Matka mielessä

Mitä mainiointa huhtikuun ensimmäistä, ja aprillipäivää! Toivon mukaan olette säästyneet jekuilta - tai jos ette, niin kyseessä on ollut hauska sellainen. Mua ja muuta työporukkaa esimies juksasi niin, että meinasi sydän jättää lyönnin välistä, mutta onneksi muistin heti, mikä päivä tänään on, joten en ehtinyt sen enempää säikähtää, hahah.

Mutta sitten muihin aiheisiin: mulla on vielä muutama matkakuva muutaman viikon takaiselta Irlannin reissulta, joten lätkäisen ne tähän samaan syssyyn, kun juttelen tulevista matkasuunnitelmistani.

 

Ihka ensimmäinen ajatus edelliseltä reissultani oli valehtelematta varata lentoliput saman tien takaisin ja vaikka ajatus onkin äärimmäisen houkutteleva, haluan nähdä myös muita paikkoja. Mahdollisuuteni matkustamiseen on muutenkin työn ja taloudellisen tilanteen vuoksi melko vähäiset, joten en halua käyttää niitä kaikkia pelkästään Irlantiin. Toisaalta ajattelen, että koska lentoliikenne on nykyään yksi suurimmista maapalloa saastuttavista tekijöistä, että jossain vaiheessa tullaan varmaan siihen pisteeseen, että sitä aletaan säännöstelemään - matkaaminen ei välttämättä jossain vaiheessa tulevaisuutta ole samalla tavalla mahdollista kuin se on nyt. Tai ainakin haluaisin ajatella, että asialle tehdään jotain. Ja sitten jos niin kävisi, voin hyvillä mielin käyttää omat lentokilometrini vain ja ainoastaan Irlantiin.

No, tulevaisuuden näkymistä tähän hetkeen. Valloilla on ollut jotenkin sellainen matkaavien ihmisten syyllistäminen - tuhotaan maapalloa vaan ihan itsekkäistä syistä. Tämähän on ihan totta, mutta niitä asioita, joita voisi käydä läpi loputtomiin ja vastaus olisi lopulta aikalailla sama: pitäisi asua sähköttömässä mökissä kasvisruuan voimin ilman muovia ja kävellä joka paikkaan, jos ei omilla toimillaan halua saastuttaa maailmaa. 

Lähti ehkä vähän sivuraiteille, mutta toisaalta haluan tuoda julki, että vaikken olekaan mikään hypersupermatkaaja, niin silti mietin asioita myös tältä kannalta. Nyt niiden matkasuunnitelmien pariin.

Ollaan viime vuoden lopusta suunniteltu kaverini kanssa matkaa Alankomaihin, lähinnä Amsterdamiin. Mitään ei olla vielä ostettu eikä varattu, sillä vasta ollaan saatu lyötyä lukkoon ajankohta, että molemmat saa lomaa samaan kohtaan. Amsterdamin lisäksi ollaan puhuttu mahdollisuuksista poiketa Saksan puolelle ja kenties lentää takaisin kotiin Pariisista, mutta ne ovat vielä vähä auki, Amsterdam nyt joka tapauksessa on varma valinta.Tämä kohde-ehdotus tuli ystävältäni, mutta minulla ei ole mitään sitä vastaan! Eli jos kenelläkään on jakaa vinkkejä jo tässä vaiheessa Amsterdamiin tai Hollantiin ylipäätään, niin saa sanoa! :) 

Mun kesäloman loppuosuus (pidän siis viikon tai kaksi kesäkuun lopussa ja puolet jää vielä jäljelle) jää omalla kohdallani todennäköisesti alkusyksyyn monista eri tekijöistä johtuen, joten en osaa sanoa pystymmekö toteuttamaan poikaystävän kanssa mietityn matkan, joka osuisi Sloveniaan. Sloveniassa itseäni kiehtoo pieni koko, mutta äärimmäisen monimuotoinen luonto ja nähtävyydet. Lisäksi etäisyydet naapurimaihin on helposti ja nopeasti taitettavat, joten piipahtaminen Kroatiassa tai Italiassa ei ole poissuljettua. Muita vaihtoehtoja emme ole oikeastaan miettineet, jos tämä ei toteudukaan, mutta aikaa miettiä onneksi löytyy! 

Näiden lisäksi haaveissa on matkustaa Euroopan ulkopuolelle ensi talvilomana (huvittaa miettiä näin pitkälle kun vastahan mä lomalla olin), kuten vaikkapa jonnekin Väli-Amerikkaan. Pitää tosin odottaa viime vuoden verotietoja ensin kun voi edes harkita moista :D

Mutta siis sellaisia reissusuunnitelmia tälle vuodelle! Mitä teidän listaltanne löytyy, tai mikäli matkustaminen ei ole mahdollista, mistä haaveilette?

Ajatuksia työstä

Palasin tällä viikolla lomalta töihin ja buum, lomamoodi vaihtui miljoonaan (okei, pientä liioittelua) työhön liittyvään ajatukseen ja uuden omaksumiseen - ja tässähän ei ole mitään valittamista, sillä pidän työstäni. Musta vaan tuntuu, että jaksan joka kerta mainita, että töitä on ja muuta ei ehdi ajattelemaan, ja sitä kautta saattaa muodotua mielikuva siitä, että olisin koko ajan kamalan työpaineen alla, mikä ei pidä paikkaansa. Siksi ajattelin kirjoittaa vähän ajatuksia työstä noin ylipäätään.

Työn mielekkyys on varsinkin syksystä lähtien ollut tärkeässä avainasemassa omassa elämässäni. Olen onnekas, että mulla on vakituinen duuni kannustavassa ympäristössä toinen toistaan ihanimpien ihmisten ympäröimänä - työ ei läheskään aina tunnu työltä ja ylimääräiset jutut ottaa monesti jopa oma-aloitteisesti vastaan. Toisinaan vuorotyö on haastavaa ja pitempien työputkien aikana väsyy, eikä asiakaspalvelu ole aina maailman helpointa, mutta vaikka työ onkin mieluista, ei se mun mielestä tarkoita, että sen pitäisi olla helppoa. 

On helpommin sanottu kuin tehty, että ihmisen pitäisi hankkia itselleen työ, josta nauttii. Kaikilla ei ole vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia sellaiseen, mutta ideana se, että työkseen pitäisi tehdä jotain sellaista, mistä nauttii, on totta. Nuorempana ravintola-ala ei monellakaan tavalla ollut se, minkä olisin välttämättä halunnut valita urakseni, mutta se oli käytännöllinen ja realistinen valinta: tällä alalla on töitä, kun on valmis tekemään, joustamaan ja oppimaan uutta. Aina sillä koulutuksellakaan ei ole merkitystä, sillä tekemällä vasta oppii oikeasti - ainakin omalla kohdalla. Onni on ollut myötä myös muuten, sillä potentiaalini on huomattu ja huomioitu, mitä kautta pääsen itse vaikuttamaan omiin työtehtäviini, eikä uravalinta harmita lainkaan.

Eli lyhyesti: tavoittele sellaista työtä, jota haluat tehdä huonoista päivistä huolimatta. Että töihin lähteminen ei tunnu vastenmieliseltä pakolta, vaan mahdollisuudelta nähdä ja oppia. En minä itsekään lähde joka päivä riemusta kiljuen omalle työpaikalle, mutta koskaan mulla ei ole ollut fiilistä, etten sinne haluaisi mennä.

Pahimmillaan itselleen epämiellyttävässä työssä roikkuminen vaikuttaa työnlaatuun ja vie mahdollisen työpaikan sellaiselta, kuka sen oikeasti haluaisi ja tarvitsisi - ja tekisi työn mahdollisesti paremmin. Ja pahimmillaan huonossa tai epämieluisessa työsuhteessa roikkuminen vie myös itseltään jotain - työn ei kuulu määritellä meitä tai määräillä miten meidän tulee sen ohella elää. Koska työn ohella kuuluisi siis myös elää - työ ei saa eikä voi olla koko elämä, ainakaan minun mielestäni.

Millaisia ajatuksia työ teissä herättää ja oletteko siitä hyvässä asemassa, että saatte tehdä itsellenne mieluista työtä, vai teettekö hommia pakon sanelemana?

Glendalough, County Wicklow, Ireland

Reissumme viimeisenä päivänä tehtiin päiväretki Wicklown maakuntaan, jossa sijaitsee Wicklown kansallispuisto ja Wicklow -vuoret. Alue on suosittu myös tv-sarjoissa ja elokuvissa, esimerkiksi Viikingit -sarjaa on kuvattu alueella paljon.

Alueelle liikennöi päivittäin muutamakin eri bussiyhtiö ja kierrokset ovat hieman erilaisia siitä riippuen, joten valinnanvaraa riittää. Retki maksaa 25 eurosta ylöspäin per henkilö, riippuen retken ominaisuuksista ja kestosta. Me valittiin kaikista "nopein", mikä vähän synkän sään huomioiden ei ollut huono valinta. Bussista näki maisemia hyvin ja oppaamme oli symppis vanha papparainen, joka kertoi alueesta ja sen historiasta selkeästi. Jos sääkartta kuitenkin lupaa upeaa säätä retkipäivälle, suosittelen valitsemaan kierroksen, jossa pysähdyksiä on enemmän. Meilläkin itse asiassa piti olla, mutta korkealla vuoristossa oli sen verran lunta ja sulamisvettä, ettei sinne suositeltu mennä. 

Menomatkalla pysähdyimme lyhyesti Powerscourtin puutarha-alueella pienessä Enniskerryn kylässä ja netistä kun hieman selaa kuvia, on paikka tosi vaikuttavan näköinen varsinkin kesäaikaan. Puutarha alueelle on noin 7 euron sisäänpääsymaksu, jota me ei luonnollisesti reilun puolen tunnin pysähdyksellä edes harkittu. Päärakennuksessa on ravintola-kahvila sekä monia söpöjä pikkupuoteja. Myös Enniskerryn kylä vaikutti sympaattiselta. Alueella sijaitsee myös Irlannin suurin vesiputous, jonka näin itse kaukaa bussista . Tämä on kuitenkin sellainen paikka, että sikälimikäli kun mahdollisuus tulevaisuudessa tulee matkata maahan taas uudestaan, haluan tutkia tämän paikan tarkemmin!

Tämän jälkeen matka jatkui Glendaloughiin, matkan varsinaiseen pääkohteeseen. Kyseessä on laakso kahden järven välissä ja todella vanha luostarialue, jonka jäännökset vilahtelevat kuvissakin. Alueella on käsittääkseni myös monta patikointireittiä, mutta eivät sovellu ymmärtääkseni täysin aloittelijoille. Joka tapauksessa paremmalla säällä tämäkin paikka olisi luultavasti aivan upea, sillä se oli jylhä ja kaunis näin maaliskuisena harmaanakin päivänä, kuvat eivät tee oikein oikeutta paikalle. 

Viimeinen stoppi oli Avocan pikkuruisessa kylässä, jossa tähän aikaan vuodesta oli avoinna yksi ravintola ja yksi kauppa - tai sitten pysähdyimme vain "huonossa" kohdassa. Joka tapauksessa ravintola oli ylihinnoiteltu ja tänne saapuessamme alkoi sataa, joten kokemus jäi vähän nahkeaksi. Kesäkuukausina tämä saattaakin olla ihan sympaattinen paikka.

Dubliniin matkustaessa suosittelen ehdottomasti varaamaan yhden päivän johonkin tämmöiseen päiväretkeen - joko omatoimisesti tai sitten näillä bussiretkillä. Lippuja saa ostettua ennakkoon netistä moneen paikkaan, tai sitten keskustan turisti-infoista, tai oman majoituspaikan respasta. Retkiä valitessa kannattaa ottaa huomioon, että ne toteutuvat vain, jos mukaanlähtijöitä on tarpeeksi ja sääolosuhteet suotuisat - tästä syystä infopisteestä varaaminen n ns. turvallisinta, koska he varmistavat etukäteen, että matka toteutuu. 

Ireland Photodiary

Pahoittelut hiljaisuudesta, mutta kävin tekemässä kauan odotetun talvilomareissun Irlantiin, enkä ottanut konetta mukaan (enkä ennen reissua ehtinyt ajastaa yhtään postausta), joten vasta nyt pääsen koneen ääreen.

Oltiin ma-pe reissussa äitini kanssa ja majoituttiin Dublinissa. Ei vietetty kuitenkaan koko reissua pääkaupungissa, vaan tehtiin päiväretki ihanaan Brayhin, joka on mulle ennestään tuttu paikka viime reissulta sekä bussiretki Wicklown kansallispuiston alueelle ja erityisesti Glendaloughin. 

Tämä reissu oli meikäläisen viides kyseiseen maahan, muttei varmasti viimeinen. Luulisi, että tässä vaiheessa alkaisi jo kyllästyttämään ja haluaisi nähdä vähän muita paikkoja, mutta mitä vielä - tästä reissusta jäi entistä enemmän fiilis, että pakko päästä tutustumaan maahan vielä paremmin ja enemmän. Nähtävää ja koettavaa on niin paljon, ettei aika riitä millään kaikkeen. Toki tällä reissulla koluttiin hyvin paljon mulle jo entuudestaan tuttuja paikkoja, kuten vaikkapa tuo Bray, mutta koska sää oli mitä parhain siellä vierailupäivänä ja Bray on mitä sympaattisin merenrantakaupunki, niin siellä vietti ihan mielellään päivän. Braysta Greystonesiin vievän patikointireitinkin kävelin jo viimeksi, muttei kaduttanut yhtään, että käveltiin se myös nyt. 

Aiemmat reissuni ovat sijoittuneet pääasiassa kesäkuukausille (kerran syyskuulle), joten en oikein osannut odottaa, millainen sää Irlannissa odottaa. Kevät oli huomattavasti pidemmällä kuin meillä täällä Suomessa, mutta muuten aika epävakaista ja varsinkin tuulista. Poikkeuksena tuo aurinkoinen ja lämmin päivä Brayssa, kävelyreitin varrella piti muutamaan otteeseen keventää vaatetusta. Kaupunkilomaksi maaliskuu käy siinä kuin mikä tahansa muukin kuukausi, mutta jos haluaa tehdä muutakin ja käydä retkillä eri luonnonkohteissa, suosittelen ehdottomasti valitsemaan ajankohdaksi touko-syyskuu välin. Meidänkin bussiretkellä yksi etappi jäi sääolosuhteiden takia kokonaan välistä, mikä vähän harmitti, mutta onneksi reissu oli muuten ihan onnistunut. Ja ainoastaan viimeisenä iltana satoi! Mä olen kaikki reissut yhteen laskettuna viettänyt Irlannissa reilun kuukauden, ja oikeasti sadepäiviä on kertynyt yhteensä varmaan kuusi. Mulla on ollut siis joko äärimmäisen hyvä tuuri tai sitten maan sateisuus on ainakin näin suomalaisesta näkökulmasta hieman liioiteltua. Mutta toki se matkustusajankohtakin vaikuttaa.

Hotellivalinta, tai no, kyseessä oli enemmänkin sellainen guest house, oli ihan onnistunut. Mähän olen tottunut yöpymään about kahden tähden hotelleissa/hostelleissa, ja tämä oli siihen nähden oikein tyydyttävä. Ainoa miinus siitä, että huone oli vilkkaan liikenteen tien puolella ja ohuiden ikkunalasien takia meteli ajottain aika kova, muttei häiritsevä. Aamupala oli paljon monipuolisempi kuin osasin odottaa ja se oli pelkkää plussaa, koska yleensä olen yöpynyt paikoissa, joissa aamupala ei sisälly huoneen hintaan.

Ostoksia tein maltillisesti - pari vaatekappaletta, kahvia ja tuliaisia. Mikään shoppailureissu ei ollutkaan kyseessä (taaskaan) ja itse asiassa tehtiinkin vain muutama täsmäisku pariin kauppaan, ja saatiin mitä haluttiin. Mun harmikseni/onnekseni Forever 21 oli lähtenyt pois tutusta ostoskeskuksesta, joten omat vaateostokseni tein Penneysiltä. Sieltähän olisi toki löytynyt vaikka mitä, mutta pyrin olemaan fiksu ja valitsin vain muutaman mieluisen/tarpeellisen vaatekappaleen. Jos ensi reissulla sitten vaikka shoppailisi enemmän!

Siinä vähän sekalaisia mietteitä reissusta näin alkuun, postauksia tulee pari lisää jahka saan käsiteltyä kuvia ja niin edelleen :) Lomapäiviä mulla on vielä tänään ja huomenna, mutta maanantaina sitten taas paluu arkeen ja töihin. 

This Is My Time

Musta on ihanaa, että näin tiistai-iltapäivänä, kun istun tässä pöydän ääressä kuunnellen Red Hot Chili Peppersiä ja vain hengaillain samalla hoitaen muutaman tärkeän askareen pois alta, musta tuntuu pitkästä aikaa tältä. Siltä, että kaikki onnistuukin. Kaikki menee just niin kuin pitääkin, oli itselläni siihen valtaa tai ei. Niin hyvä fiilis, että oli pakko tanssia kotiin tullessa. Fiilis, että ajoittaisista epäonnistumisen tuntemuksista huolimatta, oon just se kuka haluankin. Koska fakta on se, että vaikka sitä haluaa olla aina parempi, ei tarkoita, etteikö ois hyvä jo nyt. Ja se on jotain, mikä on multa tässä viime aikoina tuntuu unohtuneen.

Ja vahva suositus seuraavien kappaleiden kuunteluun:

Red Hot Chili Peppers - Tear

Red Hot Chili Peppers - Especially In Michigan

Red Hot Chili Peppers - Wet Sand

Helppoa arkiruokaa: 2 x pastasuokkia

Olen ollut tänä vuonna äärimmäisen laiska (ja jokseenkin kiireinen myös) ruuanlaittaja leipomisesta puhumattakaan, mutta mulla on pari pasta-ateriaa, joita olen tehnyt senkin edestä. Mä en tiedä mikä pastanhimo mulla on meneillään, jos haluan kokata niin haluan pastaa :D Joka tapauksessa nämä on simppelit ja nopeat annokset valmistaa, sopii ehkä paremmin yhdelle tai kahdelle ihmiselle valmistettavaksi kuin suurien määrien tekeminen.

Lohi-avokadopasta

avokadoa

lämminsavulohta (tai tavallista, itse tykkään savulohesta)

haluamaasi pastaa

1 valkosipulinkynsi

loraus oliiviöljyä

chiliä

suolaa

sitruunapippuria

halutessasi sitruunamehua

pastajuustoraastetta

Valmistus kaikessa yksinkertaisuudessaan: keitä pasta, pilko avokado sopivan kokoisiksi paloiksi, sekoita joukkoon loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua, lisää muut mausteet. Lämmitä lohi ja sekoita ainekset pastan joukkoon. Viimeistele juustoraasteella. Niin helppoa ja hyvää!!

Tortellonit tomaatti-pestokastikkeella

täytettyä tuorepastaa (oma lemppari tähän on ilmakuivattua kinkkua sisältävä tortelloni)

20 g tomaattisosetta

1 prk smetanaa (n. 150 g)

kuivattuja yrttejä

suolaa

pippuria

pastajuustoraastetta

pestoa

Keitä tomaattisoseesta ja smetanasta tomaattikastike, lisää joukkoon mausteet (laitan toisinaan myös valkosipulia jos jaksan pilkkoa, hahh). Anna tekeytyä miedolla lämmöllä. Keitä tuorepasta ohjeiden mukaan. Lisää tomaattikastikkeeseen n. ½ dl juustoraastetta ja sekoita kastike valutetun kypsän pastan joukkoon. Lisää pestoa nokareina päälle ja reilusti juustoraastella. Tarjoile tuoreen leivän kanssa tai oman suosikkini, yrttivoipatongin, kera :D

Jos kaipailee lisää helppoja pastareseptejä, suosittelen vilkaisemaan feta-pinaattipastan sekä cacio e pepen -reseptit.

Tauolta paluu

Hei pitkästä aikaa! Onkohan siellä toisessa päässä enää ketään? Viimeisestä postauksesta on liki kuukausi, mutta tauko teki kyllä terää. En sano, että se on kokonaan ohi tai että paluu entiseen tapahtuu saman tien, mutta hei, olen tässä nyt! Tauon aikana en hirveästi blogia miettinyt ja itse asiassa kävinkin täällä vain muutamaan otteeseen. Mulla on ollut niin paljon muuta, etten edes ehtinyt kaivata tämän ääreen. Mutta tuntuu hyvältä palata, tekstikentän avaaminen tutui jotenkin niin tutulta ja turvalliselta, vähän kuin reissun jälkeen pääsee omaan suihkuun ja omaan sänkyyn :D

Kovien pakkasten lisäksi mun alkuvuoteen - tai pikemminkin viime kuuhun on kuulunut, no, paljon töitä. Juuri viime viikonloppuna tuli kommenttia tutun tutulta hänen tullessaan ravintolaamme syömään, että aina sä oot täällä :D Tähän uuteen rytmiin on kuitenkin pikkuhiljaa alkanut tottua ja työmäärä ei tunnu enää ihan niin isolta, vaikka toki vapaa-ajan hyödyntämisessä mulla on vielä tekemistä. Siis siinä mielessä, että energia riittäisi sinnekin asti että jaksaisi puuhailla kotona enemmän askereita. Mutta kevät tulee kovaa vauhtia ja valoisuus sekä lämpö lisääntyy, joten jo se itsessään tuo muhun lisää virtaa :)

Sillä vähäisen tuntuisella vapaa-ajalla olen sitten viettänyt aikaa perheen kanssa, etenkin siskon, joka kävi täällä itse asiassa kahtena perättäisenä lauantaina, oli tosi kivaa ♥ Mulla oli myös vapaa viikonloppu ja kävin kaverin kanssa vähän ulkona tuulettumassa, mikä teki tosi hyvää jos ei ota huomioon alkoholin sivuvaikutuksia. En puhu nyt krapulasta, vaan alkoholijuomien sisältämistä sulfiiteista, jotka aiheutti tavallista voimakkaamman reaktion, mikä on verrattavissa allergiseen reaktioon. Tämä siitäkin huolimatta, että otin allergialääkettä hyvissä ajoin. Mutta onneksi tämä on ongelma, jota tällä tahdilla tarvii miettiä uudestaan aikaisintaan parin kuukauden päästä :D Alkoholin kulutus ei tällä hetkelä muutamaa satunnaista lukuunottamatta jaksa kiinnostaa. 

Sitten varmaan ne tärkeimmät kuulumiset, eli mitä uutta leffa- ja sarjarintamalla? Leffapuolella on ollut hiljaista, ja siksi leffapäiväkirjankin huitaisen vasta tämän kuun loppuun. Sarjojen suhteen olen sen sijaan ollut aktiivinen: olen katsonut parikin aikamatkustukseen liittyvää sarjaa Netflixistä; Continuum sekä Travelers. Molemmat kivaa vaihtelua, ja mukavaa aivojumppaa. The Walking Deadissa ollaan poikaystävän kanssa edetty kuudennen kauden loppupuolelle ja eilen sain itsekseni katsottua Riverdalen ensimmäisen kauden. Että johtuisko ne mun vapaa-ajan ongelmat näistä mun sarjamaratooneista... :D

Ja mun loman alkuun on kaksi viikkoa, mikä tarkoittaa siis sitä, että kahden viikon päästä tähän aikaan olen juuri laskeutunut Dublinin lentokentälle ♥ En malta odottaa! Jouduin hakemaan uuden panssinkin, kun vanha umpeutuu juuri matkan aikana. Kerrankin muuten onnistui passikuva. Tai onistui ja onnistui, mutta ainakaan en näytä sarjamurhaajalta, kuten edellisessä, hah.

Ja lahtelaiset hei, mulla ja äitillä on kirpparipaikka Lahen Cetorilla, paikkanumero 14, eli käykääpä ostamassa poies, niin saadaan vikat matkarahat kokoon ;D

Ihanaa uutta viikkoa kaikille ♥

Tauko

En ajatellut, että tähän tultaisiin, mutta viime ja kulunut viikko sen osoitti. Eilen illalla kävellessäni kotiin 11 tunnin työvuorosta, päätin, että nyt on vaan pakko. Pitää tauko tästä blogista. Tällä hetkellä mun työmäärä on sellainen, etten yksinkertaisesti ehdi ja pysty harrastamaan sen lisäksi. Se saattaa kuulostaa "väärältä" koska kyllähän työn lisäksi kuuluisi ehtiä tekemään muutakin, joten mun on tällä hetkellä pakko priorisoida ja käyttää se ylimääräinen aika, eli oma vapaa-aika parisuhteeseen ja koiraan ja muihin läheisiin ja ystäviin. Lisäksi tiedän, että nyt on oikea hetki painaa niitä töitä - vaikka duunia on paljon, se on silti antoisaa ja rautaa pitää akoa silloin kun se on kuumaa. Joten siinä mielessä tämä on täysin oma valinta, eikä mikään olosuhteisiin ajautuminen, vaikka se saattaa siltä kuulostaakin.

En osaa määritellä tauon pituutta, mutta ainakin tämä helmikuu tulee olemaan hiljainen. Mulla on työkuvioiden lisäksi niin monta muuta menoa, että tuntuu oikeasti helpottavalta antaa itselleen lupa olla välittämättä tästä blogista, jonka sisältö on muutenkin viime aikoina ollut melko köyhää. Tauon aikana ehdin lisäksi kerätä rauhassa materiaalia - jos siltä tuntuu - ja julkaista ne sitten, kun on aikaa ja energiaa. 

Toivotan teille kaikille kivaa helmikuun jatkoa ja toivottavasti palataan asiaan jo ensi kuussa, ainakin muutaman Irlanti -aiheisen postauksen kera jos ei muuten :)

Tammikuun leffapäiväkirja

Vuoden ensimmäinen leffapäiväkirja, jeij! Mähän olen tähän saakka yrittänyt pitää nämä tosi simppelin lyhyinä, mutta tätä rustaillessa tuli fiilis, että voisihan sitä kirjoittaa enemmänkin, etenkin kun määrä pysyy tällä tavalla kurissa. Katsotaan!

How do you know (IMDb 5,4)

Tässä romanttisessa hömppäkomediassa hömppäkomediassa Lisa saa kenkää urheilujoukkueestaan ja joutuu miettimään elämälleen uutta suuntaa.  Hauska, komea ja tietenkin rikas urheilijatähti Matty viehättää, mutta kun kuvaan astuu myös George, omien vaikeuksien kanssa painiva vähän höpsöltä vaikuttava tyyppi, ei Lisa olekaan enää varma missä ja kenen kanssa hänen tulisi olla.

Leffaa kuvaillaan kolmiodraamaksi, mitä se ei mielestäni kyllä oikeastaan ole. Oikeastaan koko leffa on hyvin vähän yhtään mitään :D Tämähän on siis ihan viihdyttävä parituntinen hyvänmielenleffa, mutta mitään annettavaa tällä ei ole. Korkeintaan taustalla piilevä ajatus siitä, että vaikka suhteet ovat monesti kompromisseja suuntaan ja toiseen, niin itseään ei pidä muuttaa kenenkään vuoksi, koska aivan varmasti jossain on ihminen, kuka näkee sinut kokonaisena vioista huolimatta, antaa leffalle jonkun tarkoituksen. Tai jotain sen suuntaista. Mutta kyllä, parempia leffoja löytyy paljon. Itse halusin katsoa, koska Reese Witherspoon.

 Vampire Academy (IMDb 5,5)

Leffa perustuu käsittääkseni johonkin suosittuun nuortenkirjasarjaan ja ilmeisesti leffa onkin juuri näille faneille suunnattu - leffan kulussa oli täysin mahdotonta pysyä mukana, koska se pomppi asiasta toiseen ja asioille sekä tapahtumille oli suotu hyvin lyhyt ja epämääräinen selitys. Joten jatkanpa samalla linjalla, siispä lyhyt ja epämääräinen selostus leffan kulusta: Rose ja Lissa ovat kuin ketä tahansa nuoria naisia, paitsi että he ovat myös vampyyreita (eri arvoasteikoilla tosin, näitä on leffan mukaan kolme) ja käyvät koulua vampyyreille tarkoitetussa oppilaitoksessa. Toinen heistä on myös perheensä menettänyt prinsessa, jota täytyy suojella, etenkin kun joku on ottanut tehtäväkseen kiusata prinsessaa ja teot menevät koko ajan vaarallisempaan suuntaan - prinsessaa täytyy siis suojella, mutta keneltä?

Tässä voisi olla pohjaa keskinkertaiseen nuortensarjaan, mutta alle parintuntiseen leffaan asiaa on liikaa. Leffa on oikeastaan tosi surkea, niin surkea että se on oikeastaan huvittava ja sen takia hyvä. Näytteleminen elokuvassa on monilta osin ihan naurettavan huonoa ja luonnottoman oloista mutta en silti pääse yli enkä ympäri siitä, kuinka viihdyttävä tämä oli sellaisena hetkenä, kun ei edes tehnyt mieli katsoa mitään järkevää :D

The Accountant (IMDb 7,4)

Tällä kirjanpitäjällä on lievästä autismista huolimatta muutama ässä hihassaan. Ei siis ihme, että uusi asiakas haluaa hänet käymään läpi tilitiedot, kun nuori kirjanpitäjävirkailija löytää epäjohdonmukaisuuksia, joilla voi olla kohtalokkaita seurauksia tulevaisuutta ajatellen. Samaan aikaan valtiovarainministeriön osasto yrittää selvittää kirjanpitäjän yhteyttä vaarallisiin rikoskytköksiin.

Oikea genrenimitys elokuvalle voisi olla toimintadraama. Tähän oli saatu puhallettua jonkinlaista eloa kaiken toimintaräiskeen ja tappamisen oheen, muttei ihan tarpeeksi. Parituntinen leffa tuntuu ajoittain vähän kömpelöltä, mutta toisaalta pääosassa loistaa Ben Affleck joten sinällään se karisuttaa turhan toivon jo ennen elokuva aloittamista :D No ei vaan, itse asiassa lievästä autismista kärsivä roolihahmo on omiaan Affleckille, jonka tyypillinen jähmeys pääsee tässä roolissa edukseen. Mitään täysin yllättävää elokuva ei ikävä kyllä onnistu antamaan, mutta se annettakoon anteeksi, sillä kokonaisuutena tämä toimii loppujen lopuksi kuitenkin ihan kivasti.

Divergent (IMDb 6,7)

En tiedä miksi, mutta koen suurta viehätystä kaikkiin "maailma tuhoutui ja nyt meillä on uusi, erilainen ja parempi maailma joka ei sitten kuitenkaan toimi järkevästi, kuten joku teini tai nuori aikuinen kohta teille todistaa" -leffoihin. Tämän katsoin, ku huomasin että leffasarjalle löytyy jatkoa Netflixistä - kunnes sitten leffan loppupuolella tajusin, että palvelusta löytyy ensimmäinen ja kolmas? Kiitos tälle logiikan mestarille. Mutta itse elokuvaan: tässä uudessa maailmassa ihmiset on jaettu erilaisiin ryhmiin ominaisuuksien ja persoonallisuuden mukaan ja kullakin ryhmällä on oma tehtävänsä ja työnsä yhteiskunnan pyörittämisessä. Päähenkilö Tris suorittaa kokeen kaikkien muiden tavoin, ja saa kuulla, että hänen tuloksensa on epäselvä - hän ei siis varsinasesti kuulu mihinkään. Päättäväinen tyttö valitsee kuitenkin ryhmänsä ja yrittää pitää salaisuutensa omana tietonaan. Helpommin sanottu kuin tehty, sillä erään ryhmän johto on päättänyt ottaa tehtäväkseen outolintujen - divergenttien - metsästämisen ja vallan kaappaamisen.

Elokuva on ihan ok. Ei yllä Nälkäpelien tasolle, päähenkilö hahmo ja sen esittäjä ei yllä ihan Lawrencen tasolle, ja toisaalta miksi pitäisikään. Jos ja kun jatko-osa jostain joskus eteen putkahtaa, aion sen kyllä katsoa.

World War Z (IMDb 7,0)

Mä olen nähnyt tämän toimintapläjäyksen kerran aiemminkin, mutta koska muistelisin, etten tuolloin vielä pitänyt leffapäiväkirjaa, niin laitetaan se tähän. Juonta on turha ruveta kaunistelemaan yhtään sen enempää: tämä on zombielokuva. Perus maassa leviää outo virus, joka tarttuu nopeasti ja tehokkaasti ja tekee tartunnansaajista sekopäisiä ja epäinhimillisiä tappokoneita. Mutta onneksi meillä on Gerry, Brad Pittin esittämä entinen YK:n sotilas, joka pakon edestä joutuu ottamaan viruksen alkuperän selvittämisen harteilleen.

Elokuva on juuri niin hyvä kuin se antaa ymmärtää. Jos haluaa katsoa zombiapokalyptisen leffan, jossa ei kuitenkaan ole räävitöntä verellä ja ihmisosilla revittelyä, this is the one. Omasta mielestä sangen pätevä toimintapätkä, joka pitää otteessaan jokseenkin ennalta-arvattavasta kulustaan huolimatta, minkä kertoo jo varmaan sekin, että tämä oli tosiaan toinen kerta kun kyseisen leffan katson. Allekirjoittanut haluaa tosin huomauttaa, että Pittillä saattaa olla muutaman prosentin myönteinen vaikutus asiassa.