Äitienpäivä ei meidän perheessä ole koskaan ollut mitenkään erityinen juhlapäivä. Ollaan toki muistettu äitiä ja mä olen leiponut useasti kakkua, mutta siihen ne jäävätkin. Ja nyt olen ollut kolmena vuotena putkeen töissä, enkä ole kyseisenä päivänä edes äitiä nähnyt. Soitettu on tietenkin aina.
Vaikka itse päivä ei sinällään kovin tärkeä itselleni tai perheellemme ole, äiti on. Itse asiassa elämäni tärkein henkilö edelleen. Äitiä pitää usein vähän itsestään selvyytenä ja jos nyt ajattelesi, että hänet otettaisiin minulta yhtäkkiä pois, maailmani kieltämättä luhistuisi. Emme asu samassa kaupungissa, emmekä näe viikottain, usein menee jopa pari viikkoa ettemme näe vaikka välimatkaa on vain reilut 60 km. Soittelemme kuitenkin vähintään pari kertaa viikossa ja vaihdamme kuulumisia, lähinnä koirista :D Äiti on se henkilö, jolta tietää aina saavansa apua pyytämättäkin ja kysyä neuvoa vähän asiaan kuin asiaankin. Monesti soitan äitille kysyäkseni jostakin asiasta, ennen kuin itse käyn edes selvittämään sitä.
Meidän suhteemme on aina ollut hyvä ja isoimmilta riidoilta ja yhteenotoilta on vältytty. Olemme monessa suhteessa aika samanlaisia, kuuntelemme pitkälti samanlaista musiikkia, tykkäämme herkutella, olemme molemmat kesäihmisiä, koirat ovat tärkeä osa arkeamme ja olemme molemmat vähän sellaisia nopeasti hermostuvia ja nopeasti leppyviä tyyppejä. Ja tietysti meitä yhdistää perheemme kolmas jäsen eli siskoni, jonka tempauksista riittää myöskin aina puhuttavaa :D Kivoja on aina ne päivät, kun äiti tulee luokseni kylään tänne Lahteen, sillä teemme silloin usein jotain kivaa, kuten käymme kaupoissa ja minä teen ruokaa. Mä olen ehdottomasti meistä se parempi kokki ja äidin luo mennessäkin usein minä olen se, kuka tekee ruuan. En voi siis koskaan sanoa meneväni äidin lihopatojen ääreen, vaan lähinnä täyden jääkaapin ääreen, hih.
Vaikka toisen vanhemman puolesta hommat on jääneet lähes kokonaan hoitamatta, on äiti osallistunut elämääni parhain mahdollisin tavoin ja olen todella kiitollinen siitä, että minulla on niin ihana ja omanlaisensa äiti. Pitkälti hänen ansiostaan olen sellainen kuin olenkin, koska koen, että mulle on aina annettu vapaus olla mitä tahansa painostamatta yhtään mihinkään. Toivon, että meillä on vielä vuosia yhteistä aikaa tehdä erinäisiä juttuja (mm. Portugalin-matka pitäisi vielä joskus toteuttaa!). Minulla on oikeasti maailman paras äiti. Kiitos, että olet olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti