Sunday Morning Photoshoot

Mä olen kirjoittanut blogia kohta 5 vuotta, mutta eilen oli ensimmäinen päivä, kun tapasin toisen bloggaajan. Omassa tuttavapiirissä kukaan ei ole oikeastaan koskaan innostunut blogin kirjoittamisesta, ainakaan samoissa mittakaavoissa kun itse. Tapaamisen syy oli toki aika muodollinen - Inka nimittäin etsi facebookin kautta lahtelaisia bloggaajia koulutyötänsä varten ja mie tietysti heti käsi pystyssä ilmoittauduin, että täällä ollaan. Niinpä me sitten eilen aamulla tavattiin ja Inka räpsäisi huomattavasti omaani paremmalla kameralla seuraavat kuvat musta. Näistä tuli mielestäni tosi kivoja, ainoa miinuspuoli tulee omasta allergiapöhönaamastani, jota yritin meikillä jotenkin kätkeä. Mitä mieltä te olette näistä? :) 

(kuvat tosiaan otettu eri kameralla, siksi nää on paljon isompia kuin normaalisti, vaikka pienensinkin ns. omaan blogikokooni!)

takki New Look / mekko Only / tennarit Converse / laukku Gina Tricot

Tuntuu tavallaan hassulta, että blogi ja sen kirjoittaminen on ollut jo viiden vuoden ajan iso osa elämääni. Mullehan tää on aina ollut, ja on edelleen pelkkä harrastus ja sellaisena minä sen haluankin pitää. Blogini ns. kaava ei ole mitenkään järin suunnitelmallinen - tykkään kirjoittaa ja julkaista juttuja fiiliksen mukaan. On varmaan jokunen prosentti ihmisiä, jotka lukevat blogeja, koska tietävät melko varmasti, mitä ne tarjoavat, mutta mä en halua olla sellainen kirjoittaja. Toki blogini aiheet ja tyyli pysyy melko samoina koko ajan, mutta pidän itse ajatuksesta, että tämä on ikään kuin tyhjä taulu, johon voin maalata ihan mitä itse haluan. En tiedä miten te asian siellä ruudun toisella puolella koette, mutta musta on ajatuksena kiva, ettei ikinä voi tietää, mitä seuraavana postaukseni pitää sisällään. Toisaalta tämän hetkinen elämäni rajoittaa melko paljon, postauksia äkkilähdöistä toiselle puolelle maapalloa on turha odotella :D Mutta todellisuudessa kenenkään elämä ei ole koko ajan niitä huippuhetkiä, joten omasta mielestäni on tärkeää löytää kirjoitettavaa ja kuvattavaa siitä, mikä on koko ajan läsnä ja lähellä - arki. 

Oli vähän jännää olla täysin tuntemattoman ihmisen kuvattavana, mutta hyvinhän se sujui! Oudointa oli ehdottomasti se, että sain ehdotuksia siitä, miten päin olla tai miten laittaa käsi että takin hapsut näyttävät hienoilta - tämmösiä kommentteja kun ei poikaystävältä saa :D Suuret kiitokset vielä Inkalle näistä kuvista, joita oli siis ainakin 4 kertaa enemmän, mutta valitsin muutaman oman lempparin julkaistavaksi tänne. Ensi kerralla täytyy valitettavasti tyytyä taas niihin perinteisiin asukuviin, hahah. Ja toivon mukaan nää mun allergiaoireet hellittää, nimimerkillä pari päivää tehnyt mieli raapia silmät päästä...

PS. Vaihdoin blogin fonttia ja -kokoa, onkohan tämä hyvä vai huono juttu? :)