Saanko vähän avautua: minne nämä päivät oikein katoaa?! Ihan vastahan nimittäin oli viime viikon maanantai. Mulla to-su väli hujahti sellaisella vimmalla, ettei mitään rajaa. Osa syy tosin saattaa olla, että suurimman osan ajan vietin töistä ja lauantaina käytiin tyttöporukalla hieman humputtelemassa, eli lauantaina en ollut kotona olleskaan. Ja eilen sunnuntainakin oli perinteinen kymppituntinen töissä, mutta ne on kyllä niitä vuoroja joista ei todellakaan marista. Rahan tuloa ei voi estää..!!
Tänään mulla onkin ollut vapaa (siis maanantaivapaissa on vaan sitä jotain, näitä ku kertyy kuukauteen vähintään se pari niin olen sitä mieltä että ihmisen oletettu elinikä pitenee vähintään vuodella) ja on ollut sellanen puuhastus-uurastus päivä ettei mitään rajaa. Tuntuu ehkä vähän hassulta, mutta just näistä päivistä tykkään: kun saa rauhassa siivoilla kämpän kuntoon, pestyä kerääntyneet pyykit, vaihtaa lakanat sänkyyn, puuhailla keittiössä... oon yksistään tämän päivänä leiponut sämpylöitä, tehnyt kakun äitin kokoukseen ja nyt illalla päätin vielä leipoa pullaa. Tuoreessa pullassa on muuten jotain ihmeellistä magiaa!
Mulla on onneksi vielä huominen ja keskiviikkokin vapaa, joten ehdin nähdä kavereita ja toivon mukaan herätellä tätä blogia tästä hiljaisuudesta. Nyt vikat pyykit kuivumaan ja sitte selailemaan Netflixin valikoimaa! Sain nimittäin eilen katottua Supernaturalin kahdeksannen kauden jaksot ja pitäis joku uusi sarja kehitellä sillä välin ku odottelen uusia kausia näihin kaikkiin kuuteen miljoonaan sarjaan joita seuraan... (okei pientä liioittelua, myönnän. Ei niitä oo oikeesti ku viis kai.)
PS. Mitä otsikkoon tulee, se kertoo tiivistetysti mun viimeöisen unen. Katottiin viime viikolla Pitch Perfect 2 ja veikkaan että snooppari jäi takaraivoon sitä kautta. Älkää kysykö miksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti