takki Second hand (Seppälä) / paita Gina Tricot / farkut Second hand / kengät ja hattu H&M
Nyt ei ole hyvä. Sen paremmin en oikeastaan osaa sanoa viime aikaisia kokonaisvaltaisia fiiliksiä. Tuntuu, että selkäranka on nikamia myöten juntturassa ja olo on koko ajan vähän epämukava. Ei sillä tavalla parantumattomasti, vaan väliaikaisesti. Tietäen, että se on ohimenevää, mutta tuntuu hölmöltä vain odotella oireiden kanssa kun helpotusta löytyisi ihan omasta takaa, jos osaisi. Ja tietyllä tapaa haluaisi. Ehkä mussa on vähän sitä vikaa, että välillä on melkein välttämätöntä hautautua hieman itsesääliä muistuttaviin kerroksiin, vuorautua niillä pahaa maailmaa vastaan, vaikka loppujen lopuksi ne ovat itselle sepitettyjä valheita ja tekosyitä. Toisinaan hyvinkin tarpeellisia, mutta useimmiten väärinkäytettyjä tai ainakin pitkitettyinä haitallisia.
Mitäpä tähän oikeastaan lisäämään. On vaan fiilis, että nyt ei irtoa. Ajatus ajattelemattomuudesta, velvollisuuksista, ajan pysähtymisestä, hiljaisuudesta, kutkuttelee. Ettei tarvitse sanoa mitään, vaikka asiaa ehkä olisikin. Muttei mitään sellaista, jonka sanomatta jättäminen muuttaisi lähtemättömästi jotain. On hyvä odottaa siihen hetkeen, kun jokaisen sanan, liikkeen tai ajatuksen luomiseen ei tarvitse käyttää suuria voimavaroja vaan ne lipuvat ihmisestä ulos painottomasti, luonnollisesti ja täydellisenä ajankohtana. Tai ehkä se on hyväuskoisuutta, en tiedä. Uskon kuitenkin vakaasti siihen, että kaikelle on aikansa ja paikkansa ja on itsestä kiinni, malttaako odottaa.
Vaikka nyt ei ole hyvä, on kuitenkin. Mikään ei ole pysyvää ja vaikka se toisaalta ahdistaakin, toisaalta myös helpottaa. Kaikki on muuttuvaa ja se on hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti