neule ja hame H&M / korvakorut Seppälä
Sarjassamme ei niin onnistuneet asukuvat :D Tarkennus hukassa, neuleen alla oleva tuubitoppi vähän sinnepäin ja kuvauspaikka se kuuluisa parveke, mutta noh, eihän kukaan ole täydellinen. Minä varsinkaan. Ei sillä, etteikö musta olisi kiva että blogissani olisi huipputasoisia raw-muodossa olevia kuvia, joissa tarkennus on just eikä melkein, ne on muokattu taitavasti lightroomilla tai photoshopilla ja asetukset säädetty tarkoin omin pikku kätösin niin että automode on kirosana, mutta. En se vaan ole minä. Olen aika tarkka itseni ottamista kuvista joo, mutta musta on epämiellyttävää lähteä vaatimaan enempää poikaystävältä, äidiltä, siskolta tai joltain kaverilta, kuka meikäläisen kuvat ottaakaan. Tilanne on useimmille vähän outo ja vaikea, joten sen sijaan että etsisin täydellistä kuvauspaikkaa, valoa ja kameran säätöjä, mennään sieltä mistä on helpoin. Se ei ehkä ole paras ratkaisu, mutta toisaalta eipä tässä ammattibloggaajia tai -kuvaajia ollakaan ja mun mielestä on huijausta edes lähteä tavoittelemaan sellaista tai antamaan sellaista mielikuvaa sinne ruudun toiselle puolelle. Mä olen tavallinen lahtelainen ravintolatyöntekijä ja revin meidän leivän pöytään ihan muilla asioilla kuin jakamalla muotilehtien tasoisia kuvia täällä blogissani - en tosin tarkoita että siinä olisi jotain vikaa, sillä seuraan useita tällaisia blogeja itsekin. Mutta mun mielestä on tärkeää pysyä rehellisenä itselleen ja teille lukijoille. Mä haluan tuoda blogillani esiin oikeaa todellisuutta, ja mun oikeassa todellisuudessa asukuvat oteteen kylmästä tärisevin käsin kotikadulla, äidin parvekkeella tai huonossa valossa. Ainakin joskus. Eikä mun mielestä siinä ole mitään hävettävää. Siksi mä nämä kuvat julkaisinkin.
Hyvin sanottu! Suurin osa Suomen bloggaajistakin on vaan ihan tavallisia työssäkäyviä ihmisiä, mutta silti blogissa yritetään tuoda itseään ja eloaan samanlaiseksi kuin ammatikseen bloggaajilla on. Se on niin väärin ja paistaa niin läpi. Onhan se toki mukavaa lukea niitä upeita blogeja, seurailen monia itsekin, mutta kaikkein kivoimpia on kuitenkin ne oikeasti elämännäköiset ja -makuiset blogit, joissa ei olla niin tarkkoja just oikeaan paikkaan osuneista kohdistuksista tai oikeasta kulmasta tulevasta valosta. Välillä se "epäonnistunutkin" kuva voi olla oikeasti kauniimpi kuin jokin tarkkaan harkittu ja kuvankäsittelyllä tappiin asti siloteltu. :)
VastaaPoistaMukava kuulla että oot samoilla linjoilla! :) Mä tykkään ottaa kivannäköisiä kuvia, ja luojan kiitos olen kehittynyt paljon kuvaajana vuosien saatossa, mutta aina ei tosiaan onnistu ja mä haluan tuoda blogissani esiin niitäkin asioita, niin kuvina kun tekstinäkin. Mä tykkään, että vanhoja kuviani selatessa muistan kyseisen hetken ja kenties sitä kautta koko päivän, jolloin kuva on otettu. Jos kuva on lavastettu ja otettu blogiin tai instaan tai minne vaan vain siksi, että saa hienon kuvan, niin eihän siihen kuvaan itsessään liity todennäköisesti mitään muistoja tai tunnetta. Mut onhan ihmisiä, jotka on vaan hemmetin hyviä kuvaajia ja joilla on silmää ja taitoa saada mahtavia otoksia ihan ilman semmosta lavastetun tai myyvän kuvan fiilistä! :) Ois huippua olla joskus itsekin niin hyvä :)
Poista