Hyvä näin

takki ja mekko H&M / laukku Gina Tricot / kengät New Look

Viimeisen puolen vuoden aikana mä olen oivaltanut jotain, mikä tehnyt elämästä huomattavasti rennompaa, kivempaa ja kaikin puolin helpompaa. Voi kuulostaa vähän hassulta, mutta yksi suurimmista oivallukseen vaikuttaneista asioista on mun työ. Ottaen huomioon, että oivallukseni liittyy ulkonäköön ja etenkin niihin ulkonäköpaineisiin. 

Arvatkaapa mitä mä oivalsin? Mä olen hyvä, ihana ja upea just tämmösenä. Kyllä, mulla on huonoja hiuspäiviä, aina ei jaksa meikata ja olemus muistuttaa lähinnä kuollutta kirahvia jo jalkojen täplikkyydenin takia, mutta mitäpä sitten? Mä en ole urheilullisen näköinen ja bikinikuvissa en todellakaan näyttäisi tasaisen ruskealta nauravaiselta surffitukkamimmiltä - mutta koska skenaario meikäläinen bikineissä on aika kaukainen jo tämän Suomen kesän että innottomuuteni uimiseen puolesta, niin so what? Ja silloin kun on huono päivä, ja tuntuu ettei mikään vaate näytä kivalta päällä ja kaikki meikkikokeilut näyttää vaan kymmenen vuotta vanhentavilta, niin totta kai se tuntuu ikävältä, koska ilman muuta sitä haluaisi näyttää mahdollisimman hyvältä, mutta se mitä olen juurikin työni kautta oivaltanut, että ihmiset näkee sussa luultavasti ensimmäiseksi jotain ihan muuta kuin sinä ite peiliin katsoessa. Mulla on käynyt asiakkaana viimeisen reilun vuoden aikana nykyisessä työpaikassa vaikka minkä kokoista, näköistä ja tukkaista tyyppiä ja tiiättekö mitä? Suurin osa heistä on todella kauniita, nättejä, komeita ja hyväntuulisen näköisiä. En mä tarkoituksella bongaile ihmisiä, mutta varsinkin, jos ei ole kiire, näihin asioihin ehtii väistämättä kiinnittää huomiota. Toistaiseksi mä olen pysytellyt melko hiljaa ja pitänyt mielipiteeni sisälläni, mutta kaipa sitä voisi ottaa tavoitteeksi avata suunsa useammin ja kehua asiakkaan vaatteita/hiuksia/meikkiä jne. Tai oikeastaan kenen tahansa kohdalle osuvan ventovieraan. 

Kyllä mä tiedostan, että yllä olevien kuvien mukaisessa mekossa julkisilla paikoilla liikkuessani ihmiset todennäköisesti kiinnittävät huomiota paljaisiin, ei niin nätteihin sääriini, mutta koska olen sinut niiden kanssa, niin miksipä piilottaisin ne helmojen tai lahkeiden alle. Mä olen oivaltanut, ettei mun tarvitse yrittää väkisin vääntää liikuntamuotoja, joita en vaan koe omikseni, näyttääkseni paremmalta. Mä olen oivaltanut, että vaikka voisin pudottaa pari kolme kiloa ja treenata jenkkakahvat pois, mä en silti pukisi päälleni vartaloanuolevia trikoovaatteita. Ennen kaikkea mä olen oivaltanut sen, että kyseessä on vain ulkonäkö, joka muuttuu vuosien varrella, halusin tai en. Joihinkin asioihin voin vaikuttaa itse ja joihinkin en, mutta se mihin voin vaikuttaa eniten on se, että hyväksyn itseni niinä kaikkina aikoina sellaisena kuin olen :) Me ollaan kaikki erinäköisiä ja kokoisia luonnostaan, joten turha yrittääkään sulloa itseään ahtaaseen muottiin, jonne ei edes koe kuuluvansa. Mä olen hyvä näin.