Haaveita kesästä ja matkakuumetta

Ah, mikä ihana auringonpaiste! Kevät on ilmeisesti viimein täällä. Itselläni moinen auringonpaiste heittää heti ajatukset kesään - olisipa se jo täällä! Mitään ihmeempiä suunnitelmia ei ole, mutta extempore piknikit ja vaikkapa joku roadtrip Suomen Etelä-rannikolle kuulostaisi aika ihanalta. Ja tavan mukaan juhannus on töistä vapaa ja olisi aika siistiä keksiä siihen jotain erikoista (viime vuonnahan vietin juhannusta Amsterdamissa) eikä vain kököttää kotona. Mutta toisaalta sinne on vielä niin paljon aikaa, että oma mielikin ehtii muuttua monta kertaa. Ja kaikkea tuota ennen on kauan odotettu Bon Jovin keikka Tallinnassa! Siihen ei olla varattu vielä mitään, laivamatkaa taikka hotellia, se pitäisikin hoitaa alta pois mahdollisimman pian. 

Mulla on myös aivan mahdoton matkakuume. Olen toivonut kesälomaa heinäkuun pari ekaa viikkoa, mutta vielä ei ole sataprosenttisen varmaa, että saan sen juuri siihen. Loput pari viikkoa ajattelin jättää jonnekin syksyyn, kuten viime vuonna. Ja vaikka loman siihen saisinkin, on silti tosi epävarmaa, että mihinkään reissuun lähdettäisiin - riippuu vähän mikä tilanne on koiran kanssa (lähinnä että onko tilanne yhtä hyvä kuin se nyt on, vanhasta koirasta kun ei ikinä voi tietää, mihin suuntaan olotila muuttuu) ja saisiko sitä sitten hoitoon. Ja toisaalta olisihan se kiva viettää lomaa pitkästä aikaa ihan kotona Suomessa. Syksyn lomapätkään on sitten todennäköisesti tarkoitus varata joku matka, elokuussa tulee sopivasti ihan kiva summa veronpalautuksiakin! ;) Mutta onneksi mulla on kaikki muistot viime vuoden reissuista, ja ne lämmittävät mieltä, joskaan eivät helpota matkakuumetta...

Täällä siis hyvä fiilis keväisissä merkeissä, energiatasot tosin tuntuu olevan vähän miinuksen puolella, sillä olen viime aikoina nukkunut aika heikosti. Toivotaan, että asia korjaantuu, sillä ennen pääsiäistä tässä pitäisi vielä ottaa sellainen projekti, kuin ikkunoiden pesu... :D

Kevätostoksia

Mukavaa lauantai-iltapäivää! Minä lötköttelen tällä hetkellä kotivaatteissa sohvalla Bon Jovia kuunnellen, mulla on nimittäin harvinainen lauantaivapaa. Illaksi keksitään jotain tekemistä ystävän kanssa, mutta suunnitelmat on vielä auki.

Sillä välin ajattelin tulla esittelemään muutaman kevään mittaan (tai voiko tätä nyt toistaiseksi varsinaisesti vielä kevääksi kutsua...) tehdyn ostoksen. Nykyään erinäisiä ostoksia tulee tehtyä harvemmin, ja nekin on useimmiten pakon edessä tehtyjä, kun on oikeasti tarve. Näistä nyt aivan kaikki ei pääse siihen kategoriaan, mutta pelkästä shoppailun ja kuluttamisen ilosta mitään ei tule nykyään hankittua.

Sain taannoin lahjakortin Muotitalo Lehtoon, mistä saattaa ensimmäisenä tulla vähän sellainen mummokauppa mieleen, mutta todellisuudessahan siellä myydään kaikenlaisia merkkivaatteita - sellaisia, mihin ei normaalisti edes vilkaise, lähinnä hinnan takia. Lahjakortin turvin päätin nyt sitten kerrankin repäistä ja ostin peräti kahdet merkkifarkut: Calvin Kleinit sekä Levikset.

Housujen ja farkkujen kanssa mullahan on se ongelma, että ne kuluu valtavan nopeasti, koska töissä niitä tulee käytettyä niin paljon. Ja töissä ne likaantuu helposti. Ja sitten niitä pitää pestä koko ajan. Eli pöksyt ei kestä kovin kauaa ja täten niihin ei viitsi laittaa rahaakaan kiinni. Mutta nyt, nyt mulla on ihan kokonaan oman farkut vapaa-ajalle, joita en laita töihin vahingossakaan, joten näiden luulisi olevan kestävä sijoitus! Calvinit mulla on ollut jalassa jo pariinkiin otteeseen, ja ne on ihan täydelliset. Toivottavasti saan laitettua näistä lisää kuvia asun muodossa lähiaikoina!

Mekko on kirpparilöytö viime kuulta ja se on juuri sen tyylinen, mitä olen vähän etsiskellytkin. Mekkojen suhteen olen tehnyt vähän sellaisen päätöksen, että koska mulla on niitä niin paljon jo valmiiksi, niin uutena mun ei tarvitse ostaa yhtään lisää, ellei nyt nimenomaan johonkin tiettyyn tilaisuuteen tarvitse jonkun tietynlaisen. Mutta kirpparilta näitä voi aina silloin tällöin bongailla!

Laukun tilasin Zalandolta, sillä mun 2-3 vuotta vanha edellinen olkalaukku (se tumman vihreä, joka mulla nyt on ollut about joka ikisessä asukuvassa mikä täällä blogin puolella on tuona aikana näkynyt) alkoi olla niin kulunut, että se sai siirtyä tästä ikuisuuteen. Laukun etsiminen ei varsinaisesti ole ollut se helpoin homma, koska halusin, että koko vastaa suht hyvin edellistä ja että vetoketju on nimenomaan laukun päällä ilman mitään läppiä, että se on helppo avata. Värin suhteen en ole kovin nirso, ja tällä kertaa valikoitui tuommoinen sinapinkeltainen. Ainoa miinus tulee siitä, että laukun hihna ei ole säädettävä. Käyttöön asti tämä ei ole vielä ehtinyt, mutta toivotaan että on yhtä hyvä toveri kuin edeltäjänsä! 

Uudet kengät tuli tarpeeseen, nämäkin Pumat tilasin Zalandolta. Mun Adidaksen Superstarit on niin puhki kulutetut, että ne täytyy heittää menemään ja olisin kieltämättä halunnut uudet tilalle, mutta koska mulla on samanlaiset Puman tossut jo entuudestaan ja olen tykännyt niistä hirveästi niiden kevyyden takia, tilasin samanlaiset eri värisenä. Ja näissä hinta oli huomattavasti kohtuullisempi, kuin niissä Superstareissa. 

Kevään ostoslistalla olisi vielä jotkut rennot collarit tai legginssit, missä voisi käydä lenkillä. Tai vetää jalkaan ylipäätään silloin, kun farkut ei innosta. Mulla on muutamat, mutta ne alkaa olla sellaista pieruverkkarikamaa, että niissä ei mielellään kotoa poistuisi.. :D Lisäksi haluaisin farkkuhameen, mutta sellaisen olen vähän ajatellut hommata kirpparilta, jos vastaan sattuu tulemaan. 

Mitä te olette viime aikoina ostaneet tai löytyykö ostoslistalta jotain, mitä olette pidempään etsineet tai säästäneet? 

Maanantai

Täällä Lahessa maanantai-aamu on käsittämättömän harmaa, mikä vähän masentaa kaikkien aurinkoisten, keväisten päivien jälkeen. Ikkunoista tulvivat auringonsäteet olisi jotenkin antaneet uudelle viikolle enemmän, mutta eihän säälle mitään voi. Onneksi mun viikkoon mahtuu paljon kaikenlaista ohjelmaa ja jopa vapaapäivä, mille ei ainakaan toistaiseksi ole mitään suunnitelmia!

Mutta koska maanantait on aina vähän... no, maanantaita (miten tää kuuluisi taivuttaa oikein? :D), niin tässäpä pari aurinkoista asukuvaa viime viikolta sekä kannustavia, pohdiskelevia tsemppilauseita! Valoa ja iloa viikkoosi ♥

One of the happiest moments ever is when you find the courage to let go of what you can't change.

If you want something you never had

You have to do something you've never done.

Even if you are on the right track, you'll get run over if you just sit there.

If it comes; let it. 

If it goes; let it.

I think it's important to realize that you can miss something but not want it back.

Whatever you are, be a good one.

Sometimes, the best therapy is a long drive and music.

I've learned that two people can look at the exact same thing and see something totally different.

Be somebody who makes everybody feel like a somebody.

Without ice cream, there would be chaos and darkness.

Testissä 8 jäätelömakua

Kaikki mut tuntevat tietävät, että jäätelö on mun lempiherkku. Mä siis syön jäätelöä lähes joka viikko, jos en, niin se on ihme :D Mun lempparijätski on jo useamman vuoden ollut Ingmanin Creamy Rocky Road, mutta mä tykkään kokeilla ja maistella eri jätskejä ja uusia makuja on tänä keväänä tullut varsin runsaasti. Olenkin jo Instagramin puolella stooreissa jo julkaissut näitä mun "arvosteluja" jätskeistä ja ne on saaneet jokseenkin hilpeän vastaanoton lähipiirissäni. Joten ajattelin, että miksenpä julkaisisi näitä arvioita täällä bloginkin puolella vähän tarkemmin kuvailtuna! Eli seuraavaksi 8 eri jäätelömakua, joita oon tässä kevään mittaan maistellut ja syönyt! (ja haluan vielä tarkentaa, että vaikka mulla pahemman luokan jäätelöaddiktio onkin, niin osa näistä on kyllä jaettu ja osaa oikeastaan vaan maistettu, eli ihan kaikkia en sentään yksin ole mahaani vetänyt :D) 

Ingman samettisempi omenapiirakka kermajäätelö oli hyvää. Ei sillä tavalla piirakkamainen kun antaa olettaa - taikinasattumia saisi olla huomattavasti enemmän (ja tässä taisi olla keksinpaloja, jos muistan oikein). Maku oli sopivan omenainen, eikä ainakaan omaan makuun teollisen makuinen. En tiedä ostaisinko kuitenkaan uudelleen, parempi makuyhdistelmä tulee, kun yhdistää itse tehdyn omenapiirakan ja vaniljajäätelön.

Valio Jäätelöfabriikki Omena-kaurapiirakka jäätelö oli sekin ihan hyvää, mutta pienoinen pettymys, varsinkin, jos vertaa tuohon edelliseen. Omenan makua oli huomattavasti vähemmän ja piirakka on taas hämäävä kuvaus, sillä jäätelön seassa oli vain pieniä keksimuruja. Tätä en ostaisi uudelleen.

 

Valio Jäätelöfabriikki Unelma suklaa jäätelö ei ollut mikään erikoinen makukokemus, vaan aika tavallinen, perushyvä suklaajätski, jonka seassa on vähän kastiketta ja suklaalastuja. Itse suhtaudun suklaajätskeihin niin, että enemmän on parempi ja mukana saa olla reilusti esim. browniepaloja, pähkinää, kastiketta tai mitä sattumia sinne nyt saakaan sekaan laitettua - tämä oli siis omaan makuun vähän turhan laimea.

Fazer Geisha kermajäätelö on tainnut olla markkinoilla jo hieman pidempään, mutta nyt vasta ensimmäisen kerran tuli maistettua. Tykkään Geisha -suklaasta ja tämä oli siihen nähden aika iso pettymys. Se Geishan ominaismaku oli tässä jotenkin todella vähäinen ja siitä johtuen "huonot" pisteet, vaikka tämä muuten ihan jees olikin. Mutta ei mun mielestä onnistunut väännös jätskiksi. 

Valio Jäätelöfabriikki Passion-kookos jätski yllätti positiivisesti - omalla kohdalla tosin ihan sen ansiosta, että tässä ei maistu kookos tippaakaan. Asiaa ihmeteltyäni tutkin tuoteselostetta ja kookosta on tosiaan niin olematon määrä, että tuntuu hassulta, että se on ylipäätään jätskin nimeen kehdattu laittaa. Mutta kuten sanottua, omaan makumieltymykseen enemmän kuin passeli juuri näin, tästä tuli vähän mieleen perinteinen tiikerijätski. Tätä voisin ostaa toistekin, kesäinen ja raikas.

Aino Omenahyve kaurajäätelö on tämän listauksen ainoa vegaaninen jätski ja vallan mainio sellainen olikin! Koostumus ja maku oli tosi jäätelömäinen, eikä yhtään epämiellyttävä. Itse tosin olen tottunut kauratuotteiden makuun mm. kauramaidon ja -jugurttien muodossa. Tässä on kardemumman makuista kaurajäätelöä, mikä on ehkä parasta ikinä, koska rakastan kardemumman makua. Omenaa tässä sopivasti. Tätä olen syönyt itse asiassa pariinkin otteeseen ja syön varmasti jatkossakin! 

Valio Jäätelöfabriikki Lemon curd jäätelö oli silkkaa rakkautta ensimmäisellä lusikalla. Niin hyvää, niin raikas! Ja tämän listauksen ainoa viisi pistettä kerännyt jäätelö. Tämä oli sopivan sitruunainen ja ainoa "miinus" tulee siitä, että itse olisin toivonut tähän enemmän kirpeyttä, nyt tämä on lähinnä vaan makea ja sellainen pieni kirpeys sitruunatahnakastikkeessa olisi antanut ihanaa lisäpotkua, mutta hyväksyn tämän tällaisena. Aion ostaa uudelleen.

Magnum Double Salted Caramel jäätelö ansaitsee oikeastaan ainakin 4,5 pistettä viidestä, en tiedä miksi olen laittanut pelkän nelosen, koska tämä oli aika taivaallista. Näistä crack -jäätelöpikareista olen aiemmin syönyt sitä hasselpähkinän makuista ja siitä olen tykännyt valtavasti, eikä tämä jäänyt paljoa jälkeen siitä. Vaniljajäätelö oli vaniljajäätelöä, eikä mitään esanssikuraa, kastiketta oli reilusti ja mikä parasta, suklaata oli paljon! Tämäkin menee ehdottomasti jatkoon.

Mikä on sun lempparijäätelö ja oletko jo ehtinyt maistaa jotakin edellä mainituista? Mulla on ainakin pari jäätelömakua, joita en ole vielä ennättänyt maistaa tai löytänyt omista lähikaupoista, joten jätskiarviointeja ainakin sinne Instagramin puolelle on varmasti tulossa lisää kevään aikana! ;D

Kivaa sunnuntain jatkoa ♥

Ain laulain työtäs tee

Mä monesti mainitsen työstäni sivulauseissa - kuinka on tullut tehtyä paljon tai millainen työputki on takana, tai jotain muuta vastaavaa. En kuitenkaan usein mitään kovinkaan avartavaa tai vertailukohtaa antavaa. Tarkoituksenani ei ole nytkään kirjoittaa mitään syväluotavaa tekstiä työtäni kohtaan, koska haluan pitää sen erillään tästä harrastuksestani jo ihan itsenikin takia. Mutta koska työ on iso osa ihmisen elämää ja arkea, niin täytyyhän sillekin osuutensa myöntää. Olen kirjoittanut aiheesta joskus aiemminkin, mutten löytänyt nopealla haulla tekstiä. Ja toisekseen tuon tekstin kirjoittamisesta on ehtinyt kulua jonkin aikaa, joten uusi ei haittaa.

Mitä mä sittent teen työkseni? Olen vuoropäällikkö ravintolassa. Mun työaika on 112,5 tuntia kolmeen viikkoon ja tämä ylittyy yleensä aina, ellei joukkoon olen jostain syystä mahtunut vuosivapaita, jotka palkallisina vapaina lasketaan tuntimäärään mukaan.
Mulla on kokemusta vuoropäällikkönä olemisesta vain ja ainoastaan nykyisessä työssäni, eli en tiedä mitä muiden ravintoloiden vuoropäällikköjen toimenkuvaan kuuluu, mutta sen tiedän, että mulla on asemassani huomattavasti enemmän vastuuta ja töitä, kun ehkä jollain toisella vastaavassa asemassa työskentelevällä.

Työ on vuorotyötä ja työvuoro saattaa alkaa joko seitsemältä aamulla tai kuudelta illalla. Tämän vuoksi on lähes mahdotonta saada aikaiseksi säännöllistä vuorokausirytmiä, mutta onneksi en itse sellaista tarvikaan. Aamu- ja iltavuoroja on suhteessa aika tasaisesti.

Ravintolassa työskentelemisestä tuntuu monella olevan sellainen mielikuva, että se on sellaista leppoisaa helppoa duunia, josta maksetaan kuitenkin suhteellisen hyvin.

No, ei nyt ihan niinkään. En voi toki verrata kaikkia ravintoloita keskenään ja esimerkiksi lounasravintolassa työskenteleminen on aivan eri asia kun työskenteleminen viikonloppupainotteisessa anniskeluoikeudet omaavassa ravintolassa. Mutta se, mikä tuntuu tulevan yllätyksenä esim. uusille työntekijöille, on kuinka fyysistä työ oikeasti on. Kun fyysisyyteen yhdistetään vielä paineensietokyky ja keskittymiskyky, niin kiireisen vuoron jälkeen takki on aika tyhjä. Ei siinä tule mieleen lähteä vielä salille painoja nostamaan tai tehdä oikeastaan mitään muutakaan järkevää tai terveydelle edullista - mieli tekee rojahtaa sohvalle, tilata pizza ja tuijottaa zombina tuotantokausi putkeen jotain keskinkertaista sarjaa, ettei tarvi ajatella. Noin niin kuin hyvin karkeasti ilmaistuna.

Palkka ei ole mikään hurja, mutta sellainen, että sillä pärjää, jos oikeasti tekee niitä töitä. Mun kuukausipalkka on nettona noin 2500-2700 euroa riippuen siitä, millaisia vuoroja on tullut tehtyä (esim. jos kuukaudessa on monta sunnuntaivuoroa, se näkyy heti palkassa monena satana eurona). Sanomattakin selvää, että verojen ja muiden maksujen jälkeen summa ei juuri koskaan ala kakkosella.

Kaikesta huolimatta mä pidän työstäni, enhän sitä tekisi, ellei siinä olisi enemmän hyvää kuin huonoa. Esimiehenä olemisessa on puolensa, mutta myös vastuu on kannettava. Mun vapaapäivät ei lähes koskaan ole täysin vapaapäiviä, niihin monesti kuuluu ainakin pari työpuhelua - esimerkiksi toissapäivänä viisi. Se, että on tavallaan koko ajan kiinni töissä, on omalla tavallaan stressaavaa ja varsinkin aluksi se oli todella kuormittavaa, mutta nykyään jotenkin tiedostan, että se kuuluu pakettiin. Tämä on nykyään paljon isompi juttu mun läheisille kuin itselleni, koska kellään heistä ei ole työssään esimiesasemaa, on heidän vaikea ymmärtää, etten voi tiettyjen asioiden antaa vain olla, vaan mun on hoidettava asia johonkin kuntoon oman vapaa-aikani nimissä, jos tilanne sitä vaatii. (Totta kai saan noista sitten korvauksen, mitään ei ilmaiseksi tarvitse tehdä.) Mutta pointtina, että jos tilanne ei hoidu kuntoon ilman esimiestä, täytyy sen olla minä tai sitten mun esimies, eli meidän ravintolapäällikkö.

Tärkeimmät ominaisuudet, joita tämän kaltaiseen työhön tarvitaan, on mielestäni ehdottomasti joustavuus, paineen- ja stressinsietokyky sekä yhteistyökyvykkyys. Ja halu oppia, kehittyä. Itse en ole saanut koulutusta esimiestehtäviin, vaan olen opetellut kaiken matkan varrella. Mikään valmis paketti en todellakaan ole (ja onko kukaan koskaan muutenkaan), vaan tiedän monia asioita, joissa haluaisin vielä kehittyä. Onneksi tämä kevät tuo siihen mahdollisuuksia. Töitä on paljon ja se on toki aina pois jostain muusta - kuten sanoin, monesti tuntuu mahdottomalta työputken jälkeen antaa itsestään enää mitään, sen takia blogi on huomattavan paljon hiljaisempi, mitä se todennäköisesti olisi, jos tekisin vähemmän töitä tai jotain muuta, en tiedä.

Mutta jos jotain tiedän, niin sen, että olen todella onnekas, että olen työllistynyt suoraan valmistuttuani ja sen kuuden ja puolen vuoden aikana, mitä olen työelämässä ollut, olen edennyt tähän pisteeseen. Se, että välillä on rankkaa ja useimmiten tekee mieli valittaa, ei poista sitä faktaa, että olen todella kiitollinen tilanteestani, koska se on todella kadehdittava. Ravintola-alalla työsopimukset on monesti aika pieniä tai määräaikaisia ja voi joutua tekemään pariakin duunia selvitäkseen. 

Ja sitten mulla olisikin näin kahden päivän vapaan jälkeen sellainen lähes 50 työtunnin putki ennen seuraavaa vapaapäivää. Mut onneksi on kevät, valoa riittää ja tuohon väliinkin mahtuu ainakin yhdet treffit ystävän kanssa, joten niiden avulla jaksaa paremmin kuin hyvin ♥ Ja ainakin purkilla jäätelöä!

PS. Ja mitä otsikkoon tulee, mä todellakin aina välillä laulan töissä - etenkin, jos olen keittiövuorossa, taustalla on mieleistä musiikkia ja on hyvä flow päällä. Tästä ei toistaiseksi ole kukaan työkaveri valittanut, ehkä tätä tapahtuu kuitenkin sen verran harvoin, ettei kenenkään korvat kärsi :D

Menneen kuun juttuja

Ah, huhtikuu! Ah, kevät! Maaliskuu tuntui jotenkin todella pitkältä, mutta silti se hurahti ohi noin vain. Tämän kuun kuviot on vielä hieman auki, että mitä kaikkea sitä ehtii ja keksii tehdä (töitä mulla on ainakin ihan riittävästi, taas, hahah). Joten palataanpa ajassa hieman takaisin päin, jaan tähän muutamia otoksia menneeltä kuulta (ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin taitaa siellä muutama olla ihan helmikuun lopultakin...)

Yhtenä maanantai aamuna tajusin, että eihän mulla ole maitoa aamukahviin. Olin jo ehtinyt käyttää koirankin lenkillä, niin ajatus kauppaan raahustamisesta masensi jotenkin tosi paljon. No, kahvihammasta kolotti kuitenkin sen verran, että pakkohan se oli, ja ostin samaan syssyyn läjän donitseja, jotka jaettiin miehen kanssa. Ei loppujen lopuksi kovin huono maanantaiaamu :) 

Jatketaan samalla aamuteemalla hieman lisää! Ensimmäisen kuvan setin järkkäsin töihin mulle ja työkaverille - hän joutui vapaapäivänään tulemaan töihin yllättävän saikun takia (hahah saisinpa mäkin aamupalan aina kun näitä tulee :D) ja halusin järkätä hänelle jotain kivaa.

Maaliskuussa käytiin myös yhtenä arkiaamuna muutaman ystävän kanssa aamupalalla Sokoksen Seurahuoneella - aivan mahtava idea! Hinta oli toki aika kova - 21 euroa, mutta buffa oli todella kattava: löytyi vaikka minkä näköistä leipää ja leivän päällisiä, perinteistä munakokkelia ja pekonia, mehuja ja maustettuja vesiä (ja tuoreista appelsiineista sai puristaa itse mehua!), löytyi vohvelinpaistopiste ja kahvia oli termoskannussa suoraan pöydässä. Eli vahva suositus! Arkiaamussa oli myös se plussa, että aamiaissalissa oli yhdeksän aikaan aamulla tosi rauhallista, eli buffetin ääressä sai rauhassa pyöriä ja ihmetellä (kattaus oli siisti ja ruokahalua nostattava, harmi että tajusin ottaa vain kuvan meidän lautasista). 

Juon kahvin lähes aina kotona tai töissä lähinnä budjettisyistä, mutta voi pojat että toisinaan on kiva käydä kahvilla herkkujen kera ihan jossain muualla. Arnoldsin rocky road - donitsi ei ollut aivan niin hyvä, kuin olin odottanut, mutta toisaalta mun lemppari on se vaniljamössöllä täytetty kinuskidonitsi - sitä on vaikea päihittää.

Ja asiaan luontevasti liittyen mun äitin pieni projekti. Haluaisin itsekin laittaa yrttejä kasvamaan, mutta viime vuonna tuli huomattua, että mulla ei ole sitten minkäänlaista viherpeukaloa. Mutta toisaalta sain just pussin multaa, joten kyllähän sitä voisi kokeilla... joka tapauksessa noissa idätysruukuissa jossain on mun chilipaprikat kasvamassa! 

Onneksi viime aikoina ollaan saatu nauttia ihanasta kevätauringosta, mutta tämmöisiä harmaita, hieman sumuisia päiviä mahtui maaliskuuhun jotenkin ihan liian monta. Onhan tässä toisaalta omanlaisensa, hieman aavemainen tunnelma!

Tältä näytin maaliskuussa! Ja näytän edelleen, hahah. Mun hiukset on edelleen projekti ja en rehellisesti ole täysin varma, mitä mä niiden kanssa tekisin. Haluaisin toisaalta marssia vaan kampaajan tuoliin ja sanoa, että tee jotain tämmöstä, mutta kun viimeisimmästä kampaajakäynnistä on kohta 8 vuotta, niin se kynnys on jotenkin kamalan korkea :D No katotaan! Ja oon onneksi viimein omaksunut asenteen, että nehän on vaan hiukset. Ei ole maailmanloppu, jos ne ei ole aina hyvin tai joku ulkopuolinen miettii, että ei helvetti tota ton harakanpesää. 

Tästä on jo hyvä tovi, kun käytiin pitsalla Lahden keskustassa sijaitsevassa Bar Loosisterissa, mutta tarkoitus on ollut mennä uudestaan testaamaan paikan burgerit (etenkin kasvisversiot kiinnostaa!), mutta aikataulu ei ole oikein antanut myöten ja toisaalta ei sitä ulkona tule käytyä syömässä muutenkaan kovin usein. Mutta joka tapauksessa ne pari kertaa kun olen täällä pyörähtänyt, niin olen tykännyt! Ajattelin itse asiassa ehdottaa tätä treffipaikaksi ensi viikolle, kun näen yhtä mun ystävää - ollaan puhuttu yhteisestä bilispelistä noin miljoona vuotta, mutta se on toistaiseksi jäänyt toteuttamatta. Täällä pöydistä veloitetaan tunnilta, joten saa rauhassa mokatakin ;) 

Ja sitten hieman omia kokkailuja - sitruunapesto risottoa ja yrttibroileria. Tämä oli ihan superhyvää ja täytyy ehdottomasti tehdä lähiaikoina uudestaan, että saan jaettua reseptin tänne bloginkin puolelle!

Nyt mä aion (yrittää) nauttia mun kahdesta perkkäisestä vapaapäivästä, joiden aikana olisi tarkoitus hoitaa peräti neljää koiraa, leipoa ja shoppailla :) Nyt mä laitan Netflixistä Arrow:n pyörimään (mulla on ollut aina jotenkin tosi kovat ennakkoluulot sarjaa kohtaan ja tadaa, seuraavana hetkenä oonkin siihen ihan koukussa) ja teen ittelleni lohi-avokado iltapalaleivät! Kivaa viikonjatkoa ♥

Torstaifiiliksiä

Näin viime yönä unta, että olin meren rannalla. Oli kevät, merivesi oli vielä vähän viileää, kun se laineina osui jalkoihini ja sitten taas perääntyi jättäen rantahiekan pehmeäksi ja kosteaksi. Jalat upposi kevyesti hiekkaan ja kevyt tuulenvire osui hiuksiin. Uni tuntui käsittämättömän rauhoittavalta ja positiiviselta. Mulla on ollut ja tulee olemaan paljon töitä tässä maalis- ja huhtikuussa ja vaikka se ei varsinaisesti suurta stressiä olekaan aiheuttanut, niin pientä harmitusta siitä, että aikaa kaikelle muulle jää paljon vähemmän. Mutta sitten alitajunta tunkee ajatuksiin ja uniin tämmöisiä mahtavia hetkiä, osittain muistojakin, ja ne antaa voimaa. Ja toivoa siitä, että tulen vielä varmasti pääsemään unen kaltaisiin maisemiin. 

Omasta voimaunesta inspiroituneena ajattelin jakaa tähän torstaihin mahtavia, hyväntuulisia  (tämä on toki makuasia) fiilistelybiisejä, joita aion ainakin itse kuunnella lenkillä ennen iltavuoroon menemistä (linkit on Youtubeen):

Ja huom. suurin osa alla olevista biiseistä on tosi vanhoja ja jos hyvä meininki ei tartu biisistä itsestään, niin ainakin videoiden mitä mainioimmeista tyyleistä :D

Bruce Springsteen - Glory Days

Smokie - If You Think You Know How to Love Me

Christie - Yellow River

U2 - Where the Street Have No Name

David Bowie - Heroes

Toploader - Dancing in the Moonlight

The Beatles - Ticket to Ride

Mud - Tiger Feet

Stone Temple Pilots - Interstate Love Song

Smokie - Living Next Door to Alice

Pearl Jam - Yellow Ledbetter

Bruce Springsteen - Thunder Road

Juhlien suunnittelun ja järjestämisen ABC

Mä olen aina tykännyt järkkäillä erilaisia kokoontumisia, illanistujaisia ja juhlia. Mistään erikoisimmasta tapahtumista ei ole ollut kyse ja ne on aina järjestetty ihan kotioloissa, mutta näitä tapahtumia on kuitenkin tässä vuosien saatossa tullut järjestettyä, että ajattelin jakaa vinkkini onnistuneisiin juhliin tai illanistujaisiin! Suurin osa näistä on varmasti sellaisia, mitkä jokaiselle tulee mieleen, mutta ehkäpä näistä joku saa vinkkejä :)

Extempore illanvietot ovat silloin tällöin hauskoja, mutta itselle suunnittelu on puolet hauskuudesta. Ja olennaista onkin pitää järjestäminen hauskana, eikä stressata, varsinkin, jos kyseessä ei kuitenkaan ole mikään iso, elintärkeä juhla. Mutta se, että kyseessä ei ole minkäänlainen iso tapahtuma eikä juhlat minkään erityisen asian kunniaksi, ei suinkaan tarkoita etteikö suunnitteluun ja järjestämiseen voisi panostaa!

Päätä ajankohta ja teema hyvissä ajoin

Itsellä on viikonloppuisin harvoin vapaata ja sitten taas monelle tuttava- ja kaveripiirissä viikonloppu on ideaalisin ajankohta erilaisiin kokoontumisiin. Vaikka oma tilanne ei olisi yhtä hankala, kannattaa silti lyödä lukkoon joku viikonloppu, jolloin tapahtuu, jotta mahdollisimman moni kutsutuista pystyy lyömään aikataulunsa lukkoon.

Mikäli kyseessä on teemajuhlat tai juhlat jonkun tietyn asian kunniaksi, kannattaa sekin ilmoittaa hyvissä ajoin, jotta vierailla on mahdollisuus varautua esimerkiksi pukeutumisen tai tuomisten suhteen.

Tee hyvissä ajoin

Mitään ei kannata jättää täysin viime tippaan ja tosi monen asian voi tehdä jo hyvissä ajoin ennen juhlia. Esimerkiksi jos koti kaipaa siivousta ennen juhlia, voi isomman siivouksen tehdä jo vaikkapa viikkoa ennen juhlia - näin juuri ennen juhlia riittää pikainen viimeistely ja järjestely, koska kukaan tuskin ennättää viikossa saada juuri siivottua asuntoa kovin pahaan jamaan. Samoin esimerkiksi koristeet ehtii hankkia tai tehdä reilusti etukäteen.

Muista informoida esimerkiksi myös naapureita hyvissä ajoin, mikäli järjestät isommat kemut! Mä olen aina jättänyt rappukäytävään lapun juhlia edeltävänä viikkona, missä informoin, että isompi joukko ihmisiä on tulossa kylään ja esimerkiksi rappukäytävästä saattaa kantautua poikkeuksellisen paljon meteliä sen vuoksi. 

Varaa budjetti

Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että jos haluaa jotain järkätä, se ei ole ilmaista. Mieti, missä haluat panostaa ja missä pihistää. Teetkö itse, vai hankitko jostain valmiina. Isommallekin porukalle on mahdollista järjestää tarjottavaa ihan kohtuuhintaan, kun miettii raaka-aineita ja mitä niistä pystyy tekemään. Jos budjetti on tiukka, pyydä vieraita osallistumaan kuluihin. Olen kuitenkin itse vähän siltä mieltä, että jos juhlat haluaa järjestää, pitää niihin sitten olla valmis jonkun verran kuluttamaankin.

Suunnittele ruoka- ja juomatarjoilu

Ota selville mahdolliset ruokarajoitteet ja allergiat tai jos juhlat järjestetään nyyttäri -meiningillä, laatikaa lista, mitä kaikkea hankitaan ja jokainen hoitaa osuutensa.

Mä tykkään itse tehdä paljon naposteltavaa ja syötävää omiin juhliini, mutta tämähän on makuasia. Joka tapauksessa jos meinaa satsata tarjoilupuoleen, kannattaa osa edellistä kohtaa lainaten valmistaa hyvissä ajoin - todella monen asian, kuten vaikkapa suolaisen piirakan, voi tehdä etukäteen pakkaseen odottamaan ja ottaa sulamaan juhlapäivänä.

Tarjoilu kannattaa suunnitella myös niin, että se on mahdollisimman helppo koota sitten juhlapäivänä ja raaka-aineet sellaisia, että ne eivät pilaannu hetkessä, jos tarjottavat ovat pitkäänkin tarjolla huoneenlämmössä.

Oman kokemuksen mukaan sekä suolainen että makea menee hyvin kaupaksi, mutta suolainen tarjottava on aina ollut aiemmin syöty, joten suolaisia tarjottavia kannattaa varata enemmän!

Mä olen monesti tehnyt juhliini boolia ja yksi neuvo on: pidä juttu simppelinä. Ei liian erikoisia makuyhdistelmiä eikä liikaa eri ainesosia tai viinoja. Erilaisia booliohjeita netti on pullollaan, mutta ne kannattaa lukea varauksella tai vertailla niitä keskenään. Mikäli boolista haluaa näyttävän näköisen, voi kikkailla erilaisilla hedelmillä, marjoilla, jääpaloilla sekä väriaineilla.

Välineet kuntoon

Mä en suosi kertakäyttöisiä ruokailuvälineitä, mutta kun henkilömäärä lähenee kahtakymmentä, on ne yksinkertaisesti helpoin ja vaivattomin vaihtoehto. Näitä löytyy nykyisin vaikka minkä värisenä, kokoisena ja hintaisena, ja niistä kannattaa valita omaan budjettiin ja teemaan sopivimmat. Mun mielestä on kuitenkin järjetöntä käyttää suuria rahamääriä kertakäyttöiseen tavaraan, joten kannattaa miettiä, voisiko osaksi käyttää tavallisia astioita.

Kokemukseni osoittaa, että erilaisia servettejä ei niinkään tarvi, vaan vanha kunnon talouspaperi ja sieniliina toimivat, kun joku läikyttää juomaansa tai tiputtaa puolet lautasensa sisällöstä lattialle :D

Järjestä tilaa

Ota vieraat ja kanssajuhlijat huomioon, vaikka sinun kotonasi oltaisiinkin. Tee tilaa naulakkoon, kenkätelineeseen, jotta ulkovaatteet saa jätettyä järkevästi, eikä omaa takkia tarvitse kaivaa alimmaisena pinon alle jääneenä.

Jos ja kun vieraat tuovat omia juomiaan, mikäli kyseessä on tavanomaiset kosteammat illanistujaiset, järjestä tilaa jääkaappiin ja hommaa jäitä! Onko mitään kurjempaa kuin olla kivoissa juhlissa, mutta juoda lämmintä juomaa :D

Tee/etsi sopiva soittolista

Ehdottomasti paras ja toimivin tapa, tuli musiikki sitten puhelimesta tai muualta. Kun musiikki soi koko ajan taustalla, se toimii kivasti tunnelmannostattajana eikä silloin synny niin helposti tilanteita, kun jengi alkaa kinaamaan, mitä soitetaan seuraavaksi eikä kenenkään musamakua soimata, kun musasta sovitusti vastaa juhlien järjestäjä.

Huom: monen tunnin soittolista on oikeasti aika haastava tehdä, jos aikaa on vähän, joten tähän kannattaa kyllä käyttää aikaa. Kovin moni ei todennäköisesti halua kuulla muutaman kymmenen biisin listaa loopilla koko iltaa.

Ole huomioiva emäntä/isäntä

Mun kaikki kaverit eivät tunne toisiaan eikä kaikki juhliin osallistujat ole yhtä samaa porukkaa, vaan siellä on monesti toisille tuntemattomia ihmisiä (tai juuri tällaisia, jotka satunnaisesti törmäävät toisiinsa samoissa juhlissa). Toki itsensä esittely ja juttuun mukaan meneminen on vähän jokaisen omalla vastuulla, eikä juhlienjärjestäjä ole henkilökohtaisesti vastuussa jokaisen viihtymisestä, mutta kannattaa olla siinä mielessä huomioiva ja osallistuva, että juttelee kaikkien kutsumiensa ihmisten kanssa ja ottaa mahdollisesti mukaan keskusteluun, vaikka toinen ei siihen alunperin osallistunutkaan. Isommassa porukassa on mahdotonta pysyä koko ajan kaikkien keskusteluissa mukana, mutta kunhan pitää huolen, ettei keskustele koko iltaa vain muutaman saman ihmisen kanssa.

Keksi ohjelmaa

Tämä ei kieltämättä ole oma vahvuuteni, sillä järjestämissäni juhlissa tai illanistujaisissa ei juuri koskaan ole ollut mitään erikoisempaa ohjelmaa perinteistä alias -sananselityspeliä lukuunottamatta, mutta muutama yhteinen, hauska ohjelmanumero ei ole huonompi idea. En ole juomapelien ystävä, koska siinä helposti ihmiset humaltuvat paljon nopeammin kuin on tarkoitus ja ilta saattaa loppua lyhyemmin kuin on suunniteltu, mutta netistä löytyy näistä kyllä ihan hauskoja versioita.

Mutta esimerkiksi joku joukkuekilpailu tai -peli voi toimia kivasti, jos sen saa toimimaan luontevasti juhlien lomassa, eikä minään erikoisena ohjelmanumerona.

Ota huomioon myös alkoholittomat juhlijat

Meidän juhlissa on aina melko runsaasti alkoholijuomia, mutta mistään ryyppäjäisistä ei kuitenkaan ole kysymys. Ja lähes poikkeuksetta juhlissa on aina ollut henkilö, kuka ei ole juonut laisinkaan, tai on juonut hyvin vähän. Meidän juhlaporukka ei ole sellainen, mikä kyseenalaistaisi jonkun juomattomuuden, mutta tiedän, että on paljon ihmisiä, joiden mielestä se on outoa ja koska he juovat, pitää muidenkin juoda - kyllä te tiedätte tämän ihmistyypin, kuka hokee, että ota nyt ees yksi. Joka tapauksessa mitään erikoiskohteluahan alkoholittomat juhlijat eivät tarvitse, joten sitä ei tarvitse myöskään kailottaa kaikille isoon ääneen. Ja vaikka meillä vieraat tuovat aina omat juomansa, on meillä silti aina varattuna mehua tai limua tai kivennäisvettä, koska koko iltaa ei tarvitse vetää alkoholia. 

Siinäpä aikamoinen lista asioita, jotka itselleni tuli mieleen! Millaisia asioita teillä tulee mieleen juhlia järjestettäessä, onko joku eri mieltä jostakin listan kohdasta tai tuleeko mieleen muita asioita?

3 x sarjasuositus

Mä olen jo monesti täällä sanonutkin, että nykyisin tulee katsottua sarjoja enemmän kuin elokuvia, joten miksipä niitä sarjasuosituksia ei voisi sitten myös jakaa useammin eikä niitata niitä liikaa samaan syssyyn? Siispä tässä olisi kolme sarjaa, joita olen tässä helmi-maaliskuun vaihteessa katsonut. Nämä kolme ovat siitä näppäriä, että jaksoja ei ole kauteen tungettu liikaa ja paketti pysyy kompaktina ja helposti lähestyttävä, sekä seurattavana :)


Big Little Lies (IMDb 8,6)

Mä olen pahasti myöhässä tämän sarjan kanssa, suurin hype taisi mennä joskus pari vuotta sitten..? Mutta hei, parempi myöhään kuin ei koskaan! Ja koska sarjasta on ilmeisesti tämän vuoden puolella ilmestymässä toinen tuotantokausi, olen toisaalta aika hyvään saumaan sarjan katsonut.

Tässä ylistetyssä, toistaiseksi seitsemänosaisessa vilisee taitavia ja tunnettuja näyttelijöitä ja omasta mielestä oli mahtavaa, että tässä oli niin monta hyvää, monipuolista naishahmoa pääosassa. 

Sarja sijoittuu Kalifornialaiseen merenrantakaupunkiin, jossa täydellisen pinnan alla kuohuu. Sarja keskittyy kolmeen perheenäitiin ja heidän elämiinsä, jotka kaiken pinnan alla osoittautuvat kaikkea muuta kuin täydellisiksi ja siloisiksi. Yhteisössä tapahtuu myös kuolemantapaus, jonka liikkeellepanevia toimia sarja seuraa.

Kyseessä on melko rauhallinen draamasarja, jossa tapahtumia avataan vähitellen. Sarjan juoni ja tapahtumat kulkee kiinnostavasti eteenpäin, juonenkäänteet on onnistuttu pitämään tiukasti langoissa, eikä homma pääse levähtämään katsojan silmille - loppuratkaisu on sellainen, että vaikka se ei varsinaisesti ole yllätys tapahtumien kulun huomioon ottaen, on se kuitenkin sellainen, että se olisi vallan mainiosti voinut olla myös ihan erilainen. 

Mainion näyttelijätyön ja taitavasti tehtyjen hahmojen lisäksi sarjassa itseäni ilahdutti erityisesti myös sen ääni- ja musiikkimaailma. Myös kuvaus oli onnistunut, henkilökohtaisesti en pidä tiuhaan vaihtuvista kuvista ja leikkauksista (en tiedä miten tämä ilmaistaan hienosti) vaan tykkäsin sarjan rauhallisesta, viipyilevän tunnelmallisesta fiiliksestä, johon oli kuitenkin takautumien ansiosta saatu vähän säröä.

Tykkäsin sarjasta kovasti ja odotan innolla seuraavaa kautta, toivottavasti se on yhtä hyvä! 

Sarja on katsottavissa ainakin HBO Nordicilla.

Clique (IMDb 7,0)

Sysäys tämän sarjan katsomiseen lähti eräältä työkaveriltani, niin kuin varmaan puolet saamistani suosituksista tulee työkavereilta, hahah. 

Aivan ensimmäisenä huomio sarjassa kiinnittyy siihen, että se ei ole amerikkalainen. Tai siis itselläni, koska varmaan lähemmäs 90% katsomistani sarjoista on yhdysvaltalaista alkuperää. Mutta Clique on brittiläinen, ja itse asiassa sijoittuu ja on kuvattu Skotlannissa. Tämä tuo aivan hurjan upean leiman sarjaan, näyttelijät puhuvat vähän mökeltäen skotlannin aksentilla, mikä kuulostaa jotenkin ihanan eksoottiselta. Lisäksi brittiläisiin sarjoihin saadaan aina sellaista tietynlaista rosoisuutta, minkälaista ei jostain syystä vaikkapa niissä amerikkalaisissa sarjoissa ole.

Sarja pureutuu yliopistoikäisten Hollyn ja Georgian elämään. Kaikki tuntuu menevän makeasti ja hienosti, mutta sitten Georgia tutustuu joukkoon vaikutusvaltaisia tyttöjä, ja hänen käytöksensä muuttuu omituiseksi ja vältteväksi. Holly ei pysty ymmärtämään ystävänsä täyskäännöstä ja ryhtyy selvittämään, mistä oikein on kyse. Mitä enemmän hän haluaa tietää, sitä syvemmälle salaisuuksien ja rikkaiden, vaikutusvaltaisten ihmisten maailmaan hän vajoaa. Toisella kaudella mennään hieman eri henkilöillä ja mysteerillä, mutta siinäkin Holly huomaa sotkeutuneensa kuvioihin, jotka ovat isompia kuin aluksi olettikaan.

Sarja on vähän omituinen - omituinen sillä tavalla, että on tavallaan tottunut, millainen tämmöinen "teinisarja" on. Tämä on kuitenkin jotenkin tummempi ja rohkeampi, vähän raisukin. Tässäkin tapahtumaketju on kuitenkin rakennettu niin kiinnostavasti ja koukuttavasti, että suorastaan vaatii lisää vastauksia ja on pakko katsoa jakso toisen perään, että mysteerin vyyhti alkaa selvitä. Osa tapahtumista tuntuu vähän liioitelluilta, mutta toisaalta minkäpä tv-sarjan ei. 

Sarja on katsottavissa ainakin HBO Nordicilla.

M/S Romantic (IMDb 8,6)

En yleensä koskaan katso suomalaisia sarjoja, mutta tällä kertaa tein poikkeuksen. Sain tästä lyhyestä, neliosaisesta sarjasta muutamankin suosituksen, joten eräänä vapaana sunnuntaina päätin antaa tälle mahdollisuuden. Ja onneksi annoin, tämähän osoittautui sangen osuvaksi paketiksi!

Sarjan tapahtumat sijoittuvat meille lähes jokaiselle tuttuun ympäristöön: ruotsinlaivalle. Sarja keskittyy joukkoon melko stereotyyppisiä henkilöitä ja matkustajia ja siihen, miten heidän laivamatkansa etenee. Nähdään mm. takakireä risteilyisäntä, suomalainen ja ruotsalainen hääseurue, tuoppia turhan tiuhaan kippaava nuoren lapsen huoltaja, bileitä etsivät teinit, ruotsinlaivan vakionaamoja sekä naisten suhteen täysin pihalla oleva bisnesmies. Hämmennystä aiheuttaa myös silminnäkijähuomioita runsaasti kerännyt laivan kannella seikkaileva salaperäinen eläin sekä sähkökatko. Ja mitä tekee kannelle laskeutunut helikopteri?

Näin suomalaisen ja monet kerran ruotsinlaivalla käyneenä sarjan hienous piilee siinä, kuinka osuvasti se on osannut kerätä melko pieneen erään monta olennaista, stereotyyppistä ihmisryhmää. Toki tässä on kääntöpuolena se, että näistä henkilöistä ei juuri muuta irtoakaan, mutta se ei selvästikään ole ollut tässä tarkoituksena - tehdä hahmoista sen syvällisempiä siis. Sarjassa oli käytetty myös hauskasti kikkaa, että asioita ikään kuin kelattiin taaksepäin: mistä koko tilanne on alunperin saanut alkunsa. Koska jaksoja oli neljä, ja ne keskittyivät hieman eri henkilöihin, oli tavallaan hauska jakso jaksolta seurata, että kun ensimmäisen jakson keskiössä olleet henkilöt tekivät tätä ja tuota esimerkiksi tietyn kuulutuksen aikana, niin toisessa jaksossa ilmenee, mitä joku toinen teki sillä hetkellä - tai oli kenties koko kuulutuksen alku ja juuri. 

Sarja on katsottavissa ainakin YLE Areenassa.


Onko teistä kukaan katsonut mitään näistä? 

Epävirallinen nimipäivä

Epävirallisen nimipäiväni kunniaksi ajattelin tänään perehtyä tarkemmin mun nimeeni, eli Mettaan. Väestönrekisterikeskuksen mukaan nimi Metta on yhteensä 48 ihmisellä, mikä on todella pieni määrä, kun ottaa huomioon että suosituimpien nimien kantajia on useampi kymmenen tuhatta.

Itse en ole koskaan tavannut ketään samannimistä, kuin itse olen, eikä itse asiassa ole kukaan tuttunikaan - tai ainakin lähes kaikki ovat jossakin kohtaa maininneet, että eipä ole tullut samaa nimeä ennen vastaan.

Itse olen tosi tyytyväinen nimeeni. En muista, mistä äitini sen on aikoinaan keksinyt tai löytänyt, mutta jonkinlainen tarina taustalla kyllä muistaakseni on. 

Meidän perhe on muuten just sellainen, mikä on aina juhlinut nimppareitakin. Tai juhlinut ja juhlinut, mutta kakkukahvit on aina olleet lähimmille sukulaisille ja vähän isommallekin porukalle, silloin kun oltiin siskon kanssa nuorempia. Nykyään ei niinkään, mutta toki perheen kesken muistamme toisiamme. Tänäänkin sain äitiltä nimipäivälahjan, sellaisen mitä en todellakaan osannut odottaa ♥

Itselleni nimpparit on olleet jokseenkin "tärkeä" juttu aina, koska mun nimeähän ei koskaan ole kalenterissa ollut, epävirallinen kun on ja siitä tulee kyselyjä aina silloin tällöin. 

Mutta takaisin nimeen. Jos nimen googlaa, tulee sieltä aika ensimmäisenä meditaatioon liittyviä juttuja - se on ensimmäinen harjoitus jossakin buddhalaisessa meditaatiosarjassa. Metta on paalinkielinen sana, joka suomennetaan hyväntahtoisuudeksi, lempeydeksi jne. Pienellä googlettelulla selviää, että metta terminä aika mahtipontinen ja tarkoittaa niin paljon hyviä asioita - sellaisia asioita, jotka osittain osuu muhun enemmän kuin hyvin ja sitten sellaisia, joita en ehkä ole, mutta joihin koko ajan pyrin.

Sitten taas jos googlaa "Metta nimi" tulee Wikipediasta infoa, että nimi tulisi nimestä Matilda ja että Metta on vanha lappalainen nimi ja nimipäivä olisi heinäkuun 20.päivä. Mä itse asiassa tiedän, että vanhemmat sai valita mun nimipäivän juuri tuon heinäkuun päivän ja tämän päivän väliltä ja päätyivät tähän maaliskuuhun, koska olen syntynyt heinäkuun 23.päivä. Ja tämän meidän nimpparienviettoperinteen takia olisi ollut nuorempana tosi mälsää, jos synttärit ja nimpparit olisi ollut noin vierekkäin!

Joka tapauksessa olen aina ollut tyytyväinen nimeeni, vaikka se on lukemattomia kertoja aiheuttanut ongelmia - en varsinaisesti tiedä miksi, koska loppujen lopuksi se on tosi simppeli ja helppo lausua. Mutta varsinkin puhelimessa tuntuu olevan vaikeaa saada koppia, mä olen nimittäin ollut monesti Mette, Netta, Hetta ja kerran sain oikeasti postia nimellä Matti :D

Mä muistan myös koulussa oli aina tosi hämäävää oppitunneilla, kun niin moni sana ja termi pystyy alkaamaan meta-etuliitteellä. Aina säpsähdin että mitä ja kuka kysyy ja lopulta hoksasin, ettei liittynyt minuun mitenkään, hahah.

Mutta sellaisia juttuja liittyen mun nimeeni ja sen taustaan! Milloin teillä on nimipäivä ja löytyykö se kalenterista? :)

Magneettiripset - jatkoon vai ei?

Mulla oli jo viime vuoden lopusta hinku päästä kokeilemaan markkinoille tulleita, aivan uudenlaisia irtoripsiä - nimittäin minikokoisilla magneeteilla kiinni laitettavia ripsiä! No, vasta nyt ennätin sellaiset itselleni hankkimaan ja luonnollisesti hoksasin heti, että näistä pitää tehdä juttu blogiin, sillä ainakaan omaan tuttavapiiriin ei vielä tämmöisiä ollut eksynyt ja moni olikin kiinnostuneita, miten nämä toimii.

Ideana siis on, että yhden ripsinauhan sijaan molempiin silmiin laitetaan kaksi: ripsien päälle sekä ripsien alle. Magneetit ovat yläripsien alareunassa ja alaripsien yläreunassa, eli omat ripset jäävät näiden irtoripsien väliin. Ripsiliimaa ei tarvita ja käyttökertoja luvataan hellällä käsittelyllä ja huolenpidolla lähemmäs parikymmentä. Valmistajia alkaa varmaan pikkuhiljaa olla yhtä paljon kuin tavallisillakin irtoripsillä, omani ostin Sokokselta kahdellakympillä, mikä on toki irtoripsistä mielestäni aika suolainen hinta, mutta jos nämä kestävät yhtä hyvin kuin luvataan, maksaahan nämä itsensä takaisin :)

Heti alkuun ennen ja jälkeen kuvat. Täytyy muuten sanoa heti tähän väliin, että kuvat olen ottanut ihan itse ja lopputulos ei varsinaisesti ole täysin se, mitä hain takaa, mutta onpahan ainakin lähellä totuutta :D

Katsoin Youtubesta muutaman videon näiden laittamisesta ja mietin jo, että tulikohan tehtyä hutiostos - näytti nimittäin niin vaikealta. Miten sitten sujui?

Nämä kuuluu laittaa siis jo meikattuihin silmiin, joissa ripsiväriä tai muuta ripsien pohjustusainetta on reilusti, jotta ripsillä on ns. tarttumapintaa ja jotta ne sulautuvat joukkoon mahdollisimman hyvin. Ja jep, mitä reilummin ripsaria, sen parempi.

Näiden laittaminen on sujunut itselläni aika ongelmitta - parina ensimmäisenä kertana nämä oikeastaan sujahti paikoilleen mitään sen kummallisempia kommelluksia, mutta esimerkiksi tänään meinasi mennä hermo vasemman silmän ripsien kanssa - ne eivät meinanneet asettua millään paikoilleen kuten vielä seuraavista kuvista käy ilmi. Eli missään nimessä näitä ei kiireessä kannata käydä kokeilemaan, koska lopputulos on todennäköisesti hermoromahdus. Varaa reilusti aikaa ja mieluiten pöytäpeilin, että voi rauhassa istuskella ja näpertää pöydän ääressä.

Valitsin Eyluren ripset, joita oli samantyyliset, vähän erilaiset myös, mutta valitsin nämä. Tuossa ylemmässä kuvassa nämä on jo muutaman kerran käytetyt, joten ne ovat hieman hassun näköisesti rasiassaan. Alimmasta ripsistä saattaa juuri ja juuri erottaa ripsinauhassa molemmissa reunoissa tuommoiset suorakulman muotoiset läpyskät, jotka ovat siis ne magneetit. Mukana tuli myös muoviset pihdit, joita voi käyttää apuna ripsien laitossa.

Mulla laitto onnistui parhaiten niin, että asetin yläripset omien ripsien päälle mahdollisimman lähelle luomea, otin pinseteillä saman silmän alaparin ja asetin hitaasti kohdilleen ripsien alapuolelta. Tässä ei auta kuin olla kärsivällinen, koska ensimmäisellä kerralla ei melko varmasti onnistu. Ehkä kun näitä käyttäisi jatkuvasti, alkaisi muodostua sellainen rutiini, miten onnistuu parhaiten, mutta oman näkemykseni mukaan vähän tuurista kiinni :D 

Riippuu varmasti omasta silmän muodosta ja ripsen muodosta, että miten ripsi asettuu. Yllä olevassa kuvassa magneettiripset ei ole ehkä ihan parhaassa mahdollisessa kohdassa (pitäisi olla aavistuksen verran keskemmällä), joten läheltä katsottuna ripsi näyttää vähän roikkuvan, mutta toisaalta se näyttää vähän siltä myös, vaikka ripsi olisi kutakuinkin niin hyvin kuin se voi vain olla. Mutta tämän siis huomaa vain, jos silmä on täysin rentona kiinni.

Pysymisen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, toisin kun voisi luulla - nämä oli mulla töissä melko kiireisenä iltana eikä kertaakaan tuntunut, että näille olisi tarvinut tehdä mitään. Samoiten nämä oli mulla meidän illanistujaisjuhlissa koko illan.

Poisotto tapahtuu rauhallisesti etusormea ja peukaloa apuna käyttäen ikään kuin liuttamalla nämä silmistä hitaasti pois - ei kannata reuhtoa, jotta magneetit tai omat ripset ei vahingoitu. Nämä lähtee suht iisisti, eli ei tarvitse pelätä, että nämä jäisi jotenkin jumiin.

Hahah hienosti rapissut ripsarit pitkin naamaa yllä olevassa kuvassa :D Mutta tuosta huomaa, että ripsi voisi olla aavistuksen verran keskemmällä - tai koska mulla on suhteellisen suuret silmät, niin ensi kerralla hommata aavistuksen verran pidemmät ripsinauhat.

Tässä ollaan vielä testialueella itsekin, eikä tämä postaus ole tarkoitettu mitenkään ohjeistukseksi, vaan enemmänkin kokeilumielinen selostus siitä, mitä käy kun tämmöinen irtoripsiä hyvin harvakseltaan käyttävä tarttuu tällaiseen uutuuteen. Ja toisaalta mun näkökulmasta on tärkeää jakaa kokemuksia, varsinkin jos ei aivan 100% onnistuneita ole!

Itse olen sen verran mukavuudenhaluinen ja laiska, etten todellakaan jaksa käyttää ripsiä joka päivä (hah, en edes meikkaa omia ripsiä joka päivä). Ja nyt kun näitä on tässä hieman alle viikon käyttänyt, huomaa, ettei omat silmät ole tottuneet tämmöiseen "ylimääräiseen" ja tuntuu tiedättekö, että oman näkökentän edessä on koko ajan jotain, hahah. Plussaa tulee kuitenkin siitä, että itselle nämä ei olleet ollenkaan niin vaikeat, kuin olin etukäteen olettanut - toki se, että koskee omia silmiään monta kertaa viikossa jo piilareittenkin takia, niin ei pelota sorkkia :D Ja plussaa myös siitä, että silmiin ei tarvitse laittaa ylimääräisiä kemikaaleja eli ripsiliimaa mikä näin herkkäsilmäiselle sopii! En tietenkään tosin sanoa, että miten magneettiripset pitemmällä juoksulla vaikuttaisi, jos niitä käyttäisi lähes päivittäin. Liimattomuuden vuoksi ripset pysyy myös paljon siistimmän näköisinä.

Joten kyllä, laittaisin magneettiripset jatkoon! Ja tulee varmaan käytettyä satunnaisesti silloin, kun siltä tuntuu, tai haluaa vähän näyttävämmän lookin. Onko kukaan teistä kokeillut magneettiripsiä ja millä tuloksilla? Onko kukaan harkinnut hommata, muttei vielä ole uskaltanut?

Juhlat kevään kunniaksi

Maaliskuu etenee hurjaa vauhtia ja kevättä alkaa pikkuhiljaa olla ilmassa! Ainakin tänään aamupäivällä koiraa lenkittäessä auringon paistaessa tuli sellainen keväinen olo, vaikka lunta joka paikassa vielä onkin (ja varmaan tulee vielä lisääkin...)

Lähestyvän kevään ja kesän kunniaksi meillä oli viikonloppuna juhlat - tai illanistujaiset, miksikä niitä nyt haluaa kutsua. Tapahtuma oli jälleen kerran onnistunut ja vieraita meillä kävi noin viisitoista. Alkuperäinen sunnitelma oli jatkaa meiltä johonkin keskustan baariin, mutta ilta venähti ja viimeiset vieraat lähti meiltä vasta kahden jälkeen yöllä, niin siinä ei kyllä kukaan jaksanut mennä muualle kuin nukkumaan :D 

Juhlien tarjoilusta ja koristelusta vastasin aika pitkälti itse, koristeita askartelin jo reilu viikko ennen juhlia ja ainoastaan tuossa keskimmäisessä kuvassa näkyvä pinkki, ympyrän mallinen paperikoriste on Tigerista (niitä oli siis useampi, mutta kuviin asti on näköjään päässyt vain ja ainoastaan tuo yksi), muut koristeet tein itse. 

Tarjolla meillä puolestaan oli pesto-pastasalaattia, couscousia, kikherneitä ja fetaa sisältävä salaatti, lohi-avokado wraprullia, jauhelihapiirakkaa sekä vastaanvanlaista kaurajauhiksesta tehtyä piirakkaa, mango-passionhedelmä hyydykekakkua (eli kuin juustokakku, mutta ihan vegaaninen! Tästä tuli sen verran hyvää, että teen varmasti toistekin ja jaan reseptin tänne blogiin) ja kahta erilaista boolia. Vieraat toivat sitten tullessaan sipsejä, karkkia ja juotavaa. 

Juhlalookista mulla ei sitten olekaan muita kuvia kun nuo muutamat siskon kanssa otetut yhteiskuvat. (oli tarkoitus kyllä ottaa mutta sitten ei enää ehdittykään) Meinasin hankkia uuden mekon, mutta loppujen lopuksi järki voitti ja käytin tuota melko harvakseltaan käytettyä raidallista, aikoinaan kirpparilta ostettua mekkoa. (Kävin tosin kyllä kirpparilla etsimässä mekkoa, mutta ei sieltä löytynyt mieluista) Se on itse asiassa säilynyt vaatekaapissani jo reilu kuusi vuotta, ja tulee säilymään siellä jatkossakin.

Mutta joka tapauksessa takana on hirveän mukava viikonloppu! Onhan tämmöisten pippaloiden järjestämisessä oma hommansa, mutta toisaalta enpä niitä järjestäisi, ellen siitä nauttisi. Ja paras kiitos on se, kun saa kuulla kutsuttujen ihmisten kiitokset ja aidot hämmästelyt siitä, miten olen viitsinyt tämmöstä toteuttaa :)

Juhliin liittyen mulla on itse asiassa tulossa lähiaikoina toinenkin postaus, nimittäin vinkkejä sellaisten järjestämiseen ja organisoimiseen!