Tuntuu melkein nololta heittää tämä tänne, kun helmi-maaliskuun aikana olen katsonut tosiaan vain neljä elokuvaa?! Kaksi kuukaudessa! :D Mä olen muutamaan otteeseenkin sanonut, että nyt pitäisi petrata, mutta liihottelen tuolla sarjojen maailmassa niin paljon, että pitänee vaihtaa leffapäiväkirja sarjapäiväkirjaksi kun tuntuu että helposti saa muutaman sarjan kaikkine kausineen katsottua kuukaudessa, hahah. Itseäni kiinnostavia leffoja on tullut melko vähän ja aikaa leffassa käymiseen ei ole ollut (puhumattakaan siitä faktasta, kuinka kallista se on), joten nyt odottelen mm. Oscar -leffoja vuokrattaviksi.
Kong: Skull Island (IMDb 6,7)
Joukko sotilaita ja tutkijoita suuntaa tuntemattomalle saarelle Vietnamin sodan päätyttyä. Saarta ympäröi merkilliset sääolot, minkä vuoksi sinne pääseminen on haasteellista. Tutkijat kuitekin luovivat tiensä paratiisisaarelle, joka osoittautuukin kaikkea muuta kuin paratiisiksi, kun jättimäinen Kong -gorilla tuhoaa puolet retkisaattueesta muiden jättimäisten jumalhahmojen kanssa.
Että joo, mitähän tähän nyt sanoisi :D Lähtökohtaisesti tämä nyt kuitenkin oli paljon parempi, kuin mitä odotin. En ensinnäkään ajatellut ollenkaan, että tarina sijoittuu 70-luvulle, mikä oli ainoastaan positiivinen yllätys, lähinnä musapuolen takia. Mutta noin muuten... kaikesta höpöhöpöjutusta jos pääsee yli ja ympäri, niin tämä on ihan katsottava toimintaseikkailu. Liikkeelle kannattaa lähteä avoimella ja humoristisella mielellä, koska muuten katsomisesta ei tule mitään. Jonkinnäköistä uskottavuutta leffalle on lähdetty hakemaan Samuel L. Jacksonin löytyessä tähtikaartista - ei varsinaisesti auta.
Pompeii (IMDb 5,5)
Game of Thrones -tähti lyödään juonellisesti täysin onnettomaan historialliseen katastrofi-elokuvaan, jossa orvoksi jäänyt ja orjaksi joutunut gladiaattori yrittää pelastaa muutaman kerran tapaamansa aatelisnaisen, kun tulivuori Vesuvius purkautuu. Siinäpä leffa tiivistettynä :D Mitään hyvää sanottavaa tästä on vaikea löytää, kerta kaikkiaan ihan täysi fiasko. Kit Harington pääsee esittelemään timmiksi treenattua kroppaansa, joka GoT:ssa on piilotettu turkiskasan alle. Sen voisi kai laskea plussaksi, mutta itse en innostunut. Tulivuoren purkautuminen on leffan alkupuolella täysin sivuutettu, ja tapahtua alkaaa vasta viimeisen puolen tunnin aikana ja sekin tuntuu ihan liian pitkältä ajalta katsoa, kuinka ihmeset pakenevat, huutavat ja kuolevat. Suosittelen käyttämään tunti ja 45 minuuttia elämästä ihan johonkin muuhun kuin tämän katsomiseen.
Annihilation (Hävitys) (IMDb 7,6)
Natalie Portmanin esittämä biologi lähtee selvittämään salaisuutta, kun hänen armeijassa palvellut, kuolleeksi oletettu miehensä palaa takaisin käyttäytyen oudosti. Pian Lena (Portman) huomaa lupautuneensa mukaan vaaralliselle retkelle, josta ei todennäköisyyksien mukaan ole paluuta. Retkikunta huomaa päätyneensä maailmaan, jossa meidän tutut luonnonlait eivät päde.
Elokuvan lähtökohdat on tosi lupaavat ja mielenkiintoiset ja eteneekin alkuunsa aika kivuttomasti. Koska päähenkilö Lena on biologi, selittyy monet ilmiöt sitä kautta, eikä leffa alkuunsa tunnu niin fantasia/scifipohjaiselta. Visuaalinen ilme on läpi leffan innostava ja lähes runollinen, mikä tuntuu jotenkin poikkeukselliselta. Valitettavasti tunnelma läsähtää jossain vaiheessa - tai muuttuu jontekin liian radikaalisti toimivasta, jokseenkin realistisesta maailmasta ihmeelliseksi futuristiseksi taidepläjäykseksi musiikkeine kaikkineen. Tavallaan hyvä yhdistelmä, mutta koska en todellakaan odottanut mitään sellaista, meni vähän fiilis. Oikeilla ennakko-odotuksila tämä olisi varmaan semijees, nyt jäi vähän fiilis että mitä hittoa.
The Secret in Their Eyes, 2015 (Katseeseen kätketty) (IMDb 6,3)
Kun poikaystävä ehdotti katsottavaksi tätä rikosdraamaa, johon liittyy vanha mysteeri ja näyttelijäkaartiin kuuluu mm. Nicole Kidman ja Julia Roberts, ajattelin, että no miksipä ei. Tarina liikkuu kahdessa ajassa, menneisyydessä ja nykyisyydessä, mikä on luontevaa tarinan takia: vanhat kollegat ryhtyvät selvittämään ratkaisemattomaksi jäänyttä murhaa, josta erityisen tärkeän tekee se, että uhri oli erään työryhmän tytär. Vanhat ja haudatut tunteet nousevat pintaan, kun syyllistä yritetään saada selville.
Elokuva on amerikkalainen versio muutama vuosi aiemmin tehdystä espanjankielisestä alkuperäisteoksesta, jota en ole nähnyt, joten en voi siis verrata näitä kahta tekelettä toisiinsa, mutta kovin kummoinen ei alkuperäisen tarvitse edes olla, että se päihittää tämän. Tämä oli mielestäni tylsä, kalsea ja kovin tunteettoman ja kylmän oloinen siiden nähden, että aihe ei. Leffassa oli korostettu mielestäni liiaksi kahden päähenkilön välistä suhdetta, vaikka itseäni olisi kiinnostanut murhatapaus enemmän. Meinasin jättää leffan itse asiassa kokonaan kesken, mutta koska oltiin päästy jo paremmalle puolelle, hammasta purren katsoi loppuun :D Pitänee ehkä joskus tsiikata se alkuperäinen tekele, tätä en suosittele kenellekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti