Omistan, siis olen

toppi Forever21 / neuletakki Gina Tricot / farkut Only / kengät ja reppu H&M

Viime jouluna olin siinä mielessä fiksu, että keksin monelle läheiselleni ns. aineettoman joululahjan, eli siis elämyksiä ja kokemuksia materian sijaan. Tänä jouluna oon valitettavasti joutunut ostamaan ihan konkreettista tavaraa lähinnä melko pienen budjetin takia (verrattuna viime vuoteen) ja koska ostin oikeastaan ensimmäiset joululahjat viikko sitten, eli omalla kohdallani tosi myöhään (eli aikaa lahjojen miettimiseen jäi aika vähän.)

No, tarkoituksenani ei ole jaaritella joululahjoista, vaan pikemminkin suuremmasta aiheesta sen taustalla, eli tavaran määrästä ja materian tuomasta onnesta. Myönnän ihan täysin rehellisesti, että parin viimeisen vuoden aikana mulla on lähtenyt homma aika lapasesta ja osteltua tulee kaikenlaista ilman että käyttää kauheasti aikaa ostopäätöksen tekemiseen. Ei mulla varsinaisesti mitään täysin turhaa nurkissa roiku, enkä säästele juuri mitään asioita sen perusteella, että saattaisin joskus vielä käyttää sitä, mutta kyllähän sitä ihan oikeasti vähemmälläkin pärjäisi. Etenkin vaatteiden kohdalla. Ne on toki kulutustuote, mutta hyvin usein huomaan hankkivani sellaisia vaatekappaleita, joiden sesonkiaika on Suomessa aika minimaalinen, yhdisteltävyys heikkoa tai mukavuus/käytännöllisyys huono. En sano, että olisi väärin tuntea mielihyvää, kun pääsee ostamaan jotain, tarvitsi sitä tai ei, mutta itse olen herännyt ajattelemaan, että loppujen lopuksi materian hamstraaminen on ns. itsensä ulkoistamista ja jos siitä materiasta tulee tärkeä osa omaa elämää, se on helposti vietävissä. Mä haluan tulevaisuudessa keskittyä niihin asioihin, joiden arvoa ei pysty määrittelemään samalla tavalla rahalla. Seuraavina vuosina haluan päästä matkustamaan, näkemään maailmaa ja astua ulos omalta mukavuusalueelta.

Siksi varsinkin ensi vuoden alun olen aikonutkin omistaa omistamattomuudelle ja materiattomuudelle, ostaa siis mahdollisimman vähän yhtään mitään sekä käydä läpi kaikki nykyiset tavarani ja laittaa kiertoon ne, joita en oikeasti tarvitse tai käytä. En halua antaa itsestäni kuvaa, että kaikki on aina uutta ja vaatteita ostetaan pelkkien trendien takia. Tai että astioiden pitäisi mätsätä toisiinsa ja sisustusjuttujen sopia saumattomasti yhteen. Voin veikata, että vanhempana ihmisenä arvostan huomattavasti enemmän matkoja ja seikkailuja, joita olen tehnyt, kuin jotakin tiettyä vaatekaapissa roikkuvaa mekkoa (joka luultavasti ei laadullisesti ole edes niin hyvä, että se säilyisi niin pitkään hyvänä). Sillä kokemukset tekevät ja muokkaavat meistä sen, keitä olemme, eikä omistamamme materia.

PS. Näillä näkymin on tarkoitus esitellä vielä tämän vuoden ostoksia ja lahjoja täällä blogissa, vaikka se onki hieman ristiriidassa tämän kirjoituksen kanssa ;)