Monday soundtrack

Maanantai. Ulkona on harmaata ja sataa vettä, ainakin täällä Lahdessa. Sain kiskottua itseni vasta yhdentoista aikaan ylös sängystä, toki siihen vaikutti edelleen hieman kipeä olo ja huonosti nukuttu yö, mutta jos tuolla olisi ollut aurinkoinen sää pikkupakkasella ja mulla olisi vapaapäivä niin ehkä olisin jaksanut herätä aiemmin... no, parin tunnin päästä alkaa iltavuoro ja sen sijaan että pyöriskelisin tässä maanantaimasennuksessa, aattelin koota muutaman omaa mieltäni piristävän biisin listan tähän! :)

Kyseessähän on siis omaan vähän vanhahtavaan musiikkimakuun sopivat kappaleet, mutta kuunnelkaapa silti läpi, takaan että tää on kuitenkin vähän erilainen lista kuin monilla muilla :) 

Eipä sitten muuta kuin ihan mahtavaa alkanutta viikkoa, omastani tulee näillä näkymin aika kiireinen ja tekemisentäyteinen, mutta ei anneta sen häiritä :) Luvassa ei ikävä kyllä ole veronpalautuksia vaan mätkyjen maksamista, mutta siitä ja kehnoista keleistä huolimatta ajattelin yrittää olla pirtsakka ja energinen! Nyt mää lähden lenkittämään koiraa tuonne ulkomaailmaan ja sitten töihin siivoamaan kenties just näiden biisien tahtiin :)

Sunnuntaikipeilyjä

takki Gina Tricot / farkut Only / toppi Gina Tricot / tennarit Converse / reppu H&M / korvakorut Glitter

Hyvää sunnuntai-iltaa ihmiset! Terkkuja täältä sohvan nurkasta nenäliinavuoren takaa. Olo on suhteellisen epämukava, mutta näillä näkymin ois tarkoitus mennä huomenna töihin - täytyy siis toivoa että tää lenssu on huomenna jo parempaan päin. Luojan kiitos mulla on tänään vapaapäivä ja päivän ainoa ohjelma on jo suoritettu - käytiin syömässä ja kahvittelemassa poikaystävän vanhempien luona. Äsken sain tehtyä vielä kinkku-aurajuustopiiraan ja loppuillan voinkin kököttää tässä samassa paikassa jotain kuumaa juoden ja Bonesia katsellen. Ens viikko on seuraavan kolmen viikon työntäyteisin, joten mielelläni kyllä tekisin niitä töitä enkä olisi saikulla. Toivotaan parasta! Nyt lähen ettimään tiikeribalsamia hengitysteitä avaamaan ja sitte teevesi kiehumaan! Ja eehkä jatkamaan Zalandon sivujen tutkimista, en ole sieltä koskaan tilannut yhtään mitään ja eilen ajattelin sivistää itseäni ja tutkia niiden valikoimaa :) 

Ne kuuluisat parvekekuvat

neule ja hame H&M / korvakorut Seppälä

Sarjassamme ei niin onnistuneet asukuvat :D Tarkennus hukassa, neuleen alla oleva tuubitoppi vähän sinnepäin ja kuvauspaikka se kuuluisa parveke, mutta noh, eihän kukaan ole täydellinen. Minä varsinkaan. Ei sillä, etteikö musta olisi kiva että blogissani olisi huipputasoisia raw-muodossa olevia kuvia, joissa tarkennus on just eikä melkein, ne on muokattu taitavasti lightroomilla tai photoshopilla ja asetukset säädetty tarkoin omin pikku kätösin niin että automode on kirosana, mutta. En se vaan ole minä. Olen aika tarkka itseni ottamista kuvista joo, mutta musta on epämiellyttävää lähteä vaatimaan enempää poikaystävältä, äidiltä, siskolta tai joltain kaverilta, kuka meikäläisen kuvat ottaakaan. Tilanne on useimmille vähän outo ja vaikea, joten sen sijaan että etsisin täydellistä kuvauspaikkaa, valoa ja kameran säätöjä, mennään sieltä mistä on helpoin. Se ei ehkä ole paras ratkaisu, mutta toisaalta eipä tässä ammattibloggaajia tai -kuvaajia ollakaan ja mun mielestä on huijausta edes lähteä tavoittelemaan sellaista tai antamaan sellaista mielikuvaa sinne ruudun toiselle puolelle. Mä olen tavallinen lahtelainen ravintolatyöntekijä ja revin meidän leivän pöytään ihan muilla asioilla kuin jakamalla muotilehtien tasoisia kuvia täällä blogissani - en tosin tarkoita että siinä olisi jotain vikaa, sillä seuraan useita tällaisia blogeja itsekin. Mutta mun mielestä on tärkeää pysyä rehellisenä itselleen ja teille lukijoille. Mä haluan tuoda blogillani esiin oikeaa todellisuutta, ja mun oikeassa todellisuudessa asukuvat oteteen kylmästä tärisevin käsin kotikadulla, äidin parvekkeella tai huonossa valossa. Ainakin joskus. Eikä mun mielestä siinä ole mitään hävettävää. Siksi mä nämä kuvat julkaisinkin.

Inkiväärillä maustetut porkkanaletut

Toisin kuin voisi ehkä luulla, mä tykkään aika paljon kasvisruuista. Niitä tulee kuitenkin tehtyä harvoin, kun kotona tuo toinen osapuoli ei niistä niin innoissaan ole. Kuitenkin varsinkin aina kun teen ruokaa äitilleni, tulee tehtyä kasvisruokaa. Tällä kertaa ajattelin jakaa reseptiä täälläkin! Tämä kyseinen resepti on muuten täysin vegaaninen. EDIT: siis ei täysin vegaaninen, koska kananmuna. Hyvä yritys joka tapauksessa :D Tarvin vielä ehkä vähän harjoitusta näiden termien kanssa...

Inkiväärillä maustetut porkkanaletut (n. 15-20 kpl)

5 dl porkkanaraastetta (3-5 porkkanaa niiden koosta riippuen)

n. peukalon kokoinen pala tuoretta inkivääriä

2 pientä sipulia

2 valkosipulinkynttä

4 kananmunaa

1½ dl ohrajauhoja

2 dl vehnäjauhoja

1 dl maustamatonta soijajugurttia/-maitoa

½ tl kurkumaa

1 tl suolaa 

½ tl rouhittua mustapippuria

½ tl kuminaa jauheena

oliiviöljyä paistamiseen

Pese ja kuori porkkanat, raasta ne sitten pienimmällä mahdollisella raastinterällä raasteeksi. Kuori myös inkiväärin pala ja raaste sekin pieneksi raasteeksi. Pilko sipulit pieneksi kuutioksi ja freesaa ne sitten kevyesti öljytyllä pannulla, lisää joukkoon kurkuma ja anna paahtua hetken. Lisää sipulit sitten porkkana- ja inkivääriraasteen sekaan. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi massaksi niin että myös kananmunien rakenne rikkoutuu kunnolla. Anna tämän jälkeen taikinan tekeytyä noin puolen tunnin ajan. Paista letuista haluamasi kokoisia, ohuemmat letut kypsyvät tietenkin nopeammin kuin paksut. Pidä levyn lämpötila keskilämmöllä, ettei lettujen pinta pala. 

Vinkki: jos haluaa tehdä ihan ohuita lettuja, kannattaa taikina jättää juoksevammaksi, eli vähentää hieman jauhojen määrää. 

Green Cardigan

neuletakki Mango / mekko Forever21 / kengät H&M / kaulakoru Glitter

VK 47

Tättärää ja täällä ollaan! Tossa viikonloppu hujahti kuin siivillä töiden ja muun oheistoiminnan siivittämänä, mutta josko tällä viikolla ehtisi vähän hengähtää, sillä mulla on peräti neljä vapaapäivää, joista kolme heti tähän viikon alkuun. Mä pakkasinkin repun ja lähdin tänne Kouvolaan moikkailemaan sukulaisia ja hakemaan hoidossa olleen Jedin takaisin kotiin.

Mutta palataanpa hetkeksi takaisin viime viikkoon, sillä vaikka mie en juurikaan ehtinyt tänne blogin puolelle päivittelemään, niin ehdin kuitenkin kerätä materiaalia siitä, mitä tulikaan puuhailtua :) 

Jos aloitetaan vaikka siitä kaikkein itsestään selvimmästä jutusta eli ruuasta! Ja hyvästä seurasta sen ohessa. Tiistaina käytin äitin kahvittelemassa kahvila Oskarissa ja keskiviikkona tuli treffattua kavereita Amarillon hamppareiden äärellä. Perjantaina puolestaan jäin työvuoron jälkeen viettämään aikaa hoodeille ja vedettiin sitten poikaystävän kanssa setti ennen leffaan menoa. 

Kynttilöitä, ylläripylläri :D Ja tässähän ei ole vielä kaikki viikon varrelta kerääntyneet kynttiläkuvat, joten älkää vielä huokaisko helpotuksesta, hahha. Mutta siis joo, mä sytyttelen kynttilöitä joka ilta kun olen kotosalla (eli no, suurinpiirtein pari iltaa viikossa, enää yhdentoista aikaan illalla töistä tullessa ei jaksa laitella). Hamstraan tuoksukynttilöitä aina joka paikasta missä niitä näen ja onneksi ainakaan toistaiseksi ei ole asuinkumppanilta tullut valituksia! 

Vesisateesta hentoon lumikerrokseen ja pakkasiin! En varsinaisesti valita, vaikken talvesta tykkääkään. Mutta en myöskään sateesta. Tosin ensimmäisen kuvan pointti oli enemmänkin nuo mun uudet farkut, jotka tilasin varmaan nelisen viikkoa sitten, mutta sattuneista syistä, eli postin häiriöistä johtuen sain ne vasta viime viikolla. Ne olikin tosi hyvät päällä ja vaikka väri olikin hieman oletettua erilaisempi (eli aavistuksen liian sininen) niin ne on olleet jalassa useana päivänä!

Toisen kuvan pointti oli Lahden keskustaan ilmestyt jouluvalaistus. Vaikka en olekaan jouluihmisiä, niin täytyy todeta että onhan nuo keskustan kadut aavistuksen verran kivemman näköisiä tossa juhlavalaistuksessa. 

Viime viikolla tuli myös kokkailtua itse. Yhtenä iltana teki mieli jotain helppoa ns. mättöruokaa ja päädyin tohon hyväksi todettuun nachovuokaan, tai miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Tuli myös kokeiltua karamellipossua Tomi Björkin ohjetta mukaillen ja en tiiä oliko vika siinä mukailussa, reseptissä vai kokissa mutta ei kyllä mennyt jatkoon meidän taloudessa :D Possusta tuli kyllä ihan hyvää, mutta kastike oli omaan makuun turhan erikoinen ja vähän liian makea. Mutta tulipahan kokeiltua! 

Perjantaina käytiin katsomassa Nälkäpeli-sarjan viimeinen osa. Hieman järkytti toi leffalippujen hinta, kahden hengen liput yhteensä 28 euroa ja kyseessä oli vielä ihan normaali 2D-näytös. Toki juuri oli tullut ensi-iltaan toi pätkä, mutta silti...muistan vielä lukioikäisenä käyneeni leffassa täällä Kouvolassa alle kympillä. Oli siinä varmaan jotain opiskelija-alennusta mutta anyway. Ei toi leffassa käyminen sovi ihan joka kuukauden budjettiin noilla hinnoilla.

Elokuva itsessään oli pitkälti sitä, mitä siltä odotinkin. Ihan hyvän leffasarjan ihan hyvä päätösosa. Pari kyyneltä tuli tirautettua mutta siinäpä se. J.Law eli Jennifer Lawrence vaikuttaa kyllä mimmiltä, josta tulee vielä hieno näyttelijä ja muutaman neitosen haastattelun katsottua täytyy todeta, että on kyllä asenne kohdallaan. 

Taas kynttilöitä! Näiden kynttiläkuvien takana on itseasiassa se ajatus, että siivosin meidän makuuhuoneen ja heittelin huonekalut uuteen järjestykseen. Se kannatti, oon nimittäin nukkunut paljon paremmin vaihdettuani sängyn paikkaa! Meidän makkari on tosi iso, joten valinnanvaraa huonekalujen pyörittelyyn kyllä riittää. Tälläkin hetkellä huone on puoliksi tyhjä, mutta näillä näkymin sinne on vielä jossakin vaiheessa tulossa nojatuoli tai pari. Kunnon postausta makkarista (ja muusta kämpästä kylppäriä lukuunottamatta, joka on jo hoidettu alta pois) tulee sitten aikaan, kun olen jossakin määrin tyytyväinen siihen :D 

Leffakarkkijämät ja uusin cosmo, mun lauantai-illan viihde :D Yleensä en osta noita lehtiä, vaan lainaan aina siskolta, kun se on uusimman numeron lukenut, mutta aattelin tehdä poikkeuksen tällä kertaa. Ei nyt varsinaisesti kannattanut, hahah. 

Useampi myöhäisilta on vierähtänyt katsomalla Netflixistä pari jaksoa Bonesia. En lähtisi sarjaa tässä vaiheessa (melkein ensimmäisen tuotantokauden katsoneena) erikoisemmin hehkuttamaan, mutta se on aika tavalla erilainen kuin muut seuraamani sarjat ja monen jakson aihe on itse asiassa ihan mielenkiintoinen. 

Aloitettiin myöskin Game of Thronesin viides tuotantokausi. Tilasin nimittäin HBO Nordicin, sillä ensimmäinen kuukausi on veloitukseton. Siihen se sitten jääkin, palvelu toimii nimittäin tosi kehnosti ja kuvanlaatu on melko surkea. Kunhan saadaan tuo kausi katsottua niin irtisanon kyllä sopimuksen. Kaupassa odottelisi Vampyyripäiväkirjojen kuudes kausi, palkkapäivää odotellessa...

Hyvä ja huono

paita H&M / neuletakki Forever21 / housut H&M / kengät Second hand / kaulakoru randomisti itse koottu eri osista

On vuoronperään hyvä ja sitten huono. Mukavaa ja epämukavaa. Hetkiä, kun miettii, onko oikeassa paikassa ja hetkiä, kun tietää, ettei kuuluisi minnekään muualle. Tulee epäilyksiä, tulee oivalluksia. Tulee tarve ravistella itseään hereille ja on tarve käärityä peittoihin ja jatkaa unta. Tuntuu ajan haaskaukselta, mutta sitten seuraavassa hetkessä jo ymmärtää, että mihinkään ei ole kiire. 

Tasapaino. Ei ole hyvää, jos ei ole huonoa. Jos tahtoo pärjätä ja olla tyytyväinen, pitää osata suhtautua molempiin. Marraskuussa on pimeää, kylmää ja märkää. Piste. Ei ole luovuttamista, jos hyväksyy, että elämässä ja maailmassa on asioita, joita ei voi muuttaa. Ja oppii elämään niiden kanssa.  Hetkien, tuntien ja päivien, joissa ei ole mitään merkittävää, ei mitään uutta eikä yllätyksellistä. Elämä on seikkailu, mutta jokainen päivä ei avaa ovia uusiin maisemiin. Seikkailuissakin kastuu, väsyy ja jopa satuttaa itsensä. 

Kuuluu ollakin hyvä ja huono. Vuoronperään. Joskus jopa samaan aikaan. 

Suitsukemysteeri

neule, shorsit, sukkahousut ja kengät H&M / laukku Gina Tricot

Ostin tänään puolivahingossa suitsukkeita. Pääsin kotiin ja oli pakko heti päästä testaamaan. Ööö olisko paketissa voinut olla käyttöohjeet, miten näitä käytetään?! :D Pienen kokeilun jälkeen tuli todettua, että ne tosiaan palaa alhaalta ylöspäin ja googlettelun jälkeen selvisi, että yksi tikku palaa noin nelisenkymmentä minuuttia ja niiden täytyy olla paloturvallisella alustalla. Muutamassa tekstissä varoiteltiin sisäilman heikkenemisestä ja toisessa valistettiin, että millaiset suitsukkeet sopivat mihinkin kodin huoneeseen ja mihin mielentilaan. Öö, joo. Mulla on sellainen fiilis, että toistaiseksi suitsukkeet saavat jäädä pakettiinsa odottelemaan sitä oikeaa hetkeä, oon meinaan muutaman päivän niistänyt ja aivastellut siihen tahtiin, etten usko mahdollisesti sisäilmaa huonontavien savuttavien tuoksupuikkojen auttavan asiaa :D

PS. Joo, se tukka on nyt sitten ruskea! Täytyy myöntää, että tähän nykyiseen mittaan ja malliin (tai siis mallittomuuteen, koska itse saksittu...) istuu mun mielestä tuo tumma väri paremmin kun punainen, kuten aavistelinkin!

Hurjan herkulliset kanataskut

Ruokajutuilla jatketaan! Aikataulusyistä ja huonoista päivistä johtuen mulla ei ole esitellä kuvia itsestäni, joten pitäydytään siis resepteissä, toivottavasti ei haittane! Ja tää resepti(t) nyt ei varsinkaan, koska täytyy ihan itsekin todeta, että voi Metta minkä teit. Siis ihan taivaallista! Selailin pari iltaa sitten mun amerikan keittokirjaa ja päätin, että haluan tehdä buffalomaustettua kanaa sekä fetalla maustettua guacamolea. Se, miten saan nämä saumattomasti samaan annokseen, hioutui yhteen vasta ruokakaupassa, joten semmoset hienosäädöt jäi tekemättä, mutta annettakoon se anteeksi, tää oli nimittäin herkkua näinkin!

Herkulliset kanataskut (noin 12 kpl)

Buffalomaustettu kana:

paketti broilerin ohutleikkeitä/sisäfilettä tms (á 400 g)

2 dl piimää

1 dl vehnäjauhoja

1½ dl korppujauhoja

1 tl paprikajauhetta

1 tl cayannepippuria

suolaa

rapsi/rypsiöljyä paistoon

30 g voita

1 dl sweet chili -kastiketta

2 rkl hunajaa

2 valkosipulinkynttä

(+lisää chiliä jos haluaa tulisempaa)

Aloita leikkaamalla ohutleikkeet/sisäfileet/mikä tahansa maustamaton broilerin pala (ei fileesuikaleita, koska ne ovat liian pieniä paloja) reilun kokoisiksi paloiksi. Sekoita sitten kulhossa jauho, korppujauho, paprika, cayannepippuri ja suola tasaisesti sekaisin. Kaada toiseen kippoon piimä ja uita kananpalat siellä ja pyörittele ne tämän jälkeen mausteseoksessa. Nosta kolmanten astiaan (ei mielellään kamalan päällekäin) ja kun kaikki kananpalat on maustettu, nosta ne vähintään tunniksi jääkaappiin. Tällä välin kannattaa tehdä esim. fetalla maustettu guacamole.

Tunnin jälkeen nosta kanat huoneenlämpöön ja varaa syvä paistinpannu. Laita sinne reilusti öljyä kuumenemään (riippuu pannun koosta, mutta sen verran että kananpalat peittyvät paistovaiheessa noin puoliksi). Kun öljy on tarpeeksi kuumaa (eli kana alkaa samantien paistua rapeaksi eikä siitä jää sellainen lörppä), paista noin kolmessa osassa kanat kypsiksi. Palat kypsyvät kuumassa öljyssä todella nopeasti, ihan minuutti pari riittää. Samalla kun kanapalat kypsyvät voi tehdä buffalokastikkeen: laita pieneen kattilaan voi, sweet chili kastike, murskatut valkosipulinkynnet sekä hunaja, kuumenna kunnes voi sulaa ja anna tekeytyä matalalla lämmöllä viitisen minuuttia. Kastikkeesta tulee aika mieto, eli jatkossa ainakin itse lisäisin vielä chiliä lisää :) Nosta kypsät kanapalat valumaan talouspaperin päälle ja ylimääräisen öljyn irrottua pyörittele paloja hieman jäähtyneessä buffalokastikkeessa.

Fetalla maustettu guacamole:

2 avokadoa

1 lime

1 pieni sipuli

70 g fetaa

tuoretta korianteria

(oliiviöljyä)

Kaavi avokadojen hedelmäliha kulhoon ja murskaa se rouheasti haarukkaa apuna käyttäen. Purista joukkoon limen mehu. Leikkaa sipuli pieneksi kuutioksi ja yhdistä se avokadon joukkoon. Leikkaa korianteri (noin yksi kolmasosa kaupoista myytävistä pikkuruukuista) pieneksi ja lisää se guacamoleen. Lisää vielä feta (mikäli käytät kaupan valmiita juustokuutioita, jotka ovat valmiiksi öljyssä, kaada hieman öljyä joukkoon eikä sitä tarvitse enää erikseen lisätä) ja survo se joukkoon niin että karkeasti. Guacamolen ei tarvitse olla täysin sileää, vaan se saa olla aika paksua ja palaset saavat tuntua (haen sanaa chunky mutta sille ei ole oikein sopivaa suomenkielistä vastinetta). Mukaan voisi laittaa vielä valkosipulia, hieman tomaattia ja chiliä.

Ja sitten ei muuta kuin homma pakettiin! Mie ostin tuollaisia pienikokoisia tortillaletun tapaisia vehnälättyjä, paketissa luki gordita. Väliin laitettiin vain tavallista jääsalaattia, mutta näihinhän voi soveltaa ihan samoja aineksia kuin tortilloihinkin ja voipa nämä laittaa tortillankin väliin. Tai tacoihin, tai oikeataan ihan mihin ikinä keksiikin! 

Kanan reseptiä voi muuten soveltaa vallan mainiosti siipiinkin (joihin tämä alunperin oli tarkoitettu) ja sitä mie ajattelin kokeilla seuraavaksi!

Koukussa bataattiranskalaisiin

Kuinkahan monta kertaa kuluneen syksyn aikana on tullut tehtyä bataattiranskalaisia? Aika hiton monta! Mutta kun nää nyt on vaan niin superhyviä ja helppoja tehdä. Itse tykkään näistä enemmän kuin perinteisistä ranskalaisista. Toinen juttu, mihin olen ihan koukussa, on tuo aurajuustodippi. Miten se voikin olla niin hyvää?

Bataattiranskalaiset ja aurajuustodippi

1 iso bataatti (itse lasken niin, että puolikas bataatti per syöjä)

öljyä

perunamaustetta/grillimaustetta

paprikajauhetta

cayannepippuria

mustapippuria

dippi:

purkki kermaviiliä

½-1 dl aurajuustoa maun mukaan

mustapippuria

Kuori bataatti ja leikkaa se siivuiksi ja siivut ohuiksi tikuiksi. Pyörittele bataatit öljy-mausteseoksessa (öljyä vain vähän, niin että mausteet tarttuu pintaan). Mausteena voi periaatteessa käyttää mitä vain, mutta mä itse olen todennut etenkin paprikan ja cayannepippurin toimiviksi. Jos et käytä perunamaustetta tai grillimaustetta, lisää hieman suolaa. 

Paista uunissa 175 tai 200 asteessa uunin tehosta riippuen 25 minuuttia. Ihan täysin rapeita näistä ei uunissa saa, joten ne ovat hieman lötköjä, mutta itseäni se ei haittaa. Friteerattuna nämä olisivat nimittäin aika paljon epäterveellisempiä.

Aurajuustodippi: Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa sen aikaa, kun ranskalaiset ovat uunissa.

Cold November Rain

neule H&M / shortsit New Look / kengät H&M / laukku Gina Tricot

Leikkasin hiukseni itse asiassa jo reilu viikko sitten, mutta tässä taitaa olla ensimmäistä kuvamateriaalia niistä yhtä instagram-kuvaa lukuunottamatta. Otin tosiaan ensin pidennykset pois ja koska omien hiusteni latvat oli aika kurjassa kunnossa, innostuin leikkelemään melkein viisi senttiä niistä pois. Näin lyhyet hiukset mulla on tainnut olla viimeksi joskus vuonna 2011 ja täytyy myöntää, että peilin edessä on kyllä huokailtu syvään ja melkein tirautettu itkuakin, mutta oon sinnikkäästi päättänyt nyt pari kolme kuukautta mennä täysin omalla tukalla ilman minkäänlaista jatketta. Totutteluahan se vaatii ja varsinkin muotoilun ja laiton suhteen pitää löytää uusia ratkaisuja, kuvissa näkyvä sinnepäin suoristettu ja pipon alla muhinut reilulla juurikasvulla varustettu polkkani ei ole kovin vakuuttava :D Meinasinkin itse asiassa värjäillä tätä takaisin ruskeaksi, koska mielestäni se näyttäisi tämän mittaisessa tukassa kivemmalta. 

The Breakfast

Mä olen siitä onnellisessa asemassa, että saan aloittaa suurimman osan viikon päivistä ihan omaan tahtiin ilman kummoisempia aikatauluja. Tämä sopii mulle enemmän kuin hyvin, sillä tykkään aamuisin touhuilla rauhassa ja myönnetään, ettei ne aikaiset aamuherätykset ole ihan meikäläisen pala kakkua. Saatan toisinaan herätä jo aikaisemmin, mutta silloin se kiirettömyys on kaikki kaikessa.

Vapaissa aamupäivissä on se hyvä puoli, että ehdin panostaa aamupalaan. Päivittäin en mitään erikoista tee, joskus se on vaan kulhollinen puuroa ja kuppi kahvia, mutta toisinaan on kiva laittaa vähän ns. parempaa kuten tämä aamuna.

Avokadotoastit

Vuokaleipä:

25 g hiivaa (puolikas)

5 dl vettä

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

½ dl öljyä

1 dl pellavansiemeniä

12 dl sämpyläjauhoseosta

Avokadolevite:

2 pientä avokadoa

sitruunamehua

suolaa, pippuria

Vuokaleipä: Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola ja sokeri. Lisää jauhoja vähitellen pari desiä kerrallaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää öljy ja pellavansiemenet. Kun kauhalla sekoittaminen alkaa olla mahdotonta, siirry vaivaamaan taikinaa käsin. Taikina saa jäädä hieman tavallista sämpylätaikinaa löysemmäksi, koska taikina laitetaan paistovaiheessa vuokaan. Kohota taikinaa vähintään puoli tuntia, mielellään pidempään. Siirrä kohonnut taikina kahteen suorakaiteen muotoiseen vuokaan, ja anna kohota vielä. Paista 175 asteessa n. 45 minuuttia. Tarkista tämän jälkeen leivän kypsyys esim. coctailtikkua käyttäen. Jos leipä vaikuttaa vielä hieman raa'alta, jatka paistamista.

Leivän leikkaaminen onnistuu parhaiten hieman tai täysin jäähtyneenä.

Avokadolevite: Muussaa avokadot haarukalla karkeasti, lisää joukkoon hieman sitruunamehua ja mausta suolalla sekä mustapippurilla. Levitä leivän päälle.

Kahden munan munakas

2 kananmunaa

leikkelettä (esim. metwurstia, kinkkua, kalkkunaa tms.)

juustoa (kuutioina, raasteena jne.)

kasviksia (paprikaa, tomaattia, sipulia ym.)

mausteita 

Munakas on siitä helppo ja näppärä, että sinne voi käytännössä laittaa mitä vain. Jääkaapissa roikkuvat jämät kannattaa hyödyntää munakkaaseen. Sekoittaa vai munien rakenteen rikki, pannulle ja munien päälle latoo halutut täytteet. Sitten paistaa keskilämmöllä niin kauan, kunnes muna alkaa hyytyä ja kääntää munakkaan kaksin kerroin niin että täyte jää sisälle. 

Itse tässä munakkaassa käytin vain kaapista löytynyttä metukkaa sekä juustokuutioita, mutta esim. paprika, kirsikkatomaatit puolitettuina, persilja jne. olisivat olleet mahtava lisä.

Soija cappuccino

Vahvaa kahvia

makeutettua/maustettua soijamaitoa

Olen tainnut ennenkin mainita, että kotona en käytä kahvissani tavallista maitoa ollenkaan, vaan soijamaitoa. Tälle ei ole oikeastaan muuta syytä kuin maku. Mä juon aina vahvaa (paahtoaste 4 tai 5) kahvia ja mielestäni käyttämäni Alpron vaniljanmakuinen soijamaito sopii sen aisapariksi kaikista parhaiten. Myös soijamaitoa pystyy vaahdottomaan siinä kuin tavallista maitoakin. Mä olen tehnyt vaahdon niinkin kotikutoisesti kuin kuumentanut soijamaidon kattilassa (arviolta sanoisin että noin 60 asteeseen, ei siis todellakaan kiehuvaksi), siirtänyt sitten teräskannuun ja sauvasekoittimella sekoittanut kevyesti. Soijamaidosta tehty vaahto kestää myös kauemmin kuin tavallisesta maidosta tehty.

Ilta joka muutti elämäni

Otsikko kuulostaa dramaattiselta - mutta on täyttä totta. Ajattelin hieman valottaa asiaa, joka on kyllä tuttu kaikista vanhimmille seuraajilleni, sillä asia oli ajankohtainen reilut kolme vuotta sitten, kun minulla oli vielä pystyssä vanha blogini. Muutoin en ole täällä maininnut asiasta kuin sivulauseissa enkä ole kokenutkaan tarpeelliseksi muistuttaa asiasta jatkuvasti - en itseäni kuin ketään muutakaan. Se, miksi päätin aiheesta nyt kuitenkin kirjoittaa, on se peruuttamaton fakta, että tuolloin elämäni muuttui lähtemättömästi, vaikka ei loppujen lopuksi kovin isosti eikä dramaattisesti. Juttu on myös ajankohtainen, sillä viime aikoina asia on vaivannut minua enemmän kuin viimeiseen vuoteen yhteensä.

Aihe on tietenkin oma kroppani ja tarkemmin määriteltynä oikean jalan polveni. Oli maaliskuun loppu ja juhlittiin kaverin synttäreitä silloisessa vakkaribaarissamme. Meillä oli hauskaa, tanssittiin ja juotiin shotteja. Kävin vaihtamassa korkeakorkoiset nilkkurit tennareihin, että voin tanssia paremmin. Ja ihan pari hetkeä sen jälkeen se tapahtui. Polveni muljahti. Kipu oli ihan jotain ennenkokematonta ja jälkikäteen on täytynyt muistutella itseäni, että olin kuitenkin alkoholia nauttinut, eli selvinpäin kipu olisi varmasti ollut vielä kauheampi. Polvi muljahti uudestaan. Tuntui, kuin jotain olisi kääntynyt ympäriämpäri jalkani sisässä. En pystynyt kävelemään. Iltani loppui siihen, poke kantoi minut baarista ulos taksiin ja taksi vei kotiin. Uskottelin itselleni, ettei mitään sen kamalampaa sattunut ja että aamulla tilanne olisi toinen, vaikka ryömin itkien hissiin. Kinkkaaminen pienimuotoisen humalatilan ja todella kivuliaan jalan kanssa ei nimittäin oikein onnistunut.

Aamulla pari tuntia nukuttuani herätin seinän takana nukkuvan kämppikseni, koska en päässyt omin avuin sängystä ylös. Totesin, että tästä ei tule mitään ja soitin itselleni ambulanssin, sillä voimani ei yksinkertaisesti olisi riittäneet itseni raahaamiseen alas taksille. Se päivä menikin sitten sairaalassa tarinaani selitellen ties kuinka monelle ihmiselle, röntgenissä ja odotellessa. Sain polvituen ja kipulääkkeitä, sekä leikkausajan reilun viikon päähän. Leikkauksesta seurasi kuukauden sairasloma ja monella tapaa jalan käyttämisen uudelleen opettelu. Esimerkiksi autoon sulloutuminen oli todella vaikeaa, sillä alkuun jalan koukistaminen oli todella hankalaa. Lisäksi mulla oli jokin alitajuntainen pelko siitä, että tikit revähtävät auki.

Polveni leikkauspäivän illalla. Tikkien ollessa siinä oli totta kai side päällä koko ajan, kuva on otettu ennen puhdistussessiota.

Mulla on hieman yliliikkuvat nivelet, ja lääkärin mukaan polvilumpio olisi voinut koska tahansa kääntyä ympäri, niin kuin se tuona iltana teki. Se, mitä leikattiin oli luunpaloja, jotka lumpio oli kääntyillessään repinyt irti. Minulla on polvessa noin kymmenen sentin mittainen leikkaushaava eikä polveni ole samannäköinen kuin vasen. Nämä kosmeettiset seikat ovat kuitenkin se pienin haitta.

Pyöräilemään pystyin jo reilun kuukauden päästä leikkauksesta, mutta juokseminen ei tuntunut vakaalta vielä puoli vuottakaan leikkauksen jälkeen ja tarkemmin ajateltuna siinä taisi mennä reilu vuosi, ennen kuin edes uskalsin ottaa kunnon juoksuaskelia. Tietynlaiset liikeradat eivät onnistu tänä päivänäkään, tai jos onnistuvat, ne tuntuvat siinä määrin epämiellyttäviltä, etten halua jatkaa. Polven kanssa on hyviä ja huonoja päiviä, toisinaan olen käynyt juoksulenkeillä ja toisinaan tiedän heti aamulla noustessani, että tänään ei ole mikään liikuntapäivä. Toisinaan polvi turpoaa ja pitkien työpäivien jälkeen se tuntuu epämiellyttävältä. Joskus sitä kolottaa ikävästi. 

Olen kuntoutunut hyvin eikä leikkaus tunnu tai muistu mieleen normaalissa arjessa juuri laisinkaan, mutta on päiviä ja välillä viikkoja, kuten viime viikot jolloin polvi muljahdellut ja jumittunut tuon tuosta. Silloin muistuu mieleen se avuttomuuden tunne. Muistan ajatelleeni, että en voisi edes juosta karkuun, jos joku uhkaisi käydä kimppuuni. Toisaalta tajusin myös, ettei asioita saa pitää itsestäänselvyytenä ja asiat saivat ihan uudet mittasuhteet. Olen monesti todennut, että en onneksi ole koskaan ollut mikään urheilijaihminen, koska lajin säännöllinen harrastaminen olisi karahtanut siihen. Vaikka nykyisin voin juosta, en todellakaan voisi kuvitella siitä itselleni säännöllistä harrastusta, koska polveni ei kestä. 

Leikkauksen jälkeen en ole ollut entiseni, enkä koskaan tule olemaankaan. Aina on mahdollista, että tapahtunut voi tapahtua uudestaan ja vaikka ei tapahtuisikaan, on aina olemassa riski, että joudun vielä jossakin vaiheessa elämääni uuteen polvileikkaukseen. Lääkärin mukaan jalka voi vanhetessa alkaa rasittamaan enemmän. Tämä kaikki minun tulee tiedostaa jo tässä vaiheessa, seisomatyötä tehdessäni ja muutenkin jaloilla suurimman osan arkiviikoista ollessani: en välttämättä pysty tekemään nykyisenlaista työtä enää parinkymmenen vuoden kuluttua. On ehkä turha murehtia niin pitkän ajan päähän, mutta mahdollisiin takaiskuihin on hyvä varautua.

Polveni nykyisin, arpi on heikko, mutta erottuva.

Syy, miksi halusin tarinani jakaa, on juurikin se, että ymmärtää oman kropan merkityksen ja että sen toimintoja ei kannata pitää itsestäänselvyyksinä ja että siitä kannattaa pitää huolta, vaikka omassa tapauksessani kyseessä ei ollutkaan oman kehon laiminlyöntiä (paitsi ehkä sen alkoholin suhteen...) vaan puhtaasti geeneissä olevat tekijät sekä sattuma. Toisekseen, jos otan polvileikkaukseni puheeksi hieman vieraammassa porukassa, jossa tarinaa ei tiedetä, ihmetellään aina, että miten multa on muka polvi leikattu. Se kun liitetään niin usein urheilijoiden ongelmiin. No, ihan tavallisilta tallaajiltakin voi mennä polvilumpio sijoiltaan. Tai murtua käsi tai varvas tai jotain. 

Ja huomautukseksi haluaisin sanoa, etten ole millään tavalla niin sanotusti katkera tapahtuneesta eikä tehdä tästä isoa numeroa koskaan, koska vaikka kyseessä on elämääni muuttanut tapahtuma, ei se olennaisesti ole vaikuttanut elämänlaatuuni. Ihmisiä sairastuu vakaviin tauteihin ympäri maailmaa kellon ympäri joka päivä ja tiedän olevani onnekas, että omaalle kohdalleni on osunut vain rikkinäinen polvi, atopia ja astma. 

Onko teillä kokemuksia rikkinäisistä ruuminosista, murtuneista luista ja niin edelleen? Tarinoita saa jakaa! :)

Sarjasuosikkeja

Tässä postauksessa esittelin muutamia mun suosikkileffoja, ja ajattelin tehdä nyt saman lempparisarjoilleni! Sarjoja omasta hyllystä löytyy toki huomattavasti vähemmän, sillä niitä näkee netistä niin kätevästi, etten ole ainakaan toistaiseksi fyysiseen muotoon kaikkia hankkinut. 

Mun maku sarjojen suhteen on hiukan erilainen, kuin leffoissa joissa pitkät draamaelokuvat on suosikkejani. Tämä lista on aika värikäs, mutta pääpaino on aika tommosessa hyvinkin fiktiivisessä ja epärealistisessa maailmassa.

Kaikki kuvaukset ja mielipiteeni olen yrittänyt kirjoittaa niin, ettei minkäänlaisia juonipaljastuksia ole luettavissa.

kuva kuva kuva kuva

True Blood

Luin tästä sarjasta hehkutuksia netistä ja kun näin ensimmäisen kauden alle kympillä myynnissä, päätin ihan piruuttani ostaa sen. Vampyyrimaailmaan sijoittuva sarja oli tuolloin vähän kynnyskysymys, enkä parin ensimmäisen jakson jälkeenkään vielä osannut sanoa minkäänlaista mielipidettä, mutta kippas kappas sitten tuli hommattua toinen tuotantokausi ja sitten kolmas...tuolloin oli ilmestynyt suomeksi jo viisi kautta, eli kahta viimeisintä sain hiukan odotella. 

Sarja keskittyy Sookie Stackhousen elämään, vampyyreihin ja muihin Bon Tempsin asukkaisiin. Sarjan parasta antia on ehdottomasti pohjoismaalaista viikinkiperää olevaa vampyyria esittävä Alexander Skarsgård, ahh.

(Sarjaa ei ole Netflixissä, mutta suurimman osan kausista/koko sarjan boxin saanee suht edullisesti netistä tilattua/Anttilasta tms.)

Dr. Quinn, Medicine Woman (Tohtori tuli kaupunkiin)

Ysäriklassikko, jota varmaan monien äidit on katsoneet ja siitä syystä saattaa antaa kuvan, että tämä on keski-ikäisten naistensarja, mutta tää on esim. yksi poikaystäväni lemppareista, joten väite ei sinällään pidä paikkansa :D Sarja sijoittuu 1800-luvulle ja kertoo naistohtori Mikesta ja hänen elämänsä vaiheista hänen muutettuaan ns. villiin länteen. 

Sarja on siinä mielessä kaikista sarjoista omakin lempparini, sillä se on hyvin aito ja sarjan teemat sekä aiheet perustuvat tärkeisiin asioihin, kuten ennakkoluulottumuuten, ystävyyteen, rakkauteen, hyväksyntään jne. sen sijaan että sarjassa seurattaisi kuka pettää ketä ja kenen kanssa. Sarjan henkilöhahmot on mitä mainioimpia ja mun lemppari on ehdottomasti sarjan nuorin päähenkilö, Brian-poika. Jos mulla ikinä on poika, niin just tommosen mie haluan!

(Tämän sarjan metsästäminen voi olla jokseenkin haastavaa, itse löysin aikanaan kirjastosta ja sittemmin äiti hankki kaikki kaudet netistä.)

Sons of Anarchy

Mä en itse asiassa edes kunnolla muista, mistä sain päähäni alkaa seuraamaan tätä sarjaa, mutta tässä sitä ollaan, kaikkien kausien omistajana. Tämänkin sarjan kanssa kävi niin, että hankin ensimmäisen kauden edullisesti jostakin ja siitä se sitten lähti. Sarja kertoo Sons of Anarchy -nimisestä moottoripyöräkerhosta. Sarja on hyvin toiminnantäyteinen ja suhteellisen väkivaltainenkin, joten kaikista herkimmille en lähtisi suosittelemaan. Itsellänikin on joskus käynyt niin, että parin jakson jälkeen ei ole yksinkertaisesti pystynyt katsomaan enempää. Rehellisyyden nimissä parista viimeisestä kaudesta en edes tykännyt, koska tarina tiivistyy ja kapenee loppua kohden hyvinkin rajusti, mutta olihan se saatava tietää miten tää loppuu!

(Netflixistä löytyy kaikki seitsemän kautta.)

Twin Peaks

Kulttimaineeseen kohonnut sarja, joka kertoo agentti Cooperin ja kumppanien yrityksistä löytää selitys ja syyllinen Lauran murhalle. Sarja on vähän surrealistinen ja siihen liittyy paljolti yliluonnollisia juttuja, mutta ei ainakaan omasta mielestä häiritsevästi. Cooper on varmaan sarjahistorian lempihahmoni, niin symppis tyyppi! Sarjasta on tällä hetkellä tekeillä kolmas tuotantokausi, jonka on ilmeisesti tarkoitus nähdä päivänvalo Yhdysvalloissa ensi vuonna.

(Twin Peaks löytyy Netflixistä.)

kuva kuva kuva kuva 

The Vampire Diaries (Vampyyripäiväkirjat)

Sitten taas vampyyrejä! Tämä sarja on kuitenkin hyvin erilainen kuin ensimmäisenä mainittu, tässä on huomattavasti enemmän sellaista Twilight -meininkiä ja teinidraamaa. Sillä tavalla tämä on myös hieman koukuttavampi. Sarja keskittyy Elena Gilbertin ympärille Mystic Falls nimisessä kaupungissa ja siihen, mitä tapahtuu kun hän tutustuu Salvatoren vampyyriveljeksiin. Näistä sarjoista True Blood on ehdottomasti ns. uskottavampi ja tässä sarjassa on keskitytty huomattavasti enemmän hyvännäköiseen pintaan, mutta se nyt ei varsinaisesti häiritse, varsinkaan jos on seurannut muita amerikkalaisia teinisarjoja tyyliin Gossip Girliä, jonka kanssa tällä nyt ei sinällään ole mitään tekemistä :D Mutta joo, Ian Somerhalderin esittämä Damon Salvatore, riittää mulle jo syyksi katsoa tätä! Kuudetta tuotantokautta odotellessa.

(Sarjan neljä ensimmäistä tuotantokautta löytyy Netflixistä.)

Orange Is The New Black

Tätä sarjaa ehti hehkuttaa joka paikka ja jokainen enkä edes harkinnut katsovani tätä, mutta koska siihen hetkeen ei tullut mieleen muutakaan, klikkasin tämän Netflixissä pyörimään ja nyt on katsottu kaikki kaudet. Tämä ei varsinaisesti mene lempparien kärkeen koska no, olen karismaattisten ja hyvännäköisten miesnäyttelijöiden kannattaja (heh) ja tässä niitä nyt ei yksinkertaisesti ole :D Se mikä tässä sarjassa on mun mielestä kiehtovaa hieman erilaisen ympäristön, eli valtion naisvankilan lisäksi, on sarjan keskiössä pyörivät henkilöhahmot mukaan lukien päähenkilö Piper Chapman. Heistä ei ole tehty tietyllä tapaa sellaisia kiiltokuvamaisia, helppoja persoonia, vaan jokaisella on se ns. pimeä puoli. Hämmentävän ja erilaisen katseluelämyksen tästä itselleni tekee juurikin se, etten pidä päähenkilöstä Piperista ollenkaan.

(Sarja löytyy Netflixistä.)

Supernatural

No sitten päästään taas meikäläisen suosikkeihin! Alkuun täytyy sanoa, että tästä sarjasta on jotenkin yleisesti annettu ja saatu alakanttiin menevä käsitys ja siitä syystä minäkään en tähän aiemmin kajonnut. Onneksi päätin voittaa ennakkoluuloni ja katsoa pari jaksoa pidemmälle, koska tämä on sangen hyvä sarja. Okei, käsitteleehän tämä aihetta, joka on sinällään täysin absurdi, eli Winchesterin veljekset metsästävät yliluonnollisia otuksia ja näyttävät näille kaapin paikan, mutta niinkin omituinen lähtökohta ei haittaa. Eikä oikeastaan sekään, että tämä murskaa mennen tullen kaikki fysiikan sun muut lait, käydään siellä sun täällä puhumattakaan kaikista matkan varrella olevista öttimönkiäisistä, mutta hyvää viihdettä tämä on. Eikä ollenkaan pelottava, jos joku on hieman herkkä. Tässä ei ainakaan omasta mielestä ole mitään pelottavaa ja kaikki kauhuelokuva kliseet on aikalailla jätetty rauhaan ja suurimmalla osalla hirviöistä on hyvinkin inhimillisiä piirteitä. Sarjan parasta antia on ehdottomasti Jensen Acklesin esittämä Dean Winchester, voi joku kuinka monta kertaa sen vitseille on tullut naurettua!

(Sarjasta löytyy 8 ensimmäistä tuotantokautta Netflixistä.)

Game of Thrones

Eikös tämä ole aikalailla itsestäänselvyys? Mä en ihan hirveän montaa tuttua tiedä, kuka ei tätä olisi katsonut. Tämä saattaa tietyllä tapaa olla toki vähän raskas ja jopa aavistuksen verran elokuvamainenkin, mutta tiivistetysti sanoisin, että tämä on niin erilainen kaikin puolin kuin nykyajan sarjat yleisesti ottaen, että jo sen puolesta kannattaa katsoa, jos vielä ei ole. Useimmissa sarjoissa juonenkäänteet ovat aikalailla arvattavissa, mutta tässä on saanut yllättyä ja lähes järkyttyä moneen otteeseen. Oma lemppari sarjastani on tietenkin Peter Dinklagen esittämä Tyrion Lannister.

(Sarjaa ei löydy Netflixistä, mutta aiemmat tuotantokaudet löytyvät helposti ja melko edullisesti esim. Anttilasta tai netistä.)

Pretty Little Liars (Valehtelevat viettelijät)

Mietin, laitanko tätä ollenkaan tähän listaan, mutta no, koska olen koukuttunut kyseiseen sarjaan niin kai se rehellisyyden nimissä on pakko! Sarjahan kertoo neljästä ystävyksestä, joiden viides ystävä on kadonnut hämärissä olosuhteissa ja kuinka mystinen A henkilö alkaa kiusata tyttöjä tekstiviesteillä aloittaen pienistä jutuista homman kasvaessa isompiin mittasuhteisiin jaksojen määrän kasvaessa. Sarjassa nyt sinällään ei ole mitään uutta ja kiinnostavaa kauniiden naamojen lisäksi ja juonikin junnaa jaksojen ja kausien määrään katsottuna liikaa paikallaan, mutta tämmöstä amerikkalaista teinihömppää sitä nyt vaan välillä tarvitsee. Tässä on selkeästi noudatettu ajatusmallia että määrä korvaa laadun. Tai sitten sarja on tosisaan suunnattu huomattavasti itseäni nuoremmalle väestölle mutta no, niin täi näin, jos kaipaa vähän sellaista aivotonta mutta kuitenkin koukuttavaa sarjaa, niin tässä olis semmonen.

(Sarjan kolme ensimmäistä tuotantokautta löytyy Netflixistä.)

Tällä hetkellä mulla on meneillään Suitsin kolmas tuotantokausi, ja myös tätä sarjaa voin suositella, vaikka se ei ihan niin mehevän herkullinen olekaan. Yhdysvaltalainen laki- ja oikeussysteemi on kuitenkin aina kiinnostanut mua jostakin syystä, eikä nuo miehet puvuissa nyt sieltä pahimmasta päästä ole... ;D

Minkälaisia sarjasuosikkeja teillä on ja mitä mieltä listaamistani sarjoista? Ehdotuksia ja vinkkejä otetaan vastaan, vaikka kyllä mulla niin sanotusti loopin alla on jo muutama tuolta Netflixin maailmasta! Ja tosiaan tuossa on aika suuntaa antava tuo miun makuni, eli How I Met Your Motherit sun muut ei ehkä ole siellä mun listan kärkipäässä. Yksi sarja joka mua kovasti kiinnostaisi, mutta ei valitettavasti löydy tuolta Netflixistä, on Vikings. Löytyykö sieltä sarjaa seuranneita?

PS. Postaus kategoriassa "elokuvat", koska en viitsinyt tehdä tv-sarjoille omaa enkä lähteä muuttamaan tuota olemassa olevaa tägiä ainakaan toistaiseksi :)