Tyynesti suhtautuva sopeutuja

toppi Seppälä / neule Forever21 / housut H&M / kengät NLY Trend

Koska meidän kauan suunnitellun perjantaisen risteilyn kohtalo on vielä avoin lakkouhan takia, niin ajattelin että tämä voisi olla jokseenkin oikea hetki kertoa omia mietteitäni näistä hallituksen tekemistä leikkauksista. 

Minähän olen tunnetusti melko tyynesti kaikkeen suhtautuva, helposti sopeutuva yksilö enkä hätkähdä helposti. Niin kävi myös tämän asian kanssa. Leikkauksia koskevan listan netistä luettuani en saanut raivokohtausta eikä sykkeeni noussut yhtään korkeammalle. Miksi? Koska tämä nyt vaan oli niin odotettavissa. Talous on niin kuralla, että pakko repiä roposia kaikkialta mistä niitä saa. Ja meiltä tavallisilta, etenkin vuorotyötä tekeviltähän niitä saa. Kun väkisin repii. Ja mä oikeastaan ymmärrän ihan hyvin, miksi kyseisiin toimenpiteisiin on päädytty: koska koko eduskunta on täynnä ihmisiä, jotka ovat joko unohtaneet tai eivät tiedä, mitä on tienata alle kaksi tonnia kuussa. Mä olen useasti elänyt jopa reilun tonnin kuukausipalkalla edellisessä työpaikassa ollessani. Nykyisen työpaikkani palkkakuititkin olisivat huomattavasti pienempiä, mutta koska työskentelen lähes joka sunnuntai, tulee niistä jo se listasta riippuen 500 euroa lisää. Eipä tule kohta. 

Olen sosiaalisesta mediasta lukenut lukuisia tekstejä ja kertomuksia (etenkin hoitoalan työntekijöiltä) siitä, miten nämä leikkaukset heidän työhönsä vaikuttaisi. Oma työnihän on 75% melko helppoa ja iisiä, enkä siinä mielessä koe olevani asemassa, jossa mulla olisi varaa kirjoittaa teksiä joka saisi Facebookissa 10 000 tykkäystä ja jakoa, vaikka tarjoilijan/ravintolatyöntekijän työ sekin voi olla toisinaan haastavaa ja väsyttävää, ja pitkät, 10 tunnin vuorot on hyvin yleisiä. Joka tapauksessa, se keiden puolesta minulla on oikeasti kurja fiilis, ovat juuri nämä hoitoalalla työskentelevät ja muut, keiden työllä on oikeasti niin sanotusti tärkeä merkitys. Nämä ovat mielestäni sellaisia aloja, joihin ei pitäisi ulkopuolisen sekaantua. Mulla on tuttavapiirissä aika monta hoitoalalla työskentelevää tuttua, joten tiedän, että se ei ole todellakaan helppoa hommaa ja useimmiten puolet heidän palkastaan tulee pelkistään lisistä. Ja vaikka ihmisten auttaminen ja hoitaminen on tärkeää, niin ei kukaan voi kokea sitä niin kutsumuksekseen, että tekee työtä puoli-ilmaiseksi pelkästä auttamisen ilosta. 

Vaikka perjantainen lakkoilu ärsyttääkin, koska on mahdollisuus, että se pilaa suunnitelmat, niin on silti hyvä, että porukka reagoi. Pilkka osuu vielä hallituksen ja eduskunnan omaan nilkkaan, kun tajuavat, ettei asioita saa eikä voi pitää itsestäänselvyytenä. En ymmärrä politiikkaa, en taloutta tai muuta niin paljon, että voisin hyvillä mielin sanoa, että eihän asioita näin ratkaista, mutta eihän tämä nyt voi olla se lopullinen, loppuun mietitty ratkaisu. Koska totuushan on, että tämä yhteiskunta nimenomaan pyörii meidän vuorotyöläisten voimalla. Jos meiltä viedään motivaatio eli taloudellinen varmuus ja sen tuoma tietty elintapa, niin jaksetaanko me porhaltaa eteenpäin ja pitää pakettia kasassa? Tuskinpa. Ja siinä vaiheessa kun palvelut pysähtyvät, työttömien määrä kasvaa kasvamistaan ja kaikki maksaa enemmän kuin kenelläkään/harvalla on varaa, voidaan ylpeinä todeta että tätä on elää Suomessa vuonna 2016. (Voi toki olla että tulevaisuuden näkymä ei ole mitään tämän kaltaista, mutta näin minä sen kärjistettynä esittäisin.)

Vaikka itseäni alussa tyynesti suhtautuvaksi sopeutujaksi sanoinkin, niin ei se tarkoita, että mä pureskelematta nielen tästä mitään. Olen kuitenkin ajatusmaailmaltani jotenkin niin vapaa näistä yhteiskunnan asioista, että niin kauan kun saan vapaasti olla onnellinen, toteuttaa itseäni ja viettää aikaa rakkaitteni kanssa ja elää valitsemassani paikassa, olen jokseenkin mukautuvainen. En pidä ajatuksesta että mun suht vähäisiä tuloja ollaan vielä repimässä pois vain koska olen sattunut valitsemaan alan, jonka katsotaan olevan sellainen, että alan työntekijöiltä voidaan tuloja vähentää. Raha ei tuo onnea, mutta tulot tuovat varmuutta ja mielenrauhaa. 

Olisi kiva saada aiheesta keskustelua aikaiseksi, mitä mieltä te lukijat olette näistä jutuista ja kuinka paljon ne vaikuttaisi teidän elämäänne?