviikon ja vielä viikon alunkin ajan äitiltä lainassa ja koska Porvooseen ajaa Lahdesta reilussa tunnissa, ajateltiin, että se on kiva sunnuntaikohde. Pakattiin koira kyytiin ja hurautettiin paikalle - jossa odotettiin ainakin 20 minuuttia autossa, että rankka sadekuuro päättyisi ja päästäisiin ulos. Onneksi sade sitten pikkuhiljaa lakkasi ja sää oli just passeli tämän kaltaiselle kaupunkikierrokselle, varsinkin kun oli koira mukana. 

Tämä oli kyllä sellainen kohde, että varmasti tulee mahdollisuuden tullen mentyä uudelleenkin. Tosi symppis paikka! Ja koska koira oli mukana, niin tuli käytyä lähinnä vaan ulkokohteissa, eli ei käyty missään liikkeissä sisällä ihmettelemässä ja ihailemassa, kahvitkin juotiin ulkona terassilla, mikä ei tosin haitannut, koska sade oli lakannut ja istuinpaikat oli kuivat :)

Mutta kaiken kaikkiaan tosi kiva päiväreissukohde ja olen tosi iloinen, että tässä on kesän aikana nyt ehtinyt käydä useammassakin suomalaisessa kohteessa. Katsotaan, jäisikö loppu kesälle vielä jokunen!

Sopivan tulinen chorizopasta

Otin itselleni täksi kuuksi vähän niin kuin haasteeksi etsiä/kehitellä uusia arkiruokia, jotka olisi mahdollisimman helppoja ja suht budjettiystävällisiä. Ehkä jopa sellaisia, että niistä riittäisi seuraavallekin päivälle.

Ensimmäisenä kokeiluun lähti chorizopasta, jota tein elämäni ensimmäistä kertaa. Kaveripiirissä tätä samaa ruokaa on tehty iät ja ajat ja aina kehuttu, eikä turhaan. Tämä oli tosi maittavaa ja juuri sopivan tulista! Tästä ei seuraavalle päivälle kyllä riittänyt, mutta tämä jää ehdottomasti uudelleen kokattavien ruokien joukkoon.

Ohje on Valion sivuilta, mutta mä vähän muokkasin sitä lisäämällä joukkoon vielä chilillä maustettua fetaa! Resepti löytyy linkin takaa, mutta kirjoitan sen vielä tähän:

250 g pennepastaa

1 punainen paprika

1 vihreä paprika (kuten kuvista huomaa, mulla ei ollut kumpaakaan, vaan pelkkää keltaista paprikaa hahah)

200 g sipulia

125 g chorizo-makkaraa

200 g Valio Koskenlaskija ruoka & dippiä chilin makuisena

1 dl tuoretta yrttiä, esim. basilikaa (käytin pakastebasilikaa ja päälle koristeeksi persiljaa)

Laita pastavesi kiehumaan ja pastan kypsyessä valmista kastike.

Leikkaa paprikat suikaleiksi ja sipulit viipaleiksi, tai jos haluat säästää aikaa, niin käytä valmiita pakastepaprikoita ja -sipulia.

Leikkaa chorizo viipaleiksi (näitä on kai erilaisia, me käytettiin jotain perus chorizomakkaroita).

Paista chorizoviipaleita, paprikaa ja sipulia pannulla, kunnes paprikat ovat hieman pehmenneet ja muut aineksetkin saaneet hieman väriä pintaan.

Sekoita joukkoon Koskenlaskija ja kuumenna (jos käyttää pakasteyrttejä, kannattaa ne lisätä myös tässä vaiheessa). Itse lisäsin ruokaan tässä vaiheessa vielä sen chilillä maustetun fetan, joka toi vielä vähän lisää tulisuutta ruokaan.

Yhdistä kypsä pasta ja kastike, lisää tarvittaessa suolaa. Lisää tuoreyrttejä ja tarjoile.

Kesän leffapäiväkirja, osa 1

Kyllä, tämä viikko aloitetaan perinteisen leffapäiväkirjan merkeissä! Jollaista ei tosin ihan hetkeen ole täällä näkynytkään. Joka tapauksessa olen nyt kesällä kunnostautunut näiden leffojen katsomisen kanssa ja tässä olisi ensimmäinen osa, näitä on kuitenkin sen verran etten viitsinyt laittaa kaikkia samaan ja toiseen osaan ehdin tässä varmaan katsoa vielä muutaman lisää. 

Murder Mystery (IMDb 6,0)

Mulla oli jokseenkin korkea odotukset tästä Netflixiin viime kuussa pamahtaneesta leffasta, koska aiempi Aniston - Sandler -leffa, Just Go With It, on yksi suosikkejani, mitä komedioihin siis tulee. Tässä leffassa amerikkalaispariskunta päättää vihdoin ja viimein lähteä häämatkalle vuosien naimisissa olon jälkeen ja tapaavat sattumalta rikkaan perijän, kuka kutsuu pariskunnan sukunsa jahdille ärsyttääkseen perhettään. Kaikki menee hyvin siihen saakka, kunnes miljardööri löytyy kuolleena - ja joku laivalla olijoista on tappaja. Syytökset kohdistuvat täysin randomisti mukaan tulleeseen pariskuntaan ja noh, sitten mentiin.

Ihan viihdyttävähän tämä elokuva oli, ei siinä mitään. Vitsejä ja huumoria oli yritetty saada mukaan reilusti, mutta vain ihan muutama kohta sai meikäläisen hymähtämään. Mitään uutta ja ihmeellistä tässä ei ole, Sandler on suurinpiirtein yhtä raskas kuin kaikissa muissakin elokuvissaan ja Anistonin roolit tuntuu olevan aina samanlaisia, eikä siinä mitään. Murhamysteeri suljetussa tilassa on sinänsä hyvä paketti (joskin monesti, monesti nähty juttu), koska syyllinen paljastuu yleensä vasta aivan lopussa ja saattaa tulla jopa niin sanotusti yllätyksenä. Mitään eeppisiä juonenkäänteitä ei tässä tarjoilla, mutta sentään jotain arvoitusta oli saatu loppuun saakka. Suosittelisinko? En varsinaisesti, mutta omassa lajissaan ihan keskitasoa ja siten ei huonoin mahdollinen tunti ja 37 minuuttia.

Lady Bird (IMDb 7,4)

Jos minulta kysyttäisiin, että mikä on tämän leffan idea ja tarkoitus, en osaisi suoralta kädeltä vastata. Syy, miksi päädyin katsomaan tämän 2000 -luvun alkuun sijoittuvan draaman, oli traileri, jonka näin joskus kauan aikaa sitten. Pidin sitä jotenkin kutsuvana, näemmä.

Joka tapauksessa: elokuva kertoo pian täysi-ikäisestä sacramentolaisesta Lady Birdistä. Se on vähän omalaatuinen katsaus tuon ajan menoon. Äiti-tytär suhde on tässä hyvinkin vahvassa asemassa.

Rehellisesti sanottuna meinasin lopettaa elokuvan katselun pariinkin otteeseen, mutta koska olen aiemminkin maininnut, että se on luonteen heikkoutta (hahah), niin katsoin loppuun. Se, miksi olisin keskeyttänyt, tuli fiiliksestä, etten saanut kunnolla koppia siitä, mitä tässä haettiin ja miten minun itse olisi pitänyt suhtautua. Toisaalta ihan leffan alussa koin sellaisen tietynlaisen tunteen, että tämän täytyy olla jotenkin olennaista ja loppujen lopuksi siihen viitattiinkin leffan loppupuolella - eli kai minä sittenkin tajusin jotain.

Tunnelmaltaan tämä oli tosi arkinen, jopa vähän rähjäinen ja siinä mielessä kivaa vaihtelua. Pääosassa nähdään Saoirse Ronan, kuka on mielestäni ollut aina varsin lupaava nuori näyttelijätär.

A Star Is Born (IMDb 7,7)

Joka paikasta on koko kevään aikana kuulunut Shallowta ihan kyllästymiseen saakka, mutta en antanut sen häiritä. Mulla oli itse asiassa ajatuksena käydä katsomassa tämä ihan teatterissa asti, mutta sitten kuulin ihmisten itkutarinoita ja totesin, ettei tule kesää meikäläisen kohdalla. Oli oikea ratkaisu jättää tämä kotikatseluun.

Tämä leffa on biisinsä lisäksi ollut niin paljon pinnalla, että tarina ei liene täysin tuntematon juuri kenellekään, mutta kerrataan vielä: muusikko tapaa lupaavan laulajanalun ja päättää edistää tämän uraa. Samalla hän rakastuu naiseen, mutta muusikon taistelu alkoholismia vastaan ottaa osansa.

Juoni on simppeli, ei edes persoonallinen, mutta tässä leffassa on ehdottomasti kantava voima on sen päätähdet Bradley Cooper ja Lady Gaga, jotka onnistuvat molemmat rooleissaan ällisyttävän hyvin, Cooper mielestäni vielä paremmin kuin Gaga.

En oikeastaan keksi tästä mitään huonoa sanottavaa. En myöskään ylistä sen enempää, mutta suosittelen joka tapauksessa vilkaisemaan, jos joku tähän on skeptisesti suhtautunut.

Green Book (IMDb 8,2)

Tämä elokuva voitti talvella kolme Oscaria ja jo tästä syystä se on katsomislistalle laittamisen arvoinen. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu 60 -luvulle, jolloin rotuerottelu oli vielä arkipäivää Yhdysvalloissa. Elokuvassa italiastaustainen Tony Lip pestautuu afroamerikkalaisen pianistin autokuskiksi rahan tarpeessaan ja saa käteensä green bookin, eli vihkon, johon listattu kaikki tummaihoisille sallitut tieosuudet ja majoittumispaikat. Leffassa seurataan kaksikon matkaa Amerikan etelävaltioissa, joissa he kohtaavat monenlaisia rotuerottelusta johtuviin ongelmiin.

Vaikka rasismi ja rotuerottelu ovat keskustelua ja tunteita pintaan nostattavia aiheita, ja niiden pohjalta on tehty lukuisia leffoja, on tämä siinä mielessä erilainen moniin muihin verrattuna, että tämä on puhtaasti hyvän mielen elokuva. Kyllä tästäkin saa tunteet kuumenemaan ja voi provosoitua, mutta sellaiseksi tätä ei suinkaan ole tarkoitettu. Tässä on enemmän pääosassa tuon erikoisen parivaljakon suhde ja vaikka ennakkoluulot ovat kantava tekijä tässä elokuvassa, on sen pääpointti kuitenkin ennakkoluulottomuudessa.

Näyttelijätyö on mitä mainiointa, varsinkin Viggo Mortensenin roolityö lämmitti sydäntäni, samoin kuten hänen hahmonsakin. Miksei maailmassa voisi olla enemmän tuollaisia leppoisia kavereita? Sinällään mikään spesiaali leffakokemus ei ole kyseessä, mutta tämä menee sataprosenttisesti siihen kategoriaan, että haluaa katsoa hyvän draamaelokuvan ja sellaisen tässä kyllä ehdottomasti saa.

The Debt (IMDb 6,9)

Elokuva liikkuu kahdessa ajassa, 60 -luvun puolivälissä ja enemmän nykypäivässä. Se kertoo kolmesta Mossadin agintista, joiden missio on saada kiinni hurjasta maineestaan tunnettu natsisotarikollinen. Tehtävä kuitenkin mutkistuu kolmikon omien tunteiden tullessa pintaan ja tehtävän yllättävien käänteiden takia. Nykyajassa elävä kolmikko huomaa, ettei ajojahti ole vielä ohi ja menneisyys kirii kiinni.

Mä jotenkin innostuin tästä ja halusin katsoa tämän, koska trilleri ja natsijuttuja ja agentteja - kyllähän te tiedätte. Odotin kiehtovaa ja jännittävää elokuvaa. No, ihan odotuksien tasolle ei kuitenkaan päästy, vaikka omalla tavallaan ihan kiehtova olikin, mukaansatempaava ei niinkään. Paljon tärkeämmässä ja isommassa osassa oli kolmen agentin keskinäiset suhteet ja tunteet, ja heidän suhtautumisensa koko operaatioon, kuin itse natsihirviön kiinni ottaminen. Ei tämä nyt suoranaisesti huono ollut, mutta paremminkin voi valita.

Happy Death Day (IMDb 6,5)

Myönnän, etten ole nähnyt elokuvaa Päiväni murmelina (Groundhog Day), mutta tiedän idean, kuten varmaan moni muukin. Eli jäädään kiinni aikalooppiin ja eletään sama päivä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Tässä kyseisessä leffassa loppiin jää jumiin nuori college-opiskelija ja jokainen päivä päättyy hänen kuolemaansa ja sitten sama päivä alkaa jälleen alusta... Muutaman hermoromahduksen jälkeen neitokainen päättää selvittää murhaajansa identiteetin päästääkseen loopista eroon - ja oppii siinä samalla yhtä sun toista myös itsestään.

Vaikka en tosiaan ole nähnyt tuota "alkuperäistä" tämän tyyppistä elokuvaa, niin olen kyllä nähnyt useamman vastaavaan tai sarjoissa on käytetty ideaa aika paljon. Tämä versio on sellainen teinikauhu, joka kaikesta huolimatta toimii kuitenkin yllättävän hyvin - vaikka minä kyllä osittain loppuratkaisun arvasinkin. Mielestäni oli kuitenkin hyvä laittaa päärooliin todella ärsyttävä ja itsekeskeinen tyyppi, joka joutuu sitten kaikkien uudelleen elettyjen päivien jälkeen katsomaan itseään enemmän peiliin. Mutta sen syvällisemmäksi tässä ei juuri mennä, vaikka mukaan on toki saatu vielä traumaattinen nyyhkytarinakin.

Mutta joka tapauksessa tästä jäi sellainen positiivisesti yllättynyt fiilis, odotukset eivät ihan hurjan korkealla olleet. Tästä on käsittääkseni ilmestynyt/ ilmestyy jatko-osa tänä vuonna, saa nähdä, mitä se pitää sisällään.

Näistä mun suosikki oli kyllä tuo Green Book! Onko kukaan teistä ehtinyt katsoa jotakin näistä leffoista ja onko mielipiteitä niistä? 

Tässä kesällä ilmestyy parikin odotettua uutuutta: Quentin Tarantinon uusi leffa (en ole kyllä herran fani, mutta tämä uusi pätkä on mielenkiintoinen jo näyttelijäkaartinsa ansiosta) ja uusi Leijonakuningas. Jälkimmäinen jää tosin varmaan suosiolla odottamaan kotikatselua, mä en ikinä pysty katsomaan sitä alkuperäistäkään itkemättä :D

Sateisen perjantain mietteitä

Plaah, mikä sateinen perjantai. Sateen lisäksi vuorokauteen on mahtunut muitakin ikäviä juttuja, kuten ambulanssin soittoa perheenjäsenelle (nyt kaikki on kunnossa) sekä ongelmia palkan kanssa (sekin on nyt korjattu). Tosin kyllähän sen tiesi, ettei koko loma voi olla yhtä auringonpaistetta, mutta aavistuksen ketuttaa silti. Toisaalta tänään menen kotiin, ja kotona odottaa valtava pyykkikasa, ja sen uurastuksen aloittaminen ei ehkä ärsytä niin paljon, kun ulkona on tyhmä sää. Toisaalta pyykit kuivuu paljon hitaammin eikä niitä todellakaan saa ulos kuivumaan. Hitto.

Joka tapauksessa ajattelin piristää tätä perjantaita jakamalla muutamat aurinkoiset kesäkuvat tältä viikolta! 

Minkälaisia suunnitelmia teillä on viikonlopuksi? Itse saan taas auton käyttööni, joten mietin jonkinlaista kesäretkeä (kröhöm, toki säästä riippuen) jonnekin maksimissaan tunnin ajoetäisyyden päähän ja treffata vähän ystäviäkin :) Onneksi viikonlopun jälkeen on edessä vielä toinen lomaviikko, joten ei tarvitse hirveämmin stressata (tai no, niinkun tämän postauksen alusta käy ilmi, niin ei se loma aina tarkoita, etteikö joku asia mieltä painaisi).  Joka tapauksessa ihanaa kesäviikonloppua kaikille, oli sää siellä suunnalla sitten mikä tahansa!

Road Trip Photo Diary

Lomaa on kulunut kohta puolin kolme päivää ja siihen on mahtunut kilometrejä aika hurja määrä! Tehtiin tosiaan ystäväni kanssa road trip länsirannikolle ja mun kolme päivää on reitiltään ollut tämmöinen: Kouvola-Lahti-Rauma-Yyteri-Aulanko-Lahti-Kouvola.

Maanantaina ajettiin Raumalle, jossa yövyimme ja seuraavana päivänä suuntasimme Poriin Yyteriin ja tänään ajoimme takaisin kotiin, mutta päätettiinkin spontaanisti pysähtyä Hämeenlinnan Aulangossa näköalatornissa. 

Koska oltiin reissussa loppujen lopuksi tosi lyhyt aika, ei ehditty nähdä ja kokea niin paljon kuin olin omissa suunnitelmissani ajatellut. Raumalla tsekattiin sympaattinen Vanha Rauma ja tutustuttiin kaupungin hiljaiseen yöelämään, joka hiljaisuudestaan huolimatta venyi kuitenkin pidempään kuin oli ajatuksena. Porissa puolestaan pistäydyttiin ruokaostoksilla Prismassa, minkä jälkeen ajettiin suoraan Yyteriin - itse Porin kaupunki jäi siis näkemättä. Varsinkin eilinen oli Yyterissä niin tuulinen, että sää oli sangen viileä ja niinpä rantaelämys jäi vähän vaisuksi. Uimassa ei varsinaisesti käyty, itse päätin kuitenkin myöhään illalla, että pakkohan se on käydä meressä pulahtamassa :D Kylmää oli.

Raumalla yövyttiin Hotelli Raumanlinnassa, josta ei ole mitään huonoa sanottavaa (paitsi aamiaisella ei ollut pekonia!!) ja se oli sijainniltaan hyvässä paikassa. Parkki oli ilmainen, mistä plussaa. Yyterissä puolestaan majoituttiin tuollaisessa symppiksessä pienessä mökissä, joka ei nyt varsinaisesti ollut ihan tähän päivään päivitetty, mutta ajoi kuitenkin asiansa hyvin. Mukana piti olla omat petivaatteet, pyyhkeet jne.

  

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja Suomimatkailusta jäi hyvä fiilis - sellainen että koska mennään uudestaan. Huikeita paikkoja on kuitenkin vaikka millä mitalla. Meillä tosin oli todella rento ote tähän reissuun, todettiin kummatkin että nähdään ne nähtävyydet mitä nähdään, eikä juosta (tai siis ajeta) paikasta paikkaan katsomassa jotain kohdetta ja sitten kiireen vilkkaan siirtymässä seuraavaan, eli siitäkin syystä paljon jäi näkemättä, mutta yhtään se ei reissua huonontanut!